Jokipoliisivalot
Tämän blogin kommenteissa väitettiin, että en voi ymmärtää, miten ammattikuvaaja toimii, koska en ole ammattikuvaaja.
Suoraan sanoen minulle on ihan yksi hailee, pidetäänkö minua ammattivalokuvaajana vai ei. Olen saanut valokuva-alan koulutusta runsain mitoin ja suorittanut jopa kaksi alan ammatillista tutkintoa. Muodollisista tutkinnoista sinänsä minulle ei ole paljoa iloa ollut tätä ammattia harjoittaessani, saamista opeista sitäkin enemmän sekä ammatillisesti että myös valokuvaharrastukseni parissa. Minulla oli kuten monella muullakin nykyisellä ammattilaisella valokuvaus ensin harrastus ja se kehittyi pikkuhiljaa ammatiksi.
Erityisen kiitollinen valokuvan suhteen olen Matti J. Kalevalle, jonka vetämillä kursseilla kävin monistakin eri syistä ahkerasti kolmen vuosikymmenen ajan. Joillakin jopa hänen apuopettajanaan. Matti J:n oppi (minulle) pelkistyy lauseeseen valokuvan kuolemansynneistä. "Älä ikinä upota ristivarjoisen jokipoliisin shakkilautaa lentokenttään". Madonluvut on tosin kohdennettu ennen kaikkea muotokuvaajille, joita Matti on urallaan varmaan eniten opastanut, mutta käyvät soveltuvin osin kaikille fotareille, etenkin ihmisiä kuvaaville. Etenkin minulle ja kaverilleni Sakarille.
Olipa kuvaaja pro tai amatööri, niin sommittelusta ja kameran teknisestä toiminnasta täytyy suoriutua tapahtumakuvissa suunnilleen selkäytimellä. Sitä ei opi muuten kuin harjoittelemalla eli yksinkertaisesti kuvaamalla tuhansia ja taas tuhansia ruutuja. Tämäkään ei auta, jos kuvaajalla ole "valmentajaa", joka karsii kuvaamisesta virheet pois. Omille kuvilleen ihminen on sokea. Toisen kuvissa on helppo nähdä virheet, omista miltei mahdotonta. Minulla on ollut onni saada kuvistani aikaa suorasanaista - jotkin ovat jopa perustelleet kritiikkinsä.
Synnit ovat jonkilaisessa tärkeysjärjestyksessä, tärkein ensimmäisenä. Koitan avata näitä tässä
1. Upotus tarkoittaa pääkohteen sulautumista taustaan värinsä, vaaleutensa tai tummuutensa, muotonsa, terävyytensä johdosta. Usein syitä on useita. Vastakohta on irrotus, johon tietysti yleensä pyritään.
2. ja 3. Ristivarjot syntyvät ristikkäisistä valolähteistä, jotka antavat myös silmiin jokipoliisin katseen, eli valopisteet pupillin molemmin puolin.
4. Shakkilauta on sommituksellinen kuolemansynti. Kuvan osien välillä ei ole mitään jännitettä, vaan kaikki osat ovat enemmän tai vähemmän samanarvoisia kuin shakkiruudut shakkilaudassa.
5. Lentokentällä tarkoitetaan täysin latteaa piirtämätöntä valoa. Kohteeseen ei synny valon ja varjon rytmiä, mikä lopullisesti tekee valotetusta kuvasta valokuvan.
Näin ainakin olen asian ymmärtänyt. Jos jollakin on toisenlainen näkemys, niin kommentteja otetaan mieluusti vastaan. Yllä oleva passikuvasta modifioitu versio koittaa esittää kuvaa, jossa on kaikki kuolemansynnit. Sillä varmistaa pääsynsä valokuvaajien helvettiin, jollaisena jotkut Matin entistä oppilaitosta VVI:tä pitivätkin. Turha mainita, kuka oli pääpiru itse.
Otetaan esimerkkinä kuva Jessikan ensimmäisestä kalasta. Kuvaa pyydettiin isompana ja tässä se on kaikilla kännykän antamilla pikseleillä. Kuva on siis räpsäisty kännykkäkameralla ja lienee aika uskottavaa, että aikaa asetteluun ja sommitteluun ei ollut paljoa. Kuvia otettiin tasan yksi kappale ja vaikka uutta matoa ei tarvinnutkaan laittaa koukkuun (kuvasta selviää, miksei), niin kuvakulman etsimiseen ja nopeaan käden yms. paikan ohjaamiseen meni ehkä 10 sekuntia ja toisen 10 sekunnin kuluttua tämän kuvan ottamisen jälkeen onki oli takaisin vedessä. (Kuvan saa näkymiin isompana sitä klikkaamalla sitä hiirellä.)
1. Upotus. Kuvan pääkohde on koukussa oleva kala. Ensimmäisenä katsoin, että se erottuu vaaleana varjossa olevasta vaatteesta. Lisäksi vilkaisin, että myös tyttö itse erottuu taustasta.
Sen jälkeen kun upotus on hoidettu pois laskuista voidaan miettiä keinoja irrottaa pääkohteet eli kala ja tyttö paremmin. Tähän tuli mukavasti useampiakin kehyksiä kädestä, vavasta ja taustan puusta. Niillä kaikilla saadaan rajattua pääkohdetta paremmin esille. Kalan roikkuessa siimassa siima muodostaa myös kohteeseen johtavan linjan.
2 ja 3. Ristivarjot ja jokipoliisin katse tulevat tässä luonnollisesti kuntoon, koska ainoana valonlähteenä on laskeva aurinko. auringon valon suunta matalalta piirtää yleensä paljon kauniimmin kuin korkealta taivaalta. Valopisteitä silmissä on yhteensäkin vain yksi, koska toinen silmä jää käden varjoon.
4. Shakkilautasommitelma ehkästyy kuvassa useallakin eri tavalla. Kuvassa on hyvin voimakas kolmiulotteisuus kalan, sen takana olevan tytön ja taustan välillä. Käden, vavan ja varjossa olevan puun erisuuntaiset linjat, joista mikään ei ole vaaka- tai pystysuora, luovat lisää jännitettä kuvaan.
Kaikkein tärkein kohde kuvassa, eli kala on sijoiteltu oikealla alhaalla olevaan kultaisen leikkauksen pisteeseen. Tämä sijoittelu lisää kalan huomioarvoa. Värittömänä kalana vaikka ahveneen verrattuna salakka vaatii enemmän katseen ohjausta itseensä.
5. Lentokenttävalaistus ei tykkää sivuvalosta. Sivuvalo paitsi muotoilee tässä, niin myös lisää 3-uloitteisuutta. Esimerkiksi oikean käden sormiin muodostuva valon ja varjon rytmi tekee nyrkistä hyvin kolmiulotteisen. Samalla tavalla varjo antaa muotoa käteen sekä sen paljaalle osalle että paidan hihalle.
Kännykkäkameran rajoitukset tulevat esille mm. käden varjossa. Parempi kamera muotoilisi varjopuolen paremmin pyöreäksi, nyt se on enemmän levymäinen. Samoin syväepäterävyyden hallittu käyttö on lyhyt polttovälisellä kännykkäkameralla käytännössä mahdoton. Tässä se ei haittaa, koska taustan joki ja keväiset koivut saavat näkyäkin.
Tämä ei ole siis kuvaus siitä, miten pro suoriutuisi tilanteesta, vaan miten valokuva oppia saanut valokuvavaari toimii, kun pojantytär on saanut ensimmäisen kalansa ja se pitää ikuistaa. Kuten sanoin, niin omille kuvilleen jokainen on sokea ja kun lähtee analysoimaan kuvaa omasta lapsenlapsestaan, niin opaskoirakaan ei enää auttaisi objektiiviseen arvioon.
Kuvaa saavat ihan vapaasti arvioida muutkin, koska siitä on hyötyä arvioijalle itselle ja kuvan ottajalle. "Kiva kuva" tai "ihan paska" ilman sen kummempia perusteluja ovat esimerkkejä arvioista, joita ei kaivata.
Kuvaa saavat ihan vapaasti arvioida muutkin, koska siitä on hyötyä arvioijalle itselle ja kuvan ottajalle. "Kiva kuva" tai "ihan paska" ilman sen kummempia perusteluja ovat esimerkkejä arvioista, joita ei kaivata.
Siksi julistakin kilpailun, jossa on vanhat kirjapalkinnot voittajan valinnan mukaan. Kirjat eivät ole tietenkään samat kappaleet, nimikkeet vain ovat samat.
Lehtikuvaajan elämänohje kuluu suunnilleen seuraavasti: kuvasta pitäisi ilman kuvatekstiäkin käydä ilmi, kuka teki, mitä, missä, milloin, miten ja miksi. Miten nämä seikat tulevat esille tai jäävät piiloon tässä kuvassa? Vastaukset nimellä tai nimimerkillä tämän palstan kommentteina. Muutkin kommentit ovat tervetulleita ja minun tuntevat tietävät, että vastakarvaankin silittämiset julkaistaan. Kirjapalkinto kotiin toimitettuna arvotaan kaikkien vastanneiden kesken. Nimimerkillä mahdollisesti vastanneeseen voittajaan otan yhteyttä, kun voittaja julistetaan.
Ai niin. Edelliset kirjapalkinnot voittivat Matti Äyräs ja Voitto Siukola. Molemmat vastasivat sähköpostilla. Matti tiesi, että passikuvassa ei saa olla kuin neutraali ilme. Tosin kahden eri passivirkailijan mielipiteet menivät tämän vanhan passikuvani suhteen ristiin. Toinen olisi hyväksynyt ja toinen hylännyt sen. Uusi itseottamani passikuva olisi käynyt kuin väärä raha.
Voitto Siukola taas tiesi, että toisessa "passikuvassa" oli käytännössä lähes kaikki virheet. Turha niitä on yksilöidä. Onnea voittajille ja mukavia lukuhetkiä kirjan "Henkilökuvaus digikameralla" parissa. Se oli nimittäin molempien valinta.
49 kommenttia:
Ihanko tosissasi väität, että analysoit muutamassa sekunnissa etsimessä näkyvän kuvan ja otat sen jälkeen pelkkiä loistokuvia. Saako hymyillä?
Saa vaikka nauraa tai itkeä, ihan miltä tuntuu.
En ota loistokuvia, kuvani ovat ylipäänsä varsin keskinkertaisia. Ne vain olisivat vielä paljon huonompia, ellen olisi saanut opastusta ja PERUSTELTUA kritiikkiä niistä. Tämä oli pointtini.
Omasta mielestäni olen varsin hyvä tapahtumakuvaaja. Hahmotan nopeasti, mikä on tilanteessa oleellista ja olen kuvannut jo silloin kun moni muu vasta kaivaa kameraa laukusta.
Tämä on tietysti täysin oma käsitykseni omista kyvyistäni. Saa olla aivan vapaasti eri mieltä ja kertoakin sen minulle. Mieluiten perustellen, niin siitä on jotain hyötyäkin sekä minulle että mielipiteensä laukojalle. Nimellä tai nimimerkillä, jos se tuntuu luontevammalta.
Ihan tosissani väitän, etä harjaantunut kuvaaja (harrastaja tai ammatti-ihminen, ei väliä) vaistomaiseti selkäytimellään (jollei aivotoiminta ole vielä sinä päivänä päässyt vauhtiin) huomioi mm. nuo mantran viisi kohtaa. Useimmiten vaistomaisesti, ajattelematta asiaa sen enempää. Ei kameraa tarvitse edes nostaa silmälle ja katsoa etsimen läpi, kuvauskohteenhan näkee ilman kameraakin.
Loisto-otoksiahan siinä ei vältämättä synny... juoksukilpailun voittoon on vielä matkaa siitä, että oppii just ja just kävelemään kaatumatta. Perusmokien välttäminen on nimenoman sitä, kävelemistä kompastumatta. Mestarisuorituksiin on matkaa, ja niihinhän kaikki eivät koskaan ylläkään.
Kävelyvertaus on sikälikin hyvä, että aloittelija (8 kk-1,5 v) kaatuu aika monta kertaa, ennen kuin oppii perusasiat. Niitä kompurointeja sitten näkee valokuvapuolella vaikkapa harrastajakuvaajien kilpailuihin ja/tai näyttelyihin tarjoamien joukossa vaikka millä mitalla. Vähemmän sitten hyväksyttyjen/palkittujen joukossa.
Vaikka on upouudet lasit, niin en löytäisi tuosta kuvasta kalaa ilman siiman avustusta. Mustavalkoinen kala mustavalkoista paitaa vasten. Eikö sitä kalaa olisi pienellä suuntauksen muutoksella saanut pinkkiä puseroa vasten, jolloin se suorastaan iskisi silmään? Toisaalta isoisällä saattaa tyttö olla pääkohde eikä kala...
Hyvä kommentti, tekisi mieli sanoa jopa että kerrankin.
Muutama vastahuomio. On kuvia, jotka otetaan "on line" ja kuvia, joita voidaan rakentaa enempi vähempi ajan kanssa. Tämä kuuluu ensimmäiseen kategoriaan. Jos valokuvaa ei rakenneta etukäteen yhtään, niin kuva visuaalisena tuotteena loksahtaa hyvin harvoin kaikilta osilta kohdalleen. Jos minun olisi pitänyt tehdä tästä kuvasta vaikka näyttökoekuva, niin olisin varmaan ostanut kaupasta sopivan ahvenen kalaksi, vaatetustakin olisi varmaan mietitty vähän enemmän jne. Silloin en olisi joutunut selittelemään, että mutkun kala oli salakka ja mutkun tytöllä oli mustavalkoinen paita päällään ja mutkun minulla oli vain kännykkäkamera mukana ja mutkun ei ollut aikaa sommitella paremmin ja mutkun...
Toisaalta en ole väittänytkään kuvan olevan mikään mestariotos. Pointtini oli se, että koulutettu ja riittävästi harjoitellut kuvaaja rakentaa olemassa olevista elementeistä käypäisen kuvan ajassa, joka voi rajoittua muutamiin sekunteihin.
Totesin myös vaarin objektiivisuuden olevan turhan kovalla koetuksella lapsenlapsen kuvaa analysoitaessa. Yrittäminen ei liene kuitenkaan kiellettyä?
Parhaita tällä palstalla julkaistuja kuvia. Se mustavalkoinen tietysti.
Ihan vaan kohteliaasti kysyn miten kauan aiot jatkaa henkilöni kimppuun käymistä. Eikö sinulle riitä edes että lopetin blogini toimiesi takia?
Työpaikkakiusaajan prptotyypistä ainakin käyt sujuvasti.
Olen puuttunut sinun tekemisiisi vain yhden kirjasi suhteen.
Tiettävästi Suomessa on mielipiteen vapaus vai haluatko että sinuunkin suhtaudutaan kuten kanonisoituun valokuvaajiin yleensä.
Mielestä kirjasi on erittäin vahingollinen valokuvauksammatille, jos kirjaasi kuitenkin ostetaan niin ole onnellinen, mutta jatkuva minuun , postaus postaukselta toistuva kohdistuva henkilöni pilkkaaminen ja vähättely on surullista.
Kaltaisesi ovat saaneet minulle aivan tarpeeksi harmia joten pyydän nyt avoimesti ja julkisesti: "Lopeta jo, kiitos"
Osa I
Parahin Jore
Ihan vaan kohteliaasti olen sitä mieltä, että muihin kohdistamasi kritiikin laatu sekä määrä ja toisaalta oma kritiikinsietokykysi eivät ole oikein balanssissa. Minä olen kirjoittanut hieman ironisesti sinun netissä julkaistusta valokuvastasi, sinä olet arvostellut minun ja kumppanien valokuvakirjan tyylillä, jota moni ei enää laskisi ironian tai hyvän maun piiriin. Me emme katsoneet kriittisiä, "kirjan maan rakoon haukkuneita" kommenttejasi pahalla. Näinä aikoina kirjailija saa olla onnellinen, että joku ylipäänsä noteeraa hänen hengentuotteensa.
Vaikka kirjamme sai sinulta jopa arvonimen ”Kuukauden kärsä” - elimenä, jolla sika kyntää syvimmältä, niin emme ottaneet siitä nokkiimme, emme lopettaneet blogejamme sen takia emmekä pyytäneet sinua lopettamaan meihin kohdistuvaa kritiikkiä. Päinvastoin otimme arvostuksena sen, että kuvajournalismin legenda oli vaivautunut paneutumaan sinänsä kaikin puolin aika vaatimattomaan teokseemme. Jos arvostelu nyt sattui olemaan vähemmän kannustavaa, niin se on hyväksyttävä. Hengentuotteitaan julkisuuteen laittavien on syytä varautua kritiikkiin.
Blogisi lopettaminen ei ollut päämääräni, painostuksen kohteeni eikä etenkään toiveeni. Sen päätöksen teit sinä itse. Minusta blogisi lopettaminen oli vahinko, koska ärhäköitä vastarannan kiiskiä tarvitaan. Ne ovat rajallinen luonnonvara.
Työpaikkakiusaajan titteliä minun on aika vaikea hyväksyä itselleni. Ensinnäkin ymmärtääkseni meillä kummallakaan ei ole tällä hetkellä työpaikkaa (ainakaan 1.6. alkaen) ja etenkään emme ole samalla työpaikalla. Se, että työsuhteesi päättyy, johtuu jostain minusta täysin riippumattomista syistä. Mitä ne ovat, niistä minulla ei ole aavistustakaan. Ymmärtääkseni oppilaitoksesi johto ei ole perustellut julkisuuteen asiaa mitenkään, joten jäljelle jää vain sinun näkemyksesi tilanteesta ja sen syistä. Riita-asiassa vain toisen osapuolen näkemyksen tietämällä ei voi saada kovin objektiivista kuvaa tilanteesta. Tästä tuskin voit olla eri mieltä.
Osa II
Tätä kirjaamme Digikuvan osto, myynti ja käyttöoikeus ei ole myyty läheskään niin paljon kuin monia muita tekemiäni tietokirjoja. Jos asia sinua yhtään lohduttaa, niin kustantajan mukaan myynnissä oli selvä kasvupiikki vähän sen jälkeen, kun kirjaan paneutunut arviosi julkaistiin blogissasi. Selvästi suurempi kuin esimerkiksi Hesarissa olleen koko sivun ilmoituksen jälkeen. Joka tapauksessa kirjamme myynti on ollut niin vähäistä, että minusta on kohtuutonta väittää sen olevan erittäin vahingollinen valokuvausammatille. Jos ammattivalokuvaus Suomessa katuu tämän kirjan vuoksi, niin sellainen savijalkainen jättiläinen joutaakin mennä.
En pysty parhaalla tahdollanikaan ymmärtämään, miten mielipiteen vapaus liittyy tähän. Se on sinulla, se on minulla, se on meillä kaikilla. Eikä siinä kaikki. Meillä kaikilla on jopa oikeus julkaista tämä mielipiteemme. Jos näistä kokee kunniaansa loukatun, niin meillä on oikeuslaitos sitä varten. Aktiivinen täytyy olla, koska kyseessä on asianomistajarikkomus.
Taannoisesta blogista moderoin puolen kymmentä persoonaasi käsittelevää kommenttia, joissa iskettiin mielestäni jo niin paljon vyötärön alapuolelle, että ne eivät olleet enää julkaisukelpoisia. Ne ovat vielä tallessa koneellani, voin lähettää ne sinulle ”privameiliin”, jos harvojen ja valittujen kansalaisten mielipide persoonastasi kiinnostaa. Sen voinen paljastaa, että mitään sinulle uutta näkemystä persoonastasi ne eivät sisällä.
Arvostan toki avoimia ja julkisia pyyntöjä. Jos ihminen kokee itseensä kohdistuvan kritiikin pilkkana ja vähättelynä, niin hän kokee. Ei sitä tunnetta voi kukaan ulkopuolinen kieltää. Siksi lupaan jatkossa pidättäytyä jatkossa tyylilajeista ironia, sarkasmi ja niiden rahvaanomaisemmasta muodosta eli puhtaasta vittuilusta. Olisiko kuitenkin jotenkin kohtuullista riisua tässä aseet molemminpuolisesti? Esimerkiksi kommenttisi Pekka Potkasta menee ainakin minun ymmärryksen mukaan jos nyt varsinaisen pilkan niin ainakin vähättelyn puolelle.
”Potkan kuvaajatausta on puhdas amatöörikuvaajan tausta ja se saa tietysti aikaan alemmuuden tunnetta. ”
Sanot myös keskustelevasi aina vain asioista, et ihmisistä. Jos yllä oleva lause on mielestäsi asioista eikä ihmisistä keskustelua, niin joudun toteamaan käsityksiemme erkanevan tässä aika kauaksi toisistaan.
Pyyntösi lienee kuitenkin vilpitön. Siksi panen omasta puolestani blogissani lopullisen pisteen tapaus Jore Puusalle. Mitä ja missä muut, Jore mukaan lukien kommentoivat ja keskustelevat, niin se ei ole enää minun asiani. Muiden mielipiteiden sensoriksi en kuitenkaan ryhdy, sikäli kun ne minun mielestäni on ns. hyvän maun paremmalla puolella.
Kiitokset vain palkintokirjasta, se kolahti tänään postilaatikosta. Teksti ja kuvat näyttävät noin äkkiselailun jälkeen mukavan käytännönläheisiltä.
Tosin Joren pastoraalista sanaa lukiessani alkoi jo kaduttaa. Kun joku kirja määritellään huonoimmaksi valokuvakirjaksi Suomessa ikinä, niin siinä täytyy olla jotain erikoista. Minullakin on aika hyvä kokoelma kotimaisia valokuvakirjoja, joista osa on niin vaatimattomia, että huonommaksi paneminen ei ole enää ihan helppoa.
Toive. Voisiko poikkitieteilijä julistaa taas kilpailun, jotta voisin tavoitella Digikuvan osto ja myynti kirjaa?
Väistämättä tulee mieleen Goljatin ja Daavidin välinen taistelu. Ottamatta kantaa siihen, kumpi on kumpi.
Minäkin luin Joren blogia aina silloin tällöin. Väliin olin hänen kanssaan samaa, väliin eri mieltä. Tavasta sanoa enemmäkseen eri mieltä. Piristävä Puusan blogi kuitenkin oli ja minustakin on sääli, että Jore päätti lopettaa sen. Taitaa olla niin, että alas ajetusta blogista ei saada vanhoja juttuja enää takaisin. Ei ainakaan kovin helpolla. Sääli, toivottavasti saamme vielä lähitulevaisuudessa olla ärhäkkäästi eri mieltä Jore Puusan kanssa. Uskon, että tätä toivovat sekä Joren opetuslapset että fariseuksetkin.
Kilpailuja tulee ja menee. Carpe diem! Seuraa blogia säännöllisesti. :-)
Meillä päin Suvannon kaltaisia kutsutaan itseään täynnä oleviksi kusipäiksi. Hänen pakonomainen Jore Puusaan kohdistuva sonnan heitto kertoo jostain. En vain keksi niin alhaista mutta samalla kuvaavaa sanaa, että se julkaistaisiin tässä. Koittakaa kuvitella mielessänne visvaisinta mahdollista otusta. Siitä vielä paljon pahempi.
Poikkitieteilijä kutsuu käyttämäänsä tyylilajia ironiaksi. Minusta se on ivallista vittuilua itseään huonommassa asemassa olevia kohtaan. Esimerkiksi kun ihminen saa potkut työstään, niin Poikkitieteilijän kaltaiset haaskalinnut ovat heti paikalla.
Vain Suvannon kaltainen raukkis käy potkimaan maassa makaavaa miestä. Alkeellisemmallakin psykologisella silmällä varustettu henkilö tajuaisi, että toinen on puolustuskyvyttömässä tilassa. Normaalisti Jore Puusahan pyyhkisi Suvannoilla lattian mennen tullen.
Onhan miehillä hieman tasoeroa. Jore on kolmet olympialaiset sisäkentällä kuvannut kansainvälisesti arvostettu kuvatoimistokuvaaja. Mitä Suvanto on saanut valokuvauksen alalla aikaisekseen? Toiminut Heurekassa potrettikuvaajana. Mies on nähtävästi niin tyhmä tai tietämätön, ettei ymmärrä kenen kanssa on lähtenyt vääntämään kättä. Pitäisikö vääntää rautalangasta?
Nimimerkin takaa tupruttava lumi ei juuri tupaan asti pääse. Joten jos yllä kaltaisen tapaiset vuodatukset tekevät jonkun päivästä paremman, niin antaa tulla vain.
Jore Puusan kunniaksi (monen muun asian ohella) on sanottava, että hänellä ei ole tapana piiloutua nimimerkin taakse, vaan kommentit tulevat suoraan ja ryhdikkäästi omalla nimellä. Siitäkin syystä hänen bloginsa loppuminen oli minusta harmillista. Vaikka en olekaan hänen kanssaan monista asioista samaa mieltä - tai ehkä juuri siksi.
Hei, täällähän on vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Pariksi päiväksi kun poikkeaa maalle, niin heti isossa maailmassa sattuu ja tapahtuu! Peräsahuri Hakkarainen lausuilee hulvattomia ja puusalaiset perässähiihtäjät heittelevät melkein yhtä hervotonta herjaa.... ei tosin ihan yhtä älyllistä kuin Äänekosken sahuri. Pitänee hommata mobiilivehkeitä, ettei jää ihan syrjään tapahtumien kulusta!
Vertaus Davidiin ja Goljatiin tuntui hiukan liioittelulta. Kotimaisessakin kirjallisuudessa on hyviä vertauskuvia, esimerkiksi se, jossa puhuttiin kärpäsen surinasta. Ärsyttäväähän sekin on, varsinkin nukkuessa. - Kumpi on kärpänen, ilmennee sekin edeltä.
Lattioiden pyyhkiminen taisi olla ajankohtainen lausuma, tosin työnantaja toimittanee siihen asianmukaiset työkalut. Suvannolla se sujuisikin jonniinverran huonosti, imukyky on tainnut vanhemmiten heikentyä.
Asiaan itseensä ei näytä kellään olevan mitään sanottavaa - ilmeisesti vallan tyhjentävää tekstiä siis. Toinen vaihtoehto on toki se, että kukaan kommentoijista ei itse asiasta ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta pois se minusta, että moista epäilisin.
On pohjattoman surullista lukea itseensä kohdistuvasta vihasta henkilöiltä, joita en tunne ja joiden kanssa en ole koskaan ollut telkemisissä ja yhtä surullista nähdä miten Timo Suvanto antaa käyttää blogiaan minun henkilööni kohdistuvan loanheiton alustana vain siksi että olen arvostellut hänen kirjaansa.
Yhtä murheellista on nähdä miten kaksikymmentä vuotta vanhoista ja yhteydestään irroitettuja ja asiakkaan tilauksen mukaan tehdyistä kuvista saadaan minua pilkkaavaa aineistoa ilman että voi mitenkään puollustautua.
Jos minut on palkattu kuvajournalismilinjan johtajaksi niin en käsitä miten sen nimikkeen käyttö voi saada noin valtavaa vihaa aikaan, en minä ole sitä nimikettä keksinyt.
Minä en ole saanut potkuja, netissä voidaan väittää mitä tahansa ja siitä tulee totuus. Omasta toiveestani kolme vuotta jatkunutta määräaikaista työsuhdettani ei jatkettu koska uskonnolliset piirit eivät haluneet kuvajournalismin opetuksen jatkuvan siinä muodossa kuin minä sitä tein. Puollustan journalismin vapautta jonka pitäisi olla tärkeää kaikille.
Kukaan minusta kirjoittaneista tässä ei ole tavannut minua, ei edes Suvanto.
Jokaisella on kuitenkin varma mielipide siitä mitä olen, mitä olen tehnyt ja teen ja miten kuvottava olen.
Eläköitymisen hetkellä, vanhempien kuoleman aikaan ja oman taistelun journalismin vapauden puolesta päättyessä ja tulevaisuuden ollessa tyhjä on vaikeaa käsittää sitä vihanpurkausta jonka saan osakseni.
Ehkä tässä maassa sitten ei haluta verkon ja kirjoittamisen vapautta vaan Jukka Siukosen ja Matti Äyrään tapaisten pitäisi antaa päättää kuka saa olla jotain mieltä ja erityisesti millaista mieltä Suomessa saa olla. He ehdottavat siirtymistä kommunismiin ja senaikaiseen vapauden puutteeseen, jossa mielipiteen ilmaiseminen johtaa henkilön tuhoamiseen.
Ao henkilöiden tekstit minusta valheineen jäävät elämään verkkoon enkä voi sille mitään. Ehkä joku mahdollinen asiakkaani lukee ne ja päättää olla käyttämättä minua esim kouluttajana. En voi tuolle mitään, Siukonen, Äyräs ja Suvanto katsovat voivansa tehdä minulle ja tulevaisuudelleni mitä vihaltaan erillaisuutta kohtaan haluavat.
Parahin Jore
"Puolustan journalismin vapautta jonka pitäisi olla tärkeää kaikille.
Kukaan minusta kirjoittaneista tässä ei ole tavannut minua, ei edes Suvanto.
Jokaisella on kuitenkin varma mielipide siitä mitä olen, mitä olen tehnyt ja teen ja miten kuvottava olen."
Pienellä editoinnilla yllä oleva lainaus voisi muuttua minunkin sanomakseni.
"Puolustan mielipiteen vapautta jonka pitäisi olla tärkeää kaikille.
Juuri kukaan minusta kirjoittaneista tässä ei ole tavannut minua, ei edes Puusa, jolla on kuitenkin varma mielipide siitä mitä olen, mitä olen tehnyt ja teen ja miten kuvottava olen."
Jos et huomaa yllä olevien lauseiden symmetrisyyttä muullakin kuin semanttisella tasolla, niin Poikkitieteellinen blogi ei ole oikea foorumi jatkaa tätä keskustelua.
En kuitenkaan halua tunnolleni kenenkään työnsaannin sabotoimista (vaikka kuinka pontevasti toisin väitettäisiin), joten poistan blogistani kaikki nimellä ja nimimerkillä Joren negatiiviseen valoon saattavat kommentit. Ovatko ne enemmän totta vai valhetta, sen päätteleminen ei ole minun arviointikykyjeni rajoissa. Toisille kun henkilöinä olemme täysin vieraita.
Saamani kotikasvatuksen (on sellainen minullakin, vaikka monet eivät sitä käytöksen perusteella ihan helpolla uskokaan) vuoksi katson koetut loukkauksen tunteet tärkeimmiksi kuin kieltämättä välillä aika kärjekkäiden kommenttien heittäjien mielipiteen vapauden. Sen kun he voivat tehdä sitten muillakin areenoilla, jos siltä vielä tuntuu. En aio kuitenkaan tehdä "Joreja" eli poistaa koko blogiani. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin Puusablogin poistuminen netistä oli ärhäköitä kannanottoja kaipaaville suuri pettymys - siis myös minulle. Toivon mukaan aika parantaa haavat ja tulemme näkemään Puusablogin uuden tulemisen. Itse asiassa olisi enemmän hämmästynyt, jos näin ei kävisi.
Yritän siis poistaa kaikki negatiiviset Jorea koskevat kohdat tästä blogista. Jos jotain jää, niin se ei ole tarkoituksellista ja siitä saa huomauttaa.
No niin. Nyt olen siivonnut blogiani. Täytyy myöntää, että muutamilla kommentoijilla on täytynyt olla jotain vähän isompaakin hampaankolossa Jorea vastaan. Niin monta kommenttia jouduin poistamaan.
Toisaalta on Jorella kiivaita puolustajiakin. Se on hyvä. Eihän kenenkään ole hyvä olla maailmassa ihan yksinään mielipiteineen. Näitä kommentteja en tietenkään lähtenyt deletoimaan.
Jore Puusan persoonan mollaaminen on kuitenkin nyt tällä alustalla "over and out", kuten Jore itse sanoisi. Nyt keskitytään täysillä poikkitieteeseen.
Sanoisin, että jo oli korkea aika. Olisiko syytä hylätä myös pakkoruotsista jankkaaminen?
Samaa mieltä toisen nimettömän kanssa. Vaikka Jore Puusa itsekin kirjoittaa aika ärhäkästi, niin rajansa kaikella. Onneksi poikkitieteilijä itsekin tuntuu tajuavan sen.
Koulutettuna ammattivalokuvaajana olen aina ihmetellyt Jore Puusaan kohdistuvaa vihakirjoittelua myös muiden valokuvaajien taholta. Jore on kuitenkin suunnilleen ainoa, joka enää on julkisesti omalla nimellään huolissaan valokuvauksen tulevaisuudesta.
Itse kirjoitan nimettömänä, koska tiedän tämän palstan olevan suosittu valokuvapiireissä. Varmaan digikamera.netin ansiosta, joka täysin kritiikittä puffaa tätä blogia. En halua kirjoittaa omalla nimelläni, koska se saattaa hankaloittaa muutenkin vähäisiä työkeikkojani. Ammattimaisen valokuvan puolesta esiintyminen ei ole ihmiselle itselleen eduksi, kuten Jore Puusan kohtelu hyvin kertoo asian karun laidan.
Jahas, kommenttini on poistettu. Se mielipiteen ja sananvapaudesta.
Netissä siis voidaan väittää mitä tahansa ja siitä tulee totuus. Näköjään toisten totuudet ovat enemmän totuuksia kuin toisten.
Kuten totesin, niin sanan säilä on kaksisteräinen miekka. Toisen puolen teränä on sananvapaus ja toisen kunnian loukkaus. Tällä kertaa painotin enemmän kunniaa kuin sananvapautta puolustavaa puolta miekan käytössä. Näin siitäkin huolimatta, että opponentit tuntuvat hutkivan enimmäkseen käyrällä yksiteräisellä ja ilkeän sahalaitaisella nirhaavalla sapelilla poikkitieteilijän tunteista piittaamatta.
Pyydän että minunkin kaikki kirjoitukseni poistetaan tästä blogista. En halua olla enää missään tekemisissä tämän valokuvan ammattilaisia halventavan blogin kanssa.
Kuulehan Merja. Kun kirjoittaa omalla nimellään ja omaa tilin, niin voi käydä itse poistelemassa vähemmän fiksuja kommenttejaan jälkikäteen. Sinullakin niitä on tässä blogissa siellä sun täällä. Kun ne eivät haittaa minua, niin enpä viitsi vaivautua lähteä etsiskelemään niitä. Olkoot tämä sinulle opiksi. Hanki oma tili, niin hallitset paremmin sanomisiasi.
En kirjoita ketään vastaan (ettei Poikkitieteilijä moderoisi tätäkin), vaan Suvannon puolesta. Minusta Timo Suvanto on ainakin palstansa perusteella harvinaisen avarakatseinen ja suvaitsevan oloinen henkilö. Risuja tulee, mutta myös ruusuja eikä hän tunnu sensuroivan itseensäkin kohdistuvaa ajoittain aika kärkevääkin kritiikkiä. En tietenkään voi tietää, mitä on sensuroitu, mutta jo läpi päässyt on sitä luokkaa, että herkemmältä sielulta olisi pinna palanut.
Jos jotkut näkevät tällaisen henkilön mielipiteen vapauden rajoittajana, niin sitten näkevät. Minä en, vaikka Suvanto sensuroikin minun tekstejäni. Ymmärrän kyllä syyn, en ole idiootti vaikka insinööri olenkin.
Itse lienen aika jäävi kommentoimaan tätä. Yleensäkin olen sitä mieltä, että harhaisempaa lausuntoa kuin tämä ei voi olla: "En ole sellainen kuin sinä luulet. Olen ihan toisenlainen." Sosiaalisessa kentässä minulla ei ole mitään valtuuksia päättää siitä, millainen minä oikeasti olen. Sen päättävät muut. Jos olen muiden mielestä omahyväinen paskiainen, joka vihaa erilaisuutta, niin silloin olen sitä. Niin yksinkertaista se on.
Kun minutkin nimeltä mainittiin, niin saanen vastineoikeuteni käyttää. Pyrin tekemään sen yleisellä tasolla kehenkään erityisesti viittaamatta.
Sananvapauteen kuuluu saada ilmaista mielipiteensä vapaasti. Sen olen tehnyt.
Mielipiteen vapauteen kuluu (mm.) tulkita toisten sanomisia kuten parhaaksi katsoo. Tätä oikeutta on näköjään käytetty.
Kiitän Timo Suvantoa pirteästä ja perustellen kantaa ottavasta blogista. Tulen varmaan vielä kommentoimaan tämän blogin sivuilla, mutta henkilöihin kohdistuvat arviot on minunkin osaltani "over and out". Ainakin sellaisiin, joiden kritiikinsietokyky on eri tasolla kuin heidän kritiikinantokykynsä - ja etenkin halunsa.
Jukka Siukonen
Varatuomari
Valokuva jossa tyttö pitää vappaa jossa kala on hyvä esimerkki huonosta kuvasta.
Sekava tausta. Kuva uppoaa taustaan. Jo ensi silmäykellä katse hakeutuu oikeaan, koholla olevaan käteen. Itse pääkohteen ollessa epäselvä ja tytön kasvotkin jäävät toissijaiseksi katseen harhaillessa muita kuvan yksityiskohtia etsien. Koho palanut puhki loistaen kuin lamppu häiriten kuvan lukemista.
Mielenkiintoinen arvio.
Ihan yleisenä kommenttina, että nimimerkki anonyymi ei ole huonoa kuvaa nähnytkään (niistä ei tosin olisi puutetta), jos pitää tätä HYVÄNÄ esimerkkinä huonosta kuvasta.
Kuvassa on teknisiä puutteita ja pointti olikin se, että olosuhteista (kännykamera, nopea tilanne, "huono kala", yms.) huolimatta saatiin tyydyttävä kuva. Arviointia voidaan tehdä myös arvioinnista. Jokainen kun arvioi kuvia omasta näkökulmastaan. Jos kuvan on ottanut kohteen isoisä, niin hänen näkökulmansa on varmasti toinen kuin nimimerkki Anonyymin, joka haluaa pitää henkilöllisyytensä piilossa. Arvion näkökulma ja arvioijan motiivit jäävät silloin piiloon. Arvio on silloin kuin kielen kokeen korjaamista minun kouluaikanani. Vain virheet huomioidaan punakynällä.
Kuka puhui muiden herkkähipiäisyydestä? Eipä Poikkitieteilijäkään näköjään kestä pienintäkään kritiikkiä.
Toinen Anonyymi
On pohjattoman surullista lukea itseensä kohdistuvasta vihasta henkilöiltä, joita en tunne ja joiden kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä ja yhtä surullista nähdä miten Timo Suvanto antaa käyttää blogiaan minun henkilööni kohdistuvan loanheiton alustana.
Nämä Blogi-kirjoittajat lähes pääsääntöisesti haluavat korostaa tuotoksissaan omaa erinomaisuuttaan.
Blogit toimivat oman egon pönkittäjinä nykyajan verkkomaailmassa. Jotain oleellista siis puuttuu henkilön reaalimaailmasta.
Asiallisenkaan kritiikin sieto ja relevantti suhtautuminen yleistasoiseen palautteeseen näyttää tältäkin hemmolta tyystin puuttuvan.
Valokuva herättää aina hyvin erilaisia tunteita ja ajatuksia ja tuottaa kritiikkiä joka on vain kestettävä ... jos sille tielle lähtee.
Menee aika skitsofreeniseksi. Suvanto haukkuu Suvantoa ja Anonyymeista ei saa selvää kuka on kulloinkin äänessä ja kuka on se hemmo, joka ihan oikeasti ei kestä kritiikkiä. Voi myös peräänkuuluttaa anonymiteetin takaa kritiikkiä antavan omasta kritiikinsietokyvystä. Suvanto ja Puusa eivät anonymiteettiin sorru. Enempää en sano, ettei tätäkin moderoida :-).
En malta olla vielä kysymättä nimimerkki Anonyymilta, että miten Poikkitieteilijän kritiikinsietokyvyn puute näkyy vaikka jonkin konkreettisen esimerkin valossa ja miten hänen pitäisi reagoida todistaakseen relevantin suhtautumisensa yleistasoiseen palautteeseen.
Suvanto vain jaksaa jatkaa vittuiluaan Jore Puusalle. "On pohjattoman surullista lukea itseensä kohdistuvasta vihasta henkilöiltä, joita en tunne ja joiden kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä ja yhtä surullista nähdä miten Timo Suvanto antaa käyttää blogiaan minun henkilööni kohdistuvan loanheiton alustana." Sehän on suora lainaus Jorelta ja pelkkää vittuilua.
Onhan toki hieman eroa sillä, että saa lokaa niskaansa kun yrittää puolustaa meitä valokuvauksen ammattilaisia kuin että saa asiallista kritiikkiä mestariotoksena esittelemästään surkeasta räpsäisystä. Kukaan ammattilainen ei kehtaisi laittaa tuollaista säälittävää valokuvaa julkisesti näytille.
Samaa mieltä minäkin. Jore Puusa nyt vain on valokuvaajana vähän eri sarjan luu näillä amatöörien sivuilla kaluttavaksi. Tiedän sen, kun olen ollut sekä Joren että Mäkelä&Suvanto parivaljakon vetämällä valokuvauskurssilla. Toisella keskityttiin asiaan, toisella lähinnä asian viereen.
No, turha tätäkin oli kirjoittaa. Sensuuri iskee kuitenkin.
Nimettömänä annetulla yksilöimättömällä kritiikillä ei ole juuri painoarvoa. Sanoisin, että se alkaa olla jo aika yleistasoista. Jääkööt kuitenkin tähän muistoksi epätoivoisesta yrityksestäni todistaa arviot huonosta kritiikinsietokyvystäni vääriksi.
Jos joku uskoo vakaasti, että en kestä kritiikkiä, niin sitä uskoa tuskin mikään horjuttaa. Kuten ei syvästi uskovia muutenkaan saa luopumaan uskostaan - ei ainakaan rationaalisilla perusteilla.
Armeijasta jäi mieleeni sanonta: "Ei vanha vittuile, vanha vain opettaa".
Ehkä tähän kommenttiin voimme sulkea tämän värikkään keskustelun. Jatketaan muilla kiihkeillä aiheilla.
Minua kiinnostaisi tietää, mistä tulee sanonta jokipoliisin katse tai jokipoliisivalo. Ymmärrän kyllä tuon ilmiön, kun katson sitä esimerkkikuvasta, mutta en tajua miten se jokipoliisiin liittyy.. Osaatko selventää?
Lähetä kommentti