Monday, 2 June 2014

Peukutusta




Olin viime sunnuntaina Tampereella työkeikalla. Erinäisten asioiden, jotka ovat liian mitättömiä kerrottavaksi jopa minun mittapuullani, minulle jäi muutama tunti luppoaikaa. Sen saattoi käyttää mukavasti jututtamalla vanhaa ystävääni ja opettajaani Matti J. Kalevaa, joka viimeisteli Näsijärven rannalla venettään Munteria satavuotis-juhlapurjehduskesää varten.

Vetelin minäkin muutaman varvin valkoista maalia minulle osoitettuihin kohtiin  (ja vähän muuallekin). Otin samalla joitakin kuvia Matista työn touhussa ja laitoin niitä Matin Facebook-sivulle. Yllä oleva on luultavasti saanut enemmän peukutuksia kuin kaikki muut kuvani yhteensä.

Jäin oikein miettimään, miksi tästä kuvasta on pidetty niin erikoisen paljon. Tässä syitä, joista saa olla ylipäänsä ihan eri mieltä ja etenkin niiden järjestys ei välttämättä ole kaikkien mielestä oikea.

1. Kuva on sellaisen henkilön seinällä, jolla on satoja (323 tätä kirjoitettaessa) FB-kavereita.
2. Kuva on henkilöstä, josta yleisesti ottaen pidetään (vastakkaisiakin tuntemuksia on esiintynyt).
3. Kuvattava on itse asiassa aika kuvauksellinen.
4. Kuvaan liittyi (minun mielestäni) hauska teksti. "Kannen öljyäminen on selkeästi meditatiivista puuhaa."
5. Kuvassa on hauskoja(?) ristiriitaisia elementtejä. Lähes lootusasento ja valkoiset sukat laivan kantta pensselillä sudittaessa.
6. Viimeisimpänä ja luultavasti vähäisimpänä voin kuitenkin todeta, että vaikka kuvaus kesti yhteensä ehkä ½ minuuttia, niin kyllä minä mietin koko ajan tiettyjä Matin useaan kertaan kuultuja oppeja. Katso reunat! Päästä ei tule pylvästä, vaikka niitäkin oli tarjolla ihan riittämiin. Odota niin kauan, että käsi on kohdassa, jossa saat samalla kolmiosommitelman, syvyysperspektiiviä ja keskeisen työvälineen lähikuvaan. 

Eihän tämä mikään mestarilaukaus ole. ½ minuutissa harvoin saadaan sellainen aikaan. Mutta kuten lukuisat valokuvaajien peukutukset kertovat, "not altogether bad" – räpsyksi.


Sitä paitsi kuten aikoinaan tein julisteen. Valokuva säilöö muistot! Suutarin lapsilla on kuulemma vähän ja huonoja kenkiä. Sama tuntuu pätevän valokuvaajan lapsiin - ja valokuvaajaan itseensä erityisesti.

ps. 

Saamani palautteen perusteella muokkasin vähän kuvaa sillä vaatimattomalla kuvankäsittelyn taidollani, mikä minulla on. Alla muokattu versio. Olen  koittanut keskittyä olennaiseen. 



4 comments:

  1. Katso reunat! Mitkä ovat nuo kainalosta työntyvät valkoiset häkkyrät?

    ReplyDelete
  2. Kun aikoinani opiskelin valokuvausta monen monilla VVI:n kursseilla, niin yksi useimmiten esiintuleva kuvaustyyli oli mutkun-kuvaus. Siis eihän niitä tikkaita olisi välttämättä pitänyt ottaa kuvaan juuri siihen kohtaan, mutkun ne sattuivat olemaan just siinä ja en voinut ottaa niitä poiskaan, kun . . .

    Jokainen kuva pitää kuitenkin ymmärtää omasa viitekehyksessään. Jos tämä olisi yhdessä MJK:n kanssa toteutettu projekti kuvata laivan kannen öljyäminen vasemmalla näkyvän tölkin firman esitteeseen, niin luultavasti nyt (1½ vuorokautta kuvan ottamisen jälkeen) olisimme saaneet vähitellen valot, mallit ja muun rekvisiitan kuntoon. Voitaisiin ruveta kuvaamaan koeruutuja, paitsi kun sataa niin saakelisti.

    Tämä kuva on muistokuva, jonka ottamisessa on kuitenkin otettu huomioon monia asioita. Monissa valokuvaajissa esiintyvän pahantahtoisuuden ja selkäänpuukottamisen tietäen en laittaisi tällaista kuvaa lainkaan näytille niillä saatesanoilla, joita olen käyttänyt. Mutta kun mulla ei oo mitään välii. Sitä saa haukkua ihan vapaasti, jos oma mieliala siitä paranee. Saa heittää päälle vaikka vielä ne alalla tunnetut koiranoksennukset. Ei tunnu missään.

    ReplyDelete
  3. Kuten Folk-Fredi aikoinaan lauloi, niin vaikka paremmaksi muuttuu, niin hyväksi ei milloinkaan.

    ReplyDelete
  4. Vaikka en ollut ainoa valokuvaaja paikalla, niin kuvia ottaneista olin kuitenkin paras. Näistä kyllä ainoa.

    ReplyDelete