Sunday, 5 August 2012

Ötökkäkuvaajana - osa II


Tämä kuva ei ole valokuvauksen helmiä. Luontokuvaajana olen täysi amatööri. Kuka tahansa pro olisi ottanut koska tahansa missä tahansa paljon ammattimaisemman valokuvan, jossa olisi ollut myös visuaalista substanssia. 
 Minä olen kuitenkin saanut tässä kuvassa esille sen asian, johon pyrin. Kärpäsen ruumiin karvat näkyvät hyvin valkoista taustaa vasten. Juuri näiden karvojen vuoksi kukat niin kovin mieluusti päästävät kukkakärpäset mesivarastoilleen. karvoihin tarttuu siitepölyä, mikä taas näkyy hyvin kärpäsen päässä. Kauniisti näkyvät siipiruodit ovat sitten bonusta.

Kuvailin Juhannuksena kukkakärpäsen toukkia pihallani olevassa lammikossa. Silloiset vähemmän viehkot rotanhäntäiset toukat olivat kokeneet muodonmuutoksen ja kasvaneet todella kauniiksi kukkakärpäsiksi, joita parveilee runsain määrin pihamaallani mettä kukista keräämässä. Nyt oli mahdollisuus ottaa kuva kärpäsen elämän seuraavasta vaiheesta. Ei kun kuvaamaan.

Kamerani Panasonic LUMIX DMC-LX5 tarkentuu hyvin lähelle. Lähin tarkennusetäisyys laajakulma-asennossa on 1 cm etummaisesta linssistä.

Kärpäsiä oli paljon, valoa oli reilusti ja ilma tyyni. Luulisi, että kuvan saaminen olisi helppoa, vaikka halusinkin niistä todelliset lähikset. Kuva niin läheltä, kun optiikka vain antaa myöden.

Totuus oli toisenlainen. Otin yhteensä noin 250 kuvaa tunnin aikana. Kärsimättömänä luonteena en jaksanut pidempään. Näissä hommissa digi on poikaa. Filmiaikana minulla olisi ollut lopputuloksena 6 rullaa valotettua filmiä eikä mitään taetta siitä, että yksikään ruutu on onnistunut. Nostan hattua filmille kuvanneille ja vieläkin kuvaaville (en tosin ymmärrä miksi) luontofotareille.

Minulla oli kaikki asetukset manuaalilla. Panasonicissa ne ovat kohtuullisen kätevät käyttää. Kirkkaassa auringonpaisteessa saatoin käyttää suljinnopeutta 1/4000 sekuntia, jolla oli toivoa saada karvanteräviä kuvia käsivaraltakin.

Käytin kolmea eri taktiikkaa kuvatessani. Ensimmäinen oli sellainen, että toin kameran hitaasti lähelle kukassa olevaa kärpästä ja linssin ollessa noin sentin päässä kohteesta laukaisin kameran, yleensä peukalolla. Kun tarkennus oli manuaalilla, niin laukaistaessa ei ollut merkittävää viivettä. Siitä huolimatta moni kärpänen ehti livahtaa tiehensä, sillä ne eivät viipyneet yleensä kauaa kukassa.

Toisessa taktiikassa annoin kärpäsen alkaa aterioida ja toin kameran vasta sitten hyvin äkkiä sen viereen. Mettä imiessään kärpäset eivät olleet lainkaan niin herkkiä lähtemään lentoon kuin vain kukassa käydessään.

Kolmas taktiikka oli sittenkin kaikkein toimivin. Valitsin kukan, vein kameran sen viereen ja jäin odottamaan kärpäsen tuloa. Kärpäsiä oli niin paljon, että yleensä minuutin parin odottelun jälkeen kukkaan lensi kärpänen. Minun kärsimättömyydestäni kertoo se, että tämänkin aika oli minulle usein liian pitkä. 

Selvästikään minusta ei olisi oikeaksi luontokuvaajaksi.

Yhtään sellaista kuvaa en saanut, joista voisin olla erityisen ylpeä. Ei näistä vuoden luontokuvakisaan ole. Muutamaan olen kuitenkin aika tyytyväinen. Kuvat ovat teräviä. Kärpäsen karvat ja kärpäseen tarttunut siitepöly on selvästi näkyvissä. Kyllä nämä lajidokumenteista käyvät.Olen kuitenkin toimenkuvaltani luonnontiedettä dokumentoiva kuvaaja.

Kaikki tässä olevat kuvat on otettu alle 10 metrin päässä taloni ulko-ovesta. Olen Antti Kolin filosofian kannattaja luontokuvauksessa.  Osviittana on ollut Antin mainio kirja Kuvaa luovasti lähiluonnossa. Kirjaa on saatavissa ainakin kustantajalta tarjoushintaan, josta voi, mutta ei kannata kieltäytyä.  

Summa summarum. Luontokuvausta voi harjoittaa muuallakin kuin eksoottisissa paikoissa kaukana kotoa ja pitkäputkisilla järkkäreillä. Minä pidän  Panasonic LUMIX DMC-LX5 kameraa parhaana kompaktikamerana ainakin tähän hintaan (karvan alle 450 euroa). Teen sillä nykyään lähes kaiken ammatilliset kuvaukseni. Jokainen saa sitten päätellä, onko se kameralle meriittiä vai dis-meriittiä.

Peruskuva sarjassa. Ei loistokas, ei mitenkään huono.


Yksi kärpäsistä lennähti kädelleni ja viipyi siinä lähes minuutin. En keksi miksi, mielestäni en ollut koskenut koko päivänä mihinkään sokeriseen. Lähikuva vanhan miehen kädestä ei nyt vain ole kaikkein esteettisimpiä taustoja hyönteiskuvalle.

Makrokuvassa syväterävyysalue on väistämättä kapea. Se ei haittaa vaan on suorastaaan eduksi, kunhan kuvan keskeinen osa, kuten tässä kärpäsen pää on terävä.

Kukkakärpäset selvästikin kävivät välillä lehdellä levähtämässä ja puhdistamassa itseään .

To be honest. Suurin osa kuvista oli tällaisia tai vieläkin pahemmin metsään menneitä. Mutta vain onnistuneet  lasketaan.

8 comments:

  1. Hienosti macrolla...
    Hyvin olet onnistunut - aivan turhaan vähättelet taitojasi.
    Kukapa sitä olisi täysin oppinut...?
    Minäkin olen vielä aivan alussa..
    Oppia ja ikä kaikki.
    Terveisin Eko
    Suomen Kuusamosta

    ReplyDelete
  2. Näin ainoan totuuden valokuvauksesta tietävänä sanoisin, että Suvanto on taas vaarallisella tiellä. Tiellä, jonka päässä odottaa ammattivalokuvauksen loppu Suomessa. Monet kukkakärpäsiä työkseen kuvanneet prot jäävät nuolemaan näppejään, kun amatööri Suvanto myy näitä visuaalisuudesta piittaamattomia kauhukuviaan halvalla tai antaa ilmaiseksi.

    ReplyDelete
  3. Sanotaan vaikka nyt näin, että nämä kuvat ovat myytävinä luonnontieteellisinä dokumentteina hintaan 100 euroa + alv 23% kappaleelta. Kun olen suorittanut valokuvaajan erikoisammattitutkinnon dokumentoivan luonnontieteellisen valokuvauksen alalta ja kuvan hinta ei minusta ole hintoja polkeva, niin olettaisin toimintani olevan tällä kertaa moraalisesti hyväksyttävää.

    ReplyDelete
  4. Hienoja kuvia Timo. Kuva kärpäsen siivestä sai minut jälleen kerran ihmettelemään Herramme ihmiselle käsittämätön luomisvoimaa. Vaikka maailman parhaat insinöörit ja teolliset muotoilijat pantaisiin yhteen, niin he eivät saisi näin hienoa siipeä aikaisekseen.

    ReplyDelete
  5. Elämä on ihmeellistä. Sekä makro- että mikrotasolla. Varsinkin mikrotasolla. Ajatellaan nyt vaikka dna-rakennetta. Ihmisen luomat elektro-mekaaniset laitteet ovat kaukana kukkakärpäsestä. Paljon kauempana kuin kukkakärpäset ihmisestä.

    Riittäkö elämän selittämiseen seuraavat faktat (näiden kiistäjien kanssa en viitsi ryhtyä mihinkään keskusteluun)?

    1. Orgaaniset molekyylit muodostavat luontaisesti monimutkaisia kokonaisuuksia.
    2. Elämää maapallolla on ollut noin 4 miljardia vuotta sitten, hyönteiset ilmaantuivat noin 400 miljoonaa vuotta sitten.
    3. Perimässä tapahtuu jatkuvasti mutaatioita, joista hyvin pieni osa johtaa uusien lajien syntyyn luonnonvalinnan kautta.

    Hyönteisyksilöitä on arvioitu olevan maapallolla noin 1,8e+16 kappaletta. Kun voidaan olettaa uusien ötökkäsukupolvien tulevan keskimäärin kerran kuukaudessa(vaihtelua on runsaasti, erään amerikkalisen kaskaan toukat kuoriutuvat aina 17 vuoden välein, niin hyönteisiä voidaan arvioida syntyneen näiden 400 miljoonan vuoden aikana 8e+25 kappaletta. Lukumäärä on liian suuri ihmisen tajuttavaksi, mutta jos todetaan koko maailmankaikkeuden kestäneen 4e+17 sekuntia, niin ehkä jonkinlainen näppituntuma asiaan saadaan.

    Tällä perspektiivillä voisi olla mahdollista uskoa, että elämä mukaanlukien kukkakärpäsen siipi olisi voinut kehittyä edellä mainituista syistä johtuen ilman minkään Jumalan käden ohjausta.

    Tämä ei tietenkään todista, etteikö Jumala voisi olla olemassa ja etteikö kaikki olisi vain ja ainoastaan hänen nerokkuuntesta tuotosta. Uskovaisia ei mikään rationaalinen perustelu kun ei vakuuta. Toisaalta minäkin olen aika vaikea tapaus käännytettäväksi älykkään suunnittelun kannattajaksi.

    ReplyDelete
  6. Marsiin laskeutui eilen avaruusluotain. Ei Herran käden ohjaamana, vaan eräänlaisena tieteen riemuvoittona.

    Syyrian verisillä tapahtumilla on myös uskonnollinen tausta. Shiat ja sunnit kertovat sielläkin toisilleen, kumman puolella Allah ihan oikeasti on. Turha tässä kristittyjenkään on rintaa röyhistellä. Sen verran kamalaa jälkeä on kristillisistä uskonsodista jäänyt historiaan.

    ReplyDelete
  7. Lukekaapa hyvät herrat Tapio Puolimatkan kirjoja. Saatte sitä perspektiiviänne Raamatun sanan ja ateismin suhteen. Suosittelen.

    ReplyDelete
  8. Olen lukenut yhden Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja Raamattu. Se oli täynnä sekavaa retorista pyörittelyä, joka ei minusta johtanut mihinkään. Asioita kuorittiin kuin loppumaton sipulia. Vaikka kuinka koetin etsiä siitä jotain kouriintuntuvaa ajatuksen ydintä, niin mitään muuta ei jäänyt käsiini kuin raamatullinen Deus ex machina, jonka Puolimatka aina nosti kuin taikuri kanin hatusta, kun ei enää muuten päässyt ajatuksessa eteenpäin.

    Kristillisissä piireissä Puolimatkaa luultavasti arvostetaan syvällisenä ajattelijana. Minusta hän on vielä tyhjempien sanojen pyörittelijä kuin pahimmat poliittiset retorikot.

    ReplyDelete