Puolen miljardin budjetilla toimiva YLE julkaisi 7.6.2013 tutkivan kriittisen journalismin perinteitä kunnioittaen
seuraavan uutisen:
"Ylöjärveläistaiteilija Reijo Viljanen ihailee
kuninkaallisia. Ihailu näkyy kuvataiteilijan teoksissakin, sillä länsinaapurin
kuninkaallisista on syntynyt monta taulua. Näyttelyssäkin niitä on Tukholmassa
nähty, mutta nyt yksi tauluista on matkannut kohteelle itselleen.
Ruotsin prinsessa Madeleine ja hänen tuleva aviomiehensä
Christopher O´Neil saavat häälahjaksi kuvan avioliiton kauniimmasta
osapuolesta. Madeleinea oli Viljasen mukaan mukava maalata ryppyisten miesten
sijaan.
Pikkutarkkuutta Madeleinessa tosin vaadittiin. Otsalla
näkyvät irtohiukset esimerkiksi piti maalata sian niskakarvalla, siis
yksittäisellä.
- Olisin halunnut ojentaa taulun henkilökohtaisesti
Madeleinelle, mutta hänellä ei ymmärrettävästi ollut aikaa järjestää sellaista
tilaisuutta, Viljanen sanoo.
Viljanen sai kuitenkin Ruotsista osoitteen, johon lähettää
taulu. Viljanen liitti taulun matkaan saatekirjeen.
- Kirjoitin, että olisi suuri ilo, jos Madeleine iloitsisi
taulusta, Viljanen sanoo.
Kuningashuoneesta on jo tullut tieto, että taulu on päässyt
ehjänä perille."
Kuva oli minusta niin ilmiselvästi maalattu valokuvasta, että päätin ihan mielenkiinnon (valokuvanhan saa maalata ihan vapaasti) vuoksi etsiä originaalin. Netin samankaltaisia kuvia etsivä hakurobotti löysi sekä Viljasen itsensä maalauksensa kera, mutta yhdet jäljet johtivat sylttytehtaallekin.
Jälkikirjoitus 10.6.2013
Minullakaan ei ole ollut kunnon näkemystä fotorealismista. Ei se mitään, sitähän varten tätä blogia pidetään. Jotta poikkitieteilijänkin tietämys lisääntyisi.
Minulla oli aikoinaan ilo opettaa kuvankäsittelyn saloja yhdelle suomalaiselle fotorealismin konkareista, ainakin minun mielestäni tämä luonnehdinta on häntä kuvaava. Nimittäin Matti Hartikaiselle. Tässä hänen omilta sivuiltaan poimittu näyte suomalaisen fotorealismin huipuista.
Fotorealismi ei ole siis kopiointia, vaan kuvan nostamista korkeammalle tasolle pikkutarkan maalaamisen keinoin. Viljasen työt eivät edusta minusta fotorealismia, vaan lähinnä maalausten kopiointia. Jos haluaa olla ilkeä, niin kuvat ovat ns. thaimaa-laatua. Tässä sarjassa Viljanen on ihan kärkikastissa. Kuten minun nuoruudessani oli tapana sanoa jostakin, että kova kaveri sarjassaan, kunhan vain löytää oikean sarjan.
Laitetaan loppuun Matti Hartikaisen näkemys poikkitieteilijästä. Se ei ole fotorealistinen maalaus, vaan valokuvan pohjalta kurssilla harjoitustyönä Photoshopilla väännetty digikuva. Näköisyys on kuitenkin hämmstyttävä. Niin ulkoinen kuin sisäinen.
25 kommenttia:
Mihin tässä mukamas kopiraittia tarvitaan? Valokuvan saa maalata vaikka 2:1. Siitä on tekijänoikeusneuvoston, ei siis lautakunnan lausunto ja oikeuden antama päätös.
Lautakunta on yksin minun piikkiini menevä moka, kiusallinen siinäkin mielessä, että se on painetussa kirjassa. Jos nimimerkki Anonymous olisi lukenut muunkin tekstin yhtä huolella, niin olisi varmaan huomannut minun kommentoineen myös itse tekstissä valokuvasta maalaamista. Se on sallittua valokuvaajan tekijänoikeutta rikkomatta. Ilman valokuvaajan lupaa tehtynä minusta kuitenkin aika epäeettistä taiteiluja, jos jäljentämistä nyt voidaan taiteen tekemiseksi kutsua.
Sinänsä eriskummallinen epäsymmetria noissa kannanotoissa on. Valokuvan saa kopioida maalaustekniikalla, mutta ei toisinpäin. Vai voisiko? Tarkka kopio maalatusta taideteoksesta valokuvattuna; kai se sitten olisi luvallinen.
Logiikkaa saa hakea kuin heinää neulasuovasta joistakin tekijänoikeuslain yksityiskohdista. Laki perusperiaatteiltaan on tietysti ihan järkeen käyvä. Se antaa suojaa immateriaalisille asioille, joita ilman tätä suojaa olisi mahdotonta tehdä ainakin ammatillisesti.
Minulla on se käsitys, että pensselillä ja kynällä saa vapaasti tehdä "uuden ja itsenäisen" teoksen valokuvasta, eikä siinä ole mitään rajoitusta alkuperäisen "vain valokuvan" ja uuden teoksen välisestä yhdenmukaisuudesta. Voin olla väärässä, mutta kaikki saamani informaatio tukee tätä näkemystä.
Jos valokuvilla valokuvina olisi merkittävää jälleenmyyntiarvoa, niin tämähän avaisi ihan uuden distruptiivisen ansaintalogiikan (nyt kuulolla, Jore Puusa). Maalataan niin tarkkaan kuin osataan 1:1 kopioita valokuvista ja myydän ne sitten omina teoksinaan.
Valitettavasti (onneksi) tämä logiikka ei taida toimia. Minun on vaikea kuvitella sellaisia valokuvia, joilla olisi ihan oikeasti myyntiarvoa tällaisilla harmailla markkinoilla. Todella arvokkaat valokuvat ovat sitten originaaleja vedoksia, joten tämäkään polku ei taida johtaa rikkauksiin.
Hyvä yritys, mutta ei taida nämä siivet kantaa kovin pitkälle.
Sisustustaulu- ja julistekauppa on kuitenkin aika suurta. Tunnettuja valokuvia myydään julisteina ja painokuvina aika paljon.
JOS kerran piirroksen saa tehdä, niin esimerkiksi Adamsin Moonrise voisi olla yksi hyvä lähtökohta. Kunnon piirros, ja siitä painokuvia.... Ai ei vai? No miksei?
Jos signeeraus on Reijo Viljanen eikä Ansel Adams, niin mahtaako kauppa käydä?
Naurattaa jälleen tämä Suvannon "asiantuntevuus". Reijo viljanenhan on fotorealisti ja jos Suvanto ei satu tietämään, niin fotorealistit maalaavat nimenomaan valokuvista.
Kritiikin kärki onkin suunnattu itse uutista ja sen tehnyttä toimittajaa vastaan. Minusta siitä olisi pitänyt käydä ilmi käytetty maalausperiaate. Varsinkin kun tausta oli maalauksesta häivytetty.
Kauneus on katsojan silmässä. Minulle fotorealismin idea ei ole koskaan oikein auennut. Miksi maalata valokuvasta mahdollisimman hyvä kopio, kun valokuva on jo olemassa? Kärsivällisyyttä ja pensselin käytön taitoa se tietenkin vaatii, sitähän en käy kiistämään. Kumpikin ominaisuuksia, jotka meikäläiseltä puuttuvat.
Maalaukset saavat yleensä automaattisesti teoksen statuksen tekijänoikeusmielessä. Teoksen pitää olla tekijänsä itsenäinen ja omaperäinen tuotos. Ainakin minun on vaikea nähdä, miten fotorealistinen työ täyttää tämän ehdon.
Minustakin fotorealistisen teoksen pitäisi toteuttaa ainakin kaksi ehtoa.
1. Pitäisi kertoa, minkä valokuvan pohjalta se on tehty
2. Korrektiuden vuoksi pitäisi olla valokuvaajan lupa valokuvan käytöstä teoksen mallina. Lakihan ei tätä edellytä, mutta ei lakikirja olekaan mikään hyvän käytöksen opas.
Tässä oli nimerkki Sakarin hyvä kommentti, mutta poistin sen vahingossa. Sakari voi laittaa sen uudestaan, jos katsoo tarpeelliseksi. Muuten vastaus Sakarin kommenttiin blogin jälkikirjoituksessa.
Sakarin kommentti olikin minulla sähköpostina, joten tässä se.
Anonyymi edellä ei oikein nyt taas hallitse peruskäsitteitä. Ei valokuvasta maalattu kuva ole fotorealismia käsitteen varsinaisessa merkityksessä. Fotorealistinen teos on tätä tarkempi, yksityiskohtaisempi ja jopa vaikea erottaa valokuvasta, ainakin hieman kauempaa kun materiaalin olemus ei erotu. Valokuvan pohjalta tehty maalaus on useimmiten juuri tämänlainen - siloteltu ja kaunisteltu, tausta blurrattu jne. yrittämättäkään jäljitellä esikuvaansa sillä tarkkuudella kuin fotoreslistit sen tekevät.
Saattaahan Viljanen mainostaa itseään fotorealistina, ja saattaapa hänen töissään joku sellainen ollakin. Paljon muutakin hän näyttää tehneen, mm. versiointeja Aivazovskin merimaisemista. Ne olisivat selkeitä tekijänoikeusrikoksia, jollei AIvazovski olisi kuollut jo aikoja sitten. - Niin, jos maalaus on tehty Aivazovskin taulua esittävästä valokuvasta, niin kuin kaiketi on (tai painokuvasta), niin sittenhän tietysti.....
Fotorealismi oli vahvoilla joskus 60-70-luvuilla; silloin ARS 74 esitteli suuntausta suomalaisillekin melko laajasti. Satuinpa käymään Ateneumissa silloin ihmettä katsomassa. Mukana oli hyvinkin taiturimaisia teoksia, sille tasolle Viljasella on vielä matkaa.
Kuva lienee taiteilijan näkemys Suvannosta ammattivalokuvauksen alasajajana.
On niitä ollut ennenkin, mm. täällä
http://timosuvanto.blogspot.fi/2012/07/tilastollinen-viikkokatsaus.html
Tämä fotorealismi onkin mielenkiintoinen tyyli. Eihän toki Viljanen ole fotorealisti, vain 60-70-luvuilla maalanneet fotorealistit ovat. Mutta kai hänen tyyliään voi sanoa fotorealistiseksi? Sehän on valokuvan tarkkaa realismia. Maalauksen mallinahan on kautta aikain käytetty valokuvia apua - valokuvauksen keksimisestä lähtien.
Tietysti valokuvasta maalaaminen, eli tällainen kopiointi ei monenkaan mielestä ole ns. oikeaa taidetta, koska se ei ole tarpeeksi itsenäistä eikä siinä ole sisältöä. Mitä taide sitten onkaan...
Ja eihän Viljanen mielestäni kiistä, että maalaa valokuvien avulla. Tässä Ylen jutussa olisi tietysti voitu se mainita. Pitäisikö Viljasen sitten laittaa jokaisen maalauksen viereen alkuperäisen valokuvan kuva, esim. nettisivuilleen? Jos hän sitten kaikki on tehnyt jonkun valokuvan pohjalta.
Minä olisin valokuvaajana imarreltu, jos valokuvani olisi herättänyt taiteilijassa mielenkiintoa ja halua maalata kuva.
Kuten jo sanoin, jutuni ei ollut suunnattu mitenkään Reijo Viljasta vastaan. Kun katselin hänen töitään, niin ihan hyviä fotorealistisia pläjäyksiä tuli vastaan. Kansa pitää hänen töistään ja kyllä kansa tietää. Onko apurahataiteilu sitten jotenkin arvokkaampaa, sitä voi itse kukin mielessään pohdiskella.
Suurin syy Madden kuvan mitättömyyteen on luultavasti originaalissa. Kun kuvasta on tausta vielä häivytetty pois, niin maalaus on samaa kuin originaali. Täysin 2-ulotteinen snap shot. Ihan yksinkertaisesti tuntuu siltä, että taitelija on niin "rakastunut" malliinsa, että tyylitaju on saanut jäädä taka-alalle.
Reijo on näköjään tehnyt muitakin Ruotsin kuninkaallisia valokuvista:
http://viljanenreijo.galleria.fi/kuvat/Henkil%C3%B6muotokuvat,+Portraits/Ruotsin+kuninkaalliset+/Daniel,+Victoria+ja+Estelle.jpg
http://www.monstersandcritics.com/people/royalwatch/features/article_1695731.php/Baby-Princess-Estelle-Pictures
Kauneus on katsojan silmässä. Minä en arvosta näitä valokuvasta maalattuja muotokuvia kovin korkealle, teknisen taitavuuden ja kärsivällisyyden osalta korkeintaan. Ihan kunniallinen ammatti se kuitenkin on ja Reijo Viljanenkin näyttää pärjänneen ainakin myynnin suhteen ihan hyvin fotomaalarina. Joten onnea vain valitsemallaan tiellä, on niitä paljon huonompia valittu.
Kyllä minun mielestäni pitäisi mainita mistä kopio on tehty. Eli joo, kyllä olisi asiallista linkata alkuperäiseen valokuvaan.
Jos Suvannon mielestä kritiikin kärki kohdistuu toimittajaan ja hänen tekemään uutiseen, niin mielestäni tulisi pohtia, että mikä on ollut uutisen kohderyhmä ja laajuus.
Olihan tämä hyvä "lisämauste" Suomenkin mediassa näkyvillä olleeseen häähumuun ja tarkoitettu suurelle yleisölle. Madden häitä tunnuttiin uutisoitavan niin kovasti, että riittävän syvälle luotaavaa haastattelua ja uutista Reijo Viljasen maalaustekniikoista ja valokuvien käyttämisestä mallina ei tuohon saumaan varmaankaan tehty.
Nettisivuilla olevat uutiset pidetään myöskin kohtalaisen lyhyinä, jotta Matti Meikäläinen surffailleesaan niitä jaksaa useamman lukea ja klikkailla uutisesta toiseen. Nykyään kun nuo klikkausmäärät tuntuvat kiinnostavan sivustojen ylläpitäjiä kovastikin.
Mielestäni tämä oli juuri sellainen jutuntynkä, joka liittyy johonkin suurempaan uutisaiheeseen. Ja yhdyn "Th":n kommenttiin siinä, että valokuvaajana olisin otettu jos joku näkee ottamani valukuvan maalauksen arvoiseksi. Laillista kun se on.
Miksei vain voi kunnioittaa toisen omaa? Tämäkö taidemaalari?...ei todellakaan.
Ei Viljanen tyydy pelkastään kopioimaan kierosilmäisten kuninkaallisten kuvia, vaan kiinalaiselle kopiotehtaalle kelpaavat myös harvakseltaan luontoa kuvaavan harrastelijan keskinkertaiset otoksetkin. Ja miksipä kysyä mitään lupia tällaisiin kopiomaalauksten pohjaksi tarvittavien kuvien kuvaajilta, koska valokuvaus ei selvästikään ole tekijänoikeuksin suojeltua taidetta tämän herran/hidalgon mielestä, kunnes hän koskee siihen hevosenperskarvoillaan... (vai mitä siellä siveltimissä sitten onkaan), pöh!
Mites noi jotkut Virolaisen työt näyttää siltä että valokuvaan on lisätty photarissa maalausfiltteri ja niitä myydään taidevedoksina. Onko niitä oikeita öljyvärimaalauksia koskaan ollut edes olemassakaan?
Viitaten edelliseen: Ilmeisesti niitä ei ole olemassa, koska kysyin niiden perään sähköpostilla eikä mitään vastausta ole kuulunut...
Anonymouksen pitäisi ottaa selvää mitä fotorealismi on ennenkuin tulee viisastelemaan. Viljanen ei edes maalaa vaan varastaa printtaamalla valokuvan suoraan kankaalle. Tämän jälkeen rikoksen jäljet peitellään sutimalla aklyyri- tai öljyväriä taustalle. Jossain kuvassa ei ole viitsitty edes ryhtyä siihen. Viljasen taiteelliset lahjat ovat niin vähäiset ettei koskaan kykenisi maalaamaan fotorealistista työtä. Fotorealismissa maalataan teos. Valitettavasti digiteknologian aikana on vaikea maallikon erottaa digiprinttiä maalauksesta.
Lähetä kommentti