tiistai 8. huhtikuuta 2014

Junanvaihto Toijalassa





Toijala pelattiin Jackpotissa hetkeksi ainakin Suomen kartalle, kun sinne osui 57 miljoonan päävoitto. Tätä ennen tämä nykyään Akaan kaupunkiin kuuluva entinen kauppala oli tunnettu siitä, että sen takana ei ole paljon mitään. Sehän ei tietysti pidä paikkaansa, sillä Toijalan takana (täältä etelästä katsoen) on muun muassa Orivesi, josta käsin perheeni kävi 50- ja 60-luvulla usein junalla Turussa vierailuilla isän sukulaisten luona. Minulle Toijala oli paikka, jossa Turkuun menevillä oli junanvaihto.

Tästä tuli mieleen tarina, jonka totuudesta en ole varma. Pikemminkin päinvastoin. Sen kun on kertonut minulle lapsuudenystäväni, joka puolestaan oli kuullut sen oululaiselta appiukoltaan. Siitä huolimatta vastuu siirtyy täysin kuulijalle. Tarina menee suunnilleen näin.  

Oulussa asuvan tataariperheen isoisä Ibrahim kuoli joskus 50-luvulla. Hätä oli kova, miten saada isoisä hautaan, kun muslimien hautausmaa oli Helsingissä ja muslimien tradition mukaan hautauksen pitää tapahtua 24 tunnin sisällä kuolemasta. Vainajan lähettäminen ruumisautossa Oulusta Helsinkiin olisi tullut turkasen kalliiksi.

Keksittiin hyvä suunnitelma. Laitetaan isoisä yöjunaan makuuvaunuun yksistään. Sukulaiset Helsingissä tulevat noutamaan hänet aamulla, kun vain ilmoitetaan vaunun ja hytin numero. Näin selvitään yhdellä junapiletillä.

Näin tehtiinkin ja kaiken muun hyvän lisäksi makuuhytissä ei ollut muita. Ei muuta kuin isoisä yläpetille peiton alle ja asemalle vilkuttamaan hyvästiksi.

Kävi kuitenkin niin, että Kokkolasta samaan makuuhyttiin tuli kaupparatsu. Kun uni ei tuntunut heti tulevan silmään, niin kaupparatsu päätti ottaa taskumatistaan hyvän levyisen yömyssyn. Kohteliaana miehenä hän päätti tarjota yläpunkassa nukkujallekin, jos vaikka saisi tästä juttuseuraa.

Ei vastausta. Ei vaikka vähän olkapäästä tökkäsi. Kului hetkinen, ja juttuseuran puute alkoi vaivata kaupparatsua entistä enemmän. Kysyttiin uudelleen yläpetiläiseltä, että eikö napanteri maistuisi.

Ei taaskaan vastausta, jolloin kaupparatsu jo närkästyi ja ravisteli kunnolla, jotta toinen heräisi. Sen seurauksena isoisä Ibrahim putosi punkastaan lattialle. Kaupparatsu totesi heti, että kuolluthan se on. Mitäs nyt tehdään? Häntä syytetään vielä vanhan miehen kuolemasta.

Humalaiset aivot punnitsivat eri vaihtoehtoja ja päätyivät siihen, että vainajasta oli päästävä eroon. Tuumattu ja tehty. Kaupparatsu työnsi isoisä Ibrahamin ikkunasta ulos jossain Seinäjoen ja Haapamäen välisellä pitkällä metsäosuudella.

Omaatuntoa tietysti kolkutti ja muutenkin kauhistutti, mitä oli tullut tehtyä, mutta taskumatin lopun avulla kaupparatsu sai aamuyöstä unen päästä kiinni.

Sukulaiset olivat sovitusti Helsingissä aamulla isoisää vastassa. Vaan eipä hytissä ollut muita kuin krapuloissaan punkasta ylös kömpivä kaupparatsu.

- Tässä hytissä piti isoisä Ibrahimin matkustaa. Missä hän on?

- Juu, kyllähän se täällä oli. Mutta se vaihtoi junaa Toijalassa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika makaaberi tarina. Mahtaako olla siteeksikään totta?

Timo Suvanto kirjoitti...

Kun tarinan päähenkilö ja jutun alkuperäinen kertoja ovat molemmat edesmenneitä ja muita ei ole nimeltä mainittu, niin vaikea sanoa. Junanvaihto Toijalassa pitää kyllä paikkaansa. Sen voi tarkistaa vaikka VR:n aikatauluista.

Helsingin Maisteri kirjoitti...

Tarinan ei tarvitse olla tosi ollakseen hyvä. Niin tässäkin tapauksessa.