Salapoliisityötä

Olin talven 2009-2010 Heurekassa töissä eräässä EU-projektissa.  Kun työni oli osa-aikainen, niin puuhastelin kamerani kanssa oman hommani ohessa Heurekassa lähinnä kahdessa paikassa,  sisällä ja ulkona. Talon vakinainen valokuvaaja kun oli koulutusvapaalla.

Silloinen tiedotusjohtaja Lea Tuuli tilasi minulta talvisen vaakakuvan Heurekasta. Mielellään saisi olla Kuu mukana. Sitä tarvittiin kuulemma jonkun näyttelyn kutsukorttiin tai johonkin muuhun vaakakuvaa vaativaan painotuotteeseen. En muista enää niin tarkasti. Sen muistan, että kuvaa otettaessa oli pirun kylmä tähtikirkas ilta. Aurinko oli juuri laskenut siten, että lännen taivaalla ruskotti vielä vienosti, minkä voi kuvastakin havaita.

Tänään Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski tiedusteli minulta, olisiko minulla mahdollisesti sellaista  pystykuvaa , missä Heureka olisi Kuun valaisema. Sen tiesin, että sellaista ei ole sen paremmin minulla kuin kenelläkään muulla, koska pimeällä Heureka valaistaan keinovaloin. Kuun valo ei siinä valomäärässä paljoa paina.

Sen sijaan aivojen kätköistä alkoi kömpiä esiin muistikuva, että saatoin ottaa lähinnä lämpimikseni myös pystykuvan, kun odottelin Kuun laskeutumista riittävän alas vaakakuvaa varten. Arkistoja penkoessani muistikuva osoittautui oikeaksi.

Mikko kysäisi, milloin kuva oli otettu (vaikka sillä tiedolla ei kuulemma sinänsä ollut merkitystä). Lupasin selvittää tarkan kuvan ottamisen kuvan EXIF-tiedoista.

Vaan eipä onnistunut. Kuva oli koottu kolmesta eri valotuksesta päällekkäin. Kuvassa olevat kohteet ovat niin eri kirkkauksiset, että niitä on mahdotonta saada yhdellä valotuksella sellaisiksi, miten silmä ne todellisuudessa mieltää. Tässä prosessissa kuvan valotus- ja päivämäärätiedot olivat kadonneet. Originaalikuvat olivat vanhalla koneella, joka ei ollut tähän hätään saatavilla.

Lupaus on lupaus. Koska kaikenlainen hyödytön aivojumppa, kuten ristisanojen ratkaiseminen, ehkäisee dementoitumista, niin sukurasitteen riivaamana päätin tehdä pientä salapoliisityötä. Ottaa selville kuvan ottamisen ajankohdan. Muistin vain, että se oli otettu keskellä talvea ja silloin oli hyytävän kylmää. Kuvan otin kotimatkallani töistä lähtiessäni. Koska aloitin työni joulukuussa, niin sen on täytynyt tapahtua silloin. Seuraavan tammikuun ja helmikuun auringonlaskut ja Kuun vaiheet eivät täsmää ollenkaan kuvan tilanteen kanssa. 

 Vertaamalla kuvien Kuun vaihetta, on aika ilmeistä, että kyseessä on 3. tai 4. päivä uudenkuun jälkeen.  (Kuvasarja on on Toukokuulta 2005, mutta Kuun vaiheet ovat samanlaiset jokaisen kierron aikana. Siis Kuu oli vaiheeltaan samanlainen sunnuntaina 8.5.2005 ja keskiviikkona 16.12.2009. )

Kuu on kuvassa kasvava. Se on joko kasvavan Kuun kolmas tai neljäs päivä. Toisena päivänä sirppi on vielä kuvaan nähden liian kapea ja viidentenä päivänä selvästi jo leveämpi. Taulukosta käy ilmi, että kuvan oton on täytynyt olla joko 18.12 tai 19.12. Nyt ollaan siis jo aika kapeassa haarukassa. 

 Kuun nousut ja laskut joulukuussa 2009. 18. tai 19. päivä ovat ainoat sopivat vaihtoehdot.

Kylmyyspiikki oli joulukuun 19. päivänä.

Kun tutkin netistä talven lämpötiloja, niin oheisen graafin mukaan joulukuun 19. päivänä oli hyvin kylmää, Helsingissä noin -15 astetta. Heureka on niin lähellä Helsinkiä, että uskallan tämän todistusaineiston perusteella päätellä kuvan ottohetken. Aurinko on laskenut noin klo 15:15, ja Kuun laskuun klo 18:22 on vielä parisen tuntia aikaa. Kuva on siis otettu 19.12. noin varttia yli neljän iltapäivällä.

Kun muistin sopukoita raaputtaa, niin sieltä pinnan alta paljastuu kaikenlaista. Täytin 21.12.2009 tasaluvun vuosia. Synttäripäivänäni sain illalla kovan kuumeen, jonka puhkeamista yli tunnin hytiseminen Heurekan alikäytävän luona varmaan avitti. Joten tätäkään kuvaa ei ole otettu ilman uhrauksia - toki aika pieniä.

ps. Kuva saattaa sittenkin olla otettu 21.12.2009. Stellariumin näkymä ajan, suunnan, valaistuksen  ja luultavasti Jupiterin näkymisen suhteen viittaisi siihen. Kuten sanottua, muisti on tässäkin asiassa se kaikkein epäluotettavin lähde.

Stellarium on ilmainen ohjelma ja ehdottomasti "must" jokaiselle vähänkin tähtitieteestä kiinnostuneelle. Sillä voi käydä katsomassa, näkyisikö taivaalla "Itämaan tietäjien tähteä" Palestiinassa ajanlaskun alun aikoihin. Siis tunnettuja luonnonlakeja kunnioittavaa tähteä, ei Jumalan juuri tätä tarkoitusta varten luomaa. Sitä näkemistä varten on olemassa ihan toiset algoritmit. Ne löytyvät Raamatusta.

pps.

Nämä nyt eivät teemaan liity, mutta havainnollistan kommentissani mainitsemaani minusta luvallista kuvamanipulaatiota.

Toisen kukitettavan pelimannin nenään menee mikin jalka ja sieltä tulee ulos varsi. Ei tällaista kuvaa voi laittaa julkisuuteen muuten kuin hattuilumielessä. Niiden poisto taustan huomioon ottaen oli kakkupalanen, joten tein sen ilman muuta. Tämän kuvan vahvuus on tilanteen tunnelma, yksi poistettu mikin jalka on aivan epäolennainen. Samalla aukaisin vähän tummaa päätä. Poistoahan sekin on, tai ainakin varjojen keventämistä.