Wednesday, 25 June 2014

Homoliitot, pakkoruotsi ja Halla-aho




Eduskuntaan on tullut lähiaikoina pari kansalaisaloitetta, jotka kumpikin herättävät voimakkaita tunteita ja kannanottoja sekä puolesta että vastaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja ruotsin kielen opetuksen asema peruskoulussa.  Nämä kaksi on helppo koplata yhteen, kun jo koulun välitunneilta peräisin olevan varman tiedon mukaan melkein kaikki ruotsalaiset ovat homoja. Halla-aho taas on tunnettu pakkoruotsin vastustaja ja fantasioinut ampuvansa hänelle suuseksiä ehdottanutta homoa pistoolilla päähän.

Julkisesti homoseksuaaleja kansanedustajia ovat Jani Toivola, Silvia Modig, Oras Tynkkynen ja Pekka Haavisto.  Jos oletetaan Eduskunnan olevan jotenkin kansakunta pienoiskoossa (mitä se ei kyllä ole), niin näiden lisäksi kaappihomoja ja enempi vähempi bi-suuntautuneita voisi olla niin paljon, että usein esitetty luku 5 % saataisiin täyteen.

Ruotsi on äidinkielenä noin kymmenellä kansanedustajalla (en tiedä tarkasti) ja suurin osa heistä on kaksikielisiä, eli kielen suhteen bi-ihmisiä. Siinä mielessä näitä kahta vähemmistöryhmää voidaan pitää hyvinkin samanlaisina tässä tilanteessa, jossa he ovat eduskunnassa tietyllä tavalla sekä päättäjiä että asianosaisia. Kummassakin tapauksessa eduskunnassa tehdään päätöstä asiassa, joka koskee pientä vähemmistöä ja kumpaakin itse asiassa aika marginaalisella tavalla. Peruskoulun ruotsinopetuksen vapaaehtoisuus tai pakollisuus ei näy mitenkään ruotsinkielisten arjessa eikä homoparin elämä siitä juuri muuksi muutu, onko se virallistettu parisuhde vai ollaanko sitä "ihan oikeasti naimisissa".

Yhtäläisyydet eivät suinkaan lopu tähän. Molempia lakialoitteita vastustetaan argumenteilla, jotka saavat ainakin meikäläisen puistelemaan päätään sekä myötähäpeästä että silkasta epäuskosta.  Otetaan esimerkiksi pari kaltevan pinnan argumenttia. Kun Pentti Oinonen päräyttää: "Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?", niin sille on helppo naureskella. Ihan yhtä absurdia minusta on kuitenkin väite, että pakollisuuden poisto peruskoulun ruotsin kielen opiskelusta johtaa lopulta ruotsin kielen ja koko suomenruotsalaisen kulttuurin häviämiseen. Olisiko kielen ja kulttuurin vaaliminen kuitenkin pääsääntöisesti niiden edustajien itse hoidettava asia.

Käytin otsikossa sanoja, jotka yleensä vetävät blogiin lukijoita kuin paska kärpäsiä. Katsotaan miten käy nyt. Lupasin myös Halla-ahoa. Tässä se osuus. Vuonna 2007  Halla-aho oli  tätä mieltä ruotsin kielen opetuksen pakollisuudesta.

Kaikki pakkoruotsia puoltavat argumentit ovat idiotismeja:
"Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista perhettä."
Suomenkielisten kieli on suomi. Jos he suomenkielisinä eivät kelpaa osaksi pohjoismaista perhettä, ehkä pohjoismainen perhe ei ole heille oikea viiteryhmä.
"Ruotsia osaamalla voimme tehdä kauppaa ruotsalaisten kanssa."
Tekevätkö ruotsalaiset kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka osaavat ruotsia? Eivätkö ruotsalaiset osaa vieraita kieliä?
"Yhteispohjoismaisissa yrityksissä on osattava ruotsia."
Varmasti onkin, koska Suomi omalla kustannuksellaan opettaa kansalaisilleen ruotsia ja antaa ruotsalaisille mahdollisuuden vaatia sen taitoa.
"Kaksikielisyys on rikkaus."
Suomalaiset eivät ole kaksikielisiä. Jos he olisivat, se olisi rikkaus. Se, että valtio on kaksikielinen mutta kansalaiset eivät, ei ole rikkaus vaan rasite niille kansalaisille.
"Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen."
Ruotsi on suomalaisille aivan yhtä vieras kuin ne muutkin kielet. Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta.”

Avioliittolaista Halla-aho kirjoitti ennen eduskuntavaaleja seuraavasti.

Eduskunta, kuten muutkin luottamuselimet, ei ole asiantuntijaelin vaan poliittinen elin. Poliittisen elimen tehtävä on tehdä arvovalintoja. Pidän vähän hölmönä esimerkiksi sitä, että ne, jotka vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia, yleensä lankeavat saman tien toimittajan ansaan ja ryhtyvät keskustelemaan asiasta ikään kuin heidän kantansa perustuisi rationaalisiin argumentteihin tai olisi perusteltavissa sellaisilla.

Selvennettäköön, että minä itse vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Ymmärrän kuitenkin, että näkemykseni ei ole tulos rationaalisesta tai pragmaattisesta pohdinnasta. Kyseessä on aivan puhdas arvovalinta. Mielestäni avioliittolain ei kuulu olla sukupuolineutraali ja sillä sipuli, ei siihen sen kummempia perusteluja tarvita. Kuten ei tarvita päinvastaiseenkaan näkemykseen.

Olen itse aika lailla samoilla linjoilla Halla-ahon kanssa ruotsin opiskelun pakollisuuden suhteen.  Vaikka asia ei liippaa minua henkilökohtaisesti mitenkään, niin minua ärsyttää turhankin paljon ruotsin opiskelun pakollisuudesta annetut täysin epä-älylliset argumentit. Olen todella huolestunut johtavien poliitikkojen rationaalisen ajattelun kyvystä, jos nämä argumentit ovat yhteneviä heidän todellisen mielipiteensä kanssa. 

Arvostan myös Halla-ahon kantaa sukupuolineutraalista avioliitosta, vaikka itse olenkin tasan toista miletä asiassa. Tasa-arvoinen on tietysti jo sanana arvolatautunut. Tosin pienen tahran tähän Halla-ahon rehellisyyteen tuo se, että kaikki Persujen kansanedustajaehdokkaat olivat allekirjoittaneet ennen vaaleja lupauksen olla kannattamatta sitä. Omantunnon kysymyksissä Eduskunnassa on perinteisesti edustajilla ollut vapaat kädet äänestää. Soinin diktaatti loukkaa tätä hienoa periaatetta tavalla, joka viimeistään saa loputkin sympatiani rippeet Perussuomalaisia kohtaan katoamaan.

Halla-aho on arvokonservatiivi, joten hän voi aivan hyvin olla täysillä kirjoituksensa takana. Minä pidän itseäni arvoliberaalina, joten minun ääneni ja Halla-ahon ehdokkuus eivät kohtaa kovin helpolla.  Tosin se ei taida 80.772:n äänen miestä paljon hetkauttaa.

48 comments:

  1. Halla-aho on ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu homo tai hetero, eli jos hän haluaa mennä Oinosen kanssa naimisiin, niin kaikin mokomin, jos Oinonen haluaa myös. Ties vaikka olisivat jo tahoillaan naimisissa, mutta jos kyse on vain kulissista, jolla peitetään kipeät salaisuudet, olisin valmis vapauttamaan heidät kulisseistaan ja antaa heidän löytää rakkauden. No, en tunne herroja enkä parisuhdehistoriaansa, joten ei siitä sen enempää, sama se, mitä tekevät, kunhan eivät tee muille pahaa.


    Pakkoruotsi ja pakkoruotsi... pakkoruotsin suhteen tehkää niin kuin hyvä tulee, mutta pakkolatina on se, mistä tulisi puhua. Itse jouduin koulussa lukemaan pakkolatinaa, ja kolmen vuoden opinnoista ei jäänyt mieleen juuri mitään. Kyllä ruotsi on ainakin latinaan verrattuna aika paljon pienempi paha, se on osoittautunut hyödylliseksi kieleksi, latina hyödyttömäksi. 


    Lapsiraukat saavat kärsiä, kun vanhempansa saavat typeriä päähänpistoja pakottaa lapsensa opiskelemaan latinaa, silti vouhotetaan pakkoruotsista, elävästä kielestä, jota Suomessakin puhutaan. O tempora! O mores!

    ReplyDelete
  2. Meillä oli oppikoulussa lukiossa vapaaehtoinen latina vielä silloin kun minä aloitin sen koulutaipaleeni. Se kuitenkin kuihtui pois jo siihen mennessä, kun minä siirryin lukioon, joten en olisi päässyt siitä nauttimaan, olisin halunnut tai en.

    Joillakin ihmisillä on taito kääntää kaikki kokemansa plus-merkkiseksi. Olen tavannut lukuisia koulussa pakollista latinaa lukeneita, jotka vieläkin hehkuttavat, miten paljon hyötyä siitä on heille ollut. Kun kyselee vähän konkretiaa tälle hypelle, niin vastaukset ovat luokkaa "ymmärtää joidenkin sanojen etymylogista taustaa" tai "tietää eläinten tai kasvien latinalaisia nimiä".

    Yliopiston pro exercitio -kokeessa latina säilyi vaihtoehtona aina 1970-luvulle asti.

    M. A. Numminen oli esiintymässä Rekolassa tässä viime keväänä. Someron yhteiskoulussa luettiin kuulemma (ainoana Suomessa) pakkoesperantoa. Sen kunniaksi M. A. esitti jonkin kappaleensa esperantoksi. En enää muista minkä, mutta voin tutkia tekemääni videota.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Numminen laulaa esperantoksi katkelman kappaleesta Naiseni kanssa eduskatalon puistossa.

      http://youtu.be/MQgPlLU5BwQ

      Delete
  3. Pakkoruotsin puolustajien ja homoliittojen vastustajien argumentointi saa käsivarsikarvani nousemaan pystyyn. Kyseessä on kummassakin aika pitkälti samasta asiasta. Vallankäytöstä, jolla ihmisiä estetään tekemästä päätöksiä oman elämänsä suhteen tavalla, joka ei ole vallankäyttäjän mieleen.

    Tätähän elämä on kohdusta hautaan. Muut tekevät päätöksiä sinun puolestasi, halusit tai et. Vanhemmat lasten puolesta, viranomaiset kansalaisten puolesta koko elämän ajan ja lopulta lapset saattavat joutua tekemään päätöksen, milloin omien vanhempien letkut irroitetaan. Tämä viimeksi mainittu tuli mieleeni siitä, että äitini, joka on ammatiltaan lääkäri, kertoi miten vaikeaa oli antaa lupaa irrottaa oma isänsä sairaalan piuhoista, vaikka kyseessä oli vain lupa päästää vanhus ansaittuun viimeiseen lepoon.

    Vallankäyttö on tietysti monesti hyvinkin perusteltua vallankäytön kohteen "omaksi parhaaksi" tai jopa yhteiskunnan yleiseksi hyväksi. Jos lapselle annetaan joka asiassa periksi tämän huutaessa kurkku suorana, niin voi vain kuvitella, millainen aikuinen hänestä kasvaa. Sen sijaan vallankäytön naamioiminen joko yksilön tai yhteisön parhaaksi silloin, kun sen taustalla on vallankäyttäjän oma intressi tai mielipide, on minusta vastenmielistä. Tämä paistaa yleensä hyvin selkeästi argumenteissa ja tyylissä argumentoida. Rationaaliseen argumentointiin ei edes pyritä, sen karttamiseen sitäkin enemmän.

    Oinosen ja hänen hengenheimolaistensa homoliitto-kommentit eivät minua juuri hetkauta. Ei heiltä sen kummempaa voi odottaakaan. Sen sijaan oman viiteryhmääni kuuluvien ihmisten argumentit pakkoruotsin puolesta saavat minut hämmennyksiin ja jopa surulliseksi. Niistä kun paistaa lävitse tietynlainen kivisydämisyys ja totaalinen haluttomuus ajatella asiaa myös toisen osapuolen kannalta.

    ReplyDelete
  4. Kun arvioimme poliitikkojen puheita kannattaa ehkä ajatella seuraavaa.
    ( ja tuon seuraavan tueksi seuraava: olen työskennellyt eduskunnassa vuodesta 1977 vuoteen 2001 erittäin aktiivisti ja sen jälkeen hiukan harvemmin. Kuitenkin senverran, että johtavat poliitikot tulivat hyvänpäivän tutuiksi sekä hyvässä, että pahassa)
    Tässä se seuraava:
    1. Kun poliitikko lausuu jotain pitää tietää, että äärimmäisen harvoin se tulee hänestä. Useimmiten lausuttu syntyy puolueen hämärissä taustajoukoissa, jotka pelaavat sen todellisen pelin.
    2. Halla-aho tekee mitä sanotaan, vaikka näyttää, että on sukset ristissä puolueen johdon ( lue Soini) kanssa. Tämä on taktikointia, Halla-aho syötetään tarvittaessa leijonille ja hänet laitetaan sanomaan sitä mitä kansan rasistisin osa haluaa, jotta puolue saa ääniä siltäkin sektorilta.
    3. Tämä sama toimii kaikissa puolueissa. RKP:n lähtökohta on hiukan toinen. Pakkoruotsi on heille tärkeä, ei niinkään kielen takia --vaan omankielisten palveluiden yleissaatavuuden takia. Jos heidän keinolla millä hyvänsä hankkima asemansa koko ajan heikkenee -väestöpohjan muuttuessa vähintään sekakieliseksi ( ja samalla palveluiden kaksikielisyysvaade menettää pohjaa) on tuo heikkeneminen puolueen argumentti omiensa joukossa, kuten Persujen joukossa on rasismi.
    4. Kuunneltuani vuosikymmeniä vierestä, miten eduskunnassamme suhtaudutaan äänestäjiin -kun ensin on sisään päästy, en kovin paljoa hehkuttaisi kentällä sitä miten totta tai miten omaperäistä edustajien ulosanti julkisuuteen on. Ei ole salaliittoteoria, että politiikassa vaikuttaa "the unseen hand". Se on sekoitus lobbaajia, mainostoimistoja, mediakonsultteja, rahoittajia ja edunsaajia ja toimijoita joille puolueen johdattelu tuottaa ehkä suuria voittoja.
    5. Politiikka on peli, ei muuta. Se joka pelaa parhaiten, voittaa. Me taas olemme pelinappuloita jotka siirrymme laudalla uusiin asemiin sen mukaan miten puolueen taustajoukkojen kehittämä indoktrinaatio toimii. Jos uskomme jotain sanottua ja pidämme sitä aitona olemme vain harhaanjohdettuja ja--tyhmiä.
    6. Polittiset toimittajat tapasivat roikottaa päätään pressiklubilla ja kertoa surkeina, mitä eivät saaneet kirjoittaa. Nuo tositarinat politiikasta olivat kammottavia ja minua harmittaa, että lupasin niin monelle etten koskaan kerro eteenpäin.. Vakuutan että meitä viedään naureskellen kuin pässiä narusta ja suurin osa viejistä on kollegoittenikin käsityksen mukaan vähintään sosiopaatteja, ellei osa jopa psykopaatteja.
    7. Halla-aho parka on marionetti, niin on moni muukin ressukka, samanlaisia on puolueet täynnä. Joiden pitää esiintyä typerän torven roolissa, jotta saadaan näennäistä elämää aikaan puolueessa.Sitten media tartuu tietentahtoen aikaasaatuihin sotkuihin kuten rasismiin tai pakkoruotsiin ja kansalaisten niitä hehkuttaessa voidaan tehdä rauhassa ne päätökset, joilla raha ja valta kulisseissa liikkuvat sinne minne aina pitää.
    8. Esimerkki helppouskoisuudesta tulee rikosten puolelta. Tanskalaissetä tuli Suomeen ja sotki koko maan polisivoimien toiminnan muutamaksi vuorokaudeksi ja teloitti portieerin ryöstön jälkeen kaksi polisimiestä. Ne rikostoimittajat jotka olivat kiinni narunpäissä sanoivat että sekasorron aikana jotain suurta huumeisiin tai aseisiin liittyvää liikkui suunnitellusti hetken Suomen rajojen sisällä tms. Ehkä hra Peterson???( vai mikäs sen nimi nyt olikaan) joskus kertoo, kuka hänelle maksoi ja mistä? Tuskin, halunnee säilyttää päänsä
    9. Tuon kaukaa haetun esimerkin pohjalta me toimimme, luulemme tietävämme mitä tapahtui ja toimimme sitten kirjoittaen ja kihisten vihasta tai järkytyksestä samaan aikaan kun reaktion aikaansaanut taho korjaa hyödyn tohinastamme. Ei se sen kummenmaa ole, näin on aina toimittu kaikkialla. Lukee hän esimerkiksi Macchiavellia tai Sun Tzuta eli mestari Sunia nuin aluksi aiheesta.

    HUOM…kaikki yllä kirjoitettu on puhuttu kaikki kokeneiden kirjoittavien ja kuvaavien kollegoitteni kanssa satoja kertoja kymmenien vuosien aikana melkoisen samanmielisyyden vallitessa, luulisin siis, että ylläkirjoitetussa on ainakin totuuden siemen. Ehkä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pakkoruotsista on tullut lähinnä pakkomielle. Sekä sen kiivaimmille puolustajille että vastustajille. Se on minusta yksi tärkeimmistä syistä, miksi siitä pitäisi päästä eroon. Listaan tähän syitä, miksi pakkoruotsin, siis ruotsin kielen pakollisuuden peruskoulussa tuloslaskelmassa viivan alle jää pahasti negatiivinen tulos.

      1. Vastenmieliseksi koetun oppiaineen osaaminen peruskoulun jälkeen on tasolla: "God dag och adjö".
      2. Pakkoruotsi lietsoo täysin tarpeetonta vihaa ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisia vastaan.
      3. Pakkoruotsia ei koeta tasa-arvokysymyksenä vaan ylhäältä annettuna kyykyttämisenä.

      Tätä listaa voi täydentää peruskoulun pakollisen ruotsin kielen plussapuolilla. Plussiksi ei kelpaa maailmaa syleivät "kaksikielisyys on rikkautta" eikä esim. ruotsi on portti muihin kieliin kaltaiset idiotismit, vaan pelkästään argumentit siitä, miksi nimenomaan pakollinen ruotsin kieli peruskoulussa on tarpeellista/välttämätöntä kansakunnan ja sen ruotsinkielisen vähemmistön kannalta. Jään kuulolle avoimin mielin.

      Delete
    2. Selkeä plussapuoli minusta on se, että lapset opetetaan jo pienestä pitäen tajuamaan maailman menon järjestys. On tehtävä niin, kuin sinua ylemmät tahot määräävät riippumatta siitä, kuinka typerältä se sinusta tuntuu. Toisaalta riittää, kun teet tällaiset jutut rimaa hipoen.

      Delete
    3. Täytyy sanoa, että tämä on kaikkien salaliittoteorioiden äiti. Steen Christensen (nimien muistaminen lisää uskottavuutta) teloitti kaksi poliisia kadulle, jotta jokin suuri rikosoperaatio saatiin tehtyä Suomessa. Olisiko asiasta mahdollisesti muuta lähdettä kuin hevosmiesten tietotoimisto?

      Delete
    4. "7. Halla-aho parka on marionetti, niin on moni muukin ressukka, samanlaisia on puolueet täynnä. Joiden pitää esiintyä typerän torven roolissa, jotta saadaan näennäistä elämää aikaan puolueessa.Sitten media tartuu tietentahtoen aikaasaatuihin sotkuihin kuten rasismiin tai pakkoruotsiin ja kansalaisten niitä hehkuttaessa voidaan tehdä rauhassa ne päätökset, joilla raha ja valta kulisseissa liikkuvat sinne minne aina pitää."

      Samalla logikalla voidaan kirjoittaa vaikka näin:

      "7. Puusa parka on marionetti, niin on moni muukin ressukka, samanlaisia on valokuva-ala täynnä. Joiden pitää esiintyä typerän torven roolissa, jotta saadaan näennäistä elämää aikaan lehtimaailmassa.Sitten media tartuu tietentahtoen aikaasaatuihin sotkuihin kuten valokuvien luvattomaan käyttöön yksityisissä blogeissa tai amatöörivalokuvaajien ilmaiseen kouluttamiseen netissä ja kansalaisten niitä hehkuttaessa voidaan tehdä rauhassa ne päätökset, joilla raha ja valta kulisseissa liikkuvat sinne minne aina pitää."

      Delete
  5. Suuri kysymys tässä sukupuolineutraalissa avioliitossa on mahdollisten adoptiolasten oikeus/oikeudettomuus saada sekä äiti että isä. Kun on joutunut näkemään isättä tai äidittä kasvaneiden ihmisten elämää ja kuuntelemaan heidän kasvumurheitansa niin se panee miettimään. "Kun ei ollut sitä miehen mallia niin etsin sitä naapurin sedästä" tai kenestä milloinkin "mutta ei se ollut oma". En ole minkään sortin asiantuntija mutta luulen harvan tätä asian puolta riittävästi miettineen. Pääasiassa on tapetilla ollut tämä Pride-ihmisten nyt "pyhänä" pidetty oikeus. Menee siis hiukan arvauspuolelle kun ehdotan että adoptio-oikeus pitäisi rajoittaa avioliiton toisen osapuolen biologisiin lapsiin jos perheessä ei ole sekä isää että äitiä.

    hh

    ReplyDelete
    Replies
    1. Omia lapsia saa hässiä maailmaan pitkin ja poikin, mutta adoptiolle asetetaan reaalimaailmasta täysin irrallaaan olevat reunaehdot. Erityisesti laissa useaan kertaa mainittu "lapsen etu" nostaa minulla käsikarvat pystyyn.

      "Kaikissa alaikäisen lapsen adoptiota koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

      Lapsen etu on käsite, jonka jokainen voi tulkita juuri omalla tavallaan. Vaihteluväli menee jossain rajoina "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" ja yltiösummerhilliläisyys.

      Delete
    2. Kunhan karvat siliävät … tarkoitus ei ollut esiintyä töykeänä.

      Jonkinlaista "mediaania" ehkä tavoittelisin. Tuntuu siltä että ihmisen mielenliikkeitä ja niihin vaikuttavia mekanismeja etc. kuvitellaan aina "juuri nyt lopultakin" tunnettavan aikaisempaa oleellisesti paremmin. Itse arvaan meidän kaikkien yhä leijuvan vapaassa pudotuksessa mitä ihmisen käyttäytymiseen tulee. (Kuinka kävikään Freudin ajatusrakennelmien!?)

      Se mitä ajattelin kommenttia kirjoittaessani oli tilanne kun lapsi joutuu silmätikuksi ja siitä seuraten suljetaan porukasta pois. "Miksei sul' oo äitiä, miksei sul' oo omaa huonetta?"

      Minulla on hiukan kokemusta adoptolapsista ja tiedän, että perheenjäsenten tunteet noissa tapauksissa vaihtelevat joskus rajustikin. Luulen että asioiden sujumista edesauttaisi se että elämän puitteet olisivat mahdollisimman "tavalliset".

      'Rajoittaa'-sanan tuossa yllä voisi kuitenkin vaihtaa sanaan 'antaa etusijan'.

      hh

      Delete
    3. On useita syitä, joiden perusteella lapsi voi joutua silmätikuksi, syrjityksi ja jopa kiusatuksi. Kiusaajat hakevat uhrinsa jollain perusteella, mikä voi melkein mikä vain. Se, että lapsella olisi kaksi isää tai kaksi äitiä, olisi mukamas jotenkin ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna, ei mene minulla jakeluun. Päin vastoin siitä paistaa kauas se kristillinen omahyväisyys, että vain kristillinen kasvatus ja täydellinen ydinperhe voisi johtaa onnelliseen lapsuuteen.

      Delete
    4. " ..lapsella olisi kaksi isää tai kaksi äitiä .. ", en ole tämmöistä ehdottanut vaan pääsääntöisesti adoptiovanhemmiksi heteropariskuntaa. Olisitko lukenut tekstini liian nopeasta?

      hh

      Delete
    5. En ole väittänytkään, että joku olisi tässä kirjoittanut näin. Sen sijaan "pääsääntöisesti adoptiovanhemmiksi heteropariskunta" lauseen kirjaaminen adoptioehtoihin olisi monella tapaa ongelmallinen.

      Ensinnäkin se on selvästi luonteeltaan syrjivä. Toiseksi pitäisi olla selkeää tilastollista näyttöä siitä, että heteropariskunta lapsen adoptiovanhempina on "lapsen etu" verrattuna vaikka homopariskuntaan tai yksinäiseen adoptiovanhempaan, jolle adoptio on nykyisin sallittua (mm. Umayya Abu-Hanna). Minun tietääkseni adoptiovanhempien suhteen laadun ja määrän vaikutuksista "lapsen etuun" ei ole objektiivista tutkimustietoa. Uskonnollisesti värittynyttä sitäkin enemmän. Näihin voi tutustua mm. Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunnossa. Mielini tekisi laittaa sanan asiantuntija lainausmerkkeihin, mutta eipä provosoiduta tämän enempää vaikka provosoidaan.

      http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto

      Kokonaan toinen asia on sitten se,että kun heteropariskunnat ovat suuri enemmistö adoptiota hakevista ja kun adoptoivan maissa (lähes kaikki adoptoitavat tulevat ulkomailta) ollaan pääsääntöisesti homovastaisia, niin käytännössä adoptiovanhemmiksi pääsääntöisesti tulee heteropariskunta.

      Delete
    6. lainaus
      Luulen että asioiden sujumista edesauttaisi se että elämän puitteet olisivat mahdollisimman "tavalliset".
      lainaus
      ----------------------------
      Olen melko varma, että jos elämänpuitteet olisivat kaikilla meillä mahdollisimman vaihtelevat ja erilaiset, toisenlaisuus hyväksyttäisiin helpommin. Jos tuo toiseus hyväksyttäisiin Suomessa, ei anonyyminkään tarvitsisi kirjoittaa nimettömänä peläten tulevansa leimatuksi mielipiteensä takia.
      Suomalinen yhteiskunta kompuroi kohti Tanskan tai Hollannin tai Ruotsin mallia, jossa ollaan vuosikymmeniä sitten ohitettu se pysähtynyt ja ahdasmielinen tila, jossa yhteiskuntamme on. Jos siis perheet olisivat liberaaleja ( ei puolue), sateenkaaria tai sinkkuja tai minkä tahansa -vanhempien mallin- mukaan ajattelemaan pakottavan mallin vastaisia ja arvomaailma olisi sallivampi kuin nyt--- tulisi lapsista vähemmän ahdistuneita, vähemmän uskonnollisesti sekopäitä ja yhteiskunta säästäisi mielenterveyspalveluissa ja kaikessa siinä mikä liittyy päihteisiin, ahdistuneisuuteen, masentuvuuteen jne. Jos yhteiskunnassamme kunnioitettaisiin ja tuettaisiin erilaisuutta, innovointia, vapaata assosiointia, krittiisyyttä, aktiivisuutta olisimme aivan toisessa tilassa kuin nyt, kun konservatiivit yrittävät kaikin tavoin jarruttaa ja tuhota ihmisyyden vapaata kehittymistä.
      Vapaata ihmistä on vaikeampi kahlita ja tehdä hänestä vaikeneva hallintoalamainen. Mutta menee vielä sukupolvia ennenkuin tulee sama olo kuin nyt Tanskan rajan ylityksen jälkeen Eurooppaan tultaessa. On kuin kivi putoaisi sydämeltä ja saisi taas henkeä, kun menee maahan, jossa konservatiivien pakkovalta EI lamaa kaikkea hyvää kuten Suomessa.

      Delete
    7. Hyvä! Aika lähellä toisiamme taidamme lopulta olla. Jos yritän olla oikein tarkka tässä niin itse asiassa komppaan sitä ajatusta, että pienelle lapselle kai olisi tärkeätä "äidin" olemassaolo. Muu on kai siihen nähden toissijaista, pakon sanelemaa.

      Toivomaasi tilastoa ei taida olla helppoa saada aikaiseksi. Pitäisi seurata koehenkilöiden menestymistä ja 'onnea' pitkälle keski-ikään, jaa-a? Uskontojen kannat ovat selvästi fiksoituneita mutta niin on meilläkin nyt vallitseva 'lberalismi'.

      Toinen asia on, että on asioita joissa etu on etua vastassa ja toinen joutuu syrjityksi. Käsillä olevassa varmaan voidaan ohjeet muotoilla niin että painavista syistä (esim. a-vanhempia ei ole helppo löytää ja lapsi uhkaa laitostua) voidaan tehdä poikkeuksia.

      Kiitos linkistä! Jätän sen huomiseen, nyt paistaa kerrankin aurinko joten ulos!

      hh

      Delete
    8. Eiköhän siitä vallitse kohtuullinen yhteisymmärrys, että lapsi tarvitsee aikuisen tuekseen, opastajakseen ja tiettyjen rajojen asettajaksi.Korkeintaan lapsella itsellään voi olla viimeksi mainitusta asiasta eriävä mielipide, joskus hyvinkin jyrkästi eriävä.

      Tasapainoisia ihmisiä on kasvanut isän ja äidin hoivissa, mutta myös yksinhuoltaja isien ja äitien, tätien, setien, isovanhempien, homoparien, yksittäisten homojen ja lesbojen ja mitä vielä lasta rakastaneiden hoivissa. Vähemmän lastenkotien ja kasvatuslaitosten kasvateista, varsinkin kun kyseiset instituutiot ovat useimmiten olleet pakon sanelema vaihtoehto rakastavan ja huoltamaan kykenevän aikuisen puutteeseen.

      Minun elämänkokemukseni mukaan lapsi siis ensisijaisesti tarvitsee aikuisen, johon hän voi luottaa ja tukeutua. Aikuisten määrä, iät, sukupuolet ja suuntautumiset tulevat kaukana tämän tarpeen jäljessä. Paitsi niiden kunnon kristittyjen mielestä, joiden näkemysten mukaan jo lähetyssaarnaaja-asennosta poikkeaminen on sodomaa ja gomorraa.

      Delete
    9. Sikäli kun pystyn seuraamaan hh:n logiikkaa, niin nykyisin voimassa oleva yksinäisen miehen adoptio-oikeus pitäisi purkaa, mutta äidin ei. Olenko oikeilla jäljillä?

      Adoptioita Suomessa on pyöreät 500 vuodessa. Näistä noin puolet on ulkomaalaisia lapsia. Kun varsinkin ulkomaalaisen lapsen adoptio on pitkä ja raskas prosessi, jossa asiaan vaikuttaa vielä luovuttavan maan adoptiolait, niin koivn helpolla ei homopari lasta saisi adoptoitua. Tilastollisessa mielessä homojen adoptio-oikeus olisi aika marginaalinen juttu. Tieenkin homoperheen itsensä kannalta iso asia.

      Delete
    10. lainaus
      Olisiko asiasta mahdollisesti muuta lähdettä kuin hevosmiesten tietotoimisto? Nimen muistaminen lisää uskottavuutta.
      lainaus
      -------------
      Lähde löytyy tekstistäni eli rikostoimittajat, luepa tarkemmin Late. Ja. Oman, oikean nimen käyttäminen kommentoitaessa kasvattaa myös uskottavuutta. :-)

      Delete
    11. Late, pääsääntöisesti pitäisi ulkopuolelta otettavan adoptioperheen olla heteroperhe. Luulen myös että perheessä jo olevat lapset olisivat tulokkaalle eduksi. Kun nyt olen kursoorisesti lukenut ylempänä linkatun Tapio Puolimatkan lausunnon Eduskunnalle niin huomaan hänen tulleen olennaisesti samantapaiseen suositukseen. Jos kiinnostusta riittää suosittelen siihen tutustumista. On se kiinnostava ja sisältörikas. Jos lausunto aika pitkänä tuntuu raskaslukuiselta niin sen lopusta löytyy selkeä kooste.

      "yksinäisen miehen adoptio-oikeus", niin, tämäntyyppisiä yksityistapauksia ilmenee aina joskus ja niiden kohdalla täytyy mielestäni viranomaisilla olla jonkin sortin harkintavaltaa, siis lain sitä estämättä. Poikeustapauksia pitää voida olla mutta vastaaminen kysymykseesi vaatisi tietysti tapauskohtaisia tietoja ja miettimistä.

      Tosiaan Jore, kirjoitan anonyyminä. Minulla on siihen syyni.

      hh

      Delete
    12. Jorelle
      Lähteellä tieteellisessä (jopa poikkitieteellisessä?) tekstissä tarkoitetaan sellaista, josta asia lukijan mahdollista tarkistaa. Hevosmiesten tietotoimisto on lähde, joka rinnastuu huhuihin ja kuulopuheisiin. Se, että Jore Puusa on ollut 40 vuotta lehtikuvaajana ei tee väitettä poliisimurhien takana olleesta salaliitosta yhtään sen uskottavammaksi, ellei sen tueksi ole esittää mitään muuta.

      Tieteessä ja juridiikassa todistustaakka on aina väitteen tai syytteen esittäjällä. Vaikka kirjoitan omista syistäni johtuen tähän blogiin nimimerkillä, niin sillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että Joren esittämä salaliittoteoria on minusta epäluotettava. Kuten sanoin, näyttöjä pöytään. Se, että mahdollisesti olet päivystänyt vuorotta eduskunnan lehtimiesaitossa tai että olet ryypännyt kaikkien rikostoimittajien kanssa ei ole riittävä näyttö. Edes yksi asiaan liittyvä artikkeli tai jonkun "narunpäissä kiinni olleen" lausunto olisi jo jotain ihan muuta.

      hh:lle
      Luen rivien välistä, että lähtökohtasi on kristillinen (saa korjata, jos olen väärässä). Puolimatkan lausunto on lähtökohdiltaan umpikristillinen, vaikka se onkin naamioitu tieteelliseksi raportiksi. Puolimatkan rooli tässä ei ole antaa tasapuolista asiaa monelta taholta tarkastelevaa tieteellistä raporttia, vaan näkökulma on pelkästään hänen edustamansa kristillinen ajattelun rajaama. Hänen roolinsa on ihan sama, kuin puolustusasianajajan oikeudessa. Hän valottaa asiaa päämiehensä kannalta mahdollisimman edeullisessa valossa. Sisälukutaidosta ei ole mitään hyötyä, jos ei ymmärrä myös mistä lähtökohdista jokin teksti on kirjoitettu.

      Delete
    13. Arvostan tietysti omalla nimellään kirjoittamista. Kuten Jore Puusa on tehnyt niin kauan kuin minä olen seurannut näitä nettikeskusteluja. Mitä kärjekkäämpi mielipide, sitä suuremmalla syyllä sen alla olisi oltava oma nimi.

      Tässä blogissa voi kuitenkin olla mukana myös nimimerkillä. Henkilöön menevät nimettömät kommentit poistan ja alle vyön lyödyt nimellä kirjoitetutkin voivat joutua punakynän kohteeksi. Rajanvedon linjan päätän yksin minä. Jos se ei jotain tyydytä, niin netti on täynnä blogeja, joille saa mennä ihan vapaasti riehumaan.

      Tämä ei tarkoita sitä,etteikö nimimerkillä saisi kommentoida ärhäkkäästikin - etenkin jos sen tekee konkreettisesti perustellen. Poikkitieteen periaatteen mukaisesti.

      Delete
    14. Netissä väittely on jokseenkin sama asia kuin koettaisi huutaa Cafe Ursulasta
      ( Kaivopuistossa) Viroon asiaansa, aivan turhaan siis. Teoria mainitusta rikoksesta ja sen seurauksesta ei ole minun, joten en sitä voi avata, verifioida tai dementoida. Se on parin rikostoimittajan. Näin myös kirjoitin. Saattaa olla, että pitää paikkansa, saattaa olla -että ei pidä.
      Meillä journalisteilla on sanonta: "tosiasiat pilasivat hyvän jutun" Tässä suhteessa ei tosiasioita ole ollut tarpeeksi juttuun TAI tosiasiat olivat senkaltaiset -että lehdet katsoivat parhaaksi jättää kirjoittamatta.
      Olen notkunut paljon Pressissä aikanaan, kun siellä vielä kävi kollegoita, nyt se (stadin assan yläkerrassa) on kuollut lehtityön kuolonkouristusten myötä. Lehdet jättävät julkaisematta usein juttuja, siihen on aina hyvä syy. Näistä toimittajat kertovat usein yksityisesti kollegoilleen. Varsin usein siellä - missä on ollut savua - on ollut tultakin, yhtenä esimerkkinä hiihtäjien dopingsotku ja heidän juristeriansa tuhoaman STT:n naistoimittajan kohtalo tai Annelin "puhun niin totta kuin osaan" sotku. + kymmeniä muita, joita ei aluksi uskonut juuri kukaan. Kun tätä 40 vuotta on tehnyt, on alkanut vaistota mikä on huuhaata ja mikä uskottavaa.
      Mutta. En olekaan väittänyt että teloitussotkun seuraukset olisivat totta. Sellaisesta oli puhe. Siispä varustin maininnan epäilyllä. Sen uskalsin kirjoittaa omalla nimelläni kuitenkin- jolloin uskottavuus tai lukijoiden kirjoitetun ymmärtäminen asettuu harteilleni, nimimerkki Laten uskottavuus taas kelluu siellä Ursulan ja Tallinnan välillä. Viestintä näköjään epäonnistuu aina kirjoitti miten selvästi tahansa.
      Aikanaan huusin kurkkuni käheäksi vastatuuleen kohti Tallinaa monta kertaa. Vaikka olin usein oikeassa, esim lehtikuvausammatin tuhon suhteen jo 20 vuotta sitten, ei kuulijoita juuri ollut. Viestintuoja ammutaan ensimmäiseksi. Senverran olen rauhoittunut, että olen tajunnut -ettei ketään voi muuttaa, ketään ei voi auttaa, eikä ketään saa poikkeamaan siltäkään polulta, joka vie leijonan luolaan. I rest my case aiheesta. Nimimerkki "Late" jatkanee hevosmiesten tietotoimistoarvailujaan?

      Delete
    15. Late, kirjoitin tähän hiukan pitemmän vastauksen mutta se katosi bittiavaruuteen. Ehkä niin on hyvä, pärjännette ilmankin :-) Anyway, nyt on vallalla hiukan samanlainen oikeassaolemisen hurmio mikä oli 70-luvulla "Mies ja ääni"-kampanjan aikoihin. Se ottaa aikansa.

      Täytyy ehkä perehtyä hiukan paremmin yllä mainitun professorin esitykseen, katsotaan. Ja juu, kristinuskon ja muidenkin uskontojen kanssa tein välini selviksi rippikoululeirillä 50-luvulla, kyllä se niin hullua oli.

      hh

      Delete
    16. Siis normaalia journalistista puskista huutelua. Ihan kuin Vanhasen tuppeen sahattu lautakasa. Kumpi mahtaa olla raukkamaisempaa. Kirjoittaa nimimerkillä vai huudella nimellään puskista?

      Delete
    17. No sehän kävikin näppärästi itsemäärittely sinulta, Late.

      hh

      Delete
  6. Olen mukana Miessakkien toiminnassa ja olen kuvannut kymmeniä lehtijuttuja liittyen samaa sukupuolta ja erisukupuolta olevien liittojen lapsiin. Aina tulee esiin ensin välittäminen ja rakastaminen. Ei voida osoittaa mitenkään että isän puute --jos on kaksi naista liitossa-- tai äidin puute ---jos on kaksi miestä liitossa--- vaikuttaisi identiteettiin mitenkään. Koska aihe on minulle tärkeä arvoliberaalina niin olen istunut seminaareissa ja parien keittiöissä ja kuunnellut tätä aluetta hyvin paljon. Olen myös kulkenut sossujen kanssa ja kuvannut ja katsonut miten eri sukupuolta olevat suhtautuvat lapsiin. Osa meistä kohtelee lapsiaan kuin saastaa. Olen siksi anonyymin kanssa täysin erimieltä. Kun lasta rakastetaan ja hänen kanssaan vietetään aikaa ( paljon) hänestä kasvaa erinomainen ihminen, oli avioliitossa millainen kombinaatio tahansa. Mutta mikään ei takaa että Suomessa, jossa isä on päivässä keskimäärin 7 minuuttia lastensa kanssa kiinteästi, kasvaisi hyviä ihmisiä, vaikka liitto on heteroliitto.
    Jos pitäisi valita adoptoimaan minut ;-) kahdesta vaitoehdosta toinen…jotka ovat:
    homoliitto jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta rakastaen lapsiaan ja viettäen aikaansa aktiivisesti lukien ja keskustellen kulttuurista ja elämästä heidän kanssaan ja toisaalta suomalainen mörökölliliitto jossa isä dokaa ja äiti nalkuttaa ja kodin ainoa kirja on lukematon perheraamattu hyllyssä-- niin taitaisin mennä gayparin lapseksi.

    ReplyDelete
  7. Kunhan ehdotin. On minulla kyllä joistakin tarkoittamistani henkilöistä kuvia otettuna, laatikkokameralla vain. Se oli sitä aikaa.
    Kaikenlaisia variaatioita tietysti on, en kiellä. Kuitenkin, iän mukana olen ollut huomaavinani, toisin kuin nuorena ehkä kuvittelin, että vanhoissa viisauksissa saattaa olla hitunen tottakin.

    hh

    ReplyDelete
  8. On pakkoruotsista konkreettista hyötyä: Tätä perustelen sillä, että poliitikoista on pääsääntöisesti hyvin vaikea ottaa selvää. Pakkoruotsikanta kuitenkin kertoo melkoisen suurella luotettavuudella poliitikon älyllisestä suorituskyvystä ja/tai poliitikon taipumuksesta tyhjänpuhumiseen. Harva yksittäinen kysymys tarjoaa niin paljon informaatiota äänestäjän päätöksenteon tueksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on muuten ensimmäinen konkreettinen etu, joka pakkoruotsista on tullut vastaan. Hienoa!
      (Nyt vaan ei enää voi sanoa, ettei siitä *mitään* hyötyä olisi.... :( )

      Delete
    2. Koska minulla ei ammattini puolesta ole ollut mahdollisuutta olla edes hyvän päivän tuttu poliitikkojen kanssa, niin joudun tekemään mm. äänestyspäätökseni heidän julkisten puheitteinsa ja tekojensa perusteella. Tässä heidän käyttäytymisensä ja etenkin argumenttinsa ovat paljastavia indikaattoreita. Jos argumentit ovat minusta idioottimaisia, niin luultavasti argumentoijankin kuuluu samaan kastiin.

      Delete
  9. Ymmärtääkseni kolmessa tässä blogissa käsitellyssä asiassa yli 50% kansalaisista kyselyjen perusteella

    1. Kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa.
    2. Vastustaa pakkoruotsia eli ruotsin kielen pakollisuutta peruskoulussa.
    3. Vastustaa Guggenheim-museon tuloa Suomeen yhteiskunnan rahoituksella.

    Kaikissa näissä kansalaismielipiteen kanssa vähemmistöön jääneiden argumentaatio on sama. Kansalaismielipiteellä ei ole todellista merkitystä. Selitykset vain vaihtelevat. Guggenheimin suhteen kansalaismielipiteellä ei ole mitään merkitystä, kun kuulemma kaikkia "hyviä" kulttuurihankkeita on aina vastustettu. Avioliitto ei voi olla sukupuolineutraali, kun se on lapsen etua vastaan. (Etenkin lapsettomissa homoliitoissa?). Pakkoruotsista ei voida luopua, kun sen kaikkia vaikutuksia ei tunneta. (Ministeri Virkkusen aivopieru. Miten tällä logiikalla voidaan ylipäänsä säätää mitään lakeja ja asetuksia?)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Argumentaatio taitaa olla täsmälleen sama, jolla aikanaan vastustettiin naisten äänioikeutta. Ainakin yhtä idioottimainen ;)

      Delete
  10. http://www.ksml.fi/yhteiso/blogit/markolla/homot-aviohelvettiin/1305256

    ReplyDelete
    Replies
    1. Artikkeli ei ole enää ajallisesti ihan tuore, mutta sitäkin ajankohtaisempi. Valitettavasti vain sillä ei ole mitään vaikutusta ääliöihin, koska ääliöt ovat immuuneja mm. rationaaliselle ajattelulle, sarkastiselle tekstille ja ennen kaikkea vaihtamaan yhtään ääliömäistä mielipidettään.

      Delete
  11. http://yle.fi/uutiset/alkoholisti-heikki_ruotsalaisessa_lastenkirjassa_arsyttaa__isoaiti_ilmoittanut_syrjintaasiamiehelle/7329999

    Imperiumin vastaisku. Jos Suomessa ruotsalaiset ovat a priori homoja, niin vastaavasti Ruotsissa suomalaiset ovat juoppoja. Mukava tämä yhteinen pohjoismainen perhe, johon pääsee mukaan lukemalla peruskoulussa pakollista ruotsia.

    ReplyDelete
  12. Minulla oli koulussa pakkoruotsi. Vihasin sitä. Mutta nyt osaan Ruotsia ja siitä on ollut minulle valtavasti hyötyä työssäni. Olen jopa saanut yhden työpaikan ruotsintaidon takia. Jos minulla ei olisi ollut pakkoruotsia, en olisi sitä opetellut. Tuosta sopii vetää johtopäätöksiä.
    Jos koulussamme olisi pakkovenäjän alkeet saisi rajaylityspaikkojen luona sadat/tuhannet suomalaiset työtä osatessaan edes hiukan venäjää. Mutta ilman pakkoa ei kukaan lukisi venäjää koulussa.
    Sensijaan pakkomatematiikasta, pakkofysiikasta, pakkogeometriasta, pakkoalgebrasta ei ole koskaan ollut minulle mitään hyötyä. Osaan kyllä hiukan käyttää taskulaskinta, mutta sitä ei opetettu koulussa. Nämä ovat omituisia asioita. Jos koulussa olisi pakkoseksuaalikasvatus- jossa selkeästi kerrottaisiin miten partneri tehdään onnelliseksi suorin sanoin ja termein, vähenisi avioerojen määrä dramaattisesti ja ihmiset olisivat onnellisia. Vertaan Trobriand saariin (ja Malinowskiin). Siellä kun on "pakkoseksuaalikasvatus maanläheisesti" Joskus pakko on ainoa keina saada ihmiset tekemään asioita. Meillä Suomessa on mm."pakko" noudattaa lakeja. Toisaalta jos joku päättää lopettaa pakkoruotsin ei se heilauta minua minnekään. Ihan sama. Se vain mietityttää miten suunnaton määrä energiaa laitetaan asioiden torjumiseen mutta uuden aikaansaamiseen ei juuri ollenkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lienee aika itsestään selvää, että jos ruotsin kieltä tarvitsee, niin sen osaamisesta on silloin hyötyä. Muutoin vähemmän. Minulle nöjaktig förmåga -tasolla olevasta (todistus piirongin laatikossa) ruotsin kielen taidosta on varsin vähän sekä hyötyä että iloa. Iloa varmaan enemmän, kun tulee katseltua, kuunneltua ja jopa luettua ruotsinkielistä mediaa. Suomenruotsalaiset tuttavani puhuvat minulle aina suomea, siis sitä kieltä jota molemmat osapuolet osaavat yhdessä parhaiten.

      Koulussa opetettu matematiikka kohtaa aika harvoin arkielämän kanssa. Jos minä saisin laatia matematiikan oppisisällöt, niin ainakin diversiteettiä nykyisiin syntyisi. Minulle koulumatematiikasta ja -fysiikasta on ollut pelkkää hyötyä, olen saanut jopa useammankin työpaikan osaamalla em. kouluaineita.

      Oman historiansa yleistäminen on alkeellisimpia argumentaatiovirheitä. Tähän sortuvat turhan monet sekä pakkoruotsia kannattavat että sitä vastustavat. En ole vaatimassa fysiikkaa pakolliseksi oppiaineeksi lukiossa (yksi kurssi siellä on, mutta se on monille lähinnä pelleilyä), vaikka siitä on minulle ollut selvää hyötyä. On ilmeistä, että jos varsinkin murrosikäinen saisi vapaasti poissulkea ikävät oppiaineet, niin kouluviikkoon ei kovin montaa oppituntia enää jäisi.

      Tätä blogia lukeille lienee selvinnyt (jos on tippaakaan sisälukemaansa myös sisäistävä), että minulle ruotsin kielen pakollisuus peruskoulussa on sinänsä täysin yhdentekevä asia. Siitä ei ole niin paljon haittaa, etteikö se voisi olla siellä ja toisaalta sen (siis pakollisuuden, tämä kun tuntuu unohtuvan heti, jos sitä ei alleviivata) hyödytkään ole niin mittavat kenenkään kannalta, etteikö se voisi olla yhtä hyvin vapaaehtoinen. Siis huom. edelleen. Tarkoitus ei ole vielä keneltäkään suomalaiselta mahdollisuutta opiskella toista kotimaista kieltä peruskoulussa niin halutessaan.

      Kertaus on opintojen äiti. Joten vielä kerran. Minua ärsyttää ylitse soveliaiden normien se infantiili argumentaatio, jota poliitikot asian ympäriltä päästävät niin suustaan kuin näppäimistöltään. Siteeraan Kokoomuksen Ville Rydmania. En siksi, että Kokoomus olisi jotenkin älyllisyyden tae, vaan siksi, että ihan kaikki puoleen edustajat eivät toistele Kataisen ja Virkkusen idiotismeja papukaijan lailla.

      "Mitä painavampaa ministerinsalkkua Suomessa kantaa, sitä vaikeampaa tuntuu olevan sanoa mitään järkeenkäypää koskien toisen kotimaisen kielen pakollisuutta Suomen kouluissa. Jos tämä johtuu siitä, että näin on RKP:n kanssa hallitusneuvotteluissa sovittu, niin sitten ymmärrän asian. Mutta mikäli ministereitten köykäisin tai olemattomin argumentein perustellut kannat toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta kouluissa perustuvat aitoon vakaumukseen ja vakaaseen älylliseen harkintaan, silloin olen enemmän huolissani. Sillä "pakkoruotsille" ei vain yksinkertaisesti ole olemassa järkiperusteita. Ei yhtäkään."

      Delete
    2. Lienee tuhannes tai silleen kerta kun kirjoitan seuraavan. Politiikka on peli. On listauksia asioista. Osa niistä on järjettömiä -mutta ne ovat listalla. Sitten kun pitää päättää jostain otetaan lista esiin. Toinen (puolue) vetää yhden asian yli ja sitten toinenkin (puolue) omalta listaltaan. Niin päästään lopulta jostain asiasta jonkunlaiseen kompromissiin. Pakkoruotsi on yksi asia yhdellä listalla, jossa on paljon muitakin järjettömyyksiä. Jos näitä järjettömyyksiä jotka usein halvaannuttavat yhteiskunnan eteenpäinmenoä otettaisiin esiin laajemmin kansalaiset kauhistuisivat, siellä on niin monenlaista siltarumpua. pakkoruotsi toimii kuitenkin kiihokkeena paremmin kuin joku muu asia vaikka se muu olisi paljon järjettömämpi.
      Ja…mieluummin pakkoruotsi kuin pakko kolmannen asteen yhtälöt ja algebran kurssi. Niillä en koskaan koulun jälkeen ole tehnyt mitään. Mutta kukaan ei ehdota täysin järjettömän teoreettisen pakkomatematiikan poistamista ja käytännön matematiikan elämäntaidon lisäämistä, vaikka pakko ALV:n laskemista tms.

      Delete
    3. Jore Puusa on toiminut lehtivalokuvaajana suunnilleen yhtä pitkään kuin minä matematiikan opettajana. Lienee kohtuullista väittää, että olemme oman alamme asiantuntijoita siinä määrin, kuin tänä aikana voi tulla jonkin alan asiantuntijaksi.

      Joren näkemykset hyvästä ja huonosta lehtikuvasta ovat pitkälti yhtenevät minun näkemysteni kanssa. Onko se Jorelle meriittiä vai dis-meriittiä, siihen olen jäävi ottamaan kantaa. Oletan kuitenkin, että monen mielestä lähinnä jälkimmäistä jos mitään. Todistusvoimaa minun mielipiteelläni Joren näkemysten laadusta suuntaan tai toiseen ei ole.

      Jore ottaa kantaa sekä ruotsin kielen että matematiikan hyödyllisyyteen yleensä ja erityisesti niiden opetuksen pakollisuuteen koulussa. Ruotsin kieli on yleisesti ottaen hyödyllinen, koska siitä on ollut Jorelle hyötyä ja hän on saanut sen avulla kerran työpaikankin. Pakollisuus on hyväksi, koska ilman sitä hänkin olisi jättänyt opiskelematta koulussa tätä inhoamaansa oppiainetta. Pakkomatematiikka taas on aivan tarpeeton, koska Jore itse ei oppinut koulussa matematiikkaa ja vaikka olisi oppinutkin, niin sillä ei olisi tehnyt mitään arkielämässä.

      Matematiikkaa opetetaan ympäri maailmaa suunnilleen samalla tavalla ja samoilla sisällöillä kuin meillä. Se ei ole sattumaa. Matematiikka on keskeinen osa luonnon- ja insinööritieteiden kieltä. Ilman sen kielen taitoa ei näillä areenoilla voi kerta kaikkiaan toimia.

      Nyt tullaan mielenkiintoiseen solmukohtaan. Meillä on kaksi kieltä, joiden hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä pakollisena oppiaineena käydään kiistaa. Ruotsi ja matematiikka. Kumpi on tarpeettomampaa kaikkien osata edes vähän?

      Tuskin on ketään, joka väittää vakavissaan, että maailmassa pärjää ihan hyvin osaamatta yhtään matematiikka. Jos ihmiselle 2 + 3 = monta, niin aika monta kertaa joutuu huijauksen kohteeksi. Enemmän asiasta kiinnostuneille voi suositella John Allen Paulosin kirjaa Numerotaidottomuus. http://kauppa.tietosanoma.fi/9789518842562
      Se kertoo karulla tavalla, mitä matemaattisen ajattelun puutteellisuus päättäjien keskuudessa on jo saanut aikaan ja miten se tulee vielä vaikuttamaan ihmiskunnan tulevaisuuteen.

      Sen sijaan osaamatta lainkaan pärjää Suomessa ihan hyvin. Hyvin harvoin tulee sellaista tilannetta vastaan, että jokin teksti on vain ruotsiksi. No näin kävi pari postausta sitten olleessa jutussa, jossa ostin Lidlistä urugualaista pihvilihaa, mutta ei senkään paistamisessa olisi ollut mitään ongelmaa, vaikka tuoteselostusta ei olisikaan ymmärtänyt.

      On totta, että koulun matematiikka viimeistään yläkoulusta lähtien menee monilla oppilailla täysin harakoille, mutta niin käy ruotsin kielellekin. Näin voidaan todeta viimeistään oppilaan elämän vaiheita jälkikäteen tarkasteltaessa. Jos minun pitäisi tehdä valinta, luovutaanko yläkoulussa pakkoruotsista sillä ehdolla, että samalla luovutaan pakkomatematiikasta, niin voisin olla siihen hyvinkin suostuvainen. Jos yleissivistyminen ei kiinnosta, niin tervemenoa Hermannin yleissivistymättömien nuorisoseuraan. Minusta sivistyneen suomalaisen repertuaariin kuuluu hallita ainakin jollain sekä ruotsin kieltä että matematiikkaa. Taso "nöjaktig förmåga" riittää yleissivistykseksi.

      Delete
    4. http://timosuvanto.blogspot.fi/2014/07/uni-ja-valve-sekaisin.html

      Pieni esimerkki matematiikan osaamisen yleishyödyllisyydestä. Tasan yhtä todistusvoimainen kuin Joren ruotsin kielen taidollaan saaman työpaikan.

      Delete
    5. Hyvä tappelu taitaa vesittyä heti alkumetreillä. Onko Jore kesyyntynyt? Tapelkaa pojat, saatte tupakkaa!

      Delete
  13. Minä en kannata samaa sukupuolta olevien avio-oikeutta. Miksi - lähinnä itsekkäistä syistä. Haluan pitää avioliiton miehen ja naisen välisenä juttuna, kuten se on tähänkin asti ollut. Tilanteen muuttumattomuus on minulle arvo sinänsä. Tätä ei kannata argumenteilla kovasti yrittää kumota, koska kyseessä on mielipide.

    Jos muita kuin puhtaasti itsekkäitä syitä haetaan, mielestäni miehen ja naisen välinen avioliitto on jo pelkästään pitkän perinteensä nojalla oikeutettu säilyttämään monopoliaseman avioliitoissa. Pitkä perinne puolestaan nojaa keskeisesti lisääntymisbiologiaan. Lisääntymisbiologian näkökulmasta miehen ja naisen välisellä avioliitolla on jopa selkeät luonnollisen monopolin piirteet.

    Maailma kuitenkin muuttuu, joten kulttuurihistoriallisena varotoimena miehen ja naisen välisestä avioliitosta tulisi pikimmiten muodostaa maailmanperintökohde. Näin tulevaisuuden "kukamitenkinhedelmöitetyt" ja "kukaminkäkinlaisessaperheessä" kasvaneet ihmisyksilöt voisivat saada tuntumaa siihen, miten lisääntyminen ja jälkikasvun ylläpito ihmisyhteisössä on hoidettu kahden vastakkaista sukupuolta olevan yksilön toimesta.

    ReplyDelete
  14. En malta olla kysymättä, että rapautuuko oman avioliittosi (jos sellaista on) arvo siitä, jos homotkin voisivat olla avioliitossa? Beatlesit saivat 1960-luvulla MBE-arvomerkit, jonka johdosta monet sen aikaisemmin saaneet palauttivat omat arvomerkkinsä. Beatlesien MBE ikään kuin rapautti heidän arvomerkkinsä. Tosin John Lennon palautti oman arvomerkkinsä 60-luvun lopussa protestina jollekin, jota en nyt muista tarkemmin.

    Sinähän voisit tehdä ihan saman tempun. Erota eukostasi/ukostasi protestina sille, että homotkin päästeään naimisiin. Vastaavasti joku avioitunut homo voisi tehdä avioiduttuaan saman tempun vastaprotestina. Tällainen toiminta hämmentäisi muutenkin kuumaa soppaa ihan mukavasti.

    ReplyDelete
  15. Kyllä se arvo omissa silmissäni rapisee. Jonkun toisen silmissä koettu arvo voi jopa nousta.

    ReplyDelete
  16. Halla-aho ei tähän keskusteluun osallistu, mutta menkööt siitä huolimatta. Minusta hänen arvovalintansa sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan on ristiriidassa hänen muuten hyvin analyyttisen ja pilkkua nussivan tyylinsä kanssa. Kyllähän arvovalinnatkin pohjaavat johonkin, eivät ne sipulipenkistä verso.

    Tulee väistämättä mieleen, että Soinin diktaatin allekirjoittaminen saattaa ollakin juuri se arvovalinnan perusta, jolla Jussi painaisi äänestysnappia. Nythän hän tietysti livistää sitä pakoon Brysseliin. Veikko Vennamolla oli tähän ihmistyyppiin osuva nimi: seteliselkärankaiset. Ilman eri näyttöä se sopii myös Halla-aholle.

    ReplyDelete
  17. Täytyy myöntää, että kiinnitin samaa asiaan huomiota. Miksi ihminen, joka muuten esiintyy korostetun rationaalisena ja jopa pragmaattisena pohdiskelija, yhtäkkiä muuttaa tässä nimenomaisessa asiassa perustelunsa "sillä sipuliksi"? Jotenkin jäljet tuntuvat johtavan sylttytehtaalle.

    ReplyDelete