Thursday, 20 June 2013

Turhamainen ihmissyöjä





Englantilaisen lehden Daily Mailin verkkoversio julkaisi muutaman karhukuvan. Ne oli otettu - kuten lähes kaikki julkisuudessa näkyvät karhukuvat - Kuhmon piilokojuilta näitä kuvia seuranneille tuttuakin tutumman lammen rannalla. Jutussa mainittiin kolme "faktaa".

1. Karhu on verenhimonen peto, joka on halukas (willing, varmaan myös ready and able) käymään ihmisten kimppuun ja tappamaan nämä.
2. Tästä huolimatta karhu voi olla myös turhamainen
3. Tämä ilmenee siitä, että karhu katseli ihaillen peilikuvaansa lammen pinnasta

1. Karhu on tiettävästä tappanut ihmisen Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana kerran, vuonna 1998.  Tällöinkään karhu ei raadellut ihmistä, vaan läimäytti tätä kerran kaulaan pentuaan puolustaessaan.  Uhri kuoli pikemminkin huonon tuurin kuin karhun verenhimoisuuden johdosta. Ylipäänsä karhut hyökkäilevät Suomessa  ihmisten kimppuun pentujaan puolustaessaan tai jouduttuaan itse hyökkäyksen kohteeksi. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan nähnyt karhua luonnossa, vaikka moni on varmaan tullut nähdyksi tai ainakin haistetuksi karhun taholta. Niin yleisiä mutta kuitenkin ihmistä väistäviä karhut ovat.

2. Eläinten suhtautumista omaan peilikuvaansa on tutkittu jonkin verran. Tutkijat ovat sitä mieltä, että älykkäitä eläimiä, kuten apinoita, delfiinejä tai ehkä norsuja lukuun ottamatta eläimet eivät ymmärrä peilikuvan olevan niiden oma kuvajainen eikä myöskään lajin toinen yksilö.  Eläimet ovat yleensä täysin välinpitämättömiä omaa peilikuvaansa kohtaan. Ylipäänsä luonnossa on harvoja paikkoja, joissa eläin voi nähdä oman pelikuvansa. Sen näkemisen käsittelystä eläimen aivoissa ei ole eläimelle juuri hyötyä.

3. Kun karhu ilmiselvästi on pari metriä rannasta, niin se ei optiikan lakien mukaan voi nähdä omaa peilikuvaansa. Karhun sijainnin veteen nähden voi päätellä siitä, että esimerkiksi muutama rannalla kasvava risu on kuvassa karhun kuonon etupuolella.  Kuvaajan peilikuvan lammen pinnasta karhu sen sijaan voisi nähdä, mutta eipä tuo tunnu olevan asiasta erityisemmin kiinnostunut.

Kolme virkettä, kolme virhettä.  Halvalla saa halpaa tekstiä kaikilla kielillä ja vielä halvempaa käännettynä.  Lopussa järvi on vielä vaihtunut kesken kaiken joeksi. Tosiasiassa kuvan vesiallas on lähinnä suolampi eli olisiko englanniksi swamp pond. Vesi kun vesi, mutta virtaavassa vedessä kuvajainen harvoin on optisesti kovin laadukas.  Linjakasta toimituksellista otetta läpi jutun.

Jälkikirjoitus 21.6.2013

Poikkitieteilijän optisia kykyjä epäilevään kirjoitukseen kommentti.



Jos karhun nokka olisi juuri vesirajan yläpuolella, niin se näyttäisi olevan kuvassa ja kuvajaisessa yhtä kaukana vesirajasta. Kun nokan etäisyys vesirajaan peilikuvassa on selvästi lyhyempi, niin karhun on oltava vesirajan takana kameraan nähden. Alla oleva kaavakuva toivottavasti selventää asiaa.  Numerot ovat vesirajan kohta kussakin tilanteessa. Esimerkiksi vesirajan ollessa kohdassa 1. karhu on kokonaan veden päällä, siis vaikka kevätjäillä, kun jään päällä on jo sulaa vettä.





Pienen kuvankäsittelyn keinoin olen siirtänyt rantaviivaa siihen kohtaan, että kuvassa oleva karhu voisi nähdä kuvajaisensa lammen pinnasta. Nytkään kuva ei olisi kovin kirkas, koska valosta heijastuu sitä suurempi osa, mitä vinommasti säteet tulevat. Siksi kuvaaja saakin karhusta paljon paremman peilikuvan kuin mitä karhulla itsellään on mahdollisuus nähdä.

6 comments:

  1. Voihan ne heinät olla jotain veden päällä olevia korsia. Et voi mitenkään päätellä, etteikö karhu kurkottaisi kauemmaksi kuin rantaviiva ja siis olisi kykenevä näkemään tässä kuvan tilanteessa peilikuvansa.

    ReplyDelete
  2. Pitkä polttoväli vielä "lyhentää perspektiiviä" (en osaa selittää tarkemmin, esim. hiihtokisojen televisioinneissa sen huomaa), joten karhu on todennäköisesti kauempana vesirajasta kuin äkkiä näyttää. Heijastuksessa heinät on selkeästi karhun nenän ja veden välissä. Siis karhu ei voi itseään tuosta nähdä.

    Yhdyn poikkitieteilijän päätelmiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. perspektiivin "lyhentyminen ja pidentyminen" rippuu etäisyyksien suhteista. Pitkä polttoväli, kapea kuvakulma, pienet etäisyyksien väliset suhteet. Suhteet latistuvat syvyyssuunnassa.

      Palaan tähän ihan omassa postauksessa.

      Delete
  3. http://www.dailymail.co.uk/news/article-2344400/Wild-bear-admires-reflection-woodland-lake.html

    ReplyDelete
  4. Yksi ihan käytännön ongelma karhulla on. Nuo suolampareitten turverannat hötkyy ja tyyni vedenpinta on mennyttä kun painava otus astuu niin lähelle että voisi kuvajaisensa nähdä. Ellei karhu sitten olisi kärsivällinen ja odottaisi pinnan tasaantumista. Vahvasti epäilen ettei ole.

    ReplyDelete
  5. Ihmisen ymmärrys on rajallinen. Ihminen ei voi ymmärtää omaa ihmisyyttään pidemmälle. Kivet, kannot, karhut jne. pitää yrittää vaikka väkisin inhimillistää. En tiedä oliko ennen toisin.

    ReplyDelete