Oikeaoppisessa snooker-lyönnissä leuka on kiinni köössä (kepissä), kuten takana oleva kaveri näyttää mallia, mutta vaarin selkä ei enää oikein taivu ja mahakin tuppaa ottamaan pöydän reunaan kiinni.
Kotipaikkakuntani Oriveden enemmän tai vähemmän
kunniakkaassa oppikoulussa opetettiin 60-luvun alussa pitkänä kielenä vain saksaa.
Meille perusteltiin sitä mm. sillä, että saksa on matematiikan ja tekniikan
kieli. Kun sitten lähdin opiskelemaan, niin huomasin edellä mainitun perustelun
täydelliseksi paskapuheeksi. Lingua franca oli jo silloin englanti ja minun
matikkalinjan erityislyhyt englanti antoi varsin vaatimattomat eväät niin
englanninkielisten oppikirjojen pänttäämiseen kuin ylipäänsä ulkomaalaisten
kanssa kommunikointiin.
Kun meillä Oriveden Opiston henkilökunnan perheisiin
kuuluvilla oli siihen aikaan vapaa osallistumisoikeus opistolla kesän lopussa
järjestettäville kielikursseille, niin käytin useana kesänä 70-luvun alussa
tätä tilaisuutta hyväkseni. Varsinkin keskustelutaito koheni kummasti
syntyperäisten opettajien ohjauksessa. Ainakin paremmin, kuin oppikoulussa,
jossa lyhyttä englantia minulle opetti sama opettaja kuin saksaakin. Sanat
saksalaisittain lausuen.
Opiston kursseilla oli opettajana useina vuosia Neil
Hardwick. Minulle hän ei sattunut koskaan opettajaksi, mutta hänestä pidettiin
kovasti sekä opettajan että ihmisenä yleensä. Eräskin kaukainen sukulaistyttöni
oli niin ihastunut Neiliin, että kävi kielikursseilla useana kesänä. Eikä
ihastuminen ollut pelkästään yksipuolista.
Kurssit kestivät siihen aikaan maanantaista lauantaihin.
Maanantaina oli tutustumisbileet, keskiviikkona puolikurssijuhlat ja
perjantaina päättäjäispirskeet. Kun Oriveden Opiston kesäkurssit olivat siihen
aikaan varsin tunnettuja parinmuodostuksistaan, niin sai lähinnä syyttää
itseään, jos tällä kattauksella ei onnistunut hankkimaan itselleen
preppauskaveria. Siis jos sillä mielellä oli kurssille tullut. Aika monet
olivat.
Neilin kaveri opistolla oli Tim Steffa. Hänellä ja Neil Hardwickilla oli legendaarinen
maine näiden kurssibileiden organisoijina ja ohjelman järjestäjinä. Eikä se
ollut ihan tyhjästä syntynyt. Meno juhlissa oli aika villiä, Orivedelle oli
juuri tullut Alko ja ylipäänsä juomakulttuurissa tapahtui 70-luvun alussa
siirtyminen ihan toisenlaiseen tyyliin kuin mihin vielä muutama vuosi aiemmin
oli totuttu. Niin yleisesti mutta etenkin Oriveden Opistolla.
Timin vetämällä kurssilla olin kerran. Heti kurssin alussa
jokainen sai valita itselleen englantilaisen nimen. Minä otin nimekseni Tim
O'Sullivanin. Siinä kun oli samoja tavuja kuin omassakin nimessänikin. Kun
vetäjänkin nimi oli Tim, niin minua kutsuttiin Irish Timiksi. Olihan se mukavampi
kuin Sauna Timo, jonka nimi ei ollut silloin vielä yltiöpäisen hulluuden symboli.
Tuskin oli tämä Timo silloin vielä syntynytkään
Tällaisia muistoja tuli mieleeni, kun kävin ystäväni kanssa
kokeilemassa snookeria. Olin aikaisemmin pelannut sitä ehkä yhden käden
sormilla laskettavan määrän. Johtuiko sitten harjoittelun puutteesta vai siitä
nomen ei ole aina omen, mutta joka tapauksessa hävisin melkein kaikki pelit,
viimeisessä päädyttiin tasapisteisiin. Kaiken lisäksi minä olin kuski, joten
biljardissa sallittu dopingin käyttökin jäi kahteen olueen neljän tunnin
aikana. Siis minun osaltani.
Snookerin aloituslyönti. Katsomalla kuvat nopeasti peräkkäin tämä toimii melkein kuin video.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti