Arvomonologia

Tiedelehden numerossa 6/2012 oli lukijakysely, jossa vastaajien kesken arvottaisiin viisi taskulamppua ja kymmenen kädenlämmitintä. Arvoiltaan 80 ja 5 euroa kipale.

Yksittäisiin sanoihin takertuvan nipottavan luonteeni vuoksi en päässyt lehden lukemisessa tätä ilmoitusta pidemmälle. Arvo 80 euroa! Mitä se tarkoittaa?  Jos haluan sellaisen lampun, joudunko pulittamaan siitä aina 80 euroa? Määräytyykö tuotteiden arvo kuin osakkeiden päivän kurssin mukaan?  Googlauksen hakusanoilla Maglite LEDXL200 + hinta tulos kertoo, että ainakin Topshotista lampun saa 59 eurolla. Siis sen hinta on eri asia kuin sen arvo. Olisiko informatiivisempaa kertoa, että lampun suositushinta on noin 80 euroa?

Sama esineen epämääräiseen arvoon takertuminen häiritsee minua Antiikkia antiikkia tyyppisissä ohjelmissa. Jotta siinä lonkalta heitetyillä hinta-arvioilla olisi jotain reaalista pohjaa, niin sen pitäisi minusta olla samalla vetäjän ostotarjous. Esineen esittelijä voi sitten hyväksyä tai hylätä sen.

Lampun valo kantaa 138 metriä. Tasan 138 metriä ja loppuu sitten kuin seinään? Tässä täytyy olla kääntäjän tekemä laskutoimitus takana. Alkuperäisessä tekstissä on käytetty tietysti anglosaksisia mittoja. Kantama on noin 150 jaardia.

Eipäs olekaan. 150 x 0,9144 metriä on 137,16 metriä. Lähelle mennään, mutta tulos ei pyöristy mitenkään järkevästi 138 metriin. Tosin ei jenkeillä ennenkään ole puuttunut luovuutta pyöristyssääntöjen tulkinnassa. "Yhdysvaltain Indianan osavaltion kongressi hyväksyi 1897 lain, jonka mukaan piin arvo ei vastaisuudessa olisi 3,14, vaan yksinkertaisuuden vuoksi 4."

 

Pakko oli käydä tarkistamassa asia lampun valmistajan sivuilta. Sieltä selvisi:  "Suorityskyky ANSI FL1 standardin mukaisesti: Valon kantama 138 m, valovirta 172 lumenia, valon voimakkuus 4737 candelaa."

Vielä googlaus hakusanalla: "ANSI FL1"  ja minulle selvisi, että taskulampun kantamalla tarkoittaa sitä etäisyyttä, jossa valaistusvoimakkuus on 0,25 luxia. Tekstin mukaan se vastaa täysikuun kirkkaalla ilmalla antamaa valoa.Nuorilla silmillä siinä valossa pystyy vielä lukemaan.

Tuoteselosteessa on siis koko valo-oppi, tai ainakin sen suureet. Harvoin näkee minkään tuotteen ominaisuuksista näin täsmällistä tietoa. Tästä hyvästä annan anteeksi lampun mitoissa käytetyt sentit. Sentti on sadasosa mittayksikön osana tai itsenäisenä euron sadasosa. Asiayhteydestä käy ilmi, että tässä tarkoitetaan senttimetriä ihan kuin painon ilmoittaminen kiloissa menee yksikäsitteisesti jakeluun, vaikka kyseessä olisikin massa kilogrammoina. Kieli on kommunikaatiota, ei nipottamista varten. Ehkä Tiede-lehti voisi kuitenkin laittaa tässä asiassa riman vähän korkeammalle kuin yleisaikakauslehdet.

 

Entäs sitten kädenlämmitin? Niitä saa netin mukaan alle kahden euron, joten siinäkin ilmoitettuun 5 euron arvoon voi suhtautua tietyllä skeptisyydellä. Enemmän minua alkoi kuitenkin kiinnostaa kädenlämmittimien  toimintaperiaate. Millä keinolla niistä saadaan lämpöä usean tunnin ajan. Paristoihin ei voida mitenkään varastoida niin paljon energiaa, että niillä voitaisiin lämmittää käsiä läpi yön. Ei edes läpi kesäyön.

Netti tietää. Suomeksi ja englanniksi.    Kädenlämmittimelle on myönnetty patentti jo vuonna 1924. Sotilaat käyttivät sitä mm. Korean sodassa. Pitämällä kädet lämpimänä tietysti myös liipaisinsormet toimivat herkemmin. Sota tuntuu olevan monien siviilikäyttöön soveltuvien keksintöjen tuottaja ja testausympäristö. Valitettavasti. Pisimpään toimivat kädenlämmittimet saavat lämpönsä lämmittimessä olevan rautajauheen ja ilman hapen välisessä reaktiossa. Siis raudan ruostumisen lämpö pitää kädet jopa 10 tuntia lämpimänä. Reaktio tuottaa lämpöä sopivan määrän ja on riittävän hidas.

Kun pelkkä Tiede-lehden ilmoitus vei minut näin mielenkiintoisen tiedon lähteille, niin tuskin maltan odottaa mihin lehden varsinaiset artikkelit minut johdattelevat.