Vauhtia ja yllättäviä juonenkäänteitä

Marimekon kompurointi kopiointijutuissa alkaa muistuttaa hyvää rikosromaani. Vauhtia ja yllättäviä juonenkäänteitä riittää. Viimeisin on ns. Laukkuskandaali, jossa ersä Marimekon kuvio väitettiin kopioidun espanjalaisen laukun kyljessä olevasta piirustuksesta.

Uutisen julkisti Yle, joka jatkoi tässä ansiokkaasti toimittaja Ari Korvolan viitoittamalla tuppeen sahatun lautakasan  viitoittamalla tiellä. Siis nimettömän lähteen puskista huutelua ilman todisteiden häivääkään. Tässä todisteilla tarkoitan näyttöä laukun ostamisen ajankohdasta. Sehän on asian ydin. Sen perusteella voidaan ainakin pois sulkea toinen kopioinnin suunta.  Länsimaisen oikeustajun mukaan todistustaakka on aina väitteen esittäjällä. Syyttömän ei tarvitse todistaa syyttömyyttään kuin korkeintaan Speden sketsissä.

Katunäkymän piirtänyt taiteilija Maija Louekari kertoo itse asiasta kuultuna.

"Olen törmännyt tähän laukkuun itsekin sen jälkeen, kun kuosini oli jo ollut Marimekon valikoimissa, ja ihmetellyt sen samankaltaisuutta. Oman Hetkiä/moments-kuosini inspiraationa olivat kaupunkinäkymät Helsingistä. Piirsin Helsingin keskustasta kaupunkinäkymää, jossa katse kohdistuu Esplanadin puiston suunnalta Fabianinkadun ja Pohjoisesplanadin risteymään. Tämä helsinkiläinen näkymä on selkeästi nähtävissä myös nimettömän lähteen Barcelonasta hankkimassa laukussa, sanoo Louekari Marimekon
tiedotteessa."

 Kovin suurta sen paremmin teknistä kuin luovaa osaamista ei tarvita vääntää oikealla olevasta Photoshopilla suodatetusta valokuvasta vasemmalla oleva piirustus. Minäkin melkein osaisin.

Kuvan lähde 

 Hyvänen aika. Onpa samanlainen kuva. Ääriviivat samat eikö vain? Kyseinen valokuva on hyvinkin saattanut olla inspiraation lähteenä, Laitinen Laiho arvioi.

Barcelonan laukku on kuin rikosromaanissa konsanaan oleva sivujuonne, joka näennäisesti eijohda minnekään, mutta jonka seurauksena onkin uusi ja yllättävä juonenkäänne. Olennaista tässä on se, että katukuvakuva ei ole syntynyt Maija Louekarin omassa päässä, vaan se piirretty suoraan valokuvaaja ja kirjailija  Markus Lepon 1960-luvulta peräisin olevan valokuvan mukaan. Yhtäläisyyden näkee vaikka sokea Reetta ja sen kiistäminen olisi Marimekolta kaiken uskottavuuden loppu.  Todennäköisin plagiointiketju menee siis näin. Lepon valokuva -> Loukeakarin piirustus -> espanjalaisen laukun kuva. Aika hassulta tuntuisi, että espanjalainen taitelija olisi tehnyt itsenäisesti piirustuksen katunäkymästä 60-luvun Espalta.

Valokuva esikuvana saa tehdä hyvinkin esikuvan näköisen maalauksen tai piirustuksen. Se saa suunnilleen automaattisesti uuden itsenäisen teoksen statuksen ja "taiteilijalla" on siihen yksinomainen tekijänoikeus. Kysymys ei siis ole tekijänoikeudellinen vain eettinen.

Marimekon brändi perustuu pitkälti siihen, että kankaiden kuviot ovat sen taiteilijoiden omaperäisen ja luovan suunnittelun tuloksia. Toisen ottaman valokuvan perusteella tehty piirustus ei ole sitä. En tiedä, onko Louekari informoinut Leppoa asiasta, mutta ratkaisevaa tässä on se, että hän on antanut ymmärtää  kuvan syntyneen pelkästään hänen oman luovuutensa tuloksena.

Tämä ei tiedä hyvää Marimekolle. Veikkasin aikoinaan, että näitä alkaa tippua. Enpä ollut tässäkään hirveästi pielessä.

ps. Louekarin katumaisemasta tulee eittämättä mieleen Henrik Tikkasen piirrokset. Tikkanenkin käytti näissä optista apuvälinettä, mutta se ei ollut valokuvan päällä oleva voipaperi, vaan Camera Lucida.

pps. Jos minun pikku kirjoitelmani on tyly, niin referenssiä kannattaa käydä katsomassa täällä.

ppps.  Voi voi. Alkaa käydä jo nuorta tyttöä sääliksi.