torstai 16. elokuuta 2012

Kerettiläisiä mietteitä tekijänoikeudesta


Tämän kuvan kaupallinen arvo lienee aika vähäinen. (Taiteellinen voi olla sitäkin suurempi, siinä kun on suunnileen kaikki ainakin hieman pielessä; valotus, tarkennus, terävyys ja sommittelu.) Kuva on paitsi tässä blogissa myös Flickrissa kenen tahansa ladattavissa useissa eri koissa.CC-merkki tarkoittaa sitä, että kuva on vapaasti käytettävissä ei kaupallisissa yhteyksissä ihan samalla tavalla kuin  ©-merkillä voidaan korostaa sitä, että kuva ei ole vapaasti käytettävissä. Merkin käyttö tekee kuvasta myös hankalamman varastaa, tai ainakin julkaista omanaan.
Minulla ei ole siis mitään sitä vastaan, että joku käyttäisi tätä kuvaa vaikka omassa blogissaan, jos kertoisi kuvan olevan minun ottamani.(Tosin näkyyhän se itse kuvassakin)  Sen sijaan jos joku hyödyntäisi kuvaa kaupallisesti, niin laittaisin laskun perään ja jos sitä ei maksettaisin, niin haastaisin oikeuteen. Tietenkin vain sillä edellytyksellä, että nimi ja osoite on tiedossa.  Tässä pelkistettynä alla olevan tarinan juoni.


Valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto on ottanut kantaa blogeissa rehoittaviin tekijänoikeusrikkomuksiin. Ihan oikealla asialla järjestö on periaatteessa, mutta asia ei ole minusta ihan yksioikoinen on/off-tilanne.  Kopioimalla netistä kauniin maisemakuvan ja ryhtymällä myymään siitä tehtyjä postikortteja ilman tekijän lupaa tekee varmasti kaikkien ymmärtämän tekijänoikeusrikoksen. Ei siitä sen enempää.

Tekijänoikeudet varsinkin netissä on aika kimuranttinen juttu. Suurin osa netissä tehtävistä tekijänoikeusrikkomuksista on kuitenkin sellaisia, että niistä ei tule rikkojalle mitään tuloa eikä tekijänoikeuden haltijalle de facto mitään taloudellista  menetystä. On naivia kuvitella, että netistä kuvan blogiinsa napannut blogisti koskaan edes harkitsisi kuvan ostoa. Samoin on aika vaikeaa ymmärtää, miten kuvan käyttö blogissa vähentäisi tekijän siitä saamia tuloja. Jos joku ymmärtää paremmin, niin vääntäköön sen paksusta rautalangasta myös minulle.

Tästä syystä kuvien vohkiminen netissä on minusta enemmän eettinen ja tekijänoikeuksien moraalisen kuin taloudellisen puolen ongelma. Olen tässä asiassa ehkä hieman kerettiläinen valokuvaajayhteisön jäsen, mutta näin minä toivoisin omia netissä olevia kuviani kohdeltavan.

1. Jos joku haluaa kuvittaa omaa ei-kaupallista blogiaan tms. nettisivuaan minun netissä olevalla valokuvallani, niin tietysti toivon hänen pyytävän luvan siihen. Kaikille luvan pyytäneille olen sen toistaiseksi antanut enkä näe mitään syytä poiketa linjaltani. Toki toivon kuvien saavan niille sopivan kontekstin eikä päätyvän vaikka pornosivuille. Tosin en osaa visioida tilannetta, jossa minun ottamani kuva antaisi pornosivuille jotain lisäarvoa.

2. Yhteydenotto tekijään on joskus vaikeaa, jopa mahdotonta. En suosittele kuvani "lainausta" silloin, mutta en minä pelihousujani revi, jos kuvasta on selkeä linkki sivulle, josta kuva on kopioitu.

3. Minun kuvani esittäminen omanaan ei ole enää asiallista. Tarkoittaa siis sitä, että kuvanottajan alkuperä on häivytetty. Tämän havaitessani laitan kyllä nootin perään, jos osoite on tiedossa. Lakitupaan tuskin tulen lähtemään.

4. Kuvan käyttö osana muuta kuvaa ilman tekijän lupaa on minusta aika epäeettistä. Ainakin siihen pitää olla jokin muu syy kuin oma kuvan ottamisen laiskuus.  Luultavasti tästäkin lähtisi huomautus perään.

5. Linkittäähän saa aika vapaasti. Minä näen blogin sivulla olevan kuvan ja sen yhteydessä olevan linkin sekä pelkän linkityksen välillä olevan eron pieneksi. Joku toinen näkee varmasti eri tavalla. Suurin osa netissä olevia kuvia on kuitenkin sellaisia, että ne on ladattu sinne nimenomaan katsottaviksi. Asiallisesti tekijän nimen kertoen ja kuvan alkuperäiselle sivulle linkittäen blogisti toimii tekijän eduksi, ei vahingoksi. Suurimmalle osalle fotareista kun ongelma ei ole suinkaan kuvien varastaminen omilta nettisivuilta vaan se, että sivuille ei ylipäänsä löydetä. Tämäkin näkökanta kannattaa huomioida omia tekijänoikeuksiaan varjellessaan.

6. Kuvasitaatti on tekijänoikeuden rajoitus. Kuvasitaatin saa laittaa ilman tekijän lupaa tieteelliseen ja arvostelevaan esitykseen. Muutenkin siteeraaminen hyvän tavan mukaisesti on sallittua. Esimerkiksi Finnfoton sivuilla voisi selkein esimerkein näytettynä sallitun sitaatin ja kielletyn tekijänoikeuden loukkauksen väliset erot.

Tekijänoikeuksien suhteen netti on kuin Pandoran lipas. Kun se on kerran avattu, niin sinne ladatun materiaalin luvattomia käyttäjiä riittää. Ei niitä koskaan saada kiinni ja kuriin. En tiedä, kuinka paljon netistä ihan oikeasti varastetaan kuvia. Tällä tarkoitan sitä, että joku tekee rahaa toisen tekijänoikeudella. Epäilen määrän olevan hyvin marginaalisen jo pelkästään siksi, että kiinnijäämisen riski on niin suuri. Näyttö on yleensä kiistaton, joten rikoksen tai rikkomuksen tehneen ainoa järkevä toimenpide siinä tilanteessa on maksaa nöyrästi korvaukset.

Finnfoton pitää viran puolesta antaa lausuntoja. joissa kerrotaan että "Valokuvaa lainataan ja levitetään netissä yhä useammin luvatta. Erityisesti blogeissa eli nettipäiväkirjoissa valokuviin suhtaudutaan kuin yhteiseen omaisuuteen, ja tekijänoikeuksien rikkomisesta on tullut arkipäivää. Valokuvajärjestöjen keskusliitto pitää ongelmaa mittavana."

Ongelman mittavuudesta voidaan olla ja ollaankin montaa eri mieltä, mutta tekijänoikeuksien rikkomisen arkipäiväistymisestä tuskin valitsee kovin suurta erimielisyyttä.

Edellä mainituista syistä johtuen olenkin sitä mieltä, että on turha jatkaa jo hävittyä taistelua nettikuvien  tekijänoikeuksien ei-kaupallisista loukkauksista. Ei siihen ainakaan hirveästi kannata ruutia tuhlata. Sen sijaan pitäisi keskittyä siihen, miten tekijät saisivat suurimman mahdollisen hyödyn nykyisestä tilanteesta. On ihmisiä, jotka piupaut välittävät tekijän- eikä mistään muistakaan oikeuksista. Heihin eivät mitkään sormenheristelyt tehoa. Sen sijaan kehittämällä ei-kaupallista creativity commons systeemiä ja ohjaamalla mm. blogisteja näiden kuvien käyttöön kaikki voittaisivat. Win-win.

Yksi positiivinen tapa lähestyä tätä tekijänoikeusrikkomusongelmaa voisi olla jaotella kuvat selkeämmin vapaasti käytettäviin ja maksusta käytettäviin. Esimerkiksi minä olen laittanut joitakin kuvia Flickr-palvelimelle, josta kuka tahansa voi ladata niitä ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Mm. yllä mainitun variskuvan, sen tosin pelkästään esimerkin vuoksi. Kuvan alla tekijän nimestä on linkki Flickrissa olevaan kuvaan. Siellä näkyy mm. se, että kuva on vapasti käytettävissä ei-kaupallisessa yhteydessä.

Jos joku keksisi tavan, jolla kuvaan voitaisiin helposti merkitä sen käyttöoikeudet siten, että kuka tahansa voisi yhtä helposti tarkistaa ne, niin sille olisi tässä yhteydessä todella paljon käyttöä. Voi olla vain aika vaikeaa saada tämä tieto säilymään kuvassa kuvaruutukaappausten yms. jälkeen. Samoin pitäisi tietysti jotenkin varmistaa se, että merkinnän voi tehdä vain kuvan tekijänoikeuksien omistaja. Aika haasteellinen projekti, olettaisin.

Väännetään nyt vielä varmuuden vuoksi rautalangasta, että bloggaukseni koskee vain ja ainostaan netistä ladattuja ja netissä ei-kaupallisessa yhteydessä käytettäviä  valokuvia. Minusta kaupallinen yhteys on jo se, että on saanut hankittua mainostajia blogiinsa.

15 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Siinäpä oikea "ammattikuvaajan" mielipide. Minulta lähtee aina lasku perään, kun näen oman kuvani netissä ilman lupaa.

Timo Suvanto kirjoitti...

Olisipa mielenkiintoista tietää
1. Kuinka monta kertaa olet nähnyt kuvasi luvatta netissä?
2. Kuinka monta laskua olet pysytynyt lähettämään olemattomilla osoitetiedoilla?
3. Kuinka monta lähettämistäsi laskuista on maksettu?

Merja kirjoitti...

Luuletko, että kertoisin tällä palstalla? Pääsisitte vain ilkkumaan.

Peter Forsgård kirjoitti...

Tekijänoikeudessa minusta se perusperiaate on se, että tekijä saa päättää missä kuvaa käytetään. Taloudellinen aspekti on tavallaan toisisijainen, ihan kuten Suvanto kirjoittaa ei ne blogaajat niitä kuitenkaan ostaisi. Tavallaan mitään tulon menetystä siinä mielessä ole tapahtunutkaan. Luonnollisesti haastavaksi tilanne tulee, jos jatkuvasti käyttää muiden kuvia luvatta ja se vetää lukijoita ja sitä kautta klikkauksia blogissa oleviin mainoksiin. Niistä klikkauksista saa taas niitä tuloja. Lähtökohtaisesti jokainen valokuvaaja kuitenkin tekee omalla tavallaan päätöksen miten asiaan suhtautuu.

Suvanto nostaa erinomaisen pointin, miten kuvaajat voisivat hyötyä niistä kuvien varastamisista. Tuskin sitä varastamista kuitenkaan voi estää. Erilaisia yritelmiä on ollut ja on edelleen, toistaiseksi toimivaa tapaa ei ole löytynyt. Esim. suomalainen Kiosked on varsin kiinnostava tapa. Se voisi olla yksi ratkaisu, ainakin osittain.

Omat periatteet ovat, etten anna kuviani ilmaiseksi kuin mahdollisissa hyväntekeväisyys tarkoituksissa. Saatan jopa kuvata ilmaiseksi, jos kyseessä on sellainen hyväntekeväisyyshanke jota itsekin kannatan.

Timo Suvanto kirjoitti...

Maailmassa on paljon hyviä periaatteita. Minustakin olisi ihan asiallista, että saisin itse päättää monista minua itseäni koskevista asioista. Kuten vaikka nettiin laittamieni kuvien käytöstä.

Maailma vain ei ole oikein periaatteen ihmisiä ajatellen rakennettu. Tämä kirjoitus lähteekin siitä, millainen maailman on minun mielestäni eikä siitä millainen maailman pitäisi olla minun mielestäni.

Kuvia käytetään luvatta yksityisten ihmisten, yhdistysten yms. blogeissa ja vastaavilla nettisivuilla. Kuinka mittavaa tämä on? Minulla ei ole siitä harmainta haisua, mutta enpä ole nähnyt missään muuta kuin hatusta tempaistuja lukuja. Varastettujen kuvien käyttä kaupallisessa kontekstissa on niin riskaabelia, joten sitä tehdään suhteessa aika vähän. Ihan siitä syystä, että etu suhteessa kiinnijäämisen riskiin ja saavutettuun säästöön on niin pieni. Ei kannata varastaa.

Siksi minusta kuvien tekijänoikeuksien loukkauksista netissä ei kannata tehdä itseään isompaa juttua. Tietenkään se ei ole oikein ja tekijää voi harmittaa, mutta varsinkin ammattivalokuvauksen kokonaisvirrassa se on aika pieni sivu-uoma.

Ihmiset haluavat kuvittaa blogejaan muillakin kuin itse ottamilla kuvillaan. Toistan tässä blogissa olevaa ajatustani. Minusta tästä ei kannata tehdä isoa negatiivista asiaa vaan kohtuullisen kokoinen postiivinen asia. Neuvotaan blogien pitäjiä, miten ja mistä voi kysyä lupaa kuvan ottajilta, mistä löytyy ilmaista kuvamateriaalia, millaisten ehtojen täyttyessä kuvasitaatti on luvallinen.

Sanasta miestä ja pikselistä kuvaa. Lupaan laittaa tähän jatkoksi bloggauksen, jossa esitän oman näkemykseni siitä, miten pitäisi konkreettiseti toimia - ja miten ei pitäisi.

Pore Juusa kirjoitti...

Olihan taas juttu sarjassamme ammattivalokuvauksen alasajo. Hyvä, ettei ehdotettu tapporahaa jokaisesta nälkään tapetusta ammattivalokuvaajasta. Amatööriys rules.

Timo Suvanto kirjoitti...

Poren, kuka lieneekään, kommentit nyt voidaan jättää omaan arvoonsa. Onko kyseessä todellinen mielipide vai parodia, se ei oikein aukene minulle.



Timo Suvanto kirjoitti...

Minulta on kyselty privaatisti tämän johdosta, että hyväksynkö tosiaan kuvavarkaudet. Se tarkoittaa tietysti sitä, että en ole osannut sanoa ajatustani tarpeeksi selkokielellä. Yritetään vielä.

En hyväksy. Erityisesti en hyväksy toisen työn varastamista omaan ansiotarkoitukseen tai työn tekijän taloudelliseksi vahingoksi. Ennen kuin toisin osoitetaan, niin käsitykseni mukaan netissä tapahtuvat kuvavarkaudet ova hyvin marginaalisesti jompaa kumpaa tai jopa molempaa sorttia. Totta kai voidaan esittää, että kuvia varastetaan niin ja niin monen sadan miljoonan euron edestä, mutta nämä arvioit ovat täysin tyhjän päällä. Ihan kuten hyvitysmaksujen yhteydessä esitetyt summat kopioinnissa menetetyistä tuloista.

Uhria ei pitäisi syyllistää, mutta neuvoja välttyä rikokselta voi tietysti antaa. Kuten jos haluaa välttyä polkupyöränsä varastamiselta, niin sitä ei kannata jättää lukitsemattomana yöksi Korson asemalle. Jos haluaa, että kukaan ei varasta valokuvaasi omiin epämääräisiin tarkoituksiinsa, niin varmin tapa välttyä tältä on olla viemättä sitä nettiin.

Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, joille toisen omistusoikeus ei ole pyhää. Pikemminkin se on syy varastaa. Heitä on turha sen enempää valistaa kuin peloitellakaan. Mutta kun valokuvaa voidaan lainata ja siteerata luvallisestikin, niin minä lähtisin korostamaan tätä vaihtoehtoa negatiivisen "Älä varasta" kampanjoinnin sijaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olet siis sitä mieltä, etä juttuja voidaan kuvittaa ilmaisilla kuvasitaateilla reilusti ostettujen kuvien sijaan?

Timo Suvanto kirjoitti...

No en ole. Kyky kertoa mielipiteensä ymmärrettävällä tavalla kummasti katoaa, jos vastaanottaja haluaa tarkoituksellisesti ymmärtää väärin. Sitaatti on laissa sallittu lievennys tekijänoikeuteen. Se on tehty sananvapauden näkökulmasta, mikä on minusta ihan yhtä tärkeä kuin omistusoikeuskin.

Sitaattioikeus vaihtelee maittain. Esimerkiksi Ruotsissa on paljon tiukempi sitaattioikeus kuin Suomessa. Sitaattioikeutta käytettäessä kannattaa olla mielummin hiukan liian varovainen kuin vapaaseen tulkintaan luottavainen.

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko joku tietävämpi kertoa, miten saa kätevimmin
a) copyright-merkin ja kuvaajan nimen kuvaan itseensä
b) copyright-tiedot (mm. sähköpostiosoitteen) kuvan metadata-tietoihin siten, että kuvaa netissä katsova pääsee niihin käsiksi.

Kiitos
Avuton Aatu

Anonyymi kirjoitti...

Pitää muistaa myös se, että vaikka ei ole taloudellisia menetyksiä tai saatuja tuloja on olemassa aineettomat hyödyt kuten kunnia, käyttötarkoitus jne. Kukin tapaus tekijänoikeusasiassa sisältää samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia joten asian käsitteleminen oikeustapauksina ei aina ole itsestäänselvyys. Rikosnimikkeen tekijänoikeusrikos alla oleva tapaus riippuu kunkin maan omasta lainsäädännöstä eikä siksi voi ollakaan yhtenäistä kantaa mikä on tekijänoikeusrikos tai -rikkomus. Joissakin maissa laki toisessa maassa tehdystä tai internetissä tehty on rikos mutta toisessa maassa laillinen teko. Joissakin maissa saa siteerata vapaasti ja toisessa pienikin siteeraus on rikos. Kaikki kiellot ja sallimukset ei ole yleispäteviä asioita. Oikeuskäytännön tukena on ennakkotapaukset, lautakunnat ja lain tulkintaa tuottavat ryhmitymät sekä laissa määritellyt suorasti määritellyt perusteet. Mitä enemmän eri vaihtoehtoja on sitä enemmän erilaisia tulkintoja ja riitoja. Mikäli miettii sitä mikä on oikein ja väärin niin usein mennään metsään siinä koska on aina kaksi pääperustetta eli juridinen oikeus ja moraalinen oikeus. Ne ei aina ole yksi ja sama asia. Joskus tuntuu väärältä, että laki ja lain tulkitsijat kohtelee väärin niin silloin tulee kyseeseen moraalinen oikeus jossa asia on päinvastoin. Lakien tarkoitus ei ole automaattisesti kieltää asioita vaan olla apuväline siinä epäselvässä asiassa. Meillä on lakeja joista ei seuraa rangaistuksia kuten (heijastimen käyttö) ja lakeja joista sitten seuraa sakko, korvausvelvollisuus tai vapauteen liittyvä sanktio. Kun mainitsit, että on turhaa jatkaa hävittyä taistelua niin sekään ei ole itsestään selvää. Hyöty asiasta kun voi olla muukin kuin materiaalinen eli auttaa toisessa asiassa. Absoluuttista totuutta kun ei ole vaan on totuus ja sen variantteja jotka tekee mahdolliseksi asian muuttumisen.

Timo Suvanto kirjoitti...

Suurin osa tällä palstalla lausumistani ei yritäkään olla absoluuttisia totuuksia vaan minun mielipiteitäni. Absoluuttisiin totuuksiin vihityt löytyvät ihan eri foorumeilta.

Tekijänoikeuksia rikotaan niin monella eri tasolla. On selkeitä taloudellisessa mielessä tehtyjä varkauksia ja toisaalta ajattelemattomuutta, joista voisi käyttää luonnehdintaa "ei kovin mukava teko". Vähän kuin punaisia valoja päin kävely tai tien ylittäminen suojatien vierestä. Kaivokadulla hengenvaarallista hommaa, meillä Rekolan ainoissa valoissa ja parin suojatien kohdalla lähinnä harmitonta. Ainoa syy olla täällä tekemättä sitä on huono esimerkki kasvavalle sukupolvelle, jolle pitäisi olla hyvänä, ei huonona esimerkkinä.

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin tänne sivuille ja luin tämän kirjoituksen nyt ikään kuin ensimmäisenä Timon kirjoituksena. Joten laajempaa näkemystä ei kirjoituksista ole.

Joka tapauksessa ennen näiden kommenttien lukemista oletin ymmärtäneeni tuosta pointin. En itsekkään pidä kuvien luvattomista lainailijoista - kun se tapahtuu selkeästi kaupallisessa mielessä. Suurta ihastusta ei kyllä herätä ne kuvien pöllimisetkään, joita silloin tällöin tulee vastaan jonkun kotisivua koristamasta.

Mutta toisaalta niin kauan kun copyright merkki, joka sisältää myös nettiosoitten on kuvassa, niin samalla se on ilmaista mainosta. Tämän ymmärtämiseen meni minultakin aikansa.

Parasta on tietysti jos kuva on linkitetty suoraan sivulle josta se on lainattukkin. Silloin en ole koskaan lähtenyt itkemään linkitysten perään vaan ollut ihan tyytyväinen, että tietoisuus kuvista leviää.

Jos tällaisia lainauksia vastaan yrittää taistella, niin siihen ei auta kuin kuvien pitäminen siellä omalla kovalevyllä. Pointti on siis kokoajan se, että pitää olla suhteelisuuden tajua siihen mistä (yrittää) laskuttaa ja mistä ei. Ja mitä vastaan taisteluun kannataa käyttää aikaa ja energiaa. Ja miettiä onko kuvan luvattomasta lainailusta haittaa vai kenties jopa hyötyä. Ei ole yksi, eikä kaksi kertaa, kun olen havainnut äkillistä nousua jonkun kuvan katseluissa. Osoittautuu, että kuva löytyy jonkun vilkkaan liikennöinnin omaavan blogin jutun kuvituksesta tms.

Sitä minä kyllä en ymmärtänyt, miksi tuohon artikkelin alkuun piti valita noin heikko kuva. Vai onko kyse taiteellisesta otoksesta :-)

EDELLEEN, jo kuva löytyy sanomalehdestä (näinkin on tapahtunut) tai edes jonkun kaupallisen median nettisivuilta tai jopa TV:stä (tuttua myös tämä) tai mistä tahansa kaupalliselta toimijalta, niin olen yhteyttä ottanut. Yhteydenotto on yleensä sisältänyt vain kysymyksen mihin lasku tulee osoittaa.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kuvan valinta oli ihan tarkoituksellinen. Halusin korostaa sillä, että tällä kuvalla ei ole minulle sen paremmin taloudellista kuin emotionaalista arvoa. Se on vain räpsäisy. Lisäksi kuvassa ei ole ihmisiä, ainoastaan tunnistamaton silta ja villi varis, joten kuvan kohteilla ei ole erityisempia vaatimuksia kuvan julkaisin suhteen.

Toista pointtia yritin myös korostaa. Valokuvan kaupallisella varkaudella on niin lyhyet jäljet, että se ei voi millään olla todellinen ongelma. Lasku vain perään ja jos maksua ei kuulu, niin rikosilmoitusta vain tekemään. Senkin voi tehdä nykyään netissä. Jos minä näkisin oman kuvani vaikka Hesarissa, niin hyppisin riemusta ilmaan. Voi tätä onnen päivää. Jos en näkisi vaikka se on siellä, niin so what. Mitä ei tiedä, siitä ei voi tulla pahaa mieltä.