Sealfie

Vuoden 2014 Oscar-gaala jäi historiaan ainakin siitä syystä, että gaalassa otettiin maailman katsotuin selfie. Näyttelijä Bradley Cooper nappasi kuvan juontaja Ellen DeGeneresin kännykällä ja Ellen laittoi sen twiitaten jakoon. Sitä kommentoitiin ja jaettiin heti miljoonia kertoja Twitterissä.

Kuva ja sen Twiittaaminen herätti monenlaisia reaktioita maailmalla ja poikkitieteilijässäkin ristiriitaisia mietteitä.  Vähäisimmästä päästä näistä lienee ollut Twiitin kielioppivirhe (was po. were).  Tässä kuitenkin huomioita itse kuvasta ja sen merkityksestä median myllerryksessä.

Kuvahan on teknisesti ihan OK. Kohtuullisen oikein valotettu ja tarkennettu, eikä se ole tärähtänyt. Nykyajan kännykkäkamerat on kuin tehty selfien ottamista varten. Niissä on objektiivi myös näytön puolella, jolloin kuvassa olijat näkevät asettua kuvaan siten, että kaikkien kasvot näkyvät. Monissa ryhmäkuvissa olevista ihmisistä näkee, että he kuvittelevat näkyvänsä kunnolla kuvassa, jos he itse näkevät kameran. Monista ei kuitenkaan näy juuri muuta kuin se kameran näkevä silmä. 

Ehkä tässä konkretisoituu korostetusti ammattilehtikuvaajien aseman muuttuminen. He eivät olekaan enää parhailla kuvauspaikoilla edes tällaisissa tilaisuuksissa, jonne tavallisella rahvaalla ei ole edes pääsyä. Lehtikuvaajien osana on parveilla päättömän kanalauman lailla punaisen maton liepeillä ja ottaa samoja iänikuisia pönötyskuvia sisään menevistä julkkiksista. Tapahtumia kuvaamassa ovat tapahtuman ytimessä itse olevat. Varmaan jääkiekko-ottelutkin aletaan kohta lehtikuvata pelaajien kypäröissä olevilla kameroilla.

Kehitys kehittyy ja siihen joko sopeutuu tai sitten ei. En väitä, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta tätä kehityksen suuntaa ei varmaan mikään tule kääntämään. Valokuvaus on tullut siinä mielessä demokraattiseksi, että kuka tahansa voi ottaa kuvan tai videon, joka leviää miljoonien ihmisten silmien eteen. Hyvänä esimerkkinä pietarsaarelainen "kielinainen", jonka Youtube-videota tätä kirjoitettaessa on katsottu yli kymmenen miljoonaa kertaa. Sattumaa tai ei, niin hän on matkustanut Yhdysvaltoihin esiintymään juuri Ellen DeGeneres-show:ssa.

Toisaalta somen tiedonvälityksen demokraattisuus voidaan laittaa aika voimakkaasti lainausmerkkeihin ja kysymysmerkki vielä perään. Oscar-gaalaa juontavan DeGenereksen ja vaikka poikkitieteilijän selfiet ovat hieman eri asemassa, jos ajatellaan niiden tavoittamien katsojien määrää. Kun minä vastustan vaikka Guggenheimin tuloa Helsinkiin ohituskaistaa pitkin, niin tätä sanomaani en selfien avulla saa juurikaan levitettyä. Sen sijaan Ellen DeGeneres saa oman julkisuutensa vuoksi runsaasti julkisuutta myös ajamalleen hylkeiden pyyntiä vastustavalle agendalleen. Hylkeiden pyynnistä riippuvaiset inuitit ryhtyivätkin vastakampanjaan ja alkoivat lähetellä "sealfie"-kuvia sosiaalisessa mediassa.

Tasan eivät käy onnen lahjat tässä maailmassa. Sillä, jolla on asemaa ja rahaa, on myös valtaa enemmän kuin tavallisilla kännykän näprääjillä. Minusta on aika vaikeaa kuvitella, että tämä asia muuttuisi merkittävästi,  vaikka netin kautta kenellä tahansa on mahdollisuus saada äänensä ja sanomansa kuuluviin. Se kun ei yksin riitä. Sanomalla kun pitää olla myös kuulijoita. Taviksilla niitä ei ole. Heidän osansa on tulla potkituksi syrjään some-viestinnässäkin.