Kun ensimmäinen kuolleesta Osama bin Ladenista julkaistu valokuva osoittautui surkeaksi photoshoppailuksi, niin aitoa odoteltaessa on jouduttu tyytymään vain kuvaan Obamasta esikuntineen katselemassa Osaman teloitusta. Tästä kuvasta on syntynyt sekä maailmalla että Koto-Suomessa kädenvääntöä. Lavastettu vai aito tilanne?
Esimerkiksi Washington Postissa kuvaa analysoidaan perusteellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten.
Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin asiantuntijan Anssi Männistön mielestä kuva on lavastettu. ”Vaikuttaa kaikin tavoin tämä asetelma hyvin lavastetulta ja järjestetyltä, monta kuukautta etukäteen mietityltä.”
Suomalainen kuvajournalismin legenda, HEO:n kuvajournalismilinjan johtaja Jore Puusa tyrmää Männistön totaalisesti blogissaan.
Puusa perustelee kantaansa sillä, että lavastettu kuva olisi tehty huolellisemmin - ja tietysti sillä, että hän itse kuvannut mm. Clintonia. (Teksti ja kuva poistettu)
” JOS kuva olisi lavastettu rakas Anssi Männistö...ei musta solmio tulisi univormusedän päästä. Me ammattikuvaajat emme riko attrappisoikiota, jos saamme lavastaa. Emme kuvaisi takana olevan sedän päähän ovenkarmia, emme univormusetää katsomassa heltat roikkuen läppäriä, emme olisi jättäneet pressaa statistiksi nurkkaan tai ottaneet vasempaan nurkkaan karvaläjää eli jonkun päätä.”
Salaliittoteorioiden normaali logiikka on se, että kaikki vähänkin sitä tukevat yksityiskohdat nostetaan alleviivaten esiin ja sivuutetaan kaikki muu todistusaineisto. Minun nuoruudessani eli pitkään villi huhu Beatlesien Paul McCartneyn kuolemasta ja hänen korvaamisestaan kaksoisolennolla.
1. Paul McCartney on ainoa, joka kulkee paljain jaloin
2. John Lennonin valkoinen puku symbolisoi Paulin ylösnoussutta ruumista
3. Ringon musta puku symbolisoi hautajaisasua ja surua
4. George Harrisonin farkut symbolisoivat haudankaivajaa
5. Vain Paulilla on savuke kädessä ja tupakointi tunnetusti tappaa
6. Paul kulkee eri tahdissa kuin muut Beatlet
7. Takana olevan Volkkarin rekisterinumeron loppuosa oli 28IF. Paul McCartney olisi kuvaa otettaessa ollut 28 -vuotias, jos hän oli elänyt.
Varsin taitavasti on Paulin kaksoisolento näytellyt Paulin roolia jo 45 vuotta (vaihdos tapahtui kuulemma jo 1966). Samanlainen tilanne oli myös Arto Paasilinnan romaanissa Jäniksen vuosi, jossa Kekkonen korvattiin kaksoisolennolla. Siitäkin oli Paasilinnan mukaan valokuva todisteena, mutta valitettavasti romaanissa kuvaa ei näytetty.
Länsimaiseen oikeuskäsitykseen kuten myös tieteellisen näytön periaatteisiin kuuluu, että todistustaakka on jotain esittävällä. Syytetyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään eikä tieteellistä teoriaa hyväksytä sillä perusteella, että kukaan ei pysty todistamaan sitä vääräksi. Näin ollen esimerkiksi todistustaakka Valkoisen talon valokuvan aitoudesta on sitä epäilevillä. Jonkun kuvassa olleen tai kuvaajaan valaehtoinen kertomus asianlaidan olevan juuri näin olisi paljon uskottavampi näyttö kuvan lavastuksen puolesta kuin epämääräiset aihetodisteet (aihetodiste on oikeudenkäynnissä epäsuora todiste syyllisyydestä (esim. kellään muulla kuin syytetyllä ei ollut tilaisuutta tehdä rikos) tai yleisemmin seikka, joka epäsuorasti osoittaa jonkin oikeudellisesti merkitsevän asian.. )
Tyypillinen lavastettu kuva oli Yhdysvaltain lipun nosto Iwo Jiman saarelle. Se todistettiin lavastukseksi.
Oikeaksi todistaminen on tunnetusti vaikeaa – olemattomuuden oikeaksi todistaminen erityisen vaikeaa. Siksi salaliittoteoriat elävät sitkeästi niihin uskovien parissa – ihan kuin usko Jumalaan, iankaikkiseen elämään ja muihin uskonnollisiin satuihin. Tosi uskovan uskoa ei mikään rationaalinen perustelu horjuta, pikemminkin vain vahvistaa sitä.
Entä oma mielipiteeni Obaman esikunnan kuvan lavastukseen? Vaikka minulla ei olekaan Jore Puusan kaltaista kuvajournalistista kokemusta, niin olen toki itsekin kuvannut tuhansia tapahtumakuvia. Minusta mikään kuvassa ei viittaa siihen, että se olisi lavastettu. Kuvassa tuskin katsotaan "on line" Osaman teloitusta, vaan siinä on meneillään jotain yleisinformaatiota operaatiosta. Sekin oli varmaan riittävän jännittävää. Epäilen suuresti, että operaatiosta olisi ollut suora lähetys Valkoiseen Taloon sotilaiden kypäröissä olleiden kameroiden kautta. Ei siksi, etteikö se olisi ollut teknisesti mahdollista, vaan siksi, että siitä ei itse operaation kannalta olisi ollut mitään hyötyä. Ymmärtääkseni tämä huhu on kumottu myös Valkoisen Talon edustajien taholta. Jos joku väittää, että Osaman listiminen näytettiin suorana TV-lähetyksenä Obamalle, niin todistustaakka on minusta tämän väitteen esittäjällä.
Tämä kuva liittyy Paul McCartneyn "kuolemaan" lisätodisteena. Katso noin 20 kommenttia alaspäin.
57 kommenttia:
Muuten tosi hauska juttu, mutta kukahan neuvoisi Timoa jättämään ihmisten uskonnolliset tunteet rauhaan. Mitä pahaa me uskovat olemme sinulle tehneet, kun sinun pitää jatkuvasti pilkata?
Elämäni lapsuudestani alkaen on ollut sellaista, että minua ei ole uskonnollisuudella pahemmin häiritty. Mitä nyt lähes kaikkien muiden ikäisteni kanssa piti lukea Jeesuksen ja muiden Raamatussa seikkailleiden tapahtumista koko kouluajan kansakoulun ensimmäisestä oppikoulun viimeiseen luokkaan. Kun epämiellyttävin uskonnollinen kokemukseni on ollut öylätin tarttuminen kitalakeen ja viinin meneminen väärään kurkkuun ensimmäisellä ja ainoalla ehtoollisellani, niin aika vähillä vaurioilla olen selvinnyt. Uskovaisten katteettomat lupaukset iankaikkisella elämällä kuin ihan yhtä katteettomat pelottelut Helvetin tulilla eivät ole minua juuri hetkauttaneet puoleen eikä toiseen.
Sama ei valitettavasti päde kaikkiin. Vaikka sivuuttaisimme ne miljoonat, jotka on kidutettu, raiskattu ja murhattu Jeesuksen nimeen, niin jäljelle jää ihan riittävästi uskonnolla henkisesti nujerrettuja. Uskontoon liittyy sitä kaikkein vastenmielisintä henkisen väkivallan käyttöä, jolla toinen ihminen alistetaan. Minusta Auschwitzin portin tunnus ”Arbeit macht frei” ei ole yhtään sen valheellisempi ja vastenmielisempi kuin Kirkon ilmoitus sen hallussa olevista Taivasten Valtakunnan avaimista, joiden avulla Kirkolla on valta avata Taivaan Portit tai jättää ne avaamatta. Näiden luovutuksesta Kirkon edustajalle on olemassa jopa kuva, jota tosin epäilen lavastetuksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Gesupietrochiave.jpg
Tekninen huomio: linkki Paulin kuolemasta ei toimi vaan vie osoitteeseen http://www.blogger.com/%20http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_is_dead; osoitteen alkuosa täytyy siivota pois.
Tosi hauskasti tehty juttu. Näitä on mukavampi lukea kuin pakkoruotsin jankkaamista. Luulisi poikkitieteilijää itseäänkin alkavan sen jauhaminen kyllästyttää.
Herran siunausta vain sinulle Timo. Toivon sinunkin löytävän Jeesuksemme armon ennen kuin se on liian myöhäistä.
Yhtä epäkohteliasta olisi minun puoleltani toivottaa Sinunkin tulevan järkiisi noista Jeesus -höpinöistä. Joten olisiko sopiva kompromissi, että sallimme toinen toisemme pitää sen omasta mielestään oikean maailmankatsomuksen ja toivotamme toisillemme vain hyvää päivänjatkoa?
Koska muutkin kommentoivat asian sivusta, en malta olla toteamatta, että Timon kertoma länsimainen oikeuskäsitys, jossa syytetyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään ei kyllä täysin ole näin. Ei taida Timo olla koskaan ollut verottajan hampaissa, sillä verotuskäytännössä todistustaakka on täysin päinvastainen.
Miten sen nyt ottaa. Verotuksessahan verovelvollinen väittää ensin jotain ja kyllä voidaan aivan hyvin katsoa, että nimenomaan hänellä on todistustaakka osoittaa ilmoitettujen tulojen olevan sopusoinnussa varallisuuden, elämäntyylin yms. kanssa. Jos verottaja läiskäisi suoraan veron, niin silloin olisi selkeästi todistustaakka verovelvollisella.
Kovin olet Timo Suvanto ottanut herneen nenuusi arvosteltuani surkean kirjasi maan rakoon. Kuinka monta vuotta jaksat käydä kimpuuni sen seurauksena?
Joka kerta kun Mollberg kuva tulee esiin kyllä naurattaa, totta on että puunrunko tulee täsmälleen Mollen päästä.
Mutta tiedätkö miksi?
Ao kuuden kuvan stripissä oli jatkumo, jonka jokainen lehtikuvaaja tekee kun tilanne tulee päälle: Mollberg ei ensin suostunut tulemaan puhumaan toimittajalle ja minulle mutta muutti mielensä, kuvasin hänen lähestyessään, koska tiesin ettei hän kauaa viihdy kameran edessä.
Filmirulla lähetettiin Helsinkiin kehittämättömänä ja siellä kuvatoimittaja valitse sen ruudun jossa puu mollessa. Loput viisi ruutua olivatkin kuranttia tavaraa.
Mutta minkäs tuolle voi, jos Mollberg puu päässä on minun mokani niin sinun mokasi on kirjoittaa surkein valokuvausta käsittelevä kirja ikinä Suomessa ja sen olet tehnyt itse minä en taas ole itse kuvaa valinnut vaan toiminut kuten ammattikuvaaja toimii, kuvaa aktionia kun pitää ja alkaa rakentaa ensimmäisen framen jälkeen parempaa, mutta sitä et voi ymmärtää koska et ole ammattikuvaaja.
Mitä tulee erään kirjoittajan kommenttiin siitä miten riitelen ulos itseni jokaisesta työpaikasta, tiedätkö asian oikean laidan. Tiedätkö mitä esim HEO:ssa tapahtui. Jatkaisitko sinä työtäsi paikassa jossa nuoret joutuvat opiskelemaan SLEY:n Anni kampanjan varjossa ja jossa opiskelijoiden kuvia vaaditaan alas seiniltä koska niissä näkyy paljasta ihoa tai journalistiseen totuuteen puututaan jatkuvasti. Minä en jatkanut.
Rehellisyys on asia jota kannattaa harjoittaa. Minä ole harjoittanut.
Nyt 35 vuoden valokuvaustyön jälkeen kehtaan katsoa itseäni peiliin.
Suvannon jatkuva minuun kohdistuva pilkkaaminen on tyypillinen suomalainen ilmiö.
Kirjoitin vaikka lampaista ja niiden rehun koostumuksesta saan miehen niskaani koska hän ei hyväksy ajattelun ja ajattelun julkaisemisen vapautta vaan käy henkilöön yrittämättäkään kirjoittaa itse asiasta eli siitä että hänen ajatusmallillaan nuoret kuvaajat eivät enää työllisty.
Inhoan selittelyä, Suvanto puuttuu yksityiselämääni tavalla, jota en aio tehdä hänen suhteensa -vaikka minulla onkin suora kontaktilinja esim Heurekaan. Selitän miksi muutin nimeni. ( toivottavasti viimeisen kerran, suomessahan ei saa tehdä mitään muista poikkeavaa)
Tein sen koulukiusaamisen lopettamiseksi.
Kun Jorma Reinin kikkelikortti levisi yleisiön tietoon --sai penis oman lempparinsa eli Jorman.
Kolmea poikaani kiusattiin nimestäni, joten muutin sen ja kävin kertomassa koululla asiasta, kiusaaminen loppui siihen.
Toivottavasti Suvanto annat vihdoinkin jatkossa olla yksityiselämäni rauhassa, niin minäkin annan olla sinun yksityiselämäsi. Alan hiukan kyllästyä jatkuviin hyökkäyksiisi minun henkilöäni kohtaan. Minä sentään annan nuorille kuvaajille jotain, sinä vain otat. (heidän työnsä nimittäin ja kirjoitat vielä ohjekirjan siitä miten valokuvaus lopettaan Suomessa.)
Suvanto kätyreineen uskaltavat potkia miestä vain silloin, kun tämä makaa jo valmiiksi maassa. Ihailen Jorea, että hän mielipiteittensä takia saamistaan epäoikeudenmukaisista potkuistaan huolimatta jaksaa jatkaa terävää analyysiaan blogissaan. Lukekaapa vain tästäkin muka lavastuksesta annettu selvitys Joren blogissa. Vähän eri tasoa kuin Suvannon lässytys. Jyrki Siukonen, kommenteistaan päätellen, tuskin on ollut lehtikuvan kanssa muussa tekemisessä kuin katsellut niitä Seiskan sivuilta.
Minäkin eksyin näille sivuille jälleen kerran digikamera.netin linkistä. Suvannon solvaukset ovat näköjään naurattaneet Harjua. Kertoo miehen moraalista jotain.
Mielipiteet ovat mielipiteitä. Suomessa on varsin liberaali mielipiteen ilmaisun vapaus (joskin muutoksen tuulia on selvästi ilmassa). Minulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäni riippumatta siitä, ovatko ne vaikka Jore Puusan mieleen – kuten myös päinvastoin. Hyväksyn jopa nimimerkillä kirjoitetut mielipiteet, vaikka en niitä kovin korkealle arvostakaan. Varsinkin nimimerkillä puskista ampumista pidän raukkamaisena. Siksi esimerkiksi ns. Vanhasen lautakasajuttu inhotti minua, vaikka Vanhasesta itsestään en poliittisena henkilönä pidäkään. Joren kunniaksi on sanottava, että hän ei piiloudu nimimerkin taakse – ei todellakaan.
Vaikka sana on vapaa niin sanomisella voi olla seurauksensa. Kunnianloukkaus tulee ensimmäisenä mieleen. Kunnia on kovin henkilökohtainen asia. Jotkut ovat herkkähipiäisempiä, toisten päälle kaadettu sontaliete valuu kuin vesi hanhen selästä. Joku olisi voinut loukkaantua verisesti Joren minulle ja kirjoittajakumppaneilleni antamasta ”Kuukauden kärsä” –arvonimestä. Me otimme sen suurena kunnianosoituksena, rankingissa heti armeijan pronssisen ampumamerkin jälkeen.
Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva asianomistajarikos. Suomen rikoslaki määrää kunnianloukkauksesta:
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kun ihminen ”saattaa hengentuotteensa yleiseen tietoisuuteen”, niin hän antaa samalla suostumuksen sen arvosteluun. Kunnianloukkauksen kynnys tulee tietyllä tavalla korkeammaksi. Tässä lainsäätäjä on tullut arvostelijaa vastaan myöntämällä tekijänoikeuden lievennyksenä arvostelun kohteena olevalle hengentuotteelle sitaattioikeuden. Sekä Jore että minä olemme käyttäneet tätä oikeutta.
Arvostelu on kuin silittämistä. Myötäkarvaan tuntuu mukavalta, vastakarvaan ei niinkään. Joka muuta väittää, on joko valehtelija tai patologinen masokisti. Kun itse arvioin muiden tekemisiä nimelläni, niin katson kohtuulliseksi julkaista omaan persoonaani kohdistuvat arviot blogissani. Nimellä tai nimettömänä. Pari ala-arvoista haistattelua olen moderoinut, ne eivät mielestäni kuulu julkisuuteen. Oman bloginsa suhteen Jore voi menetellä minun puolestani parhaaksi katsomallaan tavalla. Olen ymmärtänyt, että turhan kriittisiä kommentteja on turha odottaa julkaistavaksi.
Nämä mielipiteistä.
Pari faktan oikaisua. Jore väittää, että en ole ammattikuvaaja. En tiedä, mikä on Joren määritelmä ammattikuvaajalle, mutta olen suorittanut Valokuvaajan erikoisammattitutkinnon erittäin arvostetussa Visuaaliviestinnän Instituutissa ja valokuvaan ammatikseni. Teen toki muutakin, mutta näihin Jorekin tekee – oman ilmoituksensa mukaan 31.5. asti. Lehtikuvaajat kun eivät ole ainoita ammattikuvaajia – toki kuvaajien cream of the cream.
Työsuhteet päättyvät joko työntekijän ”aloitteesta” (eroaminen, eläkkeelle jääminen, kuolema) tai työnantajan päätöksestä (potkut, määräaikaista työsuhdetta ei jatketa). Joskus jopa enempi vähempi yhteisellä päätöksellä. Journalisti-lehden mukaan ”Kuvajournalismin opettajan Jore Puusan määräaikaista sopimusta Helsingin Evankelisessa Opistossa HEO:ssa ei jatketa”. Joren itsensä mukaan ”Minä en jatkanut. Rehellisyys on asia jota kannattaa harjoittaa. Minä ole harjoittanut”.
Ihminen on rehellinen itselleen silloin, kun hän itse uskoo kertomaansa. Objektiivisen totuuden kanssa, jos sellaista ylipäänsä on olemassa, sillä ei välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä.
Turha se on Jorelle irvailla. Omaa työsuhdettasikaan Heurekassa ei jatkettu.
Ei niin. Ei ollut tarkoituskaan. Minulla oli selkeä vuoden mittainen OSR EU-projektiin liittyvä keikka talossa. Sen päättymiseen ei liittynyt minkäänlaisia ristiriitoja. Päinvastoin olen edelleen tehnyt lyhyempiä keikkoja Heurekaan. Jos kehtaa tunnustaa, niin osan vieläpä valokuvaajan roolissa. Kuten mm. täältä käy ilmi.
http://timosuvanto.blogspot.com/2011/03/perinteisena-valokuvaajana.html
Voisitteko antaa minun henkilöni lääkemääräyksinenne olla.
Lopetin blogini tunti sitten, toivon että se riittää.
En jaksa taistella vuodesta toiseen saastanheittäjiä vastaan yksin.
Jos koetan lopettaa kokonaan valokuvauksen puolesta kirjoittamisen, niin saisinko
olla ihmisenä rauhassa. Pyydän, että privamailiini taas tuleva uhkailuryöppy loppuisi. En halua lukea sitä enempää. Kiitos etukäteen.
Jore Puusa
Paulin tupakoinnista: eikös siinä yksityiskohdassa se suurin todistusvoima Paulin kuolemasta ollut faktalla, että vasenkätinen Paul pitelee savuketta oikeassa kädessä. Selvä dobbelganger siis.
Poikkitieteellisen blogin tarkoitus on käsitellä elämää ja sen ilmiötä poikkitieteellisen ärhäkästi, mutta toinen toisensa mielipiteitä kunnioittaen. Siksi Jore Puusan kommenttien ja etenkin persoonan kirvoittamat keskustelut saavat minun puolestani siirtyä muille foorumeille. Tämä blogi keskittyy muihin asioihin ja tulen poistamaan jatkossa Jorea koskevat kommentit - oli niiden laatu mikä tahansa.
Jorelle sanoisin, että osa pääsäryistä on aina väistämättä itse hankittuja. Sitä tuppaa saamaan, mitä on tullut tilattua, mutta löytyy niitä myötäkarvaankin silittäjiä. Kaikesta tästä tästä on esimerkkejä tässäkin keskustelussa.
Muuten pidän blogisi lopettamista hätävarjelun liioitteluna ja toivon (jopa uskon) sen palaavan. Ei siksi, että olen useissa asioissa kanssasi samoilla linjoilla (mm. tämän päivän Hesarin "kuvareportaasista" Meksikosta, jonka oli ottanut vuoden lehtikuvaaja. Voi Jessus sentään), vaan siksi, että ärhäköille vastarannan kiiskille on aina sosiaalinen tarve. Sen tarpeen täyttäjänä olet varmaan jo oman osasi tehnyt, mutta kun varteenotettavia jatkajia ei ole näköpiirissä, niin...
Paul McCartneyn tupakoinnista annettu kommentti palauttanee Jore Puusan persoonan ympärillä käydyn aika yksioikoisen kinastelun jälkeen blogin takaisin poikkitieteellisiin sfääreihin. Näin ainakin toivon, sillä tapaus Puusa on tässä blogissa loppuunkäsitelty.
Mutta ei siinä vielä kaikki näytöt Paulin kuolemasta. Lisää "vakuuttavia" näyttöjä löytyy Beatlesien Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band albumin kannesta. katso kuvaa blogitekstin lopussa. En jaksa suomentaa alla olevaa, mutta lähde on täällä.
http://beatlesite.blogspot.com/2009/04/is-paul-mccartney-dead-sgt-pepper-clues.html
The front cover was a gem of a find: one sees the four Beatles all holding instruments which are inappropriate to them. But of the four, only Paul is holding a wooden for coffin instrument it’s also black for death. Also three Beatles are facing the camera at an angle but Paul appears straight on as if he were being propped up by Ringo and George.
The whole cover is a grave scene with the word “Beatles” being spelled out in flowers— red hyacinths, the mythological flower of death. The yellow flowers have been interpreted as being a left-handed bass guitar complete with strings. Or, if one looks sideways, the yellow flowers resemble a “P” for Paul.
Olipa vauhdikasta menoa, mutta voisiko blogin pitäjä poistaa riitakommentit? Olisi niin paljon mukavampaa lukea, kun riitelevä jankkaaminen ei häiritsisi.
Elämään kuuluu rypyt ja raidat. Riitelyn teema on kuitenkin tässä blogissa loppuunkäsitelty. Varsinaisen teemaan ja sitä vähintään poikkitieteellisesti sivuaviin otetaan mieluusti uusia kommentteja vastaan. Tapanani on ollut myös antaa palautetta.
Olihan tuo yhteen ihmiseen kohdistuva tykitys aika kohtuutonta. Kyllä blogin pitäjän pitäisi viheltää ajoissa peli poikki, ennen kuin peli menee liian rumaksi. Toivottavasti tilanne nyt normalisoituu!
Sitä minäkin toivon. Eihän "herne nenussa" eläminen mitään mukaaa ole.
Eikös vanha sanonta sano että miehet tappelee ei valokuvat. Voi olla että muistan väärin. Hersyvästä keskustelusta tulee mieleen tyttäreni, joka tuli innoissaan näyttämään uutta punaista mekkoa, johon toinen tytär: "Jos mulla olisi punainen mekko, niin se olisi punaisempi kun sun mekko".
No kunnon catfight siitä syntyi ja isälle muutama harmaa hius lisää.
Jos meillä ei olisi näitä punaisia mekkoja, josta tapella, elämä olisi toki tasaisempaa mutta hiton paljon tylsempää.
t. Jyrki
PS. Kuvitteelinen mekko oli punainen, mutta oliko se punaisempi jäi vielä arvoitukseksi.
Pyydän vilpittömästi anteeksi Jorelta omasta ja velipojan puolesta (joka näkyy myös kirjoittaneen tälle palstalle). Emme ymmärtäneet, että koet tämän vain ärhäkkäänä debattina pitämme syvänä henkilökohtaisena loukkauksena. Oletimme miehen ottavan iskuja vastaan samalla tavalla kuin hän niitä antaakin. Olimme väärässä, joten vielä kerran anteeksi.
Anteeksipyyntöjä ei liene lasketa, vaikka aihe muuten on loppuunkäsitelty.
Jos käydyn keskustelun vaikutus altavastaajaksi joutuneeseen Jore Puusaan oli sellainen kuin hänen kommentistaan voi päätellä, niin pyydän minäkin anteeksi. Ei ole syytä lyödä lyötyä, vaikka tämä kuinka irvistäisi ja murisi. Anteeksi Jore. Tarkoitukseni oli haastaa väittelyyn, ei loukata.
Oletko tosissasi?
Ihan yhtä tosissani kuin Hannu Salama aikoinaan tunnustaessaan Jumalanpilkan.
Koska minun on mahdotonta millään rationaalisilla argumenteilla puolustautua sellaista syytöstä vastaan, että tarkoitukseni on tuhota Suomen valokuvaus, niin helpoimmalla pääsen tunnustamalla. Ihan kuin inkvisition kynsistä sai nopeimman ja helpoimman kuoleman tunnustamalla. Ehkä takana on hieman halua myös osoittaa, että väite pyrkimyksistäni valokuvauksen ammattina alasajoon on aika absurdi. Se menee tasan samaan laatikkoon kuin muutkin salaliittoteoriat.
Huonoa käytöstään ja aiheuttamaansa pahaa mieltä voi ja on syytäkin pyytää anteeksi. Jos olen kirjoituksillani näin tehnyt, niin pyydän vilpittömästi anteeksi. Perusteluja mielipiteitäni en pyytele hattu kourassa anteeksi. Korjaan, jos ne osoitetaan vääriksi. Mieluusti hieman yksityiskohtaisemmin perustellen kuin vain väittämällä, että "hän ei hyväksy ajattelun ja ajattelun julkaisemisen vapautta vaan käy henkilöön yrittämättäkään kirjoittaa itse asiasta eli siitä että hänen ajatusmallillaan nuoret kuvaajat eivät enää työllisty."
Strategiana hyökkäys toista henkilöä kohtaan ja sitä seuraava marttyyriksi tekeytyminen on toimiva, jos se jossain todellisuudessa toimii. Itse olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen olisi syytä oppia tässä todellisuudessa, että se ei todellakaan toimi. Sen teho laskee todella nopeasti jatkuvasti toistettuna. Privameiliin tulevasta saastasta itkeminen toimii sekin argumenttina vain niitä kohtaan, joille itse vastaavaa saastaa ei ole vielä lähettänyt.
Maailma on ja pyörii. Suurin osa asioista on sitä mitä on ilman positiivista tai negatiivista määrettä. Määreet syntyvät itse kunkin omassa päässä, eivät maailmassa. En ole arvorelativisti, päin vastoin, silti suosittelen harkitsemaan tarkasti mitä asioista voi oikeasti muuttaa ja mistä kannattaa muita syytää.
-p-
Paul McCartneyn kuolemalla on "viralliset" nettisivutkin.
http://homepages.tesco.net/harbfamily/opd/index.html
376 dokumentoitua todistetta Paulin kuolemasta. Se on paljon enemmän kuin vaikka Jeesuksen ylösnousemuksesta.
http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/usko_ja_kuuliaisuus/ylosnousemus.html
Kumpi tarina on uskottavampi? Ei mitään väliä. Jos ihminen on uskossa (mihin vain), niin mikään argumentti uskon puolesta ei ole niin heikko, etteikö se vahvistaisi uskoa eikä mikään vasta-argumentti niin vahva, että se saisi aikaan vähäisintäkään epäilyä.
Näinhän tuo on. Lauseet "Suvanto ei hyväksy ajattelun vapautta" ja "Jeesus sovitti ristillä maailman synnit" ovat sisällöltään samanarvoisia. Uskomuksia, joiden tueksi on olemattomattomat todisteet, mutta niiden vääräksi todistaminen on lauseisiin uskoville ylivoimaista. Riippumatta siitä, kuinka absurdeilta ja epätodellisilta kumpikin tuntuu.
Ainoa ero näiden uskomusten välillä on se, että jälkimmäiseen uskoo enempi vähempi tosissaan pari miljardia ihmistä, edelliseen todistetusti ainakin yksi ja mahdollisesti muutama opetuslapsi päälle. Jälkimmäiseen uskovien määrä on ehtinyt kehittyä jo 2000 vuotta, edelliseen tuskin kymmentä enempää (en tunne tämän uskomuksen syntyhistoriaa, ei sitä ainakaan koulussa opettu). Joten odotellaan seuraavat 2000 vuotta. Ehkä siitä kiteytyy uuden valtauskonnon keskeinen sanoma.
Kiitokset Poikkitieteilijälle nimensä mukaisesti poikkitieteellisestä blogista. Poikkitieteellisiä ajatuksia ärhäköillä kommenteilla höystettynä on virkistävää lukea. Toivottavasti välillä tupaan tullut lumi ei saa sinua lyömään hanskoja tiskiin!
Ensimmäisen sisältöön olen vähän jäävinä huono ottamaan kantaa. Ehkä olisi kuitenkin kohtuullista noudattaa oikeusperiaatetta. Väitteen esittäjällä on todistustaakka. Millä näytöllä voidaan osoittaa todeksi, että ”Suvanto ei hyväksy ajattelun vapautta”? Jään tässä kuulolle, luultavasti odottelusta tulee pitkä.
Kristinuskon perusteiden loogisista sisällöistä olen aina ollut huuli pyöreänä. Mitä ne konkreettisesti tarkoittavat? Jos Jeesus ristillä sovitti maailman synnit, niin pyyhittiinkö vanhat synnit jotenkin pois kuin Kreikan valtionvelka ja sen jälkeen maailma sai ruveta tekemään uutta syntiä puhtaalta pöydältä? Vai koskiko sovitus myös tulevia syntejä? Syntiä ja siinä rypemistä maailmassa on ainakin riittänyt.
Uskova pitää helposti tällaista puhetta herjauksena ja Jumalan pilkkana. Tuskin ainakaan sellaisena ajattelun vapautena, johon ei olisi syytä puuttua ja kovalla kädellä. Onnekseni elän ajassa ja paikassa, jossa minun ei tarvitse ainakaan kovin paljoa pelätä maallisen oikeuden puuttuvan ”saastaisiin lauseisiini”. (Pietarin kirjaan tulevista merkinnöistä en tietenkään osaa sanoa mitään.) Näin ei ole aina ollut meilläkään ja maailmassa on monta maata, jossa tällaisesta voisi tulla kivitetyksi.
Tosiuskova voi pitää minun pohdintaani paitsi rienaavana myös vähemmän syvällisenä. Minä näen asiat toisin. Jos Jumala on olemassa, niin hän on luonut ihmisille (jostain syystä ei ihan kaikille) loogisen ajattelun kyvyn. Minun teologiassani sen kyvyn käyttämättä jättäminen on yksi synti muiden syntien joukossa. Eikä edes niihin vähäpätöisimpiin lukeutuva.
Kristinusko ja logiikka eivät ole yhteismitallisia, sehän on jopa tärkeä uskon kulmakivi. http://www.teolinst.fi/j/images/saarnat/sa08_3.pdf
Jumalan olemassaolon pohtiminen on yhtä hyödytöntä, koska Herrasta ei ole olemassa yhtäkään tieteellisen tarkastelun kestävää havaintoa sitten alkuräjähdyksen. Negatiivista todistustaakkaa ei ole, joten koko kysymys ei ole millään tavalla mielenkiintoinen.
Uskonnollinen kokemus sen sijaan on hyvinkin mielenkiintoinen sekä yksilön että evoluution (yhteisön) kannalta. Siltä osin jäämme mielenkiinnolla odottamaan erityisesti aivotutkimuksen edistysaskeleita. Sinänsä uskonnolinen kokemus on jo pystytty paikallistamaan vasempaan ohimolohkoon, ja sitä ärsyttämällä (sähköisesti, verbaalisesti ja visuaalisesti) pystytään saamaan aikaan kyseisiä kokemuksia. (Luonnollisestikaan em. fakta EI sellaisenaan todista ettei Jumalaa voisi olla olemassa, mikä lohdutuksena todettakoon...)
-p-
-p-
Osa evankeliumeista on suoria silminnäkijätodistuksia Kristuksesta, osa taas ns. toisen käden todistuksia. Tuskinpa mistään historiallisesta tapahtumasta on niin vahvoja todistuksia kuin kristinuskon tapahtumista.
Raamatun evankeliumit historiallisten tapahtumien todisteina eivät täytä alkeellisimpiakaan lähdekritiikin vaatimuksia. Tästä asiasta en lähde jankkaamaan tämän enempää, koska uskovan päätä ei käännä mikään rationaalinen perustelu.
Katselin televisiosta amerikkalaista "dokumenttia" Pääsiäisen tapahtumien historiallisesta taustasta. Jokainen "asiantuntija" oli itse enempi vähempi uskovainen, jonka lähtökohta oli se, että kaikki Raamatussa kerrotut Pääsiäisen tapahtumat ovat historiallista faktaa. Niiden päälle alettiin sitten rakentaa sosiologista, arkeologista, fysikaalista yms. kehystä. Ohjelma oli amerikkalaiseen tapaan hengästyttävällä vauhdilla etenevä, mutta lähinnä myötähäpeä sekä tekijöiden että ohjelman sisällön purematta nielaisevan puolesta siitä tuli.
Muuten kiitokset Poikkitieteilijälle blogista. Miten joku voi väittää, että tässä blogissa ei ole ajattelun julkaisemisen vapautta? Mitä se sitten tarkoittaakin.
Jonkinlainen uskonnollisuuden tarvehan ihmisellä ihmiskuntana on selvästi olemassa. Ei uskonnollisuutta ja uskoa erilaisiin jumaliin muuten ilmenisi käytännöllisesti katsoen kaikissa nykyisissä ja menneissä yhteiskunnissa. Erikoisen räikeänä se on näkynyt näennäisen ateististen kommunistivaltioiden henkilöpalvontana. Mikään todiste Jumalan olemassaolon välttämättömyyden puolesta tämä inhimillinen ominaisuus, tarve uskoa jumaliin ja kuoleman jälkeiseen elämään, ei tietenkään ole.
Olen Pekka Potkan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki pohdiskelut ja filosofisoinnit Jumalan olemassaolosta ovat hyödyttömiä. Jumalan ja Loch Nessin hirviön olemattomuudet ovat yhtä mahdottomia todistaa, vaikka aihetodisteiden perusteella pitäisin Loch Nessin hirviön olemassaoloa Järveen jääneenä Joutsenliskona näistä kahdesta todennäköisempänä. Se on kutenkin näistä kahdesta se, jonka olemassaolosta Maapallolla ainakin joskus on jäänyt konkreettisia todisteita.
Ihan vain poikkitieteellisessä mielessä voisi spekuloida, mikä olisi "oikeudessä pätevä näyttö" Jumalan olemassaolosta. Jokin Raamatussa kuvattu ihme taikuri James Randin skeptisten silmien alla toteutettuna. Ehkä veden muuttaminen pikapanolla viiniksi tai vetten päällä kävely ei olisi vielä oikein Jumalan arvolle sopivan raskas näyttö, mutta esimerkiksi Auringon pysäyttäminen koko päiväksi keskelle taivasta voisi tehdä ainakin minuun vaikutuksen. (Joosua 10:13 "Aurinko seisahtui taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi eikä kiirehtinyt laskemaan..."). Olisi se ainakin vakuuttavampi kuin 22.07.1990 Suomessa näkynyt täydellinen auringonpimennys, jota minäkin katselin Pieksämäellä aamuisen pilviverhon takaa. Vaikka luonnonilmiöiltä on yksi toisensa jälkeen riisuttu jumalainen alkuperä, niin tosiuskovien uskoa se ei ole horjuttanut. Lordin euroviisukappalekin on varmaan seuraavassa virsikirjassa. Ainakin tekstinsä sisällön puolesta se sopisi sinne hyvin.
All we need is lightning
With power and might
Striking down the prophets of FALSE
As the moon is rising
Give us the sign
Now let us rise up in awe
Rock 'n Roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n Roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
In God's creation supernatural high
The true believers
Thou shall be saved
Brothers and sisters, keep strong in the faith
Taas meni meidän uskovien pilkaksi. Raamattu on pitänyt pintansa Totuuden lähteenä jo 2000 vuotta. Voiko olla vakuuttavampaa näyttöä sen paikkaansa pitävyyden puolesta?
Suvannon pilkkakirves iskee surutta jokaista hänen kanssaan eri mieltä olevaa ja yhtä surutta hän tekijänoikeuksista piittaamatta varastaa kuvia sivuilleen. Mahtoiko tulla Joreltakaan lupa kysytyksi? Pilkata kyllä osataan, mutta muuten alkeellisemmatkin käytöstavat puuttuvat. Kuten luvan pyytäminen lainattuihin kuviin.
Tätä olen kommentoinut ennenkin, mutta olkoot kertaus vielä kerran opintojen äiti. Wikipedia, tuo kaikkien tietolähteiden äiti, tietää seuraavaa:
"Sitaattioikeus eli siteerausoikeus on Suomen tekijänoikeuslain 22 §:ssä määritelty tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa".
Sitaattioikeutta käytettäessä siteerattava teos ja sen tekijä (alkuperäinen lähde) on ilmoitettava, muutoin siteerausta voidaan pitää tekijänoikeuden loukkauksena, vaikka siteerausoikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin.
Siteerausoikeuden käyttöä pohdittaessa on tärkeää, että lainauksen käytön ja siteerattavan teoksen välillä on asiallinen yhteys. Siteerattua tekstiä saa käyttää omien ajatustensa perustelemiseen, havainnollistamiseen tai siteerattujen ajatusten arvostelemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen tekemää tekstiä tai kuvaa ei saa käyttää korvaamaan omaa tekstiä. Vääristelevän sitaatin, eli sellaisen joka antaa virheellisen tai puutteellisen kuvan alkuperäisestä teoksesta, julkistaminen on tekijänoikeusrikkomus, koska se ei täytä sitaattipykälässä säädettyä hyvän tavan mukaisuutta koskevaa vaatimusta.
Siteerausoikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan siteerausoikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy."
En siis ole varastanut Joren kuvaa blogiin vaan käyttänyt sitä sitaattina. Tekstillä on selkeä asiayhteys sitaattiin.
"Hyvän tavan mukaisesti" tarkoittaa mm. sitä, että sitaatin tekijän nimi on mainittu. Näin tapahtui. Vaikka sitä ei missään sanota suoraan, niin minusta siteeratulle pitää varata oikeus vastineeseen. Näinkin tapahtui ja siteerattu jopa käytti oikeuttaan. Sen sijaan "hyvän tavan mukaisesti" ei tässä yhteydessä tarkoita sitä, mitä minun lapsuudessani korostettiin hyvänä käytöksenä. Ihmisiä ei pidä arvostella. Myös kriittiset kommentit, mieluiten toki perustellut, antavat oikeuden sitaatin käyttöön.
Eevalle.
Raamatun mukaan Maailman ikä on 6000 vuotta. Tiedemiehet ovat saaneet iäksi 13,9 miljardia vuotta. Kummat ovat tässä asiassa mielestäsi Totuuden lähteillä?
Suvanto laittaa varmaan CV:hensäkin "ansionaan" Jore Puusan blogin alasajon. Kun Jore joutui lopettamaan bloginsa sinne tulvivan törkypostin takia, niin valokuvauksen ammattilaisilta loppui viimeinen foorumi keskustella vapaasti. Varmaan tuntuu hyvältä nyt!
Tällaista "kunniaa" en halua itselleni ottaa. Eikä se minulle kyllä kuuluisikaan. Jore Puusan blogin ajoi alas vain ja ainoastaan Jore itse. Minun vaatimaton syntini on ollut tehdä amatöörikuvaajille tarkoitettu kirja valokuvien myyntiin liittyvistä seikoista. Jos se lasketaan Pietarinkin portilla synniksi, niin sellaisen Taivaan portit eivät minulle muutenkaan aukenisi - eikä olisi väliksikään.
Olen myös maininnut Joren entisen etunimen olleen Jorma. Tämä lähinnä selvennykseksi, koska kuvasitaatin tekijä oli Jorma, ei Jore Puusa. Ei kai vanhempien antama nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.
Jos näillä meriiteillä ajaa alas Suomen johtavan kuvajournalistin blogin, niin täytyy siteerata tässä blogissa ollutta lausumaa. Joren iskunkestävyys ei ole hänen lyöntivoimansa tasolla. Suurin osa Joren lyönneistä tosin on minun mielestäni puhtaita huteja.
Lupasin lopettaa tässä blogissa keskustelun Jore Puusan persoonan ympärillä. Yllä oleva nimimerkki Merja Virran kommentti antaa minulle kuitenkin sellaista "ansiotonta arvonnousua", että vaatimattomana ihmisenä en voi millään ottaa sitä vastaan. Siksi nämä selittelyt.
Jos minä olisin Jore, niin alkaisin jo harkita hänellä olevia suoria kontaktilinjoja Heurekaan. Suvannon saastan vyörytys Jorea kohtaan alkaa olla sitä luokkaa, että sitä ei ole enää syytä painaa villaisella.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista kontakteista tässä mahtaa olla kyse. Potkuja minulle on vaikea hankkia, koska en ole töissä Heurekassa. Mutta voisihan samalla vaivalla käyttää suoria tai epäsuoria kontaktilinjoja moniin muihin tahoihin, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Kuten Mikkolan Lidliin, Korson Alkoon tai Rekolan Villapakkapubiin. Porttikiellot näihin haittaisivat jokapäiväistä elämääni merkittävästi.
Juttua Jore Puusan ärhäkän persoonan ympärillä tuntuisi riittävän, mutta pannaan se nyt ihan oikeasti tässä blogissa kiinni. Odotellaan leimahduksia muilla foorumeilla. Toivottavasti niitä syttyy, sillä olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Keitto ilman pippuria tuppaa olemaan vähän mautonta. Se on sitten toinen juttu, kuinka tuliseksi sen voi maustaa, että se on vielä syömäkelpoista.
Yllä kirjoitat, että sitaatin pitää olla "hyvän tavan" mukainen. Se ei saa antaa puutteellista tai virheellistä kuvaa. Eikös juuri tämä sitaatti anna aika vääristyneen kuvan kuvaajan taidoista, kun kuvasta kuitenkin on olemassa paljon parempia rinnakkaisruutuja? Ei kai kuvaajaa voida tuomita siitä, jos kuvatoimittaja valitsee vaihtoehdoista huonoimman?
Nimimerkillä "Anonyymi" on tässä kyllä puurot ja vellit aika pahasti sekaisin.
Ensinnäkin sitaatti oikeus koskee vain julkistettuja teoksia (myös teoskynnyksen ylittämättömiä valokuvia). Niitä käyttämättä jääneitä ruutuja en siis olisi edes voinut käyttää sitaattina, vaikka jostain kumman syystä olisin saanut ne käsiini.
Toiseksi sitaatin vääristely tarkoittaa nimenomaan kyseisin teoksen vääristelyä. Esimerkiksi muuttaa jonkun suuhun laitettua tekstiä tai kuvamanipuloida valokuvaa. Jos minä olisin istuttanut Photoshopilla koivun kasvamaan Mollen päästä, niin se olisi ollut selkeä tekijänoikeusrikkomus. Ylipäänsä toisen tekemälle teokselle ei saa omin luvin mennä tekemään mitään niin kauan kuin tekijänoikeuden suoja-aika on ummessa. Valokuvallakin se on 50 vuotta valokuvan julkistamisesta. Julkistaminen taas tarkoittaa saattamista suuren yleisön tietoisuuteen. Tällaisia ovat esim. kuvan painaminen lehteen tai sen vieminen Internettiin. Kuva omalla tietokoneella tai valokuva-albumissa ei ole saattamista suuren yleisön tietoisuteen.
Sitaatin ja siihen liittyvän tekstin välinen asiayhteys on sitten jo kinkkisempi juttu. Jos käytän Jorma Puusan ottamaa kuvaa Jore Puusan lausumaa arvioidessani, niin asiayhteys lienee ilmeinen. Hyvän tavan mukaista lienee myös maininta, että kyseessä on sama henkilö, vaikka etunimi on muuttunut.
Käytetyn tyylilajin vapaus on sananvapauden yksi keskeisimmistä kulmakivistä. Ironia, sarkasmi, kärjistys yms. eivät välttämättä ole kohteen mieleen, mutta niiden kieltäminen on sama asia kuin sananvapaudesta luopuminen.
Tässä suhteessa esim. Jussi Halla-ahon saamat syytteet Jumalanpilkasta (vai mistä ne nyt olikaan) on surullinen luku Suomen sananvapauden nykyhistoriassa. Siihen lisähöysteenä sananvapausjärjestön PEN:in puheenjohtaja Jarkko Tontin lausunnot siitä, missä sananvapauden rajat menevät. Ne on piirretty hänen toimestaan juuri niin, että Jarkko Tontin inhokit jäävät sen rajan ulkopuolelle.
Sananvapaus käsitetään usein sillä tapaa väärin, että sanomisesta ei tulisi koskaan mitään seuraamuksia. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa eikä näin saa ollakkaan. Seuraamuksille on omat pykälänsä, joita olen käsitellyt useaankin otteeseen tässä blogissa. Oikeastaan yhteiskunnan tilaa kuvaakin parhaiten se, miten se reagoi ihmisten sanomisiin. Missä menee mielipiteen ja käräjille johtavan loukkauksen välinen raja. Ilman sitä rajaa ei mielipiteilläkään ole mitään merkitystä.
Lähetä kommentti