Passikuvat 0,09 € / 6 kpl

Tee-se-itse-mies hoitaa käden käänteessä vaikka passikuvan itsestään. Mallin paikka ja rintamasuunta eivät ole suinkaan sattumanvaraisia. Juuri tässä kohdassa  katoksen alla hänen kasvoilleen tuleva valo on riittävän tasaista kaikista  sivusuunnista.


Minä olen kuulemma yksi pahimmista moraalittomista varkaista, jotka toimillaan tuhoavat valokuvauksen ammattina Suomessa. Jotta tämä maine ei olisi pelkkää ansiotonta arvonnousua, niin yritän tehdä jotain konkreettistakin sen eteen. Kerron nyt, miten passikuvan voi tehdä itse puoli-ilmaiseksi. Eiköhän tällä saada passikuvaamot polvilleen ja valokuvauksen ammattilaiset yleensäkin hävitettyä Suomesta kuten porvarit yrittivät päästä aikoinaan siististi eroon punakapinallisista. Tappamalla ne nälkään.

Passikuvassa ja parturissa käynnit ovat minusta yhtä kiusallisia. Missä on lähin liike, pitääkö varata aikaa? Jos ei, niin pitääkö jonottaa? Tästä kansanhuvista sain kiintiöni täyteen muinaisessa Neuvostoliitossa aikoinaan asuessani.

Harmi se on pienikin harmi elämässä, mutta turha sen kanssa on jäädä murehtimaan. Varsinkin kun molemmat harmilliset hommat kätevä mies voi tehdä ihan itse. Todistan tässä passikuvan osuuden, parturoinnin tee-se-itse -taitoni käyvät sitten hyvin ilmi tuloksesta.

Passikuvaohjeistus on selkeä kuin Ikean huonekalujen kokoamisohjeet. Molempia huolellisesti noudattamalla kaapista tulee suora ja tukeva ja passikuvasta biometrisen kuvan standardit täyttävä. Siksi ei voi kuin ihmetellä, että turhan usein löytää itsensä tilanteesta, jossa kaappi on kasattu, mutta käteen on jäänyt kourallinen turhia ruuveja ja kaappikin on yhtä vinossa kuin naama peilissä - tai itse otetussa passikuvassa. Vanhan sanonnan mukaan silloin on turha syyttää peiliä - korkeintaan katsoa itseään siitä.

Jokaisen itseään valokuvaajaksi kutsuvan pitäisi ottaa ainakin kerran passikuvat ja viedä ne passitoimistoon näytille. Jos ei ohjeista huolimatta ei ole saanut otettua standardin täyttäviä valokuvia, niin silloin suosittelen lämpimästi valokuvataiteilijan uraa. Sillä saralla kun väärin valaistut ja valotetut, tärähtäneet ja kaikkia muitakin normeja rikkovat kuvat ovat avain taideyhteisön hyväksymiselle ja tie kansainväliseen menestykseen.

Hyvän passikuvan ottaminen tuosta noin vain ei nimittäin ole ihan niin yksinkertaista kuin saattaisi kuvitella. Minä kokeilin ja tuloksena oli useita kertoja sutta ja sekundaa. Milloin pää oli vinossa, milloin valo epätasaista. Kun homma alkoi omasta mielestäni olla hanskassa, otin aikaa, miten kauan kestää, ennen kuin minulla on standardin täyttävä passikuva mallin kädessä.

Kymppikuvakokoon sopii 6 passikuvaa.

1. Kuvauspaikan kuntoon laitto. Tarkoittaa saunan terassin raivaamista ylimääräisestä romusta ja valkoisen taustakartongin nostamista seinälle. 6½ minuuttia

2. Mallin asettaminen paikalleen ja ohjaus niin, että hän katsoo kohtisuoraan kameraan. 2 minuuttia.

3. Kuvan ottaminen. ½ minuuttia.

4. Kuvan käsittely Photoshopissa siten, että siitä saadaan tulostettua 6 kuvan sarja. 8 minuuttia.

5. Kuvan tulostaminen Canonin Selphy tulostimella. 2½ minuuttia.

6. Kuvan leikkaaminen leikkurilla kuudeksi pikkukuvaksi 2 minuuttia.

Siis kuvan sai käteensä 21,5 minuutissa. Hintaa sille tuli noin 30 senttiä, mikä on yhden kymppikokoisen Selphy-tulosteen hinta.

Kaverille kanssa, jos kuvia saamaan ruvetaan. Passikuvien tekemisessä itse on ihan oikeasti jotain mieltä, jos samalla kertaa on tarvetta ottaa useampien henkilöiden kuvat.


Kannattiko? Kun toimii tee-se-itse periaatteella, kannattaa tietysti hakea mahdollisimman kallis vertailukohde. Sillä tavalla nimittäin säästää enemmän. Kallein netistä löytämäni passikuva oli hinnaston mukaan 25 euroa / 6 kpl, joten säästöä kertyi 24,70 euroa. Tämä tietysti edellyksellä, että tulostin ja kaikki muu tarpeellinen on hankittu jo entuudestaan muita tarkoituksia varten. Minulla oli.

Kuvan voi tietysti teettää netin välityksellä jostain tulostuspalvelusta samalla kun teettää muitakin kuvia. Halvin löytämäni tuloste maksoi tarjoushinnalla 9 senttiä.

Joku voi epäillä omien tulosten kestävyyttä. Se on turhaa, sillä tulostehan ei tule passiin, vaan siitä skannataan jpg -kuva, joka sitten tulostetaan passin lehdelle. Sama tiedosto on myös passissa olevalla mikrosirulla.

Tässä passitoimiston automaatista saatu passikuva ja se lopullisessa muodossaan passin lehdellä. Passikuvaa ei enää lätkäistä sellaisenaan leiman kera passiin kuten ennen vanhaan, vaan se skannataan, ja syntyneestä tiedostosta printataan kuva passin lehdelle. Uusi kuva on pienempi kuin originaali ja jopa tiukemmin rajattu. Voi tietysti ihmetellä, miksei passitoimisto ota vastaan suoraan kuvatiedostoja vaikka valokuvaamoilta. Nähtävästi tässä saavutettu pieni etu skannauksen puuttumisen ajansäästönä ei kompensoi sitä harmia, mitä kelvottomista kuvatiedostoista muuten aiheutuu. Nyt passivirkailija voi päättää heti kuvaa katsomalla, onko se kelvollinen vai ei.

Toisaalta tulosta arvioidessani päätin mennä seuraavalla kerralla ihan oikeaan parturiin. Mikä kameralla tulee, se saksilla menee.