Autokuumeen vallassa

Takaisitko sinä näiden veijareiden autolainan?

Juhani (nimi muutettu) oli joutunut autokuumeen valtaan. Hän oli nähnyt eteläiseen Euroopan valtioon suuntautuneella matkallaan Studebaker - merkkisen (nimi muutettu, oikea vähän saman kuuloinen)  auton kadulla ja ihastunut siihen peruuttamattomasti. Kun auton omistaja oli vielä kertonut Juhanille, että hän oli aikaisemmin ihan tavallinen Juan (nimi ei muutettu), jolla ei ollut oikein onnea sen paremmin rahassa kuin rakkaudessa. Auton ostettuaan hänestä tuli Don Juan, jonka bisnekset alkoivat välittömästi luistaa ja naisiakin pyrki kyytiin niin paljon, että rumimpia sai pelotella äänimerkillä tiehensä.

Kotimaahansa palauttaan Juhani otti heti yhteyttä kaveriinsa Hallin Janneen (nimi muutettu).  Jannella oli yhteyksiä Studebakerin valmistajiin. Itse asiassa Jannen kaveri istui autoyhtiön hallituksessa. Olisiko mitenkään mahdollista, että Juhanikin saisi tällaisen ihmepelin alleen?

Janne pani toimeksi. Hän tilasi auton esitteet Juhanille. Toki näin hienon auton esitteet eivät olleet ilmaisia, olihan ne mittatilausbrosyyrit juuri Juhanille. Janne kertoi kuitenkin Juhanille, että kaikille esitteitä pyytäneille ei edes vastata ja niiden perään kuolaavat puolet maailman autoilijoista. Juhani maksoi innoissaan esitteistä 2 miljoonaa euroa (summaa ei ole muutettu). Esitteissä kerrottiin että Studebaker olisi juuri oikea auto Juhanille ja sopisi erinomaisesti Juhanin pihalle, jossa nyt oli ruma vaja pihapiirin miljöötä pilaamassa.

Pieni ongelma voisi tulla siitä, että Studebaker autojen valmistus lopetettiin jo vuonna 1966. Mutta se olisi vain hidaste, ei este. Juhani voisi nimittäin valmistaa itse oman Studebakerinsa. Sen hinta-arvio olisi vain 140 miljoonaa euroa. Saattoi kuulostaa kalliilta, mutta brosyyrissa kerrottiin sen olevan ehdoton katto.

Kyllähän autokauppiaan sanaan pitää luottaa, Juhani ajatteli. Jos ei siihen, niin mihin sitten?

Tosin hintaan tulisi lisää pari miljoonaa euroa vuosittain Studebaker brändilisää. Kyllähän Juhani ymmärtäisi, että ei näin vanhalla autolla saisi naisia Espalta kyytiin, jos nämä eivät näkisi auton olevan aito Studebaker. Studebakerin tunnistaa Studebakeriksi vai Studebakerin merkistä, ja sen käyttö ei tietenkään voi olla ilmaista. Juhani kertoi ymmärtävänsä ja piti tarjousta paitsi reiluna myös ainutlaatuisena, johon pitäisi ilman muuta tarttua - ja heti eikä vasta Helmikuun 15 päivä. Sitäpaitsi Janne oli kuullut varmana tietona, että jos Juhani ei heti älyä tehdä päätöstä asiassa, niin muitakin ottajia olisi jonoksi asti. Ikävähän autoa olisi myydä muille kuin Juhanille, mutta minkäs teet.

 Maksaisitko sinä 2 miljoonaa euroa vuodessa lisenssiä siitä, että saisit kertoa omistavasi tämän merkkisen auton?

Toinen pieni ongelma voisi olla se, että Juhanilla itsellään ei ollut rahaa, autokuumeensa ainoaan tepsivään lääkkeeseen. Juhanin rikkaat kaverit tosin sanoivat, että he kyllä rahoittaisivat  näin hienon  auton merkin ostamisen mielihyvin, kunhan Juhani ensin hoitaa ne 140 miljoonaa euroa jostain. Voisihan Juhani vaikka ottaa lainaa. Takaajia näin hienon tarjoukseen varmaan löytyisi.

Juhanin mielestä lainan ottamaninen ei tulisikaan olemaan mikään ongelma, vaikka rahat muuten Juhanin bisneksissä olivatkin tiukalla. Juhanin mielestä olikin parempi poltella sikaria ja säästä tulitikuissa kuin päinvastoin. Juhani kertoikin kaikille köyhille kavereilleen (no eivät kaikki olleet Juhanin kavereita, mutta se ei Juhania haitannut), että näillä olisi ainutlaatuinen ilo ja kunnia tulla takaamaan aidon Studebakerin hankintaan tarvittavaa 140 miljoonan euron lainaa. Kun auto saataisiin tehtyä, niin kaikki Juhanin köyhät kaverit saisivat katsoa sitä ihan ilmaiseksi ulkopäin ja 12 euron hinnalla kurkistaa jopa ikkunasta sisälle. Sitä Juhani ei katsonut tarpeelliseksi kertoa, että auto tulisi olemaan pääasiassa Juhanin pihalla ja oli jo oikeastaan sovittu, että autonkuljettajaksi tulisi Hallin Janne.

Kyllä Juhani ja Hallin Janne olivat kovin yllättyneitä, kun Juhanin köyhät kaverit sanoivat ei. Hirveitä aidon autoilun vihollisia, jotka kieltäytyvät tehdystä tarjouksesta, josta kerta kaikkiaan ei voisi kieltäytyä.