Tallinnan TV-tornissa

Kävin Tallinnan reissulla myös TV-tornissa. Tornin juurelta nähtynä se on varsin vaikuttavan näköinen pytinki. Maston korkeus on 315 metriä ja näköalatasanne on 175 merin korkeudessa.  Niin korkea, että koko torni ei mahtunut tältä etäisyydeltä otettuun yhteen kuva, vaan yllä oleva on kahdesta kuvasta yhdistetty kuva.

Ryhmälleni oli luvattu pääsy jonojen ohitse. Sää oli torstaina 12.6. mitä oli ja jonot torniin kuvassa olevan pituiset. Harmitti, kun ansioton etuoikeus jäi käyttämättä. Toki vähän kelikin harmitti.

Googlen satelliittikuvassa torni ei sattunut ihan satelliitin alle, joten tältä se näyttää avaruudesta käsin. Kuten kuvasta näkyy, niin tornin rakenne kapenee ylöspäin mentäessä. Se ei siis ole pelkästään perspektiivi-ilmiö ensimmäisessä kuvassa.

Tornista näkee hyvällä säällä Suomeen asti. Nyt pilvet olivat niin matalalla, että Viron rantaviivankin näkeminen tuotti vaikeuksia.

Espoon Keilaniemi ja Tallinnan TV-torni ovat suunnilleen samalla pituuspiirillä. Näin ollen Fortumin 84 metriä korkea "Raaden hammas" on optimaalisella paikalla näkymään TV-tornin 175 metriä korkealta näkötasanteelta. Viivasuoraa näköyhteyttä ei kuitenkaan ole, sillä näillä luvuilla laskettuna se merenpinnan kaarevuudesta johtuen on "vain" vajaat 60 km. Epäileväinen lukija voi kertailla Pythagoraan teoriaa, maapallon säteenä voi käyttää lukua 6366 km.  Itse asiassa Espoosta Fortumin talon katolta ei näy edes Tallinnan tornin valot, jos valon pitää kulkea ihan suoraa viivaa myöten.

Näin lohduton tilanne ei käytänössä kuitenkaan ole. Varsinkin keväällä meren ollessa selvästi ilmaa kylmempi, valo taipuu alaspäin. Silloin Tallinnan TV-tornin valot näkyvät helposti Helsingistä kiikarilla vaikka ihan rannalta katsottaessa, jos sää muuten vain on riittävän kirkas.

Kaavakuva Ursan kustantamasta mainiosta opuksesta Maiseman valot ja värit. Kirja on valitettavasti vain loppuunmyyty, mutta kirjastoista ja divareista löytyy.

Ylemmässä kuvassa tilanne syyspuolella, jolloin Helsingin ja Tallinnan välillä ei ole oikein näköyhteyttä ja alemmassa kuvassa taas päinvastainen tilanne kevällä, jolloin näkyvyyttä on joskus ihan hämmästeltäväksi asti.

Jos vaakasuora näkyvyys oli vaatimaton, niin sitäkin vaikuttavampaa oli katsoa 175 suoraa alaspäin. Vaikka kuinka tiesi, että lasi kyllä kestää, niin minä korkeuskammoisena en uskaltanut edes katsoa luukusta, saatikka seisoa sen päällä. Sama vikaa näyttää ainakin kehon kielestä päätellen olevan muillakin.

Laitoin silmät kiinni ja otin valokuvan lattiaikkunan lävitse. Keskellä kuvaa oleva sinertävä läntti on auto.

Ylhäältä katsottaessa tornin kapeneminen ylöspäin mentäessä ja perspektiivin aiheuttama visuaalinen kapeneminen "kumoavat toisensa". Torni näyttää kuvassa tasapaksulta. Se vie tietyllä tavalla kuvasta katsottaessa osan siitä syvyysvaikutelmasta, mikä on aistittavissa paikan päällä.

Katso reunat, valokuvaajan sääntö. Vaikka muuten sommittelin tämän itselaukaisijalla otetun kuvan, niin en voinut mitenkään ennakoida sitä, että 10 sekunnin jälkeen laukaisemisesta joku työntää kätensä Arjan selästä. Ryhmä kutistui sairastapausten vuoksi näin vaatimattomaksi. Paraniko pidot siitä, sitä on vaikea päätellä referenssin puutteessa.

Tornin juurella oli "TV-uutisten studio". Siellä saattoi nauhoittaa itsensä lukemassa vaikka uutisten säätiedotetta. Meillä on säätyttökin ihan omasta takaa.

Lähetyksen saattoi jopa lähettää itselleen sähköpostin liitetiedostona. Se tosin vei aikansa, mutta kuten opas neuvoi meitä, niin odotteluajan saattoi käyttää vaikka myymälässä asiointiin. Ovelaa, vähän liiankin ovelaa. Kun nauhoitustiedostot eivät vartin odottelun jälkeen olleet vielä valmiit, niin lähdimme pois ilman niiden edelleen lähettämistä. Janin virolaiset uutiset jäivät siis näkemättä ja kuulematta.