Maammelaulusta suurin osa suomalaisista osaa ja ylipäänsä on
kuullut vain ensimmäisen säkeistön. Kuitenkin vasta toisessa säkeistössä
aletaan ottaa kantaa maamme todelliseen tilaan. Ajatonta ja samalla enemmän
kukin ajankohtaista riimittelyä Runebergiltä – ainakin tämä toisen säkeistön alku.
Vårt land är
fattigt, skall så bli
För den, som guld
begär.
En främling far
oss stolt förbi…
Laitetaan nyt vielä
Cajanderin suomennos, jos blogin harvoista lukijoista löytyisi joku ruotsia
taitamatonkin.
On maamme köyhä,
siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää…
Nämä sanat tulivat väistämättä mieleen, kun amerikkalaiset näyttävät
kusettavan meitä mennen tullen. Siis kun Elop meni, niin Gugge on tulossa tilalle.
Taitaa käydä niin, että tämän valtakunnan ainoaksi pysyväksi
varallisuudeksi jää kaksikielisyyden rikkaus. Hyvä että edes jotain.
Näissä mietteissä koukkasin tänään autolla Sotungista
Länsisalmen eli Västersundomin kautta kotiini. Maisemat siellä ovat kauniin
maalaiset ja väestö pitkälti ruotsinkielistä. Olen ollut jopa pitämässä
opetustuokion fysiikasta ruotsiksi paikallisessa alakoulussa.
Maassa maan tavoin tai muuten ei osaa edes maasta ulos.
Niinpä tavailin Västersundomin kyläteillä liikennemerkkejäkin ruotsiksi ja meinasin hajottaa Twingoni töyssyssä.
Varoitusmerkissä kun luki Bump, enkä tiennyt, mitä se tarkoittaa. Meidän Korson ruotsinmurteella töyssy on Gupp.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti