Guggenheimilaista riskinkantoa ja matematiikkaa

Näin sanotaan sanassa eli Guggenheimin uudessa tarjouksessa, josta siitäkin voi kieltäytyä.

·         Uuden arvion mukaan museossa vierailisi 550 000 kävijää vuosittain.

·         Vuosittainen hallintomaksu on puolitettu aiemmasta 2 miljoonasta eurosta 1 miljoonaan euroon. Osoituksena Guggenheimin omasta taloudellisesta panoksesta ja sitoutumisesta hankkeeseen, hallintomaksu sidotaan tavoitekävijämäärän saavuttamiseen.

·         Arviota museon liiketoiminnan tuotosta on nostettu neljällä prosentilla 7,7 miljoonasta eurosta 8,1 miljoonaan euroon. Ylläpitokustannuksia on laskettu kymmenen prosenttia 14,5 miljoonasta eurosta 13,1 miljoonaan euroon. Tämä laskee toiminnan vuosittaiset nettokustannukset 6,8 miljoonasta eurosta 5 miljoonaan euroon.

·         Guggenheim Helsinki -museon vuosittaisten myönteisten taloudellisten vaikutusten arvioidaan olevan 41 miljoonaa euroa. Museon arvioidaan työllistävän suoraan 103–111 henkilöä ja sen epäsuorien työllisyysvaikutusten Suomessa arvioidaan olevan ainakin 340–380 työpaikkaa. Museon taloudellisten vaikutusten arvioidaan kattavan kolmen vuoden kuluessa museorakennukseen alkuvaiheessa tehdyt investoinnit. Verotuottoja museon on arvioitu lisäävän 8 miljoonalla eurolla vuodessa. Uuden museon toimintakustannuksiin käytettyjen julkisten panostusten jälkeen museon nettoverotuotto olisi 3 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi museon rakennustöiden arvioidaan luovan 800 – 1 000 määräaikaista työpaikkaa.

·         Museon johtamisesta, toiminnasta ja hallinnosta vastaisi suomalainen, voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen säätiö. Se valvoisi myös museon vuotuista budjettia. Guggenheim-museon 30 miljoonan dollarin suuruinen lisenssimaksu rahoitettaisiin yksityisin varoin. Tämä varainhankinta saatettaisiin loppuun arkkitehtuurikilpailun päätökseen mennessä.

Kun alkuperäistä hatusta vedettyä kävijämäärää kasvatetaan samasta hatusta vetämällä, niin saadaan tietysti suuremmat tulot. Kasvua olisi Ojalan laskuopin mukaan kyllä 5%, mutta pyöristettiinhän piikin jenkkilässä arvoon 3,2, joten tällainen amerikkalainen suurpiirteisyys vielä voitaneen sallia.

Jos 550.000 kävijää toisi 8,1 miljoonan euron tuoton, niin pyörein luvuin (nythän se on sallittua) tuotto kävijää kohti olisi 15 euroa.  Katsotaanpa, miten kävisi, jos kävijämäärä olisikin realistinen, eli 250.000. Heurekan normaalin vuoden luokkaa.

Valitettavasti kulut eivät juuri putoa kävijämäärän laskiessa. Joten rahaa jäisikin 4,5 miljoonaa euroa vähemmän. Esityksessä ei ollut mitään mainintaa siitä, miten 1 miljoonan hallintomaksu kytkettäisiin kävijämäärään, mutta tuskin se nollaa pienemmäksi menisi. 

Helsingin lipputulojen alijäämäksi jäisi silloin 3,5 miljoonaa euroa, Guggenheimin 1 miljoona euroa. Guggenheimilla olisi kuitenkin jo talletettuna 30 miljoonan lisenssimaksu, josta vuotta kohti kertyisi 1,5 miljoonaa euroa. Riskitöntä rahaa, joka ainakin ehdotuksen mukaan on jo kerätty. Tokihan tämäkin voidaan järjestää hyvien aikomuksien varaan, varsinkin jos kaupunki lähtee takuumieheksi. 

Todellisuudessa jos ruusunpunaiset laskelmat eivät päde, niin Helsingin vuosittaiset nettokustannukset olisivat 8,5 miljoonaa euroa ja Guggenheimin tulot 1,5 miljoonaa euroa. Joten se apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen mainostamasta Guggenheimin riskinottohalusta.

ps. 26.9.2013

Olen muutamaankin  kertaan verrannut Guggea onnistuneeseen riskin ottoon, eli Heurekaan. Heurekaa läpi kiven ja kannon vienyt Hannu I. Miettinen on kertonut Guggenheimista oman käsityksensä. Lainaan sitä tähän, vaikka en olekaan saanut Hannulta lupaa. Hannu on kuitenkin Facebook-kaverini ja meille uskovaisillehan kaikki on yhteistä.

"Guggenheim-hankkeen riskit

Yle pyysi Guggenheim-säätiön uudesta ehdotuksesta lausunnon Aalto-yliopiston professorilta. Olen lukenut säätiön molemmat "tarjoukset", ja olisin osannut kirjoittaa empimättä saman lausunnon, jonka professori antoi.

Hankkeen kaikki riskit jäisivät Helsingille, Isoja riskejä sisältyy niin perustamis- kuin käyttötalouden toteutumiseen. Guggenheimin raportit ovat aivan kelvottomalla tavalla laadittuja, koska niissä ei kerrota, mihin esitetyt talousluvut perustuvat.

Esimerkiksi perustamiskustannuksien arvioimiseksi pitäisi laatia tilaohjelma ja määritellä rakennuksen laatutaso. Tämä olisi eräänlainen ohjehinta. Kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu tuottaisi epäilemättä kaikenlaisia hörhelöitä, jotka olisivat verrattomasti kalliimpia kuin mitä ohjehinta sanoisi.

Otan esimerkin Heurekan rakentamisesta. Ennen arkkitehtuurikilpailua valtion asiantuntijat arvioivat (tilaohjelman pohjalta) rakennuksen ohjehinnaksi 47 milj. markkaa. Kilpailun jälkien he laskivat voittanen ehdotuksen, siis Markku Komosen ja Mikko Heikkisen Heurekan, hinnaksi 67 milj. markkaa. Arviot tarkentuivat suunnittelun edetessä, ja samalla rakentamisen suhdanteet muuttuivat.

Järjestettiin urakkakilpailu, ja minä odotin sydän kylmänä sen tulosta. Toteutui juuri se, mitä olin pelännyt. Halvin tarjous oli 85 milj. markkaa ja kallein 115 milj. markkaa.

Emme hyväksyneet yhtäkään tehdyistä tarjouksista, mutta erinäisillä tempuilla saimme rakentamisen liikkeelle. Homman sai halvimman tarjouksen tehnyt Puolimatka, ei kuitenkaan tarjoamallaan hinnalla, vaan katto- ja tavoitehintaisena laskutyöurakkana. Etsimme säästöjä herkeämättä koko rakentamisen ajan ja onnistuimmekin. Loppuhinnaksi muodostui 79,5 milj. markkaa.

Pystyn hahmottamaan museon tilaohjelman, vaikka sellaista ei olekaan esitetty. Pystyn myös arvioimaan halutun laatutason. Tästä voin tehdä laskelman, jonka mukaan ohjehinta olisi 130 miljoonaa euroa eli juuri säätiön esittämä luku. Tähän on lisättävä tontin hinta, ja myös tarvittavien pysäköintitilojen rakentamisen hinta. Sitten vielä kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun tuoma 50 %:n "huippuarkkitehtuurikorotus". Näin ollaankin jo reippaasti yli 200 miljoonan euron. En hämmästyisi lainkaan, vaikka loppulasku nousisi 300 miljoonaan euroon.

Maksajana siis Helsingin kaupunki.

Käyttötalouden puolella tilanne on vieläkin huonompi. Kaikki käyttötaloudesta esitetyt luvut, erityisesti vuotuinen kävijämääräarvio 550 000, ovat tuotetut ns. Stetson-Harrison menetelmällä. Stetson tietysti tarkoittaa hattua. Professori Harrisonilla ei juurikaan ole tekemistä ko. menetelmän kanssa, mutta hänen nimensä on liitetty siihen tuomaan sille arvovaltaa.

Käyttötalous on tärkeämpi asia kuin perustamistalous. Syy: perustamisrahat on hankittava vain kerran, mutta käyttörahat vuodesta toiseen, yhä uudelleen ja uudelleen.

Jotta hanke voitaisiin toteuttaa, täytyisi valtion priorisoida se vahvasti ja tulla mukaan rahoittamaan sekä sen perustamista että sen käyttöä. Tästä ei ole havaittavissa merkkiäkään.

Guggenheimin säätiö haluaa käynnistää viipymättä kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun ja lupaa rahoittaa sen. Tämä on pelkkä ansa. Jotta tällainen kilpailu voitaisiin järjestää, täytyy sen järjestäjillä olla - tietenkin - hallussaan tontti, jolle taloa suunnitellaan. Jos kilpailuun lähdettäisiin nykyisten tietojen pohjalta, merkitsisi se Helsingille samaa kuin pikkusormen antaminen pirulle.

Minua ei taatusti tunneta hyvien hankkeiden jarrumiehenä, ennemminkin päinvastoin. Nyt sanoisin kuitenkin Helsingin päättäjille: Guggenheim-säätiön uusi ehdotus on kelvoton, ja se tulee empimättä hylätä.

Samalla toivon, ettei kolmatta ehdotusta tule."