sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Deduktiivista päättelyä à laTapio Puolimatka



Tapio Puolimatka on kasvatuksen teorian ja tradition professori Jyväskylän yliopistossa. Siitä pitäen, kun hän sai Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon, olen aina aika ajoin seuraillut Puolimatkan kannanottoja. Yleensä ne ovat niin pitkiä, pitkäpiimäisiä ja sekavia, että niitä ei joko jaksa lukea tai niihin ei pääse kiinni mistään. Nyt Puolimatkan omilla kotisivuilla oleva artikkeli Kristillisen luomiskäsityksen ainutlaatuisuus on sen verran lyhty, napakka ja selkeä, että jopa minä sekä jaksan että pystyn kommentoimaan sitä. Tässä siis kursivoiden muuttamia kohtia kirjoituksesta ja minun huomioitani niistä.  

"Nykyajan ateismi on lisäksi sen umpikujan edessä, että se joutuu olettamaan maailmankaikkeuden syntyneen tyhjästä ilman mitään syytä. Ateismi ei voi selittää sitä, että yleensä jotakin on olemassa. Perinteisesti ateistit ovat väittäneet, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Viimeaikaisen tieteen valossa näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että tämä oletus on väärä. Stephen Hawking toteaa: ”Melkein kaikki uskovat nykyään, että maailmankaikkeus ja itse aika saivat syntynsä alkuräjähdyksessä.” Tämä käsitys johtaa ateismin kannalta siihen ongelmaan, että maailmankaikkeus näyttäisi saaneen alkunsa tyhjästä ilman syytä. Kuitenkaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Ateistitkin myöntävät tämän kaikissa muissa yhteyksissä."

Puolimatkalla on hyvin mustavalkoinen näkemys maailmankuvallisten näkemysten mustavalkoisuudesta. Se olisi jotenkin ateismin ja kristillisyyden loputonta hyvän ja pahan välistä taistelua. Tosiasiassa suurimmalle osalle tämän päivän tieteentekijöistä uskonnolla on hyvin vähän merkitystä. Syvästi uskovaisia tieteentekijöitä on vähän, vakaumuksellisia ateisteja luultavasti vielä vähemmän. Vaatimattomallakin logiikan ymmärryksellä varustettu kun henkilö tajuaa, että Jumalan olemattomuutta on mahdotonta todistaa, joten tiukan ateismin kanssa puuhailtu aika menee auttamatta yhtä hukkaan kuin Speden sketsissä, jossa Speden piti todistaa, ettei ole ollut naimisissa kenenkään maailman miljardista naisesta kuin vaimonsa kanssa.

Puolimatkan vihollinen on ihan väärä ja luultavasti Puolimatka tietää sen itsekin. Hänen retorinen tyylinsä vain puree paremmin kannattajiin kuin jos hän nostaisi kissan pöydälle, eli kertoisi  vastustajan olevanei ateismi, vaan tieteellisin menetelmin saavutettu tietämys. Kun sana ateismi korvataan tällä, niin Puolimatkan retoriikka joutuu ihan uuteen valoon.

"Nykyajan tieteellisin menetelmin saavutettu tietämys on lisäksi sen umpikujan edessä, että se joutuu olettamaan maailmankaikkeuden syntyneen tyhjästä ilman mitään syytä."

Ei se ole mikään umpikuja, että jonkin tapahtuman syytä ei tunneta. Voi olla, että syy saadaan joskus selville. Voi ihan yhtä hyvin käydä niin, että vaikka syy on olemassa, niin se jää selvittämättä. Tässä hetkessäkin tapahtuu paljon isoja ja pieniä asioita, joiden syy jää täysin hämärän peittoon. Maailmankaikkeuden alkuhetkien äärimmäisissä olosuhteissa myös nyt pätevät luonnonlait eivät ehkä olleetkaan voimassa, mukaan lukien syyn ja seurauksen välinen suhde.

"Nykyajan tieteellisin menetelmin saavutettu tietämys ei voi selittää sitä, että yleensä jotakin on olemassa."

Ei voikaan, mutta ei sitä myöskään kukaan vähänkään tolkuissaan oleva tieteen tekijä väitäkään. Toisin kuin uskovat, joiden "varman tiedon" mukaan: "Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan".

"Perinteisesti tieteilijät ovat väittäneet, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa."

Erilaisia käsityksiä maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta on ollut aina olemassa. Tutkimukseen perustuva nykyinen käsitys on nykyinen käsitys. Se elää sen mukaan, kun uutta tutkittua tietoa ilmaantuu. Raamattuun pohjautuva näkemys on aina lähtenyt siitä, että "Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan". Se on ikuinen totuus. Ikävä kyllä se on ikuisesti mihinkään johtamaton lähtökohta.

"Tämä käsitys johtaa tieteen kannalta siihen ongelmaan, että maailmankaikkeus näyttäisi saaneen alkunsa tyhjästä ilman syytä. Kuitenkaan tyhjästä ei voi syntyä mitään."

Kertaus on opintojen äiti. Siksi sama väite kannattaa toistaa kahteen kertaan samassa kappaleessa. On ihan totta, että havainnot tukevat mm. energian häviämättömyyden lakia. Energiaa ei synny tyhjästä eikä energia toisaalta häviä minnekään, vaikka se voi muuttaa monin tavoin muotoaan. Sen sijaan fysikaalisessa tietämyksessämme on vielä valtavia aukkoja, kuten vaikka pimeä aine ja energia. Toisaalta jo tyhjästä ei voi syntyä mitään, niin mistä Jumala loi Taivaan ja Maan ja mistä itse Jumala syntyi? Näihinkin kysymyksiin olisi mukava kuulla edes hypoteesin tynkää. 

"Koska siis maailmankaikkeudella on Luoja ja sillä on alku, aika on lineaarinen, ei syklinen. Historialla on merkitystä ja ihmisen elämällä on objektiivinen tarkoitus, jota ihmisen tulee tavoitella."

Deduktiivinen päättely koostuu todeksi osoitetusta premissistä ja siitä loogisesti seuraavasta johtopäätöksestä. Siis tyyliin
1. Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia (Premissi 1)
2. Sokrates on ihminen (Premissi 2)
3. Sokrates on kuolevainen (Johtopäätös)

Nyt seuraa deduktiivisen päättelyn riemuvoitto à laTapio Puolimatka.
1. Ateistit (tiede) ei kykene selittämään maailmankaikkeuden syntyä (Premissi 1).
2. Raamattu selittää maailmankaikkeuden synnyn (Premissi 2)
3. Maailmankaikkeudella on Luoja ja sillä on alku (Johtopäätös)

Millä logiikalla tästä päätellään edelleen, että "aika on lineaarinen, ei syklinen sekä että historialla on merkitystä ja ihmisen elämällä on objektiivinen tarkoitus, jota ihmisen tulee tavoitella", sitä en tohdi enää edes arvailla. Kuten en sitäkään, millainen päättely johtaa siihen, että "Koska kaikki on luotu Kristuksen kautta, koko luomakunta tulee myös ymmärrettäväksi Kristuksen kautta: Kristus on kaiken viisauden ja tiedon lähde."

14 kommenttia:

Late kirjoitti...

Puolimatka yllä esitellyssä:

"Kristus on tiedon Arkhimedeen piste, johon liittymällä saamme oikean kokonaiskäsityksen todellisuudesta. Kun Euroopan älyllinen kulttuuri 1100 - 1700 -luvuilla keskittyi kristinuskon sanomaan luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja lunastuksesta, se teki tiedollisen läpimurron, jolle ei ole vertaa maailmanhistoriassa."

Hirveetä sontaa. Puolimatkaa pidetään uskovaisissa piireissä hyvin syvällisenä ajattelijana. Todellisuudessa koko hänen tuotantonsa ja teesinsä ovat sekavia jaarituksia, jotka on kuorrutettu loppumattomilla irrallisilla lainauksilla.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Hih ja huh..... "Kun Euroopan älyllinen kulttuuri 1100 - 1700 -luvuilla keskittyi" lähinnä jahtaamaan ja lahtaamaan kerettiläisiä ja pitämään tiedollisemn läpimurron kaukana ihmisten ajatuksista, onnistui Välimeren eteläpuolinen arabikulttuuri jossain määrin säilyttämään ja kehittämään sitä antiikin kreikkalaista ja roomalaista kulttuuriperintöä, jonka varaan sitten se tieteellinen nousu rakentui, kun kirkon ote hiljalleen herpaantui.

Se "tiedollisen läpimurto, jolle ei ole vertaa maailmanhistoriassa" tehtiin, ikävä kyllä, kristillisestä kirkosta huolimatta, tai sen vastustuksesta huolimatta, eikä suinkaan mitenkään sen myötävaikutuksella. Niin kuin Puolimatka nykyisin, silloinkin kristilliset piirit keskittyivät lähinnä estämään elämän älyllisen toiminnan osa-alueen kehittymistä.

Timo Suvanto kirjoitti...

Minusta uskovaisessa ja rakastuneessa on jotain samantapaista. Rakastunut näkee rakkauden kohteestaan vain pelkästään positiivisia puolia, jopa sellaistakin, mitä tässä ei lainkaan ole. Rakastetun vähemmän mukaville luonteenpiirteille rakastuneen mieli on täysin sokea.

Rakastuneena olemisen huuma kestää 2-3 vuotta. Kun en ole koskaan päässyt (tai joutunut) kokemaan uskoon tulemisen ihanuutta, en voi antaa asiasta omakohtaista lausuntoa. Kaikesta näkemästäni ja lukemastani päätellen se on kuintenkin jotenkin rakastumiseen verrattava olotila. Miksi se ei monien kohdalla hellitä edellä maininitun 2-3 vuoden päästä, se on minulle mysteeri.

Eeva kirjoitti...

Timo, miksi kirjoitat sellaisesta, mitä et ymmärrä? Kristus on tie, totuus ja elämä. Vaikka minunkin elämässäni on ollut paljon surua ja murhetta, niin ikkunastani näkyvä Jumalan luoma ihmeellinen maailma antaa minulle valoa herätä jokaiseen aamuun iloiten Jeesuksen rakkaudesta tätä syntistä maailmaa kohtaan.

Timo Suvanto kirjoitti...

Jotenkin tuntuu siltä, että paholainen pitää minua niin tiukasti pihdeissään, että toivoa irtipääsystä ei enää ole.

Eeva kirjoitti...

Timo. Sallitko, että rukoilen ystävieni kanssa, että Sinäkin löytäisit ja saisit kokea Jeesuksen rajattoman rakkauden?

Timo Suvanto kirjoitti...

Ei kai tuosta mitään haittaakaan ole? Sitä paitsi en ymmärrä, miten voisin sen estääkää. Toisaalta olen aika varma siitä, että tällaisen pakanan käännyttämiseen ei mikään kevytrukous enää auta. Vähintään betonimyllyn kokoinen voimasähköllä pyöritettävä rukousmylly täytyy siinä urakassa olla työvälineenä.

Kun vuonna 1965 pääsin ripille, niin vähän odottelin Pyhän Hengen jotenkin ilmaisevansa itsensä minulle, kun olin kumartuneena ehtoolliselle. Vaan minkä tempun sielunvihollinen minulle tekikään! Ensiksi öylätti juuttui kitalakeen niin kiinni, että se piti repiä sormin irti, ja heti perään meni viini väärään kurkkuun aiheuttaen hirvittävän yskänkohtauksen. Naama häpeästä punaisena marssin muiden konfirmoitujen kanssa takaisin kirkon penkille. Orastava uskovaisuus lähti minusta kertalaakista kuin kuppa Töölöstä, jos ilmaisu sallitaan. Se kun istuu minusta hyvin tähän yhteyteen.

Late kirjoitti...

Puolimatka nauttii suurta suosiota ja arvostusta samanhenkisten uskovien parissa. Itsekriittisyys ei ole kuitenkaan tämän piirin avainsanoja. Alla ote yhden samanmielisen arviosta Puolimatkan kirjasta.

"Puolimatkan pointtina on tuoda esiin itsepetoksen ja indoktrinaation vakavat seuraukset, muun muassa kriittisen ajattelun hiljentäminen pelon ilmapiirillä. Puolimatka itse ei anna pelon sensuroida kritiikkiään, esimerkit ovat nimittäin joskus järkyttävän hyytäviä. Hauskana kevennyksenä on muun muassa se, että Puolimatka liittoutuu rakkaan vihollisensa Kari Enqvistin kanssa esitellessään kriittisesti islamilaisen maailman tieteellistä taantumusta: Suomen tieteellinen tuotos on noin puolet koko muslimimaailman yhteenlasketusta tuotoksesta."

Eiköhän koko kristillinen historia ole pullollaan tapauksia, joissa muun muassa kriittisen ajattelu on hiljentty pelon ilmapiirillä. Bruno poltettiin ja Galilei laitettiin kotiarestiin. Tämä tapahtui 1500- ja 1600-luvulla, jolloin "Euroopan älyllinen kulttuuri keskittyi kristinuskon sanomaan luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja lunastuksesta".

Puolimatkan ja Enqvistin suhteesta en tiedä, mutta epäilen, että ainakaan Enqvist ei pidä Puolimatkaa "rakkaana vihollisenaan". Enqvistin ja Puolimatka julkinen debatti oli lähinnä toistensa ohitsepuhumista. Varsinkin Puolimatka on kehittänyt tämän taidon sille tasolle, jolle edes harvat tosiuskovat yltävät.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

He kaikki, pienimmästä suurimpaan,
hankkivat väärää voittoa.
Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.

(Jer 6:13)

Timo Suvanto kirjoitti...

Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään -- häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin. He kaatuvat kaatuneitten joukkoon, heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä, sanoo Herra.

(Jer 6:15)

Anonyymi kirjoitti...

Jos uskova tunkeutuu tieteen alueelle, on tietysti lupa puolustautua ja tehdä myös vastahyökkäyksiä. Mutta tavoite tässäkin sodassa voisi olla rauha, vaikka sotarikoksia tehdään molemmin puolin.

Näyttää kuitenkin siltä, uskova ei osaa puhua järjellisesti tieteen kielellä, eikä tieteilijä järkevästi uskonnon kielellä. Tulkkeja ei tunnu oleva käytettävissä, joten sota jatkuu.

Koska nyt liikun selvästikin tieteilijöiden maaperällä, haluaisin muistuttaa, että vaikka täällä paljon on saatu selville, näyttää jatko maailmankaikkeuden arvoitusten selvittämiseksi käyvän koko ajan hankalammaksi. Ja nykyisetkin selitykset, ovatko ne oikeastaan mitään selityksiä. Painan tv:n kaukosäätimen nappia, ja tv:ssä kanava vaihtuu. Mitä oikein perimmiltään tapahtuu, sitä emme tiedä. Sähkömagneettinen aalto... kenttä... fotoneita...virtuaalisia fotoneita --- niinpä niin, mutta todellisuudessa meillä (teillä) on vain matemaattisia kaavoja, joilla näyttää olevan mystinen yhteys todellisuuteen. 10-vuotiaalle kerrotaan, että atomit on palloja ja hiukan vanhemmille, että atomit ovat aaltoja/hiukkasia - miten tämä eroaa Jumala-höpinästä? Tietysti tiede voi vedota saavutuksiin, ja ne ovat vakuuttavia, mutta perusteet ovat valheellisia: Kenelläkään ei ole mitään aavistusta, mitä alkeishiukkaset ovat - ajasta tai avaruudesta puhumattakaan - ja miksi niitä voi niin menestyksekkäästi käsitellä matematiikalla.

Siis jonkinlaista nöyryyttä sinne tieteen puolelle.

Timo Suvanto kirjoitti...

Mitähän mahdat tarkoittaa käsitteellä "perimmiltään"? Auringon energia on "perimmiltään" fuusioenergiaa. Kuinka paljon enemmän "perimmältään" pitäisi selittää?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on vaikeaa! Muistan minulle joskus kerrotun, että 2000 vuotta sitten planeettojen liike selitettiin monimutkaisten samankeskisten kristallipallojen avulla. En voi olla ajattelematta, että nykyiset fysiikan teoriat voisivat olla perimmiltään (!) samaa tasoa. Siis aivan väärä kuva todellisuudesta, vaikka hyvin toimii ja kertoo mitä tapahtuu.

Voihan sitä hyvin tyytyä siihen, että vuosisata vuosisadalta yhä hienommat laskukaavat kertovat oikeat tulokset siitä, mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu ja on tapahtunut. En tätä aliarvioi, päinvastoin. Eihän oikein muutakaan ole tehtävissä, varmaankaan.

Ja energia! Tässäkin oppikirjat jättävät totuuden kertomatta, ja vaikeuttavat fysiikkaa opiskelevien epätoivoista yritystä ymmärtää fysiikkaa. Mitään energiaahan ei ole olemassa, fyysisessä mielessä, samoin kuin esimerkiksi älykkyyttä ei ole olemassa!

Timo Suvanto kirjoitti...

Fysiikka tuntuu olevan nimimerkille yhtä mystistä kuin minun pyhä kolmiyhteys. Tässä lienee parasta siteerata Rudyard Kiplingia: ”Itä on itä, länsi on länsi eivätkä ne koskaan kohtaa”.