Damaskoksen tiellä

Saulus on saanut juuri kännykkäänsä tekstiviestin, että hänelle on löytynyt nimellä  Paulus peruutuspaikka Tukholman laivaan.

Tämä pakkoruotsikeskustelu tai kuten minä asiaa kutsuisin keskustelu peruskoulun kielivalintojen vapaaehtoisuuden asteesta rönsyilee kaikissa tyylilajeissa hyvin hetteikköisen maan ja aika korkealla olevan taivaan välillä. Keskeistä sille tuntuu olevan, että kantansa esittäjät puolin ja toisin julistavat oman näkökulmansa ehdotonta totuudellisuutta ja miten vääräoppisiin uskominen johtaa väistämättä helvettiin - ainakin maanpäälliseen. Tällä foorumilla tämän taikinan vaivaamista lienee turha jatkaa.

Pieni kommentti kuitenkin Harri Saukkomaan (Harry Utterland,kun kaksikielisessä maassa ollaan) kirjoitukseen. Se tuo mieleeni Raamatun Paavalin. Kun kouluissa kristillinen uskonto ei ole pakollinen oppiaine, niin kerrottakoon hieman Paavalista niille, joille hän on yhtä vähän tuttu kuin Jeesus Jokiselle. Paavali oli siis edellä mainitun Jeesuksen kuoleman jälkeinen opetuslapsi, se akkojen suut kirkossa kiinni komentanut.

Paavalin elämänvaiheisiin kuului aluksi varhaisten kristittyjen vainoaminen Sauluksen nimisenä, mutta sitten nimen muuttaminen Paulukseksi ja  kääntyminen Jeesuksen opetusten levittäjäksi ja tulkitsijaksi, kun oli kokenut kääntymyksen Damaskoksen tiellä. Harri Saukkomaalla tämä kääntyminen tapahtui pakinan mukaan luostarissa, mikä tähän asiayhteyteen hyvin sopiikin.

Käännynnäiset ovat yleensä uuden oppinsa tai elämäntapansa kiivaimpia julistajia. Raitistunut juoppo ei soisi alkoholin iloja enää kenellekään ja elävän ravinnon syöntiin hurahtanut vaatii ituja vähintään jokaiselle julkisin varoin kustannetulle aterialle, kuten kouluihin. Samoin Harri Saukkomaa on sitä mieltä (vaikka sanoma onkin puettu satiirin valepukuun), että vapaata kielivalintaa vaativat ovat lapsenomaisia houkkia, joita täytyy opettaa isällisin sarkastisin sanakääntein.

Miten Saukkomaan kirjoitus vaikuttaa lukijoiden mielipiteisiin? Viestin sanomahan loppujen lopuksi on se, miten se tulkitaan, ei miten se kirjoitetaan. Somessa Saukkomaa on saanut runsaasti peukkuja (632 tätä kirjoitettaessa) hurraahuutojen kera. Siteeraan edelleen toista suurta savolaista ajattelijaa Paavo Lipposta: "So what?" En ole nähnyt niin typerää pakkoruotsia kannattavaa perustelua, etteikö sille nousisi ylöspäin osoittavien peukkujen metsä. Tosin samaa voi todeta pakkoruotsia vastustavien Suomen sisulaisten matalamielisimpienkin kommenttien saamasta palautteesta samanmielisen taholta.

Minusta Saukkomaan kirjoitus oli omahyväinen ja eri mieltä olevia lähinnä ylimielisesti halveksiva. "Kun minä ymmärsin lopulta ruotsin kielen merkityksen, niin taivaan (tai ainakin Tukholman lautan) portit aukenivat minulle. Pääsin hyviin hommiin ja tervehtimään Pörssiklubilla johtajaa 'arvatkaa millä kielellä?' ".

Toki puhun tässä vain omasta puolestani, mutta oletan Saukkomaan tekstin vain vahvistavan pakkoruotsia vastustavien asenteita. Minusta Saukkomaan olisi kannattanut luostarissa ollessaan ruotsin kielen puhumisen ohella tutkia syvällisemmin Raamatusta Matteuksen evankeliumia: "Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, niin eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä?  Ja jos hän sen löytää -- totisesti: hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä." Totisesti, totisesti. Eikö olekin arvokkaampaa vakuuttaa tekstillään yksi eri mieltä oleva kuin saada somessa 632 peukkua samaa mieltä olevilta?

Saukkomaa antaa ymmärtää, että ruotsia lukemalla pystyy vaikka muuttamaan helposti Tukholmaan. Jos tämä taivaspaikka aukenisi jokaiselle pakkoruotsin uskoon tulleelle, niin siellä voisi tulla aika ahdasta. Toisin kuin oikeassa taivaassa Tukholmassa on vain rajallinen määrä lääniä. Joten mahtaisivatko tukholmalaisetkaan toivottaa yhteisen pohjoismaiseen perheeseen kuuluvat kovin tervetulleiksi, jos Slussenin kulmilla yhtäkkiä alkaisi pyöriä jokunen  miljoona finnjäveliä kielikylvyssä?