sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Eutanasia vs. pakkoruotsi




Mitä tekemistä näillä on toistensa kanssa? Sitä vain, että joku toinen tuntuu aina tietävän sinua paremmin, miten sinun pitää elää elämäsi ja miten siitä lopulta luopua.

Pakkoruotsin, siis pakollisen ruotsin kielen opiskelun kaikille suomalaisille, olen perustellen lytännyt niin monta kertaa, että en enää viitsi rasittaa näppäinsormiani. Katsokaa tästä blogista evästeellä "pakkoruotsi".

Eutanasian kieltämisen keskeiset perusteet ovat kristinuskossa. Elämä, surkeakin sellainen on Jumalan lahja ja sen lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Vaikka olen saanut ikäluokalleni tyypillisen ulkokultaisen kristillisen kasvatuksen (lähinnä koulussa, vanhempani eivät olleet kovin uskonnollisia, äitini suhtautui pappeihin lähinnä ivallisesti), niin itse olen uskonnoton. Kiitos kohtuullisen vapaan yhteiskuntamme voin elää ja olla näkemykseni kanssa varsin vapaasti. Minun ei tarvitse pelätä uskonnollisten piirien kivittävän minua uskonnottomuuteni takia. Ei edes silloin, kun sitä ehkä saattaisin toivos, eli mahdollisesti maatessasi kipujen vallassa voimattomana sairaalassa. Minusta on sietämätöntä, että elämäni viimeisillä hetkillä muut ehkä päättävät minun puolestani kuolemani ajankohdan sellaisilla uskonnollisilla perusteilla, joihin itse en usko lainkaan.

Siksi haluankin esittää paremman vaihtoehdon Raamattuun vedoten: "Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa."

Nuoruudessa tuli johdateltua yksi jos toinenkin ainakin Raamatun mukaan lankeemukseen ja vielä useampaa tuli yritettyä vikitellä samoille synnin poluille - kuitenkin vesiperän vetäen. Kuinka vähäisiä ja Jeesukseen uskovia nämä olivat, siihen en osaa ottaa kantaa, mutta jospa tässä määrä (vaatimatonkin) korvaisi laatua. Niinpä hyväksynkin tämän edellä mainitun paremman vaihtoehdon, että minut heitetään mereen myllynkivi kaulassa. Mutta vain sillä ehdolla, että aika ja paikka ovat minun valitsemani.

7 kommenttia:

Jore Puusa kirjoitti...

Viittä vailla itse hukkuneena (irroittaessani kolme vuotta sitten potkurinakseliin mennyttä ankkuriköyttä), suosittelen, että mieluummin pyydät ihmisen keksimää kosmista entiteettiä pudottamaan ao. myllynkiven suoraan päähäsi. Senverran keljuhkot fiilikset nimittäin syntyy kun vesi alkaa tupata ns. rööreihin.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kiitos vain vinkistä. Mutta jos Raamatussa lukee, että myllynkivi kaulaan ja mereen, niin tosiuskovalle se tarkoittaa juuri sitä eikä esimerkiksi myllynkiven pudottamista suoraan kalloon. Armeliaampaa hukkuminenkin on kuin sietämättömissä kivuissa makaaminen lisää morfiinia turhaa rukoillen.

Jore Puusa kirjoitti...

Myllynkivi lienee tulkintakysymys ;-) Ettei sillä vaan tarkoitettaisi hankalaa aviopuolisoa?
Kun ampuu päähänsä ja lähtee siitä että luoti menee sellaista 400-600m/s ja ihmisen reagointikyky on parhaimmillaankin 0,5s niin kerro kansalle -oi fyysikko- ehtiikö tuntea muuta kuin valon suhahduksen, ennenkuin vaihtaa hiippakuntaa eli kohtaa ikuisen pimeyden.
Uskova rouva blogissasi lienee kykenevä vastaamaan siihen kauanko pitää sitten odottaa hautumaan mullassa ylösnousemusta, tässä iässsä pitää nimittäin vakavasti miettiä vaihtoehtoja. Jos aika käy sittenkin pitkäksi ! Valokuvaajien helvetistä minulla on aavistus jo täällä maanpäällä. Amen.

Timo Suvanto kirjoitti...

Raamatussahan kerrotaan paljon vertauskuvin, joten siitä voi jokainen muodostaa omiin tarkoitukseiin sopivan tulkinnan. Tässä kuitenkin tuntuu, että kommentoijalla on mennyt käsitteet myllynkivi ja riippakivi sekaisin. Ainakin minun on vaikea kuvitella omaa aviopuolisoani myllynkivenä - ei tosin riippakivenäkään. Mutta kuten sanottua, jokainen tulkitsee vertauskuvia kuten itselleen parhaiten sopii.

Jore Puusa kirjoitti...

Ne 15 000 avio- ja avoeroa vuodessa puhuvat myllynkivenkin puolesta, ehkä?
Mutta olisi kiva jos ottaisit fyysikkona kantaa tuohon ihmisen tuntemuksen nopeuteen luotiin nähden -se on aina kiinnostanut

Timo Suvanto kirjoitti...

Ihmiset eroavat niin kovin monista eri syistä, mutta kai yleisesti voidaan sanoa kielikuvaa käyttäen, että avio/avoliitosta on tullut riippakivi jommalle kummalle tai molemmille osapuolille. Näin minun kielikorvani mukaan. Jos joku pitää myllynkivi-kielikuvaa parempana, niin siitä vain.

Signaali hermostossa voi edetä noin 100 m/s. Kaksi ärsykettä tunnetaan erillisinä, jos niiden välinen aika on enemmän kuin 1/10 sekuntia. Aaivojen sähköinen toiminta loppuu noin 0,5 sekuntia äkillisen kuoleman jälkeen. Nämä ovat mitattavissa olevia seikkoja. Näistä voisi päätellä, että esimerkiksi giljotiinilla mestattu ehtii kokea kaulansa katkaisun ennen tajunnan katoamista.

Sieluun ja sen käyttäymiseen kuoleman hetkellä ja sen jälkeen uskovien jutut ovat sitten ihan eri asia. Siitä ei ole mitään tieteellistä näyttöä, joten se jää pelkäksi uskon asiaksi. Kuten kaikki muukin Jumalan olemassa oloon ja suureen hyvyyteen liittyvä. Jälkimmäiseen liittyy vain turhan paljon vastatodisteita, jotka tosin eivät kunnon uskovia ole koskaan häirinneet liikaa. "Tutkimattomia ovat Herran tiet" on oikein savolainen ajattelumalli: "Voip olla niinni, voip olla toisinnii päin".

Nyt saan varmaan kimppuuni sekä uskovaiset että savon kieltä ihan oikeasti osaavat. Molemmista on kokemusta.

tiiiia13v kirjoitti...

" Jälkimmäiseen liittyy vain turhan paljon vastatodisteita, jotka tosin eivät kunnon uskovia ole koskaan häirinneet liikaa. "Tutkimattomia ovat Herran tiet" on oikein savolainen ajattelumalli: "Voip olla niinni, voip olla toisinnii päin"."

tämän perusteella jeesus et al sekä tokikin paavit ja papit ovat savolaisia.
vastuu siirtyy kuulijalle :-)