sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Jeesus-tarina


Tämän tarinan päähenkilö on Jeesus, joten kaikki niiden, jotka laulavat Suvivirrestä vain ei-uskonnolliset kohdat, kannattaa lopettaa lukeminen jo tähän.

Kävin Oriveden vanhainkodissa pitkästä aikaa katsomassa äitimuoria. Pirteästihän tuo näyttä jaksavan iästään ja muistamattomuudestaan huolimatta. Kiitokset vain koko henkilökunnalle. Minun omakohtaiset kokemukseni vanhusten hoidon tasosta eivät ole yhtäläiset monien muiden kannanottojen kanssa. Varmaan nekin kokemukseen perustuvat, mutta kokemuksia on monenlaisia. Puhun siis vain omasta puolestani - kuten aina muutenkin.

Oriveden viihtyisän vanhainkodin sen osaston olohuoneen nurkkaus, jossa äitini asuu. Siellä voi katsella ulkona näkyvää maisemaa, televisiota tai maalausta Jeesuksesta rukoilemassa erämaassa. Ihan oman makunsa ja tuntemustensa mukaan.


Minun puolestani vanhainkodin seinällä saa roikkua millaisia tauluja vain ja veisata Suvivirttä vaikka joululauluna. Kunhan vanhukset ja henkilökunta viihtyvät, näillä kun tuppaa olemaan aika suuri korrelaatio. Sen sijaan fyysikkona en malta olla kommentoimatta joitakin Jeesus-taulun optisia ratkaisuja.

Ylhäältä pilvien välistä lankeava ns. Jeesus-säde on optisesti oikein maalattu. Se näkyy vaaleampana tummaa taivasta vasten. 

Sen sijaan Jeesuksen sädekehä on minusta omituinen. Koska se luultavasti hohkaa valoa muuallekin kuin ihan suoraan ylöspäin, niin Jeesuksen tukan ja kasvojen ylipäänsä pitäisi olla vaaleammat kuin kauempana sädekehästä olevat Jeesuksen osat. Sama ilmiö esiintyy muun muassa ns. ilmaperspektiivissä. 

Jotenkin tältä pitäisi Jeesuksen sädekehän näyttää, jotta se olisi optisesti uskottava. 

Ei vanhainkodin Jeesus-tarina vielä tähän loppunut. Minun piti ottaa vaimon fillari kyytiin vanhainkodin pihalta. Eihän se mahtunut autoon kokonaisena, eikä minulla ollut mitään työkaluja mukana. Kävin nolona kysymässä vanhainkodin keittiöstä, olisiko talossa lainata jakoavainta. 

Ystävällinen keittäjä tutki laatikoita, mutta jakoavainta ei ollut. "Ei täällä ole kuin tällaiset jeesus-pihdit"  hän pahoitteli pitäen pihtejä kädessään.

"Niillähän homma kyllä hoituu", minä vakuuttelin. Kuten hoituikin. Fillari mahtui hyvin autoon, kun eturengas otettiin irti. Kuvassa pihdit (jotka tietysti palautin kiitosten kera) näkyvät auton takakontissa. Niitä kutsutaan myös papukaija-pihdeiksi, varsin ymmärrettävästä syystä. 

13 kommenttia:

Late kirjoitti...

Raamatun fysikaallisia ilmiöitä selittävät ovat selvästi jotenkin laiminlyöneet Jeesuksen sädekehän tarkastelun. Voisiko se olla jotekin sukua pallosalamalle? Koko ja muoto täsmäisivät hyvin. Varmaan sädekehdä ei ollut koko aikaa näkyvissä, ihan kuten pallosalamakin ilmestyy harvoin. Jos Jeesuksen pään päällä olisi ollut koko ajan sädekehä, niin olisihan tyhmenpikin ymmärtänyt vähemmästikin, että kyseessä täytyy olla Messiaan.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kyllä sen taytyy olla jokin plasmailmiö. Eikä se plasma voi olla kovin kuumaa, koska muutenhan ainakin hiukset kärähtäisivät.

Anonyymi kirjoitti...

Papukaija-pihdit ymmärrän, mutta Jeesus-pihdit?

Timo Suvanto kirjoitti...

Eiköhän tuon etymologia liene samaa sukua kuin jeesus-teipillä. Molemmilla tekee ihmeitä.

Late kirjoitti...

Odotan suurella mielenkiinnolla Eevan kommenttia. Jokohan Poikkitieteilijän paikka Helvetissä on sinetöity?

Jore Puusa kirjoitti...

Uskallan väittää autokorjaamolla yhden kesän rasvamontussa viettäneenä, että kysessä on
papukaijatongit. Tai häiriö nimessä johtuu siitä, että rasvamonttu oli Turussa. Ehkä Orivedessä onkin käytössä pihdit? Kyseinen työkalu on usein ainoa kesämökkien mutterinavaaja, siitä taas johtuu, että kaikkien kesämökkien kaikkien muttereiden olat (kulmat) ovat pyöristyneet niin, ettei niistä saa enää millään kiinni. Toivon, että poikkititeilijä löytää joskus aikaa vastata seuraavaan, pyöristynyt mutteri kysymykseen. "Vaikka ihminen on käynyt kuussa, ei toimivaa kaksitahtimoottoria ole vieläkään saatu aikaan". Miksei?
Tällä tarkoitan erityisesti perätuuppareita ja moottorisahoja ( ja nelareita kuten ruoholeikkurin B&S konetta). Näiden laitteiden ( joita on kymmeniä-, ellei satoja tuhansia Suomessa --- kaikki mutterit on pilattu juuri papukaijatongeilla. Viikko sitten jouduin avustamaan tällaisen kaksitahtisen perämoottorin ruumiinavauksessa sen lopettettua yhteistyön. Aikansa perheenisä veteli narusta ja moottori vastasi khölölölölööö. Sitten perhe -joka odotti veneen vieressä liiveissään liukeni. Ainoa työkalu isällä oli papukaijat. Hain veneestäni koko setin, jolla saimme kaasarin auki ja ylivuotisen 2T bensan sakat pois jne jne….johan alkoi päristä.

Anonyymi kirjoitti...

Kandee tutustua myös Herra Huuhun (Mäkelä).

Timo Suvanto kirjoitti...

Herra Huusta on oma juttunsa tässä blogissa, kuten myös herra Huu Haasta. Herra Mäkelä taas on tämän blogin ansioituneimpia kommentaattoreita. Etsivä löytää, bloggauksia on tosin jo yli 500.

Timo Suvanto kirjoitti...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos Oriveden (taipuu muuten Orivedellä) vanhainkodin keittäjä nimitti takakontissa näkyvää työkalua jeesus-pihdeiksi (puheesta en saanut selvää, alkaako jeesus tässä isolla vai pienellä kirjaimella), niin tässä jutussa ne ovat jeesus-pihdit. Myös googlatessa jeesus-pihtien nimellä saa vastaukseksi sekä tekstiä että kuvia kyseisistä työkaluista.

Siinä olen samaa mieltä, että nimestään huolimatta jeesus-pihdit ovat paholaisen keksintö (MKJ:n laajalti viljelemä ilmaisu). Niiden muttereiden aukaisukyky on huono, mutta muttereiden kulmien pyöristyskyky vastaavasti selvästi parempi kuin esim. jakoavaimilla, joilla niilläkään se ei ole huono. Jeesus-pihdit vain ovat yllättävän usein ainoa ei-hukassa oleva väännintyökalu, vaikka tilanteen pitäisi olla juuri päinvastoin. Kiintoavaimet tallessa ja jeesus-pihdit järven pohjassa. Pesukoneen letkun niillä saa kohtuullisen hyvin kiristettyä. Tuore kokemus.

Moottoreista ymmärrän yhtä vähän kuin Kirsi Kunnaksen Herra Pii Poo. Sen olen oppinut, että moottorisahaan kannattaa käyttää nimenomaan moottorisahabensaa, ei mitään itsetehtyä öljyn ja bensan sekoitusta

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Herra Huun isä on kummiskin eri Mäkelöitä, ei kovin läheistä sukua. Arvostamani kirjailija kuitenkin. Varsinkin Mestari on hieno teos. - Herra Huun lisäksi, tietenkin.

Unknown kirjoitti...

Hei Timo, äitisi on löytänyt tien, jota itsekin saan kulkea, juuri tänään (!) 20 vuotta sitten tuo ihmeellinen täytti sisimpäni hänen Rakkaudellaan. Hyvää pohdintaa. Mutta jos Jeesus ei tule tutummaksi kuin pihtien kautta kannattaa olla kiitollinen että on rukoileva äiti. Hyvää kesää blgistille toivoo toinen blogisti.

Timo Suvanto kirjoitti...

Parahin Seija. Suruksesi minun on kerrottava, että äitini suhde uskovaisuuteen on lähinnä torjuva. En ole koskaan kuullut hänen rukoilevan. Erityisesti hurskastelevat papit saivat hänet kirvoittamaan näistä vähemmän mairittelevia kommentteja. Tuskin haluat kuulla.

Kaisa kirjoitti...

Ok Timo. Jälleen kerran voin todeta, että luulo ei ole tiedon väärtti. Pieleen meni koko suureileva kommenttini, vaan tuo rakkaus on kuitenkin kantanut. Papit ovat minunkin mieltäni askarruttaneet...mutta se taas on toinen juttu se...saattaisin jopa olla äitisi kanssa samaa mieltä, kuka tietää. - Hyvää kesää & armorikkaita päiviä :) !