Hitlerin propagandaministeri Joseph Göbbelsin
tiedotusfilosofia oli: "Kun valhe on riittävän iso ja sitä toistetaan
jatkuvasti, niin se muuttuu totuudeksi". En tiedä miten tämä filosofia mahtoi
upota niihin lukemattomiin Auschwitzin keskitysleirivankeihin, jotka laahustivat
päivittäin leirin ARBEIT MACHT FREI -kyltin alta erilaisiin orjatöihin.
Itse kävin Auschwitzissa 8 vuotta sitten. Kovin vapautuneeksi
en itseäni tuntenut portin lävitse kulkiessani - sitä enemmän sitten ahdistuneeksi. Viimeistään
portista ulos tullessani. Uskovaisten mukaan Jumalan hyvyys on käsittämätöntä. Vielä käsittämättömämpää minusta on se pahuus, mihin ihminen - Jumalan kuvaksi luotu - on kykeneväinen.
Hesari haastatteli oman talon tyttöä, viestintäkonserni
Sanoma Magazines aikakauslehtien kustantajaa Riitta Pollaria (kuulemma tottelee talon
sisällä paremmin nimeä Dollari) tämän täyttäessä pyöreitä:
"Olet joutunut tuuliselle paikalle uusiessasi
freelancetoimittajien ja kuvaajien avustajasopimuksia. Mitä kokemus opetti?
"Sen, että muutosten tekeminen on vaativaa. Olen varma,
että uudet sopimukset hyödyttävät pitkällä tähtäimellä kaikkia osapuolia.
Riiston piirteitä niissä ei ole. Suomessa freelancereiden pitää voida elää työllään
ja kehittää valokuvausta ja kirjoittamista. Se on meillekin elinehto. Olen itse
suhtautunut asiaan rauhallisesti. On tärkeää, että joku kantaa vastuun ratkaisuista,
jotta muut voivat keskittyä työn tekemiseen.""
Vastuun kantamisesta puhuvat yleensä suurimmalla rintaäänellä
ne, jotka määrittelevät käsitteen kaikkein epämääräisimmin ja ovat sen kantamisen hetkellä ensimmäisinä valmiina siirtymään turvalliseen takariviin. Jos minä laitan
nimeni lainan takaajaksi, niin ymmärrän varsin hyvin mitä tämä vastuu pitää
sisällään. Voisiko Riitta Pollari valistaa minua, miten hän konkreettisesti
kantaa vastuun siitä, että minä freelancerina voisin keskittyä työhön ja
luovuttamaan työni tuloksen kaikki oikeudet Sanomille? Erityisesti minua askarruttaa tässä Sanomien taholta eteeni laitetussa sopimuspaperissa oleva kohta, jonka mukaan minä vastaan
kaikista korvausvaatimuksista ja niihin liittyvistä kustannuksista.
Onko tämä, minun mielestäni ilmiselvä ristiriita, pelkästään Riitta Pollarin yksityinen käsitys
vastuunkannosta vai yleisempikin näkemys Sanomien johtoportaassa?
18 kommenttia:
Minullekin sopisi Dollarin filosofia. Muut tekevät työt ja minä kannattelen vastuun raskasta taakkaa - toki sen raskauteen suhteutetulla palkalla.
Olen käynyt ao keskitysleirillä kolme kertaa, kerran työssäkin. Käsitykseni mukaan mainitsemasi "Työ tekee vapaaksi" pääportin kautta eivät vangit juuri kulkeneet. Komennuksille mentii Birkenaun puolelta.
Ainakaan pääportin käyttöön ei ole viitteitä Hössin, leirin komentajan muistelmissa, eikä kukaan leiriä esitelleistä näin kertonut. Tapasin siellä pari leirillä ollutta ja saksalaisen toimittajan kanssa ihmettelimme leirin parkkipaikalla olleita miöljoonaluokan mersuja ja niistä leirille hiljaa itsekseen kävelleitä harmaatukkaisia vanhoja miehiä. Ehkä heidät oli leirillä tehty vartiointityö tehnyt vapaiksi?
Auschwitz pitäisi sisällyttää jokaisen luokkaretkeksi.
-
Niille jotka paheksuvat SanomaMagazinesin sopimuscasea kannattaa mainita, että Newsin puolella on iso kasa lehtikuvaajia, jotka allekirjoittivat uuden sopimuksen naukumatta ja heti. Heistä ei juuri puhuta.
Mitä pitäisi tehdä rikkureille, joiden ansiosta fiksummat freet jäävät duunitta, tervaa ja höyheniä?
Saattaapa hyvinkin olla näin. Paikalla käydessäni kuitenkin olin ymmärtävinäni, että Auschwitz oli enemmän työleiri ja Birkenau tuhoamisleiri. Ihmiskunnan häpeäpilkkuja molemmat kaikki tyyni.
Siitä huolimatta en voinut olla kiinnittämättä huomiotani Pollarin lauseen ja Auschwitzin tunnuslauseiden välillä olevan samankaltaisuuteen. Niin sanavalintojen kuin etenkin valheellisuuden suhteen.
Rikkuruudesta en nyt niin tiedä. Minun vaatimaton toimeentuloni on maailmalla niin pieninä murusina, että Sanomien sopimuksesta kieltäytyminen Pentikäiselle ja Virkkuselle lähetettyjen terveisten kera ei sitä juuri hetkauta. Siksi arvostan suuresti niitä freelancereita, jotka laulun sanoin "laittoivat peliin koko elämän". Tunnen myös muutaman allekirjoittaneen. Ei heistä kukaan erityisen ylpeä siitä ollut. Mutta kuten sanoin, ei minun taustallani ole kanttia lähteä heitä sen enempää tervassa ja höyhenissä pyörittelemään.
Huomioni kiintyi myös sopimustekstin kieliopilliseen puoleen.
"Mahdollisista oikeuksia ym. koskevista kolmannen vaatimista korvauksista ja tähän liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kustannuksista vastaa Avustaja."
korvauksista - tähän; monikko johon viitataan yksiköllä.
ja tähän liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kustannuksita vastaa Avustaja; mitkä lauseet rinnastetaan konjuktioilla ja - sekä. Tarkoittaako sekä-lause sitä, että Avustaja ylipäänsä vastaa kaikista kustannuksista, joita kuva Sanomille tuottaa. Vaikka kuvankäsittelystä.
Sopimuksessa olevan tekstin ON oltava niin YKSIKÄSITTEISTÄ, että se varmasti tarkoittaa samaa molemmille sopimuksosapuolille. Mitähän oikeusavustajaa Sanoma on käyttänyt tätä sopimustekstiä laatiessaan?
Kun tämä ei ole minun blogini -en turhaan halua ajaa tätä seuraavaa ajatustani läpi, olen sitä toitottanut tarpeeksi omassani. Tosiasia ja viiltävä sellainen on, että jos jossain on sotilaallinen tyhjiö, sen on tapana täyttyä vieraan vallan joukoilla. Aivan samoin tässä freekysymyksessä. Me freelancet olemme niin voimattomia, kyvyttömiä ja riitaisia keskenään, että Sanoma Oy:n ei ole isokaan asia sanella mitä lystäävät, olemme sitäpaitsi nähneet vasta alun. Koko tilanne on puhtaasti ja kokonaan meidän oma syymme, Sanoma vain toteuttaa vuosituhantista tosiasiaa, heikot kammetaan syrjään aina.
Lehtikuvaajat Ry on tässä yksi surkeimmista toimijoista, joka on aina vetäytynyt kaikesta vastuusta syyllä, ettei ole ammattiliitto. Ei olekaan, mutta ei se estä toimimasta ja ottamasta kantaa ja paheksumasta niitä jäseniään, jotka ovat osasyyllisinä freekuvaajien romahduksen laajuuteen allekirjoittamalla riistosopparin.
Kannattaa ensin katsoa miten iso hirsi on omassa silmässä ennenkuin alkaa hakea roskaa vastapuolen öögasta.
Jotenkin olen ollut ymmärtävinäni Joren aikaisemmista kirjoituksista, että syypäitä lehtikuvaajien ahdinkoon ovat mm.
1. Ahneet amatöörit, jotka antavat kuviaan lehtien käytöön pilkkahinnalla, jos ei suorastaan ilmaiseksi kuvien laadusta välittämättä.
2. Toimittajat, jotka suostuvat kuvaamaan itse juttunsa kuvien laadusta välittämättä.
3. Lehdet itse, jotka ostavat kuvia pilkkahinnoilla kuvien laadusta välittämättä.
Nyt käykin ilmi, että "koko tilanne on puhtaasti ja kokonaan freelance-kuvaajien omaa syytä". Mitä ja ketä tässä pitää enää uskoa?
Luukas 6:42.
"Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä."
Miten minusta tuntuu, että tätä siteerataan aina tarkoittaen omalla silmällä jotain muuta kuin sitä ihan oikeasti omaa silmää.
Äyräkselle...kannattaa lukea alkuperäinen teksti. Siinä Suvanto kirjoittaa Riitta Pollarista ja Sanomien sopimuksesta ja siihen tekstiin minä vastaan kuten vastaan, siinä asiassa ei amatööreillä ole osaa eikä arpaa.. Ei pidä antaa vihan sokaista analyyttisyyttä. Vaikka Äyräs ei voi sietää minua kun olen sanonut ikäviä tosiasioita- joita joskus onkin vaikea kestää-, vihan ei pitäisi antaa viedä oivalluskykyä.
Jo sitä vähän ihmettelinkin. Että olisinko minä ollut tässä asiassa oikeassa. No enpä tietenkään. Hyvä että oikaistiin. :-)
Amatöörin ja ammattilaisen raja on monissa asioissa varsin häilyvä. Nykyisin on jo varsin yleistä, että ihmisillä on useita ammatteja. Vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta. Päällekkäin, lomittain tai peräkkäin. Joihinkin ammatteihin vaaditaan muodollinen pätevyys, joihinkin ei ole edes koulutusta. Ei taitokaan voi olla ammattilaisuuden kriteeri erotuksena amatööriudesta. Ammattimuusikkona toimii moni totaalinen keskinkertaisuus, kun taas useat musiikin harrastajat ovat aivan huippuluokkaa.
Lehtien avustajina on lukuisa joukko amatöörejä. Minä kirjoitan lehtiin populaaritieteellisiä artikkeleita. En osaa kuitenkaan pitää itseäni sen alan ammattilaisena jo pelkästään siitä syystä, että sillä alalla ei Suomessa elä. Markkinat ovat aivan liian pienet. Olen siis lehtien avustajana amatööri, vaikka minulla tieteellinen koulutus onkin, jopa kaksi tutkintoa. Siitä huolimatta Sanomat lähetti minulle sopimuksen allekirjoitettavaksi. Ei ammattilaisuuden vaan avustajasuhteen vuoksi. Samasta syystä minun oli aika helppo jättää se allekirjoittamatta. Minulla ei työmarkkinoilla ole niin sanotusti kaikki munat yhdessä korissa. Monilla on, jopa sekä osaamisen että työnantajan suhteen. Haluan mieluummin keskittyä arvostamaan tällaisia allekirjoittamatta jättäneitä kuin halveksimaan niitä, jotka katsoivat olevansa pakotettuja allekirjoittamaan. Toki varmaan on niitäkin, jotka salaa iloitsevat kilpailun alalla ainakin hetkeksi helpottuvan ehkä omaksi edukseen. Tällaisille ei minultakaan riitä sympatiaa, mutta eipä kukaan ole tullut ainakaan minulle tilanteella elvistelemään.
JOS...kukaan ei olisi allekirjoittanut Sanomien sopimusta, olisi joukkovoimalla saatu jotain aikaan.
Nyt rikkurit ( ja se on aivan oikea sana näille) mursivat rintaman, saivat töitä ja aikaansaivat askeleen lähemmäs ammattivalokuvauksen tilanteen vaikeutumista entisestään. Mitä syitä näillä allekirjoittaneilla sitten on, kuka tietää. Rahanpuute varmasti, kenellä alan freellä ei olisi?
Niillä- jotka eivät allekirjoittaneet on todennäköisesti keskimäärin samanlainen tilanne elämässä kuin niillä, jotka allekirjoittivat. Olen vanhan liiton mies, silloin työmailla istuttiin rikkurit ulos. Minusta se on hyvä.
Vaikka J. Puusa yleensä kirjoittaa vain asioista, ei ihmisistä, niin ei liene kohtuutonta, että vastaan hänen kommenttiinsa vaatimattomasta persoonastani.
Analyyttisyyteen kuuluu myös kyky erottaa tosiasiat ja mielipiteet. Esimerkiksi se, että monet kuvaajat ovat allekirjoittaneet Sanomien heille tarjoaman sopimuksen, on aika kiistaton tosiasia. Se, että nämä rikkurit aikaansaivat askeleen lähemmäs ammattivalokuvauksen tilanteen vaikeutumista entisestään, on mielipide (joskin sen sisällön tulkitsemiseen tarvitaan Jore-Suomi-Jore sanakirjaa). On mahdotonta sanoa nyt, miten ammattivalokuvaus tulee kehittymään ja mikä on siinä sopimuksen allekirjoittajien rooli. Voi olla (en tosin usko), että ammattimainen valokuvaus loppuu ainakin päätoimisena Suomessa ja voi jopa olla (tätä uskon vielä vähemmän), että kamelin selän katkaisija on juuri nämä allekirjoitukset. Joka tapauksessa ne ovat mielipiteitä, ennustuksia tulevasta. Eivät tosiasioita.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ovat nämä Joren mainitsemat ikävät tosiasiat, miten hän osoittaa ne tosiasioiksi eikä mielipiteiksi ja miten minun on ollut vaikea kestää näitä tosiasioita. Tarkoitan siis konkreettisia esimerkkejä. Yhdestäkin voi aloittaa.
Joku sumean logiikan haara tai syrjäpolku tuossa on.... Miten voisi olla FREE ja ammattiliiton jäsen samaan aikaan. Jotenkin nuo ovat toisensa poissulkevia juttuja.
Lakkoilu on hankalaa, jos ei ole työsuhdetta. Siksipä en enää lakkoilekaan...
Ei toki. Wikipedia tietää tapansa mukaan: "Ammattiliiton muodostavat yleensä saman ammattialan (esimerkiksi sairaanhoitajat) tai toimialan (esimerkiksi lasitehtaan työntekijät) henkilöt tai saman koulutuksen (esimerkiksi insinöörit) saaneet henkilöt. Ammattiliitto muodostuu työntekijöiden muodostamista ammattiosastoista tai ammattiyhdistyksistä."
Free tarkoittaa tässä, että ko. henkilö ei ole työsuhteessa työnantajaan. Esimerkiksi lääkärit kuululuvat varmaan lähes kaikki lääkäriliittoon, joka on yksi Akavan ammattiyhdistyksistä. Monet keikkalääkärit eivät ole työsuhteessa terveyskeskukseen tai lääkäriasemaan, vaan sananmukaisesti tekevät keikkaa. Verokirjalla tai yrittäjinä.
Harvinaisen epäpätevä lausuma. Työsuhteessa ollaan tietyillä kriteereillä, joista tarkemmin mm. täällä.
http://www.sttk.fi/fi-fi/tyosuhde/
Tämä totta, sanoisi Tampereen mies. Teimme aikoinaan nimimerkki Sakarin kanssa yhdessä sivutoimisesti hommaa, joka täytti kaikki työsuhteen tunnusmerkit. Laskutimme kuitenkin yhtiön kautta. Siihen aikaan verottaja purki yhtiöitä paljon mitättömämmilläkin perusteilla (mm. Heikki Kinnusen yhtiön perusteella, että "yhtiö ei näyttele").
Meidänkin juttumme on jo vanhentunut (verotus vanhenee viidessä vuodessa), enkä muutenkaan viitsi kertoa toista osapuolta. Joten turha yrittää enää käräyttää meitä - ainakaan tästä asiasta.
"On tärkeää, että joku kantaa vastuun ratkaisuista, jotta muut voivat keskittyä työn tekemiseen."
Mitä tuo lause Riitta Pollarin suusta tarkoitti?
Eihän hän maininnut, että Hän kantaa vastuun, vaan että Joku kantaa vastuun.
Tuo Joku on sopimuksen mukaan free.
Viiltävä analyysi. Näinhän siinä sopimuksessa lukee.
Lähetä kommentti