Helsinkiläiset kävivät Heurekassa harjoittelemassa jonotusta Guggenheimin ylöspäin tarkistettujen kävijämäärien varalta.
Suomi ja Helsinki odottaa henkeään pidätellen ja Porilaisten
marssi valmiina Guggenheimin uutta esitystä Guggenheim-museosta Helsinkiin.
Virheistä on kuulemma opittu, niitä ei tulla toistamaan uudessa esityksessä.
Esitystä ei ole vielä, mutta mieli tekee spekuloida niiden
vähäisten tiedonmurusten varassa, mitä Guggenheimin pää-äänenkannattaja Hesari
on pitkin viikkoa kansan tietoon tiputellut. Keskeinen muutos tuntuu olevan,
että kävijäennustetta on tarkistettu optimistisempaan suuntaan.
Kun parin vuoden takaisessa arviossa optimistinen
kävijämääräarvio oli 650.000, niin olisiko tarkistettu luku silloin jotain 750.000
kävijää vuodessa. Museot tuppaavat olemaan maanantaisin kiinni ja kun muitakin
rokulipäiviä tulee, niin oletetaan museon olevan auki 250 päivää vuodessa. Ihan
vain siksi, että saadaan mukavia tasalukuja. Keskimääräinen kävijämäärä olisi
silloin 3000 kävijää päivässä. Kun ne risteilymatkustajat, joiden nimiin on vannottu, tuppaavat tulemaan enempi
kesäaikaan, niin edelleen lukuja tasaluvuiksi pyöristellen kesällä kävisi
keskimäärin 4000 taiteen ystävää päivässä, talvisaikaan 2000. Ateneum on auki kuutena päivänä viikossa
keskimääri 8 tuntia päivässä. Taloon siis lappaisi kesällä sisään 500 ihmistä
tunnissa, reilut 8 ihmistä joka minuutti - ja sama tietysti päivän mittaan ulos,
eihän museo mikään hotelli ole. Saranat
saisivat kyytiä.
Neuvostoliitossa vaikutti aikoinaan 1930-luvun Stalinin ajalta peräisin oleva ns. stahanovilainen
liike. Sen keulahahmo ja symboli oli kaivosmies Aleksei Stahanov, jonka esimerkin innoittamina kaikki tuotantotavoitteet ylitettiin aina moninkertaisesti. Teoriassa. Käytännössä systeemi toimi
seuraavasti.
Oletaan vaikka, että kolhoosille asetettiin
5-vuotissuunnitelmassa tavoite tuottaa miljoona tonnia perunaa 5-vuotisperiodin
aikana. Jokainen kolhoosin työläinen ymmärsi, että ½ miljoonan tonnin
tuottaminen saattaa olla ylivoimaista, mutta eihän kukaan kiellä ajattelemasta
optimistisesti. Niinhän tekevät kapitalistikin ja heidän voittoa tavoittelemattomat
säätiöt, kuten Guggenheim.
Tässä vaiheessa kolhoosin stahanovilainen siipi astuu esiin,
ja kohottaa kolhoosin kokouksessa tavoitteen kahteen miljoonaan tonniin innostuneen kokousväen taputtaessa raivoisasti ja heilutellessa isoja Stalinia (tai kuka nyt sattuukin olemaan johdossa) esittäviä
plakaateja ja aika lailla pienempiä
Aleksei Stahanovin kuvia.
Kun 5 vuotta on kulunut, niin huomataan jäätäneen jopa puolesta
miljoonasta tonnista jälkeen, mutta sehän on helppo selittää ulkoisilla olosuhteilla,
joille ei kerta kaikkiaan voinut mitään.Kuten imperialismin agressiivisuudella tai epäsuotuisella säällä (oli se ollut mitä tahansa).
Stahanovilaisuus istui oikein hyvin Neuvostoliiton viiden vuoden perioidein tarkitstettuun suunnitelmatalouteen. Jakso on suunnilleen yhtä pitkä kuin mitä se tunnettu poliittinen muisti voi olla pisimmillään. Liekö sattumaa, että Guggenheiminkin oli tarkoitus avata
ovensa 5 vuotta sen jälkeen, kun perustamispäätös piti nuijia kuukauden
aikataululla valtuuston kokouksessa valtuutettujen raivokkaiden taputusten ja
Jussi Pajusen suuria ja Janne Gallen-Kallela-Sirenin vähän pienempiä kuvia
heilutellen.
Guggenheim Helsinki hankkeen stahanovilaiset työn sankarit ansioistaan palkittuina.
7 kommenttia:
Oikein hauska vertaus.... Tai no. Hauskaahan ei ole se, että se on niin valitettavan totuudenmukainen.
Luultavasti kävijöitä olisi ekana vuonna aika paljon, sitten vähemmän. Näinhän kävi Kiasmallekin, kävijämäärä on vakiintunut johonkin 180 000 korville vuodessa. Samaan suuruusluokkaan kait sitten Guggen kävijämäärä noin realistisesti asettuisi pitemmän päälle.
Laskelmissa ei ehkä ole huomioitu sitä, että suomalaisissa museoissa kävijöistä on 51 % n.s. ilmaiskävijöitä, jotka jostain syystä pääsevät sisään maksamatta piljettiä. Talouden tarkastelua varten siis kävijämäärät voi aina jakaa kahdella. Sinänsä suomalaisissa museoissa lasketaan yli 5 miljoonaa käyntiä vuodessa, joten alkuinnostuksessa kyllä kävijöitä riittäisi uuteenkin taideliiteriin.
Esimerkiksi Kiasmaan pääsee alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Siis käytännössä lähes kaikki arkipäivisin päiväsaikaan ei turistikautena tapahtuvat käynnit ovat maksuttomia. Jos nyt kuitenkin ollaan ihan aikuisten oikeasti realistisesti optimistisia ja oletetaan vuodessa 300.000 kävijää, joista 200.000 maksaa 10 euroa pääsylipputuloja. Pääsylipuista kertyisi siis 2 miljoonaa euroa. Pelkkä Guggenheimin lisenssimaksu, eli Guggenheimin nimi pytingin seinässä maksaisi vuosittain puolet tästä. Kuitenkin Guggenheimin arviossa vuotuiseksi tuloksi on arvioitu lähes 8 miljoonaa euroa. Tässä ihan oikeassa Hesaan sijoittuvassa Monopoli-pelissä Guggenheim on nostanut sattumakortin, jossa lukee: "Laskuvirhe laskelmissa sinun eduksesi. Jatka matkaasi Etelä-satamaan kulkien lähtöruudun kautta". Jokainen Monopolia pelannut tietää hyvin, mitä lähtöruudun ohittaessa tapahtuu.
Kun luottamus menee, niin sitä on vaikeaa saada takaisin. Guggenheimin ensimmäisen yritys "nopean päättäjän etuineen" ja kahdella miljoonalla tuotettune höttöselvityksineen haiskahti niin ilmeiseltä kusetukselta, että uusia tarjouksia ei osaa oikein ottaa vakavasti. Minne se kusettamisen halu olisi mukamas kadonnut.
Guggeinheimiläisten uudessa arviossa kävijätavoite on 550000 per vuosi. Se on paljon sekin.
Se on noin tuplat realistisesta arviosta. Olen tosin menettänyt kaiken toivoni sen suhteen, että uskovaisten päätä kääntäisi mikään rationaalinen argumentointi. Uskoi sitten Jumalaan, Allahiin tai Jahveen, mikä Guggenheimin ollessa kyseeessä lieneekin se, jolle rukoukset kannattaa suunnata tämän hankkeen osalta.
ketä noi tyypit noissa kuvissa. kiinnostais tietää enemmän mutta nimet puuttuu.. :(
The usual suspects. Googlaa Guggenheim Helsinki virallisille sivuille, niin löydät.
Lähetä kommentti