Pappislupaus

Sammonlahden seurakunnan kappalainen Maarit Hirvi kirjoitti  Etelä-Saimaassa kannattavansa sukupuolineutraaleja avioliittoja ja olevansa valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. No, siitähän nousi tietysti meteli ja asiasta valitettiin tuomiokapituliin. Näin kantelua perustelee kantelun allekirjoittanut Teuvo Eskelinen: "Kappalainen Maarit Hirveä vastaan tehty kantelu nyt vain perustuu yksinkertaisesti siihen, että hänen kirjoituksensa Etelä-Saimaassa oli täysin raamatun vastainen. Se oli myöskin kirkon tunnustuksen vastainen sekä myös hänen oman pappislupauksensa vastainen."

Tiedän varsin hyvin, että debatti umpiuskovaisten kanssa on kuin kusisi pakkasella housuunsa. Hetken voi lämmittää, kun kuvittelee esittäneensä vastustamattoman argumentin. Jonkin ajan kuluttua kylmää entistä enemmän, kun huomaa kaiken rationaalisuuden väistävän tosiuskovaa kuin vesi hanhen selkää. Päätin kuitenkin tutkia, millä perusteella sukupuolineutraalin avioliiton puolustaminen on pappislupauksen vastainen.

Kirkkojärjestyksen 5:6 §:n mukainen pappislupaus

Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

Ei nyt puututa siihen, että kaikki pyhät kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia ja minusta Jumalan pyhä sana näkyy niissä tasan yhtä paljon kuin Jumalan käsi siinä Maradonan kuuluisassa maalissa Englantia vastaan vuoden 1986 mm-kisoissa Meksikossa. Pappislupauksessa ei ole mainintaa homoista eikä heidän suhteensa juridisesta laadusta, joten Teuvon maininta Hirven kirjoituksen pappislupauksen vastaisuudesta täytyy pohjautua johonkin muuhun. (Mitähän varten monet Teuvot ovat paitsi Teukkoja niin myös taukkeja? Kuten T. Maanteiden ritari tai T. Hakkarainen.)

Kristillisen uskon perimmäinen auktoriteetti on tietysti Raamattu, koska se on puhdasta Jumalan sanaa. Vaikka sitä on aikojen saatossa editoitu niin paljon, että vanhimpia laitoksia voi olla jo vaikea tunnistaa samaksi opukseksi. Raamatussa on useitakin kohtia, jotka voidaan tulkita homoseksuaalisuutta käsitteleviksi, vaikka itse sanaa ei Raamatusta löydykään. Asiasta kiinnostuneet voivat aloittaa tutkimusmatkansa vaikka täältä. Tekstiä asiasta ja sen vierestä on netti pullollaan.

Näin maallikon ja vieläpä pakanan silmään pistää se, että jokainen näistä Raamatun kohdista tuntuu olevan kovan kiistelyn kohteina. Tulkintoja puoleen ja toiseen riittää. Ylipäänsä Jumalan sanan todellisen merkityksen löytäminen Raamatusta vaatii yleensä jonkinlaisen tulkinnan. Lähinnähän Raamatussa kerrotaan, mikä on Herraa kauhistuttava synti ja miten siihen langenneita pitää kohdella. Helpoimmalla varmaan pääsee, jos etsii Raamatusta vähiten tulkintaa vaativat kohdat ja toimii niiden mukaisesti.

Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 20:13 on sellaista, josta Kekkonenkin olisi varmaan todennut, että tämän pitäisi olla selkeää tekstiä. "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa."

Kun en teologiaa oikein tunne, niin en tiedä, kuinka paljon tähän liittyy tulkinnallisuutta. En nyt tarkoita sitä, mitä näille pitää tehdä, sehän on selkeästi sanottu. Lähinnä minua askarruttaa se teologinen dilemma, että kun miehellä ei ole vaginaa, niin eihän mies silloin makaa miehen kanssa kuin naisen kanssa maataan, jos nussitaan perseeseen. Kun kunnon kristitty tunnetusti nai vain lisääntymismielessä, niin anaaliyhdyntä ei varmaan täytä "kuin naisen kanssa maataan" toimenpiteen kriteerejä.

En tiedä, aikooko Teukka käyttää tätä teologista porsaanreikää vapautuakseen Raamatun hänelle antamasta velvoitteesta. Homot kun pitää surmata, jos he todistettavasti ovat olleet "sillä lailla". Kunnon kristitty ei tietenkään usko huhupuheisiin, joten joko on jäätävä kiinni housut kintuissa tai sitten tunnustettava. Uskovien suhdetta inkvisition käyttämiin tunnetusti tehokkaisiin tunnustuksellisiin menetelmiin en tiedä, mutta varmaan pieni tulikuumalla raudalla tehty suostuttelu on vielä hyväksyttävien keinojen rajoissa. Totuuttahan sillä haetaan eikä mitään muuta.

Joten parahin Teukka. Jos satut kohtaamaan vaikka Pekka Haaviston tai hänen Antonionsa, niin kysypä vain rohkeasti, että ovatko he olleet "sillä lailla". Jos vastaus on myöntävä, niin Mooseksen kirjasta löytyy vastaus, miten kunnon kristityn on toimittava. Muihinkin arkielämän ongelmiin Mooseksen kirjasta löytyy räväköitä toimintaohjeita. Maallisella esivallalla saattaa olla niiden toteuttajalle tarjolla jotain ikäviä seuraamuksia, mutta eiväthän ne ole mitään sen rinnalla, että raamatulliset  velvollisuutensa laistamalla joutuisi kärventymään iankaikkisen helvetin tuleen.