Thursday, 17 March 2011

Halpaa kuin saippua – liian hyvää ollakseen totta?




Kun uuden 512 sivuisen ja 2,590 kg painavan (punnitsin) suomenkielisen tietokirjan saa tarjouksesta hintaan 25,90 euroa, niin alkaa epäillä, että se on liian hyvää ollakseen totta.
Yllä oleva pitää kuitenkin paikkaansa, sillä juuri tuolla hinnalla ostin Readme.fin kustantaman jättimäisen tiedettä popularisoivan käännöskirjan Tiede – suuri ensyklopedia.

Jos minun pitää pikaisesti selvittää, kuinka hyvin fysiikasta kansantajuisesti kertovan kirjan fysikaaliset faktat pitävät paikkansa, niin kolme kohtaa on varmoja indikaattoreita: sateenkaari, valon polarisaatio ja erityinen suhteellisuusteoria. Jos sateenkaaren kerrotaan aiheutuvan kokonaisheijastuksesta, polarisaatiossa sotketaan hila ja polarisoiva kalvo ja suhteellisuusteoriassa valon nopeuden vakioisuus on selitetty päin honkia, niin silloin on syytä epäillä muutakin sisältöä.

Sateenkaaresta Tiede-kirjassa on vain pari lyhyttä mainintaa, joten pitää keskittyä muihin. Polarisaatio ensin. Ei näytä kovin hyvältä. ”Vasemmalta oikealle kulkeva aalto värähtelee ylös ja alas, eteen ja taakse ja kaikkiin mahdollisiin suuntiin niiden välissä.”

Mitähän tällä ajetaan takaa? Varmaan sitä, että sähkömagneettisessa aaltoliikkeessä sähkökenttä värähtelee kaikkiin liikettä vastaan kohtisuorassa oleviin suuntiin – kuten myös sähkökenttää vasten kohtisuorassa oleva magneettikenttä. Eteen ja taakse ainakin vaativat jonkin kiinnityksen; minkä suunnan suhteen. Mutta eteenpäin. ”...jättävät valtaosan värähtelemään kohtisuoraan.” Kuviosta ja seuraavasta virkkeestä voidaan päätellä, että kyseessä on lapsus, jonka pitäisi olla pysty- eikä kohtisuoraan. …

”Alla olevassa suotimessa pystysuuntaiset aallot kulkevat polarisoivan suotimen läpi…” Varmaan kulkevat, mutta eivät tällaisen rakenteen vuoksi. Kuvassa ei ole polarisaatiosuodin vaan hila. Polarisaatiosuodin koostuu pitkistä samansuuntaisista molekyyliketjuista, joissa niihin osuva valo saa molekyylien elektronit värähtelemään, jos valoaallon sähkökentän värähtelysuunta on sama kuin molekyyliketjun suunta. Juuri tämä valo imeytyy suotimeen. Siis molekyyliketjujen suunnan ollessa vaakasuora pystysuorassa suunnassa värähtelevät aallot pääsevät lävitse, vaakasuorassa värähtelevät imeytyvät eli absorboituvat suotimeen. Täsmälleen päinvastoin kun kirjan kuva antaa ymmärtää.

Entä välisuuntaan värähtelevät aallot? Miten niille käy?

Niiden värähtely voidaan jakaa kahteen komponenttiin: vaakasuoraan ja pystysuoraan. Pystysuora osuus menee lävitse ja vaakasuora ei. Lopputuloksena on lähes täydellisesti (suodattimen laadusta riippuen) polarisoitunutta valoa.

Lopussa puhutaan vielä pintaheijastuksista. Heijastuminen kun on nimenomaan pinnassa tapahtuva ilmiö, niin lienee aika sekoittavaa puhua pintaheijastuksista, ikään kuin olisi olemassa myös syväheijastuksia.

Polarisaatio ei ole niitä helpoimpia valo-opin osa-alueita. Jos se hyvää tarkoittaen kansantajuistetaan aivan väärät mielikuvat antavasti, niin tehdäänkö kansansivistykselle palvelus vai karhunpalvelus? Ei minulla ole siihen selkeää vastausta.

Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu – kiireessä vielä enemmän. Kun upeasti kuvitetun kirjan saa tällaiseen hintaan (tarjoukset vaihtelevat kaupoittain), niin eihän lasta kannata heittää pesuveden mukana. Tässä tieto maksaa kymmenen senttiä grammaa kohti. Se ei ole minusta paljon ja sillä hinnalla sietää muutaman virheenkin. Kuten sen, että pituusyksikön nimi suomeksi on senttimetri, ei centimetri. Samalla sivulla 117 polarisaation kanssa.

Entäs se suhteellisuusteoria?

Palataan siihen jatkossa, jos kiinnostusta sitä kohtaan ilmenee.

9 comments:

  1. Asiavirheiden ja (karkean) kirjoitusvirheen osuminen samalle sivulle ei minusta lupaa hyvää, ts. pitäisin sen perusteella todenäköisenä, että niitä on kirjassa aika lailla enemmänkin. Mitä kirjassa sanotaan suhteellisuusteoriasta?

    ReplyDelete
  2. Vaikuttaa tilatulta kommentilta, mutta ei sitä ole. Tiede-kirjassa sanotaan (sivulla 302), että liikkuvasta lähteestä lähtevä valo kulkee samalla nopeudella kuin liikkumattomasta lähteestä lähtevä (lievää tautologiaa. kirj. huom.)

    Pitää paikkaansa, mutta se ei ole tämän asian ydin. Näin nimittäin käyttäytyy esimerkiksi ääni. Paloauton sireenin ääni etenee ihan yhtä nopeasti lähti se paikallaan olevasta tai liikkuvasta autosta. Doppler-ilmiö on sitten ihan eri juttu.

    Sen sijaan jos kuulija liikkuu ääntä kohti, niin ääni näyttää tulevan vastaan nopeudella, joka on äänen nopeuden ja liikkujan nopeuden summa. Valo käyttäytyy toisin. se tulee aina vastaan samalla valonnopeudella, riippumatta havaitsijan nopeudesta. Siinä on yleisen suhteellisuusteorian ydin, johon kaikki sen ilmiöt perustuvat.

    Valonnopeus on yhdyssana, kun se on yksikkö. Siis valon nopeus on valonnopeus.

    Täytyy myöntää, että kirjaa tässä pitkin iltaa selaillessa (kirja on hyvin mielenkiintoinen, sujuvasti tehty ja sen lukemiseen juuttuu) silmään pistää yhtä sun toista omilta erikoisaloilta. Tilastotieteessä (sivu 197) on varmaan tarkoitus kertoa validiteetista ja reliabiliteetista, mutta reliabiliteetin kohdalla sanotaan vaatimuksen olevan se, että kerätty tieto on täsmällistä. Minusta luotettavuus ja täsmällisyys eivät ole synonyymeja.

    ReplyDelete
  3. Helppo se on irvailla, että "väärin sammutettu". Olisitko itse kääntänyt paremmin?

    ReplyDelete
  4. Nämä kohdat olisin, olisin jopa pyrkinyt korjaamaan alkuteoksessa mahdollisesti olleet virheet. Muita virheitä olisin varmasti tehnyt sitten näidenkin edestä.

    Nykyään monia kirjoja kukaan ei vaivaudu edes kritisoimaan. Minusta asiallinen kritiikki ja virheiden osoittaminen on suurin kirjalle ja tekijöille annettava huomionosoitus. Ainakaan minua se ei kohdalle osuessa ole koskaan loukannut, vaan olen aina arvostanut sitä, että joku ylipäänsä vaivautuu kommentoimaan minun hengentuotettani. Vaikka antamalla sille kunnian tulla palkituksi historian ensimmäisellä ja toistaiseksi ainoalla "Kuukauden kärsä" arvonimellä.
    Röh röh!

    ReplyDelete
  5. Mistä mukamas kirjan saa tuohon hintaan? Kävin akateemisessa ja hinta oli 32 ja jotain euroo. En ostanut, kun jostain saa halvemmalla. Mistä?

    ReplyDelete
  6. En sano. Kyseisessä kaupassa oli tasan yksi kirja ja hintakaan ei ollut juuri 25.90. Laitoin sen tähän, koska silloin grammahinnaksi tuli tasan 10 senttiä. Paljoa en valehdellut. Hinta alkoi kuitenkin kakkosella. Kolme kymppiäkään ei näin tukevasta kirjasta ole paha hinta.

    ReplyDelete
  7. Hm. Mitä pitäisi arvella kirjaesittelyn luotettavuudesta yleensä, jos hintakin oli väärennetty?

    ISBN-numero ja sivumäärä ovat useimmissa arvioinneissa oikein, lieneekö ainakin jälkimmäinen tässäkin.... No, oman nimen sisältäneiden teosten 'arvosteluissa' on kyllä joskus osumaprosentti keskittynyt juuri noihin faktoihin. Ainakin on ollut selvästi pääteltävissä, että arvostelija repostelee kirjaa, jota ei ole lukenut. Siitä propsit, että tässä puheena olevassa jutussa kirjoittaja sentään myöntää sen selkeästi.

    ReplyDelete
  8. Yllä olevassa kuvassa esiintyy käsite "polarisoitu kuva". Taitaa ilmetää sitä, että kääntäjä ei oikein osaa suomeakaan, saati sitten ymmärtäisi puheena olevasta asiasta hölkäsen pöläystä.

    - Ja juu, kyllä. Osaisin kyllä suomentaa juuri nämä tekstit paremmin.

    ReplyDelete
  9. Meinasin kommentoida "polarisoitua kuvaakin", mutta sitten hellämielisyys voitti. En viitsinyt kääntää enempää puukkoa haavassa, vaikka sanonta "silloinhan se on miestä potkittava, kun se maassa makaa" ei ihan tuntematon minullekaan ole.

    Toisaalta asioiden suhteuttaminen johonkin viitekehykseen on yleensä paikallaan. Vaikka tässä kirjassa näyttää olevan hieman klappia siellä sun täällä, niin siinä kuitenkin liikutaan ihan eri tasolla kuin niissä kymmenissä ja sadoissa hömppätieteen kirjoissa, joita kirjakaupat ovat pullollaan. Esimerkiksi hakusanalla "homeopatia" saa BookPlusista heti 11 suomenkielistä kirjaa tarjolle.

    ReplyDelete