Olin talven 2009-2010 Heurekassa töissä eräässä EU-projektissa. Kun työni oli osa-aikainen, niin
puuhastelin kamerani kanssa oman hommani ohessa Heurekassa lähinnä kahdessa paikassa, sisällä ja ulkona.
Talon vakinainen valokuvaaja kun oli koulutusvapaalla.
Silloinen tiedotusjohtaja Lea Tuuli tilasi minulta talvisen
vaakakuvan Heurekasta. Mielellään saisi olla Kuu mukana. Sitä tarvittiin
kuulemma jonkun näyttelyn kutsukorttiin tai johonkin muuhun vaakakuvaa
vaativaan painotuotteeseen. En muista enää niin tarkasti. Sen muistan, että
kuvaa otettaessa oli pirun kylmä tähtikirkas ilta. Aurinko oli juuri laskenut
siten, että lännen taivaalla ruskotti vielä vienosti, minkä voi kuvastakin
havaita.
Tänään Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski tiedusteli
minulta, olisiko minulla mahdollisesti sellaista pystykuvaa , missä Heureka olisi Kuun valaisema. Sen
tiesin, että sellaista ei ole sen paremmin minulla kuin kenelläkään muulla,
koska pimeällä Heureka valaistaan keinovaloin. Kuun valo ei siinä valomäärässä
paljoa paina.
Sen sijaan aivojen kätköistä alkoi kömpiä esiin muistikuva,
että saatoin ottaa lähinnä lämpimikseni myös pystykuvan, kun odottelin Kuun
laskeutumista riittävän alas vaakakuvaa varten. Arkistoja penkoessani
muistikuva osoittautui oikeaksi.
Mikko kysäisi, milloin kuva oli otettu (vaikka sillä tiedolla
ei kuulemma sinänsä ollut merkitystä). Lupasin selvittää tarkan kuvan ottamisen
kuvan EXIF-tiedoista.
Vaan eipä onnistunut. Kuva oli koottu kolmesta eri
valotuksesta päällekkäin. Kuvassa olevat kohteet ovat niin eri kirkkauksiset,
että niitä on mahdotonta saada yhdellä valotuksella sellaisiksi, miten silmä ne
todellisuudessa mieltää. Tässä prosessissa kuvan valotus- ja päivämäärätiedot
olivat kadonneet. Originaalikuvat olivat vanhalla koneella, joka ei ollut tähän hätään saatavilla.
Lupaus on lupaus. Koska kaikenlainen hyödytön aivojumppa,
kuten ristisanojen ratkaiseminen, ehkäisee dementoitumista, niin sukurasitteen
riivaamana päätin tehdä pientä salapoliisityötä. Ottaa selville kuvan ottamisen
ajankohdan. Muistin vain, että se oli otettu keskellä talvea ja silloin oli
hyytävän kylmää. Kuvan otin kotimatkallani töistä lähtiessäni. Koska aloitin
työni joulukuussa, niin sen on täytynyt tapahtua silloin. Seuraavan tammikuun
ja helmikuun auringonlaskut ja Kuun vaiheet eivät täsmää ollenkaan kuvan
tilanteen kanssa.
Vertaamalla kuvien Kuun vaihetta, on aika ilmeistä, että kyseessä on 3. tai 4. päivä uudenkuun jälkeen. (Kuvasarja on on Toukokuulta 2005, mutta Kuun vaiheet ovat samanlaiset jokaisen kierron aikana. Siis Kuu oli vaiheeltaan samanlainen sunnuntaina 8.5.2005 ja keskiviikkona 16.12.2009. )
Kuu on kuvassa kasvava. Se on joko kasvavan Kuun kolmas tai
neljäs päivä. Toisena päivänä sirppi on vielä kuvaan nähden liian kapea ja
viidentenä päivänä selvästi jo leveämpi. Taulukosta käy ilmi, että kuvan oton
on täytynyt olla joko 18.12 tai 19.12. Nyt ollaan siis jo aika kapeassa
haarukassa.
Kuun nousut ja laskut joulukuussa 2009. 18. tai 19. päivä ovat ainoat sopivat vaihtoehdot.
Kylmyyspiikki oli joulukuun 19. päivänä.
Kun tutkin netistä talven lämpötiloja, niin oheisen
graafin mukaan joulukuun 19. päivänä oli hyvin kylmää, Helsingissä noin -15 astetta.
Heureka on niin lähellä Helsinkiä, että uskallan tämän todistusaineiston
perusteella päätellä kuvan ottohetken. Aurinko on laskenut noin klo 15:15, ja
Kuun laskuun klo 18:22 on vielä parisen tuntia aikaa. Kuva on siis otettu 19.12.
noin varttia yli neljän iltapäivällä.
Kun muistin sopukoita raaputtaa, niin sieltä pinnan alta
paljastuu kaikenlaista. Täytin 21.12.2009 tasaluvun vuosia. Synttäripäivänäni
sain illalla kovan kuumeen, jonka puhkeamista yli tunnin hytiseminen Heurekan alikäytävän luona
varmaan avitti. Joten tätäkään kuvaa ei ole otettu ilman uhrauksia - toki aika
pieniä.
ps. Kuva saattaa sittenkin olla otettu 21.12.2009. Stellariumin näkymä ajan, suunnan, valaistuksen ja luultavasti Jupiterin näkymisen suhteen viittaisi siihen. Kuten sanottua, muisti on tässäkin asiassa se kaikkein epäluotettavin lähde.
ps. Kuva saattaa sittenkin olla otettu 21.12.2009. Stellariumin näkymä ajan, suunnan, valaistuksen ja luultavasti Jupiterin näkymisen suhteen viittaisi siihen. Kuten sanottua, muisti on tässäkin asiassa se kaikkein epäluotettavin lähde.
Stellarium on ilmainen ohjelma ja ehdottomasti "must" jokaiselle vähänkin tähtitieteestä kiinnostuneelle. Sillä voi käydä katsomassa, näkyisikö taivaalla "Itämaan tietäjien tähteä" Palestiinassa ajanlaskun alun aikoihin. Siis tunnettuja luonnonlakeja kunnioittavaa tähteä, ei Jumalan juuri tätä tarkoitusta varten luomaa. Sitä näkemistä varten on olemassa ihan toiset algoritmit. Ne löytyvät Raamatusta.
pps.
Nämä nyt eivät teemaan liity, mutta havainnollistan kommentissani mainitsemaani minusta luvallista kuvamanipulaatiota.
pps.
Nämä nyt eivät teemaan liity, mutta havainnollistan kommentissani mainitsemaani minusta luvallista kuvamanipulaatiota.
Toisen kukitettavan pelimannin nenään menee mikin jalka ja sieltä tulee ulos varsi. Ei tällaista kuvaa voi laittaa julkisuuteen muuten kuin hattuilumielessä. Niiden poisto taustan huomioon ottaen oli kakkupalanen, joten tein sen ilman muuta. Tämän kuvan vahvuus on tilanteen tunnelma, yksi poistettu mikin jalka on aivan epäolennainen. Samalla aukaisin vähän tummaa päätä. Poistoahan sekin on, tai ainakin varjojen keventämistä.
7 kommenttia:
Kuva on siis manipuloitu, väärennös?
Manipuloitu ja manipuloitu. Olen pyrkinyt saamaan tästä kuvasta samanlaisen, miten näköaisti sen kokee. Kun silmän toiminta on hyvin erilainen kameraan verrattuna, niin kameran on joustettava ääriolosuhteissa. Siksi otin kolme kuvaa aivan peräjälkeen haarukoiden tyypilliset +/- 3 aukkoa. Yhdistämällä otokset päällekkäin sain kuvan, jossa kuvan eri elementit ovat sellaisissa suhteissa toisiinsa, joka vastaa minun kokemaani tilannetta.
Kuuluisa maisemakuvaaja Ancel Adamskin "manipuloi" kuviaan siten, että vedostaessan hän valotti kuvan eri osia hyvin eri määriä. Eri lailla valotettuja negatiiveja hän ei tietääkseni yhdistellyt, vaan kaikki perustui ison ja hitaan laslevyfilmin suureen dynamiikkaan sekä ns. zone-systemillä tehtyyn tarkkaan valotukseen ja kehitykseen. Valon tarkka mittaus oli Adamsille kaiken a ja o.
Sakari Adams-asiantuntijana voi kommentoida, jos tähän on jotain korjattavaa.
19.12.2009 oli lauantai. Mahdoitko olla silloin töissä?
Muisti palautuu pätkittäin. Kuvasin näitä useana päivänä peräkkäin, kun näkymä oli minusta niin hieno ja asiayhteyteen jotenkin sopiva. Olin ollut juuri eräästä tähtitieteen opetukseen liittyvässä EU-projektissa, joten tähtien kuvaaminenkin oli jäänyt vielä vähän päälle. Joitakin kuvia otin jopa syntymäpäivänäni 21.12.2009. Silloin olivat Kuu ja Jupiter hyvin lähellä toisiaan. Sen pystyy tarkistamaan vaikka Stellariumilla.
Toveri todistaa.... Adams muokkasi tietysti vedostusvaihessa kuviaan aika paljon, niin kuin kaikki muutkin. Varjostuksia, lisävalotuksia, paperin jyrkkyyden vaihtelua. Moonrise, Hernandes oli hänestä erityisen vaikeasti vedostettava negatiivi, ohut ja jyrkkä kontrastiltaan kun oli. Muistelmissaan Adams mainitsi, että yleensä vasta kolmantena päivänä vedostuksen aloittamisesta alkoi tulla priimaa printtiä, sen verran työläs k.o. kuva oli. Tosin, Adams oli perfektionisti, joka jaksoi vääntää määrättömästi päästäkseen haluamaansa päämäärään.
1941 oli jo nykyisen kaltaisia filmejä, joskin hitaita, ja emulsio oli paksu.
Filmiaikana tehtiin mm. kaksoisvalotuksia. Kyseinen kuva olisi voitu valottaa filmille kahdella valotuksella, alaosa peitettynä esim. harmaalla puolisuotimella toisen (pitkän) valotuksen ajaksi. Ei mikään ihme temppu, eikä lopputulos eroaisi kahden digivalotuksen yhdistämisestä millään tavoin.
Näissähän on useita koulukuntia. Esimerkiksi minä yhdistelen usein valotuksia saadakseni kuvan vastaamaan silmällä havaittua. Joskus voin jopa suurentaa Kuuta kuuilluusion mukaisesti.
http://timosuvanto.blogspot.fi/2013/07/enokunnassa-kuukin-on-kummempi.html
Minusta kuvaa saa manipuloida, kunhan kuvalla ei yritetä todistaa jotain. Kuten nyt vaikka sitä, että Kuu todellakin on horisontissa suurempi kooltaan kuin ylempänä taivaalla. Joku toinen on näissä puritaanisempi, saa minun puolestani olla.
Sodassa, taiteessa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja. - No, Obama kai on ekasta eri mieltä, mutta ainakin siis taiteessa ja rakkaudessa.
Uutiskuva ja esim. PSA:n sääntöjen mukainen luontokuva on eri juttu, niissä ovat omat sääntönsä. Mutta taidettahan ne sitten eivät olekaan, ainakaan tekijänoikeusneuvoston lausuntojen mukaan.
Lähetä kommentti