Nadirin kirous

Se voisi olla myyvä otsikko jännityskirjalle. ehkä hieman vanhahtava, mutta retro on taas muotia. Kuka on Nadir, se selvinnee tämän jutun lopussa, ehkä jo aiemminkin. Sen voi kuitenkin vihjata, että George Nader  ei tiettävästi ole sukua Nadirille, minkä voi päätellä jo hänen vartalonsa suunnasta yo. kuvassa.  Jaa että kuka sitten on George Nader? Kysypä isältäsi. Voin kertoa isäsi iän osapuilleen, riippuen siitä vastaako hän  "Shannon", "Jerry Cotton" vai "En tiedä".

Innostuin pitkästä aikaan ottamaan panoraamakuvia. Suosikkini eri panoraamoista on kuvaruudulla pyöritettävät 360^ox180^o panoraamat. Nimitys on oikeastaan sekä huono että harhaanjohtava. 360^ox180^o ilmaisulla koetetaan selittää vain tasogeometriaan koulussa perehtyneille, että kyseessä on avaruuskulma, joka on vaakasuunnassa 360^o ja pystysuunnassa 180^o. Siis puolipallo. Matemaattisesti järkevämpi tapa ilmaista asia on käyttää avaruuskulman yksikköä steradiaani (sr). Puolipallon avaruuskulma on 2π sr

Paitsi, että tarkoittamani panoraama on avaruuskulmaltaan kaikki suunnat kattava. Kameran näkövinkkelistä asiaa tarkasteltaessa. Yleensä vain maankamara tai lattia tulee alasuunnassa niin pian vastaan, että syntyy illuusio pienemmästä näkökulmasta. Siis tämä pallopanorama on nimensä mukainen, sen avaruuskulma kamera keskipisteenä on 4π sr.

Otin kokeeksi kotopihalla harjoituspanoraaman. Se näytti alunperin tältä. Muuten hyvä, mutta mitä nuo pelkät jalat tekevät kuvassa?

Ne ovat Nadirin jalat! Nadirin kirous on se, että Nadirin jalat pyrkivä tulemaan väkisin kuvaan, vaikka Nadiria itseään ei näykään.

Alaspäin otettu kuva. Valokuvaajan jalat ovat niin lähellä kuvan keskipistettä, että ne tulevat panoraamaan. Jessikan jalat kuvan reunassa eivät enää tule.

Ehkä tässä vaiheessa voisi jo paljastaa Naridin arvoituksen. Nadiiri, kuten se suomeksi kirjoitetaan, on alunperin tähtitieteellinen käsite. Se on vastakkainen suunta zeniitille, eli taivaan laelle.

Panoraamakuvat otetaan helpoiten ja onnistuneimmin erityisellä panoraamapäällä. Kaikki panoraamakuvat kuvataan siten, että kuvat menevät hieman limittäin. Erityiset panoraamaohjelmat kursivat näistä sitten saumattoman tilkkutäkin. Muut kuvat pallopanoraamassa  (minä kuvaan 6 sivusuunnassa ja yhden ylöspäin sekä yhden alaspäin ) ovat helppoja, mutta alaspäin otettava ns. nadiirikuva on ongelmallinen. Kuvaan tulevat aina väistämättä joko jalustan jalat tai käsivaralta kuvaavan kuvaajan jalat. Kuvassa näkyvät jalat eivät siis ihan oikeasti oli Nadirin, joka ei siis ole ihminen lainkaan, vaan minun. Panoraamoja kuvattaessa olisi enemmän kuin apua Jouko Koskisen pohtimassa ihmisen kyvystä räpytellä paikallaan ilmassa. Sitä kun ei ole, niin pitää keksiä jotain muuta. Mutta ainahan on olemassa vielä yksi keino, eikä se ole edes viimeinen.

Pallopanoraama muokataan tällaisesta kuvasta. Tämä kääritään reunoja kutistaen pallon päälle siten, että ei jää saumoja. Kuvan ylä- ja alalaita ovat voimakkaasti venyneitä tässä tasokuvassa, koska ne pallon napoina tulevat kutistumaan voimakkaasti, ihan ylimmäinen ja alimmainen reuna pisteeksi asti.

Lehtikasassa seisovat jalat on helppo retusoida Photoshopilla, eikä koira perään hauku. Tässä lopputulos.

Sen sijaan jos nadirissa onkin jotain selkeää geometrista muotoa, niin tilanne on paljon haastavampi. Photoshopin leimasintyökalulla ei enää noin vain pyyhkäistäkään esimerkiksi Heurekan etupihan kivilaatoituksen geometrisia muotoja. Meillä on siis ongelma nimeltä jalat nadiirissa.

Yritin retusoida Heurekan pihalla otetusta kuvasta jalkani pois, mutta eihän siitä hyvää tullut. Kuvaushetki oli aika pimeä, kuvaan tuli selkeitä kohdistusvirheitä ja syväterävyyskin voisi olla parempi. Mutta taivas on hieno.

Seuraavana päivänä kuvasin Heurekan pihan uudestaan. Keksin omasta mielestäni ovelan keinon häivyttää jalat. Kuvasin käsivaralta nadiirin kaksi kertaa kamera suunnilleen samassa kohdassa ja asennossa, mutta kiersin itse kuvien välillä neljänneskierroksen. Laittamalla kuvat päällekkäin saatoin pyyhkiä häiritsevät jalat kuvasta pois. Kuvathan ei tarvitse kohdistaa kuin jalkojen kohdalta, joten niiden ei tarvitse olla hirveän tarkasti samasta kohtaa otetut.

Nadiirin kuvaus kahtena kuvana. Alla kuvat ja niistä tehty "paras sekoitus". Reunojen virheet ja jalusta jalat eivät haittaa, koska lopulliseen kuvaan nadiirikuvasta tulee vain vähän isompi tähden ympärillä olevan 10-kulmion alue. Kuvat nadiiria kuvaavasta poikkitieteilijästä otti ystävällisesti sattumalta ohitse kulkenut Ville Vauras, mistä hänelle kiitokset ja pullakahvit sopivan tilaisuuden tullen.

Sitten vain tarkoitukseen sopivat ohjelmat PTgui ja Pano2VR töihin. Ohjelmissa ei kannata pihdata. Hyvät panoraamaohjelmat säästävät paljon käsisäätöä. Kokemuksesta tiedän myös, että tietokoneessa on hyvä olla vähän enemmän kuin vähemmän potkua, kun suuria panoraamakuvia käsitellään. Muuten ehtii käydä kahdestikin tupakalla ennen panoraaman valmistumista.

Tähän panoraamaan ja sen vähän pieni resoluutioisempaan (nopeammin lautautuvaan) olen terävyyden ja kohdistuksien puolesta tyytyväinen, teknisesti huonommassa vain taivasosuus on parempi. Olisiko niin, että tässä viimeisessä tapauksessa mielenkiintoni kohdistui liikaa maallisiin asioihin?

Jälkikirjoitus:

Jos minulla jäi taivas vähän pliisuksi, niin tältä näyttävät Taivaalliset  mainosvalot. Lluulisi noilla olevan houkutusvoimaa Taivaan iloihin.
Bright light city gonna set my soul
Gonna set my soul on fire!