Kerettiläisiä mietteitä tekijänoikeudesta

Kuva: Timo Suvanto

Tämän kuvan kaupallinen arvo lienee aika vähäinen. (Taiteellinen voi olla sitäkin suurempi, siinä kun on suunnileen kaikki ainakin hieman pielessä; valotus, tarkennus, terävyys ja sommittelu.) Kuva on paitsi tässä blogissa myös Flickrissa kenen tahansa ladattavissa useissa eri koissa.CC-merkki tarkoittaa sitä, että kuva on vapaasti käytettävissä ei kaupallisissa yhteyksissä ihan samalla tavalla kuin  ©-merkillä voidaan korostaa sitä, että kuva ei ole vapaasti käytettävissä. Merkin käyttö tekee kuvasta myös hankalamman varastaa, tai ainakin julkaista omanaan.
Minulla ei ole siis mitään sitä vastaan, että joku käyttäisi tätä kuvaa vaikka omassa blogissaan, jos kertoisi kuvan olevan minun ottamani.(Tosin näkyyhän se itse kuvassakin)  Sen sijaan jos joku hyödyntäisi kuvaa kaupallisesti, niin laittaisin laskun perään ja jos sitä ei maksettaisin, niin haastaisin oikeuteen. Tietenkin vain sillä edellytyksellä, että nimi ja osoite on tiedossa.  Tässä pelkistettynä alla olevan tarinan juoni.

Valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto on ottanut kantaa blogeissa rehoittaviin tekijänoikeusrikkomuksiin. Ihan oikealla asialla järjestö on periaatteessa, mutta asia ei ole minusta ihan yksioikoinen on/off-tilanne.  Kopioimalla netistä kauniin maisemakuvan ja ryhtymällä myymään siitä tehtyjä postikortteja ilman tekijän lupaa tekee varmasti kaikkien ymmärtämän tekijänoikeusrikoksen. Ei siitä sen enempää.

Tekijänoikeudet varsinkin netissä on aika kimuranttinen juttu. Suurin osa netissä tehtävistä tekijänoikeusrikkomuksista on kuitenkin sellaisia, että niistä ei tule rikkojalle mitään tuloa eikä tekijänoikeuden haltijalle de facto mitään taloudellista  menetystä. On naivia kuvitella, että netistä kuvan blogiinsa napannut blogisti koskaan edes harkitsisi kuvan ostoa. Samoin on aika vaikeaa ymmärtää, miten kuvan käyttö blogissa vähentäisi tekijän siitä saamia tuloja. Jos joku ymmärtää paremmin, niin vääntäköön sen paksusta rautalangasta myös minulle.

Tästä syystä kuvien vohkiminen netissä on minusta enemmän eettinen ja tekijänoikeuksien moraalisen kuin taloudellisen puolen ongelma. Olen tässä asiassa ehkä hieman kerettiläinen valokuvaajayhteisön jäsen, mutta näin minä toivoisin omia netissä olevia kuviani kohdeltavan.

1. Jos joku haluaa kuvittaa omaa ei-kaupallista blogiaan tms. nettisivuaan minun netissä olevalla valokuvallani, niin tietysti toivon hänen pyytävän luvan siihen. Kaikille luvan pyytäneille olen sen toistaiseksi antanut enkä näe mitään syytä poiketa linjaltani. Toki toivon kuvien saavan niille sopivan kontekstin eikä päätyvän vaikka pornosivuille. Tosin en osaa visioida tilannetta, jossa minun ottamani kuva antaisi pornosivuille jotain lisäarvoa.

2. Yhteydenotto tekijään on joskus vaikeaa, jopa mahdotonta. En suosittele kuvani "lainausta" silloin, mutta en minä pelihousujani revi, jos kuvasta on selkeä linkki sivulle, josta kuva on kopioitu.

3. Minun kuvani esittäminen omanaan ei ole enää asiallista. Tarkoittaa siis sitä, että kuvanottajan alkuperä on häivytetty. Tämän havaitessani laitan kyllä nootin perään, jos osoite on tiedossa. Lakitupaan tuskin tulen lähtemään.

4. Kuvan käyttö osana muuta kuvaa ilman tekijän lupaa on minusta aika epäeettistä. Ainakin siihen pitää olla jokin muu syy kuin oma kuvan ottamisen laiskuus.  Luultavasti tästäkin lähtisi huomautus perään.

5. Linkittäähän saa aika vapaasti. Minä näen blogin sivulla olevan kuvan ja sen yhteydessä olevan linkin sekä pelkän linkityksen välillä olevan eron pieneksi. Joku toinen näkee varmasti eri tavalla. Suurin osa netissä olevia kuvia on kuitenkin sellaisia, että ne on ladattu sinne nimenomaan katsottaviksi. Asiallisesti tekijän nimen kertoen ja kuvan alkuperäiselle sivulle linkittäen blogisti toimii tekijän eduksi, ei vahingoksi. Suurimmalle osalle fotareista kun ongelma ei ole suinkaan kuvien varastaminen omilta nettisivuilta vaan se, että sivuille ei ylipäänsä löydetä. Tämäkin näkökanta kannattaa huomioida omia tekijänoikeuksiaan varjellessaan.

6. Kuvasitaatti on tekijänoikeuden rajoitus. Kuvasitaatin saa laittaa ilman tekijän lupaa tieteelliseen ja arvostelevaan esitykseen. Muutenkin siteeraaminen hyvän tavan mukaisesti on sallittua. Esimerkiksi Finnfoton sivuilla voisi selkein esimerkein näytettynä sallitun sitaatin ja kielletyn tekijänoikeuden loukkauksen väliset erot.

Tekijänoikeuksien suhteen netti on kuin Pandoran lipas. Kun se on kerran avattu, niin sinne ladatun materiaalin luvattomia käyttäjiä riittää. Ei niitä koskaan saada kiinni ja kuriin. En tiedä, kuinka paljon netistä ihan oikeasti varastetaan kuvia. Tällä tarkoitan sitä, että joku tekee rahaa toisen tekijänoikeudella. Epäilen määrän olevan hyvin marginaalisen jo pelkästään siksi, että kiinnijäämisen riski on niin suuri. Näyttö on yleensä kiistaton, joten rikoksen tai rikkomuksen tehneen ainoa järkevä toimenpide siinä tilanteessa on maksaa nöyrästi korvaukset.

Finnfoton pitää viran puolesta antaa lausuntoja. joissa kerrotaan että "Valokuvaa lainataan ja levitetään netissä yhä useammin luvatta. Erityisesti blogeissa eli nettipäiväkirjoissa valokuviin suhtaudutaan kuin yhteiseen omaisuuteen, ja tekijänoikeuksien rikkomisesta on tullut arkipäivää. Valokuvajärjestöjen keskusliitto pitää ongelmaa mittavana."

Ongelman mittavuudesta voidaan olla ja ollaankin montaa eri mieltä, mutta tekijänoikeuksien rikkomisen arkipäiväistymisestä tuskin valitsee kovin suurta erimielisyyttä.

Edellä mainituista syistä johtuen olenkin sitä mieltä, että on turha jatkaa jo hävittyä taistelua nettikuvien  tekijänoikeuksien ei-kaupallisista loukkauksista. Ei siihen ainakaan hirveästi kannata ruutia tuhlata. Sen sijaan pitäisi keskittyä siihen, miten tekijät saisivat suurimman mahdollisen hyödyn nykyisestä tilanteesta. On ihmisiä, jotka piupaut välittävät tekijän- eikä mistään muistakaan oikeuksista. Heihin eivät mitkään sormenheristelyt tehoa. Sen sijaan kehittämällä ei-kaupallista creativity commons systeemiä ja ohjaamalla mm. blogisteja näiden kuvien käyttöön kaikki voittaisivat. Win-win.

Yksi positiivinen tapa lähestyä tätä tekijänoikeusrikkomusongelmaa voisi olla jaotella kuvat selkeämmin vapaasti käytettäviin ja maksusta käytettäviin. Esimerkiksi minä olen laittanut joitakin kuvia Flickr-palvelimelle, josta kuka tahansa voi ladata niitä ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Mm. yllä mainitun variskuvan, sen tosin pelkästään esimerkin vuoksi. Kuvan alla tekijän nimestä on linkki Flickrissa olevaan kuvaan. Siellä näkyy mm. se, että kuva on vapasti käytettävissä ei-kaupallisessa yhteydessä.

Jos joku keksisi tavan, jolla kuvaan voitaisiin helposti merkitä sen käyttöoikeudet siten, että kuka tahansa voisi yhtä helposti tarkistaa ne, niin sille olisi tässä yhteydessä todella paljon käyttöä. Voi olla vain aika vaikeaa saada tämä tieto säilymään kuvassa kuvaruutukaappausten yms. jälkeen. Samoin pitäisi tietysti jotenkin varmistaa se, että merkinnän voi tehdä vain kuvan tekijänoikeuksien omistaja. Aika haasteellinen projekti, olettaisin.

Väännetään nyt vielä varmuuden vuoksi rautalangasta, että bloggaukseni koskee vain ja ainostaan netistä ladattuja ja netissä ei-kaupallisessa yhteydessä käytettäviä  valokuvia. Minusta kaupallinen yhteys on jo se, että on saanut hankittua mainostajia blogiinsa.