Kulttuurimatkalla tankkaamassa

Tämä kuva on lavastettu. Asu ja tankkaaja ovat samat kuin tarinassa, mutta huoltoasema on ihan eri.

Kävin Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa (jota nimeä ei edes Wordin oikoluku tunne, saatikka sitten suuri osa suomalaisista). Kulttuurihenkiseen tilaisuuteen olin tietysti valinnut pukukoodin mukaisen asun, mikä minun tapauksessani koostui mm. mustasta nahkatakista ja tyylikkäästä pinkistä roston-tyylisestä hatusta.

Matkalla pysähdyin huoltoasemalle tankkaamaan. Valitsin mittarin, jossa on maksu kassalle. Olin seisonut jo pari minuuttia letku kädessä, mutta lupaa tankkaamiseen ei vain kuulunut. Lopulta nuori tyttö kurkkasi ovesta ulos ja huusi kuuluvalla äänellä sisälle: "Paina vain nappia, ei se oo mustalainen!"

Kun tankattuani menin maksamaan, niin havaitsin sisällä olevan ilmiselvästi menossa kassatyöhön koulutuksen. Vanhempi nainen opasti nuorempaa kassan käytön saloihin. Minulta vanhempi pyysi kohteliaasti anteeksi, että tankkauslupa oli viivästynyt, mutta kun kassalla oli jonoa ja heiltä on viime aikoina varastettu erityisen paljon bensaa, niin pitää olla tarkkana.

Kysyin vanhemmalta, että mahtoiko myös pukeutumiseni vaikuttaa tankkausluvan saannin kestoon. "Saattoihan silläkin olla vaikutusta", kuului vastaus.

"Joo, jos aikoo tankata bensaa kassamittarista, ei kannata näyttää mustalaiselta", jatkoi siihen nuorempi.

Ajattelin, että jos tämän koulutustilaisuuden aihe oli kassakoneen käyttö ja asiakkaan luotettavuuden tarkistaminen, niin olisikohan seuraavalla kerralla syytä käsitellä sitä, miten pidetään mölyt mahassa. 

Tämä kuva sen sijaan ei ole lavastettu. Kävin parilla luennolla, joissa kummassakin auditorion tuolit loppuivat kesken. Päivillä kävi kuulemma noin 20000 kirjan ystävää.