Kuva: Jorma Pouta
Lehtikuvaaja emerita Jore Puusalla on nähtävästi blogin aiheet
vähissä. Muuten on aika vaikeaa ymmärtää, että hän jaksaa tuhlata ruutiaan
variksiin. Variksilla tarkoitan tässä Petteri Järvistä ja hänen lakeijakseen
nostettua poikkitieteilijää. Siis minua, joka olen jo niin vanha varis, että nokkani alkaa olla jo aika tylsä. Petterissä voisi olla vielä jopa vastusta Joren sivalteluille.
Sana on vapaa ja sananvapaus vallitsee (onneksi) vielä tässä
maassa. Joten minun puolestani sanat saavat lennellä kuin Ellun kanat, mutta selviin
asiavirheisiin on syytä väliin puuttua.
Jore viipaloi Petterin valokuvatietämyksen tunnetusti
partaveitsen terävällä sanan säilällään täällä.
Samalla saa lakeijakin kyytiä. Ei siinä mitään. Petteri vastatkoon omasta
puolestaan, minulle riittää pienen asiavirheen oikaiseminen.
Jore kirjoittaa Jorma Poudan legendaarista kaatuneen Lasse
Virenin kuvasta.
Olympialaisten videolta kaapatussa kuvassa tilanne näyttää
tältä. Viren on juuri nousemassa pystyyn ja lähtee kohta jatkamaan juoksuaan. Vasemmalla näkyvän Lasseen kompastuneen juoksijan jalat. Vaikka dramaattinen tilanne kesti vain muutaman sekunnin, niin ei paikalla olleelta kuvaajalta hirveän nopeita sormia vaadittu ehtiä tarkentamaan kaatuneeseen Vireniin.
Poutaa en tunne, mutta löisin melkoisen summan vetoa, että takasuoralla nurmikolla
juoksuradan ULKOPUOLELLA, EI KESKELLÄ KENTTÄÄ
rötköttävä kuvaaja on juuri Jorma Pouta. Onko sitten hänen ennakoivaa
ammattitaitoaan, että hän osasi parkkeerata juuri siihen kohtaan, missä Viren
kaatui? En tiedä, tosin suuresti epäilen. Valokuvauksen, etenkin
lehtivalokuvauksen suhteen täytenä diletanttina kuitenkin sanoisin, että Poudalla
kävi kaatumisen suhteen yhtä hyvä munkki kuin Virenillä huono. Onneksi Lassekin
hoiteli sitten homman kotiin. Sillä vasta sehän nosti sitten Poudan kuvan arvoon arvaamattomaan. Kulunutta sanontaa käyttäen siinä tuli lyötyä
kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Unohtumaton urheilusuoritus ja unohtumaton
valokuva.
Päivitys bloggaukseen 24.8.2012
Löytyi alla oleva kuva tilanteesta.
Päivitys bloggaukseen 24.8.2012
Löytyi alla oleva kuva tilanteesta.
Tämän täytyy olla nurmikolla makaavan kuvaajan otos. Se on otettu lyhytpolttovälisellä objektiivilla, millainen videokaappauksen perusteellakin kuvaajan kameran nokassa näyttäisi olevan. Se mitä luulin maratonportiksi, on takana näkyvän vip-katsomon alaosaa. Poudan kuva on ilman muuta otettu kauempaa teleobjektiivilla kuvaajan ollessa tästä vasemmalla. Ilman parempaa näyttöä joutunen vedossani Sakarille maksumieheksi. Kysymys kuuluukin nyt. Missä Jorma luurasi kuvaa ottaessaan? Katsomon ja kentän välissä on matala vallihauta, jossa osa kuvaajista kuvasi. Se selittäisi Poudan kuvan alaperspektiivin.
Videolta edelleen kaapattuna noin sekunti ennen kaatumista oleva tilanne. Pouta on mitä ilmeisimmin punaisella ympyröity henkilö vallihaudassa. Hänellä on valmiina kamera nokassaan musta teleobjektiivi, ja ennen kaikkea oikeaan suuntaan sojottaen. Viren oli maassa kaatuneena vain vähän yli 2 sekuntia.
Ensin Poudaksi epäilemäni on ympyröity sinisellä. (Klikkaa kuvaa hiirellä, niin näet sen suurempana.) Molemmat ovat tummatukkaisia kuten Pouta on. Punaisella ympyröidyn hemmon suunta ja matala kuvakulma sekä teleobjektiivi täsmäävät paremmin Poudan kuvan kanssa.
Myös violetilla ympyröidyssä kohdassa on kuvaaja, sen näkee vasemman käden asennosta, mutta hänellä näyttäisi olevan metallin värinen objektiivi. Ei ainakaan Novoflex.
Vielä yksi kuva Munchenin kympiltä. Tässä näkee hyvin, millaisessa kuilussa kuvaajat kuvasivat. Vasemman puoleisimman olevan kuvaajan vieressä taitaa olla legendaarinen teleobjektiivi Novoflex.
Videolta edelleen kaapattuna noin sekunti ennen kaatumista oleva tilanne. Pouta on mitä ilmeisimmin punaisella ympyröity henkilö vallihaudassa. Hänellä on valmiina kamera nokassaan musta teleobjektiivi, ja ennen kaikkea oikeaan suuntaan sojottaen. Viren oli maassa kaatuneena vain vähän yli 2 sekuntia.
Ensin Poudaksi epäilemäni on ympyröity sinisellä. (Klikkaa kuvaa hiirellä, niin näet sen suurempana.) Molemmat ovat tummatukkaisia kuten Pouta on. Punaisella ympyröidyn hemmon suunta ja matala kuvakulma sekä teleobjektiivi täsmäävät paremmin Poudan kuvan kanssa.
Myös violetilla ympyröidyssä kohdassa on kuvaaja, sen näkee vasemman käden asennosta, mutta hänellä näyttäisi olevan metallin värinen objektiivi. Ei ainakaan Novoflex.
31 kommenttia:
Se on totta. Ilman Virenin voittoa kuva kaatuneesta juosijasta olisi ollut yksi monien samanlaisten joukossa. Ei se ainakaan luottokorttiin olisi päätynyt.
Veto hyväksytty.... Videokuvassa kaatuneen juoksijan jalat ovat 2-3 metrin päässä Virenistä, Poudan kuvassa jalka on osin Virenin käden *takana*. => Pouta on ollut eri kulmassa kuin videokaappauksessa näkyvä kuvaaja, kaiketi hiukan katsojasta nähden oikealla. - No, radan ulkopuolella kuitenkin.
Suurin osa ihmiskunnan ja kansakunnan kollektiiviseen muistiin jääneistä kuvista on siellä siksi, että ne on otettu tietyssä tilanteessa, ei välttämättä siksi, että ne olisivat valokuvina sinänsä kovin sykähdyttäviä. Kuten tämä. Kuvahan on teknisesti "ihan jees". Luultavasti otettu pikkutelellä. Juoksuradoista, joiden leveys on 1,22 metriä, voidaan laskea kuvausetäisyydeksi aika tarkkaan 10 metriä. Aukko on suuri, kun tausta häipuu ihan kivasti ja takana näkyy maratonportitti aika epäterävänä. Todellinen dramatiikka tulee kuitenkin tietoisuudesta sen kontekstista. Luultavasti se uppoaa ihan eri tavalla meikäläisen sukupolveen, joka näki televisiosta suorana tämän juoksun kuin vaikka minun lapsiini. Tosin heitä ei urheilu muutenkaan juuri sykähdytä.
Sakari voi ruveta jo kaivelemaan kuvettaan, kun seuraavan kerran ollaan oluen ääressä. (Suuri summa tarkoittaa tietysti kaljoja ja mittaamattomasti oikeassa olon mielihyvää). Perustelut.
1. Kyseisellä osuudella mahdollisessa suunnassa ei ollut kuin yksi kuvaaja. Katso olympia video. http://www.youtube.com/watch?v=MkXsjfVnG0k
2. Kuva on otettu kirjaimellisesti sammakkoperspektiivistä. Esim. Virenin pää on selkeästi kameraa korkeammalta. Kuvaa ei siis ole voitu ottaa katsomosta.
3. Toisen juoksijan kuvassa näkyvä oikea jalka on taittunut polvesta Vireniä kohti. Siksi se näkyy niin lähellä kättä kuvan ottamisen suunnasta.
4. Tilanteesta on vain Poudan kuvat. Jos kuvassa näkyvä kuvaaja ei ole Pouta, niin kuka ihmeessä hän sitten on? Missä ovat hänen kuvansa? Missä silloin on Pouta ollut?
Vedon hävämisen voit välttää kumoamalla näistä neljästä vähintään kolme perustelluilla vasta-argumenteilla. "Näin se vain on" ei ole perusteltu argumentti.
Jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Nimittäin nuorena opiskelijana Saksassa katsomassa juuri kyseistä juoksua. Eipä tullut niin seurattua, oliko joku kuvaaja keskellä kenttää vai sen ulkopuolella. Oli vähän muuta jännitettävää. Virenin kaatumisen aiheuttaman kouraisun vatsanpohjassa tunnen vieläkin. Vaan loppu hyvin kaikki hyvin.
Kuka oli Vireniin kaatunut juoksija, joka ei sitten jatkanut kisaa?
Tunisian Mohamed Gammoudi, yksi juoksun suosikeista.
Mitenkään Virenin voittojen arvoa väheksymättä täytyy todeta, että usein menestyminen urheilussa helpottuu merkittävästi, jos pahimmat kilpakumppanit ovat syystä tai toisesta poissa tai muuten vain epäonnistuvat. Kuten Gammoudi Muenchenin kympillä ja Afrikan juoksijat boikotin takia Montrealissa 1976.
Kiitos Timo! Sain päivän naurut tuosta Jore-Suvanto-Jore(?) paikannuksesta ennen GPS-aikaa :-).
(?) siksi, että oletan Joren antavan pro-maisen meriselityksen sille, miksi amatööri Suvanto on tässäkin väärässä. Ainakin tämäkin bloggaus on osaltaan alentamassa olympialaisen keskikenttäkuvaajien poolin arvostusta, kun käy ilmi, että kuvaajat eivät missään keskikentällä ole ollutkaan. Korkeintaan juoksuradan ja pituushypyn vauhtiradan välissä pötköllään.
"Epäluotettava kuin silminnäkijä" sanoo venäläinen sananlasku. Tosin Jore ei tietääkseni ollut Münchenissa paikalla. Ainakaan minä en nähnyt häntä.
Oli kai monia muitakin, joita et nähnyt, mutta jotka siitä huolimatta olivat paikalla?
Eikö isolla miehellä ole parempaa tekemistä?
Eikö arvon nimimerkillä Anonumous ole itsellään parempaa tekemistä kuin lueskella näitä sepustuksia? Ihmisillä on monenmoisia harrastuksia. Tämä on minun. Tosin eihän se mikään oikea harrastus ole. Oikeassa harrastustuksessa palaa rahaa ja paljon.
Siis harrastuksesi on Jore Puusan pilkkaaminen?
Ei toki. Minun harrastukseni on poikkitieteily. Poikkitieteilyn metodi on ihan sama kuin oikean tieteenkin. Esitin hypoteesin, jonka heitin poikkitiedeyhteisön kaluttavaksi. Poikkitieteessä ennenkin kunnostautunut Sakari kyseenalaisti hypoteesini. Minä puolustin sitä kiivaasti, mutta todisteet hypoteesiani vastaan olivat lopulta niin kiistattomat, että luovuin hypoteestani. Kuvaavaa kuitenkin on, että ratkaisevan todisteen omaa hypoteesiani vastaan löysin ja ennen kaikkea julkistin itse. Poikkitieteellinen totuus on minulle tärkeämpää kuin oikeassa oleminen - vaikka ei viimemainitussakaan mitään hävettävää ole. Makealta sekin maistuu kohdalle osuessaan.
En ymmärrä, miten joku urheilukuvaajaksi itseään kutsuva voi ajatella Poudan kuvan otetun keskeltä kenttää. Jokainen urheilua vähänkin seuraava suomalainen on nähnyt Virenin dramaattisen kaatumisen. Kuvaa katsovalle on ilmiselvää, että se on otettu kentän laidalta keskelle kenttää päin.
Jore selittää omassa blogissaan tarinan juontuneen siitä, että Patricia Seppälä oli humalassa kertonut sen hänelle. Kumpaankohan Jore luottaa enemmän, kännisten jorinoihin vai omiin silmiinsä?
Tähänkin sopii hyvin elokuvan "Mies joka ampui Liberty Valancen" loppurepliikki: "When the legend becomes fact, print the legend!"
Voi V***u! Onks mitään järkee?
Jotkut ratkovat ristisanatehtäviä, toiset pelaavat shakkia. Ei niissäkään ole muuta järkeä kuin että ne pitävät aivot virkeinä ja auttavat niitä toimimaan pidempään. Minä ratkon poikkitieteellisiä arvoituksia ihan samasta syystä, eli ne ovat mukava tapa virkistää aivotoimintaansa. Tarvitseeko olla jotain syvällisempää järkeä? Kuten vaikka pohtia sitä, miksi Jumala tunnetusti käsittämättömässä viisaudessaan loi niin typerästi toimivan eläinlajin kuin ihminen?
Tieteellisyys on kyllä tästä blogista kaukana, jos väität jumalolennon luoneen ihmisen.
1. Tämä onkin poikkitieteellinen blogi.
2. Pointtini oli se, että ongelmien ratkominen virkistää aivoja. Ehkä esimerkki oli vähän huono, sillä virkeinä pysyäkseen ihmisen psyyke kaipaa myös ratkaisemisen iloa ongelmiin tai pulmiin. Jumalan aivoitusten tarkoituksen pohtiminen tuskin tätä ymmärtämisen ja onnistumisen iloa antaa. Paitsi uskossa oleville. Heillä kun on vastaus valmiina jo ennen kysymystäkin.
Hei, tämähän on ihan viihdyttävää seurattavaa...
Suvannon kommentti, että ei sillä väliä onko oikeassa vai ei - poikkitieteellinen totuus on paljon tärkeämpää, hiukan latistaa tunnelmaa. Kyllä sitä pitää oikeassa olla ja siitä pitää pitää kynsin hampain kiinni. Ei mitään jees jees meininkiä.
Kysyisin vielä, että kenen totuudesta on kysymys kun puhutaan poikkitieeteellisestä totuudesta?
Hih, monta vedonlyöntiä hävinneenä (ja muutaman maksaneenakin) on todettava, että aina kannattaa nokittaa, kun on saletissa. Tuo kaivanto on uskottava kuvauspaikka: pitkällä objektiivilla matalalta, ja radan ulkopuolelta. Perspektiivi ja etäisyys täsmäävät.
Urheilukuvaajalla pitää olla hiukan muutakin kuin aukko, aika ja tarkennus hallussa kauan elääkseen ja menestyäkseen maan päällä. Mm. joku taju valon suunnasta, perspektiivistä, taustoista jne. Jos joku väittää kyseistä kuvaa keskikentältä kuvatuksi, tulee samalla todennetuksi, että kaikki nämä puuttuvat. Ja sen mukana paljon muutakin.
K.o. kuvaan liittyen muuan muistelus. Asuin -72 Töölössä. Siellä jaettiin Hesarin ensimmäistä painosta. Siihen aikaan vielä pantiin "etusivu uusiks" kun jotain mainittavaa maailmalla tapahtui. Meille tuli lehti aikaisin, joskus jopa edellisillan puolella - harmi, sitten ei ollut aamukahvilla lehteä luettavana. Lisäksi kavereilla oli joskus uutisia, joita meillä ei ollut. No, Virenin voittokuvaa ei ollut meille jaetussa lehdessä. Myöhemmissä painoksissa oli. Näpinäähän se herätti, joten meille töölöläisillle jaettiin tiedotetta: lehden sai käydä vaihtamassa uudempaan HS:n konttorissa. Kait monet kävivätkin. Enpä tiedä, onko muulloin paperille painettua lehteä saanut ilmaiseksi päivittää ajan tasalla olevaan.... ;)
Mutta pitääkö olla kerta laakista oikeassa ja onko oikeassa ololla mitään merkitystä, jollei joku toinen (mieluiten epämiellyttävä henkilö) ole asiassa väärässä? Siipä Jyrkin kaltaisille pohdittavaa.
Poikkitieteellinen totuus palaa tulessakin. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Pari sanaa vielä hävitystä vedosta. Siinä kun jotenkin konkretisoituvat virheellisten johtopäästön keskeiset piirteet.
1. Tartutaan ilmeisimpään ratkaisuun. Nurmella rötköttävä kuvaaja tulee niin itsestään selvänä ratkaisuna heti esiin, että se syö muiden ratkaisuiden etsimishalun ja -kyvyn. Varsinkaan kun ketään muuta kuvaajaa ei ole selkeästi näkyvissä.
2. Nähdään vain omaa näkemystä vahvistavat seikat, sille ristiriitaiset työnnetään syrjään. Näistä esimerkit ensimmäisessä vastauksessani Sakarille. Minäkin yritin epätoivoisesti etsiä sellaista perspektiivilakia, jolla olisin saanut yhdistettyä kameran, Virenin käden ja Hammoudin jalan ilman että niiden on oltava kuvassakin samalla suoralla. Lopulta oli pitkin hampain uskottava, että todellisuudessa samalla suoralla olevat kolme pistettä ovat sitä myös valokuvassa. Sellaista tynnyri- tai tyynyvääristymää ei sakujen kameroissa ollut, että sillä olisi voinut ristiriidan selittää.
3. Tässä on tieteellisen metodin voima. Se alistetaan kritiikille ja sen on kyettävä vastaamaan kritiikkiin muuten kuin auktoriteetin voimalla. Viimeistään tässä tulee hajurakoa - ja runsaasti - uskontoon.
Tervehdys
Huomasin keskustelua käytävän Virenin kaatumiskuvasta. Saattaa olla osittaista tuuria, että satuin juuri siihen paikkaan, jossa Viren kaatui. Se, että minulla on kyseisestä kaatumisestä viisi kuvaa ei ole tuuria.
Kenttää ympäröi ns. vallihauta, jota myöten pystyi menemään vaikka pituushyppy -tai vaikka kolmiloikka paikoille. Virenin juoksun aikaan olin vallihaudassa suunnilleen siinä paikassa, jossa kuvassa on punainen ympyrä.
Tätä mahallaan olevan kuvaajan ottamaa kuvaa en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta sen tiedän, että kenelläkään toisella suomalais kuvaajalla ei ole kuvaa tästä kaatumisesta.
Kaatumiskuvan otin Nikonin rungolla, jossa oli objektiivina Novoflex 300mm F 5,6 manuaalisella pikatarkennus kahvalla.
Tässäpä faktaa
Terveisin Jorma Pouta
Kiitokset mielenkiintoisista tiedoista. Tämä viimeistään ratkaisee arvoituksen kuvaajan paikasta, vaikka ei siitä monien kommenttien jälkeen suurta erimielisyyttä enää ollut. Minä kun tapojen vastaisesti myönsin olleeni väärässä olettaessani aluksi etualalla makaavan kuvaajan olevan sinä.
Kuvahan on Suomen lähihistorian ikoneita. Varsinkin meikäläisen ikäpolvelle, joka näki kyseisen juoksun suorana televisiosta. Paavo Noposen radioselostuksesta tehtiin aikoinaan jopa LP-levy. LP:lle mahtui yhteensä juuri ½ tuntia materiaalia, joten mitään "tuplaa" ei tarvittu.
Case closed.
Puusa itse ei kommentoinut keskeltä kenttää kuvaamistaan?
Omassa blogissaan kyllä: "Tarinan Poudan positiosta kentällä olen kuullut Patricia Seppälältä eli Aatos Erkon siskolta ja Lehtikuva Oy:n omistajalta Lake Placidin esikisoissa 1979 eli 7 vuotta itse kuvanoton jälkeen. Lake Placidin esikisojen yhteydessä dokasimme rva. Seppälän kanssa eräänä yönä ja myöhemmin eräiden vaiheiden jälkeen, jotka johtuivat tästä yöstä-- rva. Seppälä kutsui minua lehtikuvaajaksi emerita, siis katsoi urani "naispuolisena" päättyneen.Emerita on sisäpiirin joke."
Jore on Jore, vaikka voissa paistaisi. Jore muistaa sanatarkasti Patricia Seppälän kertomuksen 33 vuoden takaa, vaikka oli oman kertomuksensa mukaan dokaamassa rva Seppälän kanssa. Vai voisiko olla, että tuli päästettyä ns. laajennettu totuus. Vrt.
http://pjarvinen.blogspot.fi/2009/01/kokeilussa-canon-5d-mark-ii.html
Lähetä kommentti