perjantai 27. syyskuuta 2013

Vauhtia ja yllättäviä juonenkäänteitä





Marimekon kompurointi kopiointijutuissa alkaa muistuttaa hyvää rikosromaani. Vauhtia ja yllättäviä juonenkäänteitä riittää. Viimeisin on ns. Laukkuskandaali, jossa ersä Marimekon kuvio väitettiin kopioidun espanjalaisen laukun kyljessä olevasta piirustuksesta.

Uutisen julkisti Yle, joka jatkoi tässä ansiokkaasti toimittaja Ari Korvolan viitoittamalla tuppeen sahatun lautakasan  viitoittamalla tiellä. Siis nimettömän lähteen puskista huutelua ilman todisteiden häivääkään. Tässä todisteilla tarkoitan näyttöä laukun ostamisen ajankohdasta. Sehän on asian ydin. Sen perusteella voidaan ainakin pois sulkea toinen kopioinnin suunta.  Länsimaisen oikeustajun mukaan todistustaakka on aina väitteen esittäjällä. Syyttömän ei tarvitse todistaa syyttömyyttään kuin korkeintaan Speden sketsissä.

Katunäkymän piirtänyt taiteilija Maija Louekari kertoo itse asiasta kuultuna.

"Olen törmännyt tähän laukkuun itsekin sen jälkeen, kun kuosini oli jo ollut Marimekon valikoimissa, ja ihmetellyt sen samankaltaisuutta. Oman Hetkiä/moments-kuosini inspiraationa olivat kaupunkinäkymät Helsingistä. Piirsin Helsingin keskustasta kaupunkinäkymää, jossa katse kohdistuu Esplanadin puiston suunnalta Fabianinkadun ja Pohjoisesplanadin risteymään. Tämä helsinkiläinen näkymä on selkeästi nähtävissä myös nimettömän lähteen Barcelonasta hankkimassa laukussa, sanoo Louekari Marimekon
tiedotteessa."

 Kovin suurta sen paremmin teknistä kuin luovaa osaamista ei tarvita vääntää oikealla olevasta Photoshopilla suodatetusta valokuvasta vasemmalla oleva piirustus. Minäkin melkein osaisin.


 Hyvänen aika. Onpa samanlainen kuva. Ääriviivat samat eikö vain? Kyseinen valokuva on hyvinkin saattanut olla inspiraation lähteenä, Laitinen Laiho arvioi.




Barcelonan laukku on kuin rikosromaanissa konsanaan oleva sivujuonne, joka näennäisesti eijohda minnekään, mutta jonka seurauksena onkin uusi ja yllättävä juonenkäänne. Olennaista tässä on se, että katukuvakuva ei ole syntynyt Maija Louekarin omassa päässä, vaan se piirretty suoraan valokuvaaja ja kirjailija  Markus Lepon 1960-luvulta peräisin olevan valokuvan mukaan. Yhtäläisyyden näkee vaikka sokea Reetta ja sen kiistäminen olisi Marimekolta kaiken uskottavuuden loppu.  Todennäköisin plagiointiketju menee siis näin. Lepon valokuva -> Loukeakarin piirustus -> espanjalaisen laukun kuva. Aika hassulta tuntuisi, että espanjalainen taitelija olisi tehnyt itsenäisesti piirustuksen katunäkymästä 60-luvun Espalta.

Valokuva esikuvana saa tehdä hyvinkin esikuvan näköisen maalauksen tai piirustuksen. Se saa suunnilleen automaattisesti uuden itsenäisen teoksen statuksen ja "taiteilijalla" on siihen yksinomainen tekijänoikeus. Kysymys ei siis ole tekijänoikeudellinen vain eettinen.
Marimekon brändi perustuu pitkälti siihen, että kankaiden kuviot ovat sen taiteilijoiden omaperäisen ja luovan suunnittelun tuloksia. Toisen ottaman valokuvan perusteella tehty piirustus ei ole sitä. En tiedä, onko Louekari informoinut Leppoa asiasta, mutta ratkaisevaa tässä on se, että hän on antanut ymmärtää  kuvan syntyneen pelkästään hänen oman luovuutensa tuloksena.

Tämä ei tiedä hyvää Marimekolle. Veikkasin aikoinaan, että näitä alkaa tippua. Enpä ollut tässäkään hirveästi pielessä.

ps. Louekarin katumaisemasta tulee eittämättä mieleen Henrik Tikkasen piirrokset. Tikkanenkin käytti näissä optista apuvälinettä, mutta se ei ollut valokuvan päällä oleva voipaperi, vaan Camera Lucida.


pps. Jos minun pikku kirjoitelmani on tyly, niin referenssiä kannattaa käydä katsomassa täällä.

ppps.  Voi voi. Alkaa käydä jo nuorta tyttöä sääliksi.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika karmea tuo photoshop-tekeleesi. Vaikka minä – et kyllä selvästikään sinäkään - ymmärrä taiteesta juuri mitään, niin suotakoon taiteilijoille kuitenkin jossakin määrin apuvälineiden käyttö. Kait sitä kuitenkin jonkinmoista luovuutta vaaditaan, että valokuvastakin saa pelkistetyn teoksen aikaiseksi. Vai meinaatko, että kuka tahansa tallaaja olisi valokuvan nähtyään päätynyt samaan taiteelliseen lopputulokseen? Aika harva taitelija taitaa tänä päivänä pystyttää maalaustelineensä kadun varteen ja paikan päällä tekee teoksensa valmiiksi – luulen mä.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kiitos kommentista. Mistä ihmeestä nimettömien taivaasta näitä oiken sataa? Photoshop-tekeleen kreditit voi kyllä lähettää Adoben insinööreille. Kuva on nimittäin juuri sellainen, minkä Photoshop tekee "Find Edges"-suotimella.

Eihän valokuvan käyttö piirroksen apuna ole kiellettyä. Minä vain en menisi silloin antamaan lausuntoa, että olen ollut Espalla piirtämässä kaupunkinäkymää, kun olen todellisuudessa piirtänyt sen vanhasta valokuvasta.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä meillä varsinainen "taideasiantuntija".

Samaa mieltä samankaltaisuudesta on myös taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho.

- Hyvänen aika. Onpa samanlainen kuva. Ääriviivat samat eikö vain? Kyseinen valokuva on hyvinkin saattanut olla inspiraation lähteenä, Laitinen Laiho arvioi.

Timo Suvanto kirjoitti...

Niin. Jos "taideasiantuntijan" mukaan voipaperin lävitse piirretty "valokuva on hyvinkin saattanut olla inspiraation lähteenä", niin olisi mukavaa kuulla Laitinen-Laihon avaavan hieman enemmän inspiraation käsitettä. Kuten myös plagioinnin näytön epävarmuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Kun jää housut kintuissa kiinni, niin totuuden kertominen heti on yleensä se paras vaihtoehto. Ile Kanerva voinee vahvistaa tämän.

Helsingin Maisteri kirjoitti...

Kiitos poikkitieteilijälle tuosta ylläolevasta linkistä: http://kritiikkiblogi.wordpress.com/2013/09/27/muotoilujohtajuus-marimekko-ja-hapea/

Alla lainaus tuon linkin tekstistä. Asia jota itsekin olen ihmetellyt viime päivinä.

"Kun toimittaja ei tajua itse mitään taiteesta, hän haastattelee Pauliina Laitinen-Laihoa, joka ei ole taiteen asiantuntija. Hän vain vertaa kahta samannäköistä teosta ns. verkkokalvokokemuksen perusteella, ja antaa arvion “näköisyyden” perusteella."

Timo Suvanto kirjoitti...

Katsoin juuri Ylen uutiset. "Taideasiantuntija" Pauliina Laitinen-Laiho oli "yllätetty" iltalenkiltä ja antoi lausunnon (jälleen kerran) Marimekon jutussa. En tiedä, kumpaa kohtaa tunsin suurempaa myötähäpeää. Pauliinaa vai Yleä, jonka mielestä on Laitinen-Laiho on maan ainoa lausuntoihin kykenevä "taideasiantuntija" kuten Jaakko Hämeen-Anttila on vastaavassa asemassa oleva islamin kulttuurin asiantuntija. Ainoa ero näiden välillä on se, että Hämeen-Anttilan asiantuntijuutta ei tarvitse laitta lainausmerkkeihin.

Laitinen-Laiho hankkii elantonsa konsultoimalla taide-sijoituksista ja taide-väärennöksistä. Hänen oman bisneksensä vuoksi esiintyminen taideasiantuntijana Ylen uutisissa on enemmän kuin suotavaa. Näillä ansioilla hän ei kuitenkaan
1) ole taiteen syntyprosessin asiantuntija
2) ole estymättä olemasan blondi.

Ylelle terveisiä. Etsikää joku, joka ymmärtää ja osaa kertoa taiteen syntyprosessista. Jos Juhani Risku on boikotissa, niin etsikää joku toinen, jolla ei ole omaa lehmää ojassa.

jyrki d-man kirjoitti...

Taidanpa alkaa kopioimaan vaikkapa 500 euron seteleitä. Jos ja kun jään kiinni, niin minä kyllä tunnustan rehellisesti että kyllä nuo oikeat 500 euron setelit ovat saattaneet hyvinkin toimia inspiraation lähteenä. Tosin alkuun tulen kyllä väittämään että omasta päästäni nuo olen tehnyt. Mistäpä minä nyt ikinä olisin tuollaisen arvoisia seteliä nähnyt...

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs siinä enää keuhkoat? Itsekin olet sanonut, että valokuvan pohjalta saa vapaasti tehdä piirustuksen. Keskittyisit omiin kuviisi ja jättäisit Marimekon rauhaan. Onko sitten mieli hyvä, kun suuri työllistäjä Marimekko on konkurssissa? Häh?

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Marimekko nimenomaan taitaa olla suuremmassa konkurssin vaarassa, jollei porukka siellä ala ymmärtää järkipuhetta. Taiteen "asiantuntijoista" ei siihen taida olla, joten n.s. yleinen mielipide voi olla se, jonka sakki osaa ottaa huomioon. Jopa ennen kuin vasta sitten, kun porukka äänestää lompakoillaan.

Saman näköistä tavaraahan saa Kiinasta 1/5 hinnalla; voi vaikkapa lähettää samoja kuvia jäljiteltäväksi.

Yksi ongelmahan on se, että kun on osoitettu mallien jo olevan jäljitelmiä, ei niitten jäljittely enää ole piratismia. Kuka vaan voi valmistaa ja markkinoida samanlaisia.

Anonyymi kirjoitti...

"Asiantuntijoiden" valinta tv-lähetyksiin on aina ollut vaikeata. Jo niin kauan sitten kuin vuonna 1974 tv:n suorassa lähetyksessä Uri Geller teki temppuja. Asiantuntijaksi oli kutsuttu tiedetoimittaja Pertti Jotuni. Ohjelmassa Jotunin asiantuntemus ei riittänyt, paikalle olisi pitänyt pyytää joku taikatemppujen tekijä kommentoimaan Gellerin suorituksia.

jyrki d-man kirjoitti...

Kysymyshän ei loppuen lopuksi ole siitä onko joku kopio, plagiaatio vai inspiraation lähde. Säälittävää on se taidepiirien moraalinen alennustila, jossa on täysin sallittua kieltää, valehdella ja vääristellä asioita.



heli kirjoitti...

Kiitos hyvästä ja valaisevasta kirjoituksesta.

Katselin itsekin tuota valokuvaa ja meinasin kääntää sen Photarilla ääriviivamuotoon tarkastaakseni kuinka tarkkaan tämä "inspiraatio" on osunut kohdalleen. Olihan se osunut.......

Marimekon kannattaisi nyt ottaa tästä opiksi ja rehellisesti tulla anteeksipyydön kera ihmisten eteen. Omissa silmissäni Marimekko on kärsinyt inflaation.

Timo Suvanto kirjoitti...

Uri Gelleristä sen verran, että vaikka hän muuten rahan päälle ymmärsikin, niin ei suostunut koittamaan koskaan onnetaan Randin miljoonan dollarin palkkion suhteen.

Marimekon konkurssi ei varmaan olisi minulle mieleen eikä tarkoitukseni. En ole myöskään Riskun tavoin erottamassa ketään firmasta. Se ei kuulu minulle. Nokia ja Marimekko ovat henkisesti suomalaista kansallisomaisuutta. Nokiaa voin kritisoida jopa omistajan äänellä, Marimekkoa vain yhtiön tilasta huolestuneena kansalaisena.

Timo Suvanto kirjoitti...

Todettakoon vielä, että siihen, rikkooko Louekarin piirros alkuperäisen valokuvan tekijänoikeutta, ei olisi tarvittu alan professoria (Rainer Oesch) asiaa tulkitsemaan. Ei se riko. Syy on varsin yksinkertainen. Valokuvan tekijänoikeudellinen suoja oli mennyt umpeen Louekarin piirtäessä sen lävitse.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1966, joten sen vanhemmalta ajalta valokuva ei voi olla. Valokuvan suoja-aika oli silloin 25 vuotta, joten se päättyi vuoden 1991 lopussa. Kyseinen valokuva on tavanomainen katunäkymä, ei missään tapauksessa valokuvateos. Vastaavista on sekä tekijänoikeusneuvoston lausuntoja ja ainakin yksi oikeuden päätöskin.

Matti Äyräs kirjoitti...

Mika Ihamuotila:

"Pidän huolen siitä, että Marimekon linja taiteelliseen alkuperäisyyteen on jatkossakin täysin ehdoton. Joskus tosin meidänkin on vaikeaa kontrolloida aivan kaikkea freelance-suhteessa globaalissa ympäristössä työtä tekevien suunnittelijoiden töiden taustojen suhteen. Mutta havaitessamme rikkeen sillä on välittömät vaikutukset sekä suunnittelijan asemaan että rikkeen kohteena olevaan työhön."

Odotan mielenkiinnolla, mikä on suunnittelijan ja hänen työnsä kohtalo jatkossa Marimekon tuotannossa.

Anonyymi kirjoitti...

Marimekon tj. Mika Ihamuotila oli tänään tv:ssä. Jos ymmärsin oikein, Marimekko lopettaa yhteistyön Kristina Isolan kanssa. Päätös tehtiin sen jälkeen kun ilmeni, että Maija Louekari oili käyttänyt Markus Lepon valokuvaa "inspiraation lähteenä".

Siis Isola sai potkut, koska selvisi,että Louekari ei ollut kertonut kaikkea. En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Voisiko joku selventää?

profesora de artes visuales, plástica kirjoitti...

Uaaauuuuu! que bueno quedo el bolso!!!! un saludo Ana
plasticaenla5del11.blogspot.com