Mitä isot edellä...

Oikeilta ammattikuvaajilta, kuten vaikka Pekka Potkalta tai Kari Kuukalta kysellään jatkuvasti, että millä kameralla he oikein ottavat hienot kuvansa. Vastaus lienee jotain siihen malliin, että tarkoitukseen parhaiten sopivalla.

Minulta, vaikka ammattikuvaaja olenkin, ei juuri kysellä. Korkeintaan, että etkö sä voisi joskus kuvata kunnon vehkeillä, niin saisit kunnon kuviakin.

Mutta kun se ole vehkeistä kiinni. Suurimmassa osassa nykyisiä kameroiksi kutsuttaviksi laitteissa on pikseleitä ja piirtoa, vanhaa Rolls Royce - sanontaa mukaillen, vähintäänkin riittävästi.

Minulla on päivittäisessä käytössäni kaksi kameraa. Canonin EOS 5 Mark II muutamalla tavanomaisella objektiivilla ja Panasonicin DCM LX5 pokkari, jota muuten pidän taskuun menevien sarjassa edelleen parhaana minun käsiini eksyneistä kameroista.

Kun muutkin, toki minua ansioituneemmat valokuvaajat ovat tehneet kameratestejä, niin miksen minäkin. Hesarin sivu on kuulemma standardi testitaulu. Otin kuvat Hesarin sivusta molemmilla kameroilla siten, että  sivu leveyssuunnassa mahtui juuri ja juuri kuvaan. 

Canonin nokassa oli 100 mm:n pikkutele ja Panasonicissa  5.1 mm - 19.2 mm Vario-Summicron zoom-objetiivi (vastaa 24 mm - 90 mm kinokoon objektiivia rajaukseltaan).  Kuvan otin pisimmällä polttovälillä. Canonilla valotin ja tarkensin manuaalisesti ja kuvasin raw-tiedoston, Panasonicilla käytin täysautomaattista "älykästä kuvaustilaa". Ainakin se on minua älykkäämpi monissa kuvaustilanteissa.

 Hesarin sivu liiterini seinään naulattuna ja Canon EOS 5 Mark II:lla ja 100 mm:n objektiivilla kuvattuna. Klikkaamalla saat kuvat suurempana ja täältä ilman Googlen näppien jälkeä parhaalla JPG-laadulla tallennettuna.

Sama kohde Panasonic DCM_LX5 kameralla kuvattuna. Tämänkin kuvan originaali on ladattavissa täältä halukkaiden tarkempia tutkimuksia varten. Panasonicin kenno on sekä pikselmäärältäään että etenkin fyysiseltä kooltaan paljon Canonin kennoa pienempi. Erot alkavat näkyä vasta, kun kuvia tarkastellaan riittävän isoina, suunnilleen originaalin eli lehden sivun kokoisina. 

Millaisia olivat tulokset? Kun kuva on netissä tai printtimediassa normaalina 2-3 palstan levyisenä, niin ei mitään väliä, millä kameralla kuva on otettu. Joskus kuvakeikoilla otan järkkärin mukaan vain katu-uskottavuuden takia. Otan ensin mukamas testikuvia Panasonicilla, kun kuvattavat ovat vielä rentoja ja täydessä uskossa kuvaajan valheellisiin sanoihin. Sitten yleensä häivynkin vähin äänin tarvittavat kuvat Panasonicin kortilla.

Suurennoksen vasemmassa yläkulmassa on lehden oikeasta alareunasta rajatut kaksi kirjainta 100% koossa. Olen lisäksi suurentanut näitä rajauksia, jotta ne olisivat vertailukelpoisia Jore Puusan tekemän vastaavan mielenkiintoisen kameratestin kanssa. Näistä voi helposti vertailla Joren käyttämien kameroiden ja minun kameroideni kykyä piirtää Hesarin sivua siten, että sivu täyttää koko kuva-alan niin tarkkaan kuin se sivusuhteiden erilaisuuden huomioonottaen on mahdollista. 

Kuvat suurennettu Photoshopissa 3200 kertaiseksi. Ylempänä Canon, alempana Panasonic. Esimerkiksi kirjan k on Canonin kuvassa 15 pikseliä leveä, mutta Panasonicin kuvassa vain 10 pikseliä. Suhteet menevät tietysti kennojen pikseleiden määrien suhteissa. Canonin kennossa on 3744 pikseliä vaakasuuntaan ja Panasonicilla 2520.  Suhde on aika lähellä 15:10.

Nikonin uudessa D8000 kamerassa vaakapikseleitä kennossa on 4912, eli siinä on vähän yli 200 pikseliä/mm. Objektiivin piirtokyvyn rajat alkavat tulla vastaan. 

 Kun näitä kuvia katsotaan läheltä, niin alemmasta saatta olla vaikeaa jopa  hahmottaa, mistä kirjaimista on kyse. Kauempaa katsottaessa pikselirakenne häviää ja kirjaimet hahmottuvat selkeämmin.

Pienensin Canonin kuvan samaan pikselikokoon kuin Panasonicin kuvan. Kuten kuvasta näkyy, niin muitakin muuttijia on kuin pikseleiden määrä. Jos hinnaltaan pokkariin verrattuna noin 10-kertaisella järkkäri-objektiivi-yhdistelmällä ei saa merkittävästi parempaa laatua, niin miksi kannattaisi maksaa turhasta?

Vähän matematiikkaa testini tueksi. Hesarin palsta on 70 mm leveä. Kun siinä on keskimäärin 45 merkkiä, niin yhden kirjaimen leveys on edelleen keskimäärin  1,55 mm. Hesarin sivu on 400 mm leveä ja Canonin kennossa on 3744 pikseliä lyhyemmässä suunnassaan. Siis kirjainta kohti tässä testikuvassani  pikseleitä riittää  14,5. Kuten suurennettu kuvakin kertoo.

 

Viime blogissani lupasin olla käsittelemättä Jore Puusan persoonaa tässä blgissa. Liekö katsottava heti tapahtuneeksi lupauksen rikkomiseksi, kun kehotan lukijoita käymään Puusan blogissa. Jore-setä kertoo seikkailuistaan, jos nyt ei kaikilla maailman seitsemällä merellä,  niin eksoottisissa maissa kuitenkin. Mielenkiintoista tarinaa, ja Jore-setä vain esittää olevansa huono kirjoittaja. Puhuu paskaa. Käykää lukemassa. 

 Panasonicin kuvaan eksyi kärpänenkin. Ihan tunnistettavissa tässä 100% koossa olevassa rajauksessa.

Lisäys 19.2012

Ylläolevat kuvat on sama yksityiskohta Hesari sivusta. Se oli alkuperäisestä kuvasta 18 pikseliä leveä.  Ylempää kuvaa suurensin Photoshopissa 3200% ja otin sitten kuvaruutukaappauksen tästä suurennoksesta. Kun liitin kaappauksen takaisin Photoshoppiin, niin sain kuvasta 578 pikseliä leveällä yllä ylempänä olevan kuvan, jossa alkuperäiset pikselit näkyvät neliönä. 

Alempi kuva syntyi taas siten, että kasvatin 18 pikseliä leveän kuvan Photoshopissa suoraan 578 pikseliä leveäksi. Photoshop interpoloi kuvan siten, että alkuperäiset kuvat eivät olekaan enää kuvassa neliöitä, vaan Phohtoshopin valistuneita arvauksia siitä, millaisia pikseleitä olisi välissä. Tällä kertaa ne arvaukset menevät pieleen.

Sen jälkeen otin samalla tavalla kuvakaappaukset molemmista suurennoksista. Ylempänä näkyy kulmaa neljästä kuvakaappauksella luodusta pikselistä, alempana taas näkyy, miten sävyt muuttuvat Photoshopin interpolaation vaikutuksesta portaattomasti.

Kumpi on oikea tapa toimia? Ei tähän ole mitään yksikäsitteistä vastausta. Pääasia, että lukija tietää, miten on menetelty, jolloin hän voi tehdä omat arvionsa sen pohjalta.