Tiedekeskus Heurekan kesän (ja vähän syksynkin) vetonauloiksi ja sisäänheittäjiksi on hankittu seitsemän lähes elävää dinosaurusta. Nämä ovat jo viidennet dinot Heurekan historiassa. Hoh hoijjaa! Eikö mitään omaperäisempää olisi voinut keksiä?
Pitää ainakin maistaa! Sen verran on syytä elää omille lapsilleen annettujen ohjeiden mukaisesti. Siispä näyttelyyn lähti tutustumaan testiryhmä seuraavalla kokoonpanolla.
Jessika 6 v.
Veeti 6 v.
Vaari 61 v.
Kaksi ensimmäistä olivat testaushenkilöitä, Vaari kirjasi tulokset ylös.
Kävi ilmi, että testaajat olivat kiinnostuneet dinojen eri ominaisuuksista. Veeti oli juuri oppimassa lukemaan ja Jessika todistaa, että tytöt ovat tyttöjä, vaikka Tyrannosaurus Rex karjuisi vieressä. Seuraavanlainen keskustelu käytiin.
Veeti: Vaari. Mikä tämän dinon nimi on?
Vaari: Etkös osaa itse lukea?
Veeti: Kyllä minä tunnen kaikki kirjaimet vaikka jotkut ovat vaikeita:
D-E-I-N-O-N-Y-C-H-U-S A-N-T-I-R-R-H-O-P-U-S, mutta mitä niistä tulee?
Vaari: Ei se ole mikään ihme, että et osaa lukea näitä. Ei se ole minullekaan helppoa. Tämän nimi on (lukee kankeasti) Deinonychus Antirrhopus.
Veeti: Mitä se tarkoittaa?
Vaari: Se on tämän dinosauruksen latinankielinen nimi.
Veeti: Osaako Vaari latinaa?
Vaari: Aika huonosti, kuten juuri kuulit. Mutta mennäänpä katsomaan tuota otusta, jonka luona Jessika on.
Veeti: Tämän nimen minäkin osaan lukea. Tyy - ran - no - sau - rus Rex.
Jessika: Se on minusta söpö.
Vaari: Söpö?
Jessika: Sillä on niin söpöt poikasetkin. Ne sanoo PIIP, PIIP, PIIP!
Testiryhmä jaksoi katsella dinoja noin 10 minuuttia. Sinä aikana Veeti oli tavannut kaikkien latinankieliset nimet ja Jessika laittanut dinot söpöysjärjestykseen. Sen jälkeen siirryttiin telttaan hiekkalaatikolle kaivamaan luurankoja pensselillä esiin. Sieltä tutkimusryhmän johtaja ei tahtonut saada testihenkilöitä millään pois. Kasvatusmetodeista uhkailu ja kiristys sillä, että jos ei nyt lähdetä, niin sitten ei tulla koskaan uudestaan, ei tehonnut. Vasta lahjonta kahvilan pehmisjäätelöllä toimi.
Learning by doing on aina paljon kiinnostavampaa kuin learnig by watching.
Siinä se oli. 10 minuuttia dinojen kanssa ja ½ tuntia leikkimistä hiekkalaatikolla. Eipä tainnut jäädä lapsille paljoa mieleen.
Epilogi
Muutaman päivän päästä hain autolla Jessikan ja hänen mummonsa Vantaankoskelta Rekolaan. Jessika huomaa autossa olevan Dinosaurus-näyttelyn esitteen ja alkaa kertoa dinoista mummolle. Seuraa koko kotimatkan kestävä tarkka esitelmä siitä, millainen mikin dino oli ollut, miten se liikkunut, äännellyt ja kuinka iso se oli oikeasti ollut. Jessika komentaa mummon tulemaan heti seuraavana päivänä Heurekaan, niin hän voi toimia oppaana. Hän kun tietää dinoista melkein kaiken ja mummo ei oikeastaan mitään.
Vaari toteaa jälleen kerran itsekseen, että toisen puolesta ei voi päättää, mikä on kiinnostavaa ja mikä jää mieleen.
1 kommentti:
Olipa hauska juttu. Kun Timo malttaa jättää jumalanpilkan ja pakkoruotsin sivuun, niin hänen juttujaan on ihan mukava lukea. Tällaisia jatkossakin - pliis.
Lähetä kommentti