Saksassa valokuvaajan ammattinimike on suojattu. Valokuvaajan titteliä (Fotgraf) saa käyttää vain valokuvakoulun läpäissyt henkilö. Siis vähän samaan tapaan kuin vaikka toisen optiikan alan ammattinimike, optikko on Suomessa suojattu. Tosin sillä erotuksella, että optikon tointa saa harjoittaa vain laillistettu optikko, kun taas valokuvia sekä harrastusmielessä että ammatikseen saa ottaa kuka vain. Niin Saksassa kuin Suomessa.
Valokuvaajan ammattinimikkeen suojaamista on vaadittu Suomessakin. En kyllä ymmärrä miksi. Esimerkiksi minulla on suoritettuna sekä valokuvaajan ammatti- että erikoisammattitutkinto. Kun ne minun tapauksessani liittyvät lähinnä tieteistekniseen valokuvaukseen, niin millaisen takuun ammattitaidostani valokuvaajan titteli antaisi vaikka hääkuvausta minulta kysymään tulevalle asiakkaalle? Ei mitään. Kadultakin löytyy parempia ja ainakin innokkaampia hääfotareita.
Viime viikonloppuna minulle tarjoutui kuitenkin tilaisuus harjoittaa ihan perinteistä valokuvaajan ammattia. Olin tiedekeskus Heurekassa Väestöliiton järjestämässä tilaisuudessa potrettivalokuvaajana. Kävijät saattoivat halutessaan ottaa itsestään perhepotretin istumassa Heurekan aulan isoilla tuoleilla. Potretti tulostettiin kävijälle muistoksi saman tien pienellä Canon Shelby sublimaatiotulostimella. Tulostuksen aikana saattoi pitää pienen väriopin luennon, kun kuvan tulostuminen väri kerrallaan näkyi niin hyvin.
Otin kahden päivän aikana kuvia 6 tuntia yhteen menoon ilman taukoja molempina päivinä. Kuvan ottaminen tulostamisineen vei aika tasan 2 minuuttia, joten sekä kerto- että jakolaskua hyväksi käyttäen päästään reiluun 300 tulostettuun kuvaan. Tulostin toimi moitteetta, vaikka se ulkonäkönsä puolesta näytti enemmän lelulta kuin ammattilaisen työvälineeltä. Ulkonäkö saattaa pettää.
Kun homma oli näinkin liukuhihnamaista, niin valojen suuntaamiseen ja muuhunkin asetteluun ei ollut aikaa. Ainoat variaatiot olivat, että yhteen tuoliin menneistä otin pystykuvia, kahteen vaakakuvia. Valaistus oli yhdistettyä luonnonvaloa ja salamaa. Luonnonvalon valotusta piti aika ajoin vähän säätää, kun aurinko oli väliin pilvessä, väliin paistoi kirkkaalta taivaalta.
Kuvat otettiin vaakaan -
tai pystyyn - siinä variointi
Kuvat otettiin vaakaan -
Täytyy myöntää, että tällaisen rupeaman jälkeen ei kadehdi seisomatyöläisten työtä ainakaan sen seisomisen suhteen. Pitkään seisomiseen tottumattomat jalkani tällä iällä olivat sunnuntain päättyessä niin jäykät, että en päässyt enää kyykkyyn. Onneksi minulla oli nuori ja notkea assistentti noukkimassa vaarille ne tavarat, jotka aina aika ajoin putoilivat maahan.
Vaikka kuvaus on aina suunnilleen samanlainen tapahtuma, niin kuvattaville se on ainutkertainen. Aika äkkiä huomaa ne repliikit, joilla pääsee kuvattavien kanssa nopeasti juttuun, mutta kuitenkin niin, että voi helposti irrottautua seuraavaa kuvausta varten. Kun kuvan tulostus kesti noin minuutin, niin sanoin yleensä: ”Tulostus kestää minuutin, mutta tuloste 100 vuotta. Näin ainakin mister Canon lupaa.”
Vaikka lähtörepliikki vakioitiin, niin vastarepliikeissä oli melkoista variaatiota. Tässä joitakin.
”Onkohan mitään sukua sille television Cannonille?”
”Hyvä ettei kesto ole päinvastoin”
”Kenelle saa reklamoida, jos värit on 100 vuoden päästä haalistuneet?”
”Sittenhän on yksi syy lisää elää vielä 100 vuotta.”
Nokkelia nuo suomalaiset.
Oli toki muunkin kielisiä kuvattavia. Suurin yksittäinen ryhmä oli venäläiset, joihin auttava venäjän kielen taitoni teki poikkeuksetta vaikutuksen. Ruotsinkielisistä ei yksikään suostunut puhumaan kanssani, vaikka ruotsin kielen taitoni on ihan eri tasolla kuin kökkövenäjäni. Kun kyselin vieraamman näköisiltä ja kuuloisilta, mistä kaukaa mahtoivat olla, niin kuvassa kävijöitä oli noin 15 eri maasta.
Melkein kaikki kommunikoivat kanssani englannilla. Se nyt vain on maailman kommunikaation kieli tänä päivänä ja sillä tulee toimeen kaikkialla. Joissakin paikoissa paremmin, joissakin huonommin, mutta aina varmimmin kuin millään muulla kielellä. Muiden kielten osaaminen on osaajalle rikkaus, englannin osaamattomuus pelkkää köyhyyttä.
Kaksi päivää oli juuri passeli aika. Myös sen toteamiseen, että potrettikuvaajan ammatti ei taida olla se minun juttuni. Ainakaan jokapäiväisen leivän tuojana.
Kuvaaminen ja ihmisille ilmaisen kuvan antaminen saavat aikaan mukavan positiivisen ilmapiirin. Sähköisen kuvan tulvassa tuloste on kuitenkin monille ihmisille "se juttu", jota kävijät jaksoivat jopa hieman jonottaa. Ikävällä asenteella varustettuja kuvattavia ei tullut vastaan, ellei sellaiseksi nyt lasketa sitä suurperheen isää, joka vaati kuutta kopiota kuvasta, mutta jolla ei ollut aikaa jäädä odottamaan niitä, vaan hän jätti minulle kaksi postitusosoitetta. Toiseen kuvista neljä, toiseen kaksi. Kirjekuoria ja postimerkkejä varmaan näin isosta talosta löytyy.
Kuvaaminen ja ihmisille ilmaisen kuvan antaminen saavat aikaan mukavan positiivisen ilmapiirin. Sähköisen kuvan tulvassa tuloste on kuitenkin monille ihmisille "se juttu", jota kävijät jaksoivat jopa hieman jonottaa. Ikävällä asenteella varustettuja kuvattavia ei tullut vastaan, ellei sellaiseksi nyt lasketa sitä suurperheen isää, joka vaati kuutta kopiota kuvasta, mutta jolla ei ollut aikaa jäädä odottamaan niitä, vaan hän jätti minulle kaksi postitusosoitetta. Toiseen kuvista neljä, toiseen kaksi. Kirjekuoria ja postimerkkejä varmaan näin isosta talosta löytyy.
Asiakas on aina oikeassa - ja pamppu vasemmassa. Harmi, että hukkasin osoitteen jonnekin. Jos joku tunnistaa kuvauksesta itsensä, niin voi laittaa osoitetietonsa alla oleviin kommentteihin. Kuvat tulevat niiden mukaan.
Time lapse elokuva kuvauksista täällä. Tässä pätkässä on tunti tungettu kahteen minuuttiin. Video on otettu Logitech HD Pro Webcam C910 nettikameralla HandyAvi ohjelman ohjaamana. Musiikki on tekijänoikeusvapaata tavaraa, jota netissä on saatavissa yllin kyllin. Mm. täältä. Ei kaupalliseen tarkoitukseen videoita tekevän on aivan turha tehdä musiikin ja ylipäätänsä äänien suhteen tekijänoikeusrikkomuksia, kun netistä on ladattavissa maksutta molempia yllin kyllin jokaiseen makuun.
Maksuttomuudesta puheenollen Heurekan potrettikuvauksen ilmaisuus epäilytti etenkin ulkomaalaistaustaisia (kuten korrekti ilmaisu nykyään kuuluu) kuvattavia. Erästäkin tummaihoista kuvattavaa piti vakuutella useaan kertaan, että sekä kuvan otto että tuloste ovat molemmat ilmaisia eikä kuvia arkistoida mihinkään rekisteriin. Olisiko koettu elämä antanut aiheen epäillä, että niin ilmaisten lounaiden kuin valokuvienkin maksun aika tulee ennemmin tai myöhemmin.
Maksuttomuudesta puheenollen Heurekan potrettikuvauksen ilmaisuus epäilytti etenkin ulkomaalaistaustaisia (kuten korrekti ilmaisu nykyään kuuluu) kuvattavia. Erästäkin tummaihoista kuvattavaa piti vakuutella useaan kertaan, että sekä kuvan otto että tuloste ovat molemmat ilmaisia eikä kuvia arkistoida mihinkään rekisteriin. Olisiko koettu elämä antanut aiheen epäillä, että niin ilmaisten lounaiden kuin valokuvienkin maksun aika tulee ennemmin tai myöhemmin.
Salaman suunta on sellainen, että leuan alle syntyvä pehmeähkö varjo "nostaa" kasvot irti kaulasta. Mieluiten olisin käyttänyt vielä isompaa pintaa salamavalolle, mutta tämä on suurin tarjolla oleva.
Ihminen on valopuolella käytännössä leuaton, jos valo tulee joka hyvin laajalta pinnalta. Tämä kuva Jykästä otettiin kuvauspaikkaa testattaessa ilman lisävaloa.
Tein vielä kuvankäsittelyllä version, jossa kasvoissa on vain valopuoli ja sen peilikuva. Ei suunnatun valon leuattomaksi tekevä piirre korostuu.
Tämä liittyy Jorma Myllyrinteen kommenttiin.
Tähän suunnilleen pyrin kuvaus- ja valaisujärjestelyillä. Pääkohde on valaistu selvästi enemmän kuin taustalla oleva Heurekan päänäyttely, joka on kuitenkin selkeästi tunnistettavissa.
31 kommenttia:
Valokuvaajan ammattinimikkeestä Saksassa:
Pelkkä koulunkäynti ei oikeuta valokuvaajan nimikkeen käyttöön. Valokuvaaja on Saksassa käsityöläisammatti, johon edetään kisällin ja mestarintutkinnon kautta. Muuta kautta valmistuneet valokuvaajat käyttävät nimikettä "Fotodesigner".
t. valokuvaajan kisälli
Tuo kahteen minuuttiin puristettu pikakelaus on hervottoman hauska! Kannattaa katsoa, ja erityisesti assistentin luova poseeraustyyli käy kateeksi.
Oli ilo saada taas tehdä yhteistyötä ammattilaisen kanssa, ja ajatella että se oli itse Lasse Linssi!
Paula Heurekasta
Kiitokset vain tiedosta. Minun tietääkseni se on vain hieman vanhentunutta. Ainakin wikipedia kertoo seuraavasti.
Die Berufsbezeichnung Fotograf ist nach wie vor als staatlich anerkannter Ausbildungsberuf gesetzlich geschützt. Bis zur Novellierung der Handwerksordnung war es unzulässig, Fotografie als selbständiges Handwerk ohne einen Meisterbrief auszuüben. Diese Einschränkung ist heute, wie in vielen anderen Berufen, weggefallen. Gemäß § 18 Abs. 2 gehört der Beruf des Fotografen nach dem Dritten Gesetz zur Änderung der Handwerksordnung und anderer handwerksrechtlicher Vorschriften vom 24. Dezember 2003 zu den zulassungsfreien Berufen, das heißt, dass der Fotografen-Geselle das Fotografen-Handwerk in der Regel ohne Meisterbrief ausüben kann. Eine Eintragung in die Handwerksrolle bei der jeweiligen Berufskammer ist weiterhin vorgeschrieben
Kun luin aikoinaan oppikoulussa pakkosaksaa (aivan totta, vaikka koulumme oli 4-sarjainen, niin minun aikanani pitkänä kielenä saattoi lukea vain saksaa), niin kerrottakoon saksaa taitamattomille, että yllä olevan perusteella Saksassa voi käyttää Valokuvaajan titteliä myös ilman mestarintutkintoa joulusta 2003 alkaen. Näin ainakin minä asian ymmärrän, mutta olen tietysti valmis korjaamaan, jos joku perustellusti esittää muuta.
Olihan taas näyttö "ammattivalokuvaajalta". Yhdellä salamalla päin näköä, sekö on osoitusammattitaidosta?
Valokuvapiireissä naureskellaan yleisesti Suvannon ammattitutkinnollaan elvistelylle. Sisäpiirin tietona voin kertoa, että hän reputti näyttökokeissa useita kertoja ja sai lopulta tutkinnon suoritettua lähinnä säälistä tuttujen arvioijien katsoessa hänen kuviaan sormiensa lävitse. Tässä olevat "potretit" kertovat kaiken. Niihin on turha lisätä mitään.
Ammattilaisen potretit näyttävät tällaisilta.
http://www.elisanet.fi/mikaelalofroth/galleria3.htm
Samaa mieltä Merjan kanssa. Säälittävä esitys. ei baskeri ja kaulaliina vielä tee ammattivalokuvaajaa. Meitä ihan oikeitakin koulutettuja kuvaajia on tarjolla ja työttöminä. Miksei meihin otettu yhteyttä? Kilpailutettiinko kuvauskeikka vai valittiinko Suvanto vanhoilla suhteilla pilaamaan tämäkin juttu.
Tiedän Suvannon sählänneen Heurekassa yhtä sun toista, mutta kuulemma saanut potkut viime vuoden lopulla. Enpä yhtään ihmettele, jos toimenkuvaan on kuulunut valokuvaus.
Mielipiteet on mielipiteitä ja faktat faktoja. Kommentoin jälkimmäisiä.
On totta, että aikoinani reputin kahdesti ammattitutkinnon näyttökokeissa, mutta pääsin seuraavilla kerroilla lävitse korjattuani ne seikat, jotka minun käskettiinkin korjata. Se on faktaa. Tapahtuiko se säälistä ja sormien lävitse katsoen, on jo näkemysasia ja olen siihen turhan jäävi ottamaan kantaa.
Sen voin kuitenkin todeta puhtaalla omalla tunnolla, että lopulta hyväksytyt kuvani olivat aivan eri tasolla, kuin monet niistä ammattitutkinnon kokeissa hyväksytyistä kuvista, joita minulla oli kyseenalainen ilo ja kunnia nähdä ollessani 4 vuotta kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunnassa. Onnekseni suoritin ammattitutkinnon Visuaalin Viestinnän Instituutissa VVI:ssä, jossa oli silloin ja näyttää olevan vieläkin tolkullinen kriteeri sille, millaisilla suorituksilla ammattitutkinnon näytöt voi läpäistä. Valitettavasti tätä ei voi sanoa useista muista valokuvakoulutusta antavasta oppilaitoksista.
Valokuvapiirien naureskelua itselleni ja kuvilleni epäilen suuresti. Siitä yksinkertaisesta syystä, että olen täysin tuntematon suurimmalle osalle valokuvaajista - ainakin valokuvaajana.
Heurekasta en ole saanut potkuja. Minulla oli taloon vuoden mittainen määräaikainen pesti, joka on nyt päättynyt ilman mitään dramatiikkaa. Pitää paikkaansa, että Heurekassa työsuhteessa ollessani "sähläsin" yhtä sun toista. Sillä näyttää tosiaan olleen joitakin seurauksia, ei siis potkuja, vaan keikkatilauksia silloin tällöin. Viime viikonlopun tilaisuus oli yksi tällainen.
Arvostelu on vapaata, enkä sensuroi itseeni kohdistuvaa kritiikkiä kuin korkeintaan alatyylisten ilmaisujen vuoksi.
Olisi mukava nähdä joskus myös kriitikoiden omia tuotoksia, niin saataisiin jotain vertailupohjaa minun "säälittäviin esityksiini". Nimimerkin tai pseudonyymin takaa on niin helppo ampua puskista, mutta pohojolaisittain on kuitenkin niin, että "Noon eri miehet kun rumihia tekee ja eri miehet kun niitä pesee."
turha puolustella noita kuvia, MJK:n tuttavallista sanontaa käyttäen :
koiran oksennusta, eikä edes yritetty käyttää minkäänlaista valollista ilmaisua jotta näitä voisi valokuviksi kutsua. Snapshot mihin kuka tahansa aivojaan käyttävä kykenee.
Hauska nähdä että näitä katkeria "ammattikuvaajia" aina löytyy internetin syövereistä. Miksi sitten luette näitä, jos kuvaaja kerta on _niin_ huono? Hyvä blogi!
No onpa dorkaa mollausta Heikiltä, Merjalta ja anonyymiltä! Ei noi potretit mitään maailmanluokan taideteokisa ole, mutta ei niiden tarvitsekaan olla. Nehän on ilmaisia. Otettu muutamassa sekunnissa. Tavoitteena tässä oli kai preheiden yhdessäolo ja ilmeisesti tulostuksen teorian opettamista. Ei taideteosten valmistaminen. Vähän samaan tyyliin kuin katutaiteilijoiden tekemät karikatyyrit. Tällaiseen hommaan ei ole järkevää palkata mitään taidepotrettien asiantuntijaa.
Eihän Timo edes väittänyt olevansa potrettikuvauksen ammattilainen: "potrettikuvaajan ammatti ei taida olla se minun juttuni" ja "adultakin löytyy parempia ja ainakin innokkaampia hääfotareita".
Ihan näin potrettivalokuvausalankin kannalta: eikö ole vain hyvä, ettei Heurekassa tarjota huippulaatuisia potretteja ilmaiseksi? Sehän veisi leivän varsinaisten potrettikuvaajien pöydältä.
Omituista esittää että Timo on saanut potkut sähläyksen takia mutta toisaalta saa keikan vanhoilla suhteilla. Minun logiikkaan ei mahdu että annetaan potkut mutta sen jälkeen palkataan freelanceriksi ilman kilpailutusta. Vähintään toinen on väkisinkin panettelua, joka syö uskottavuutta molemmilta väitteiltä.
Heikille sopii edellinen kommenttini: "Noon eri miehet kun rumihia tekee ja eri miehet kun niitä pesee." 300 rumihista 2 päivässä.
Myös sitä Turun kuuluisaa palopäällikköä on hyvä siteerata aina ajoin: "Väärin sammutettu!"
Heikille vielä toinen kommentti.
Valoa voidaan käyttää ilmaisunkin suhteen niin kovin monella eri tavalla. Aina ollaan kuitenkin vallitsevien reunaehtojen puristuksessa. Kuinka kauaksi haluaa ja kykenee näitä reunoja työntää, se on sitten jokaisen itse tykönään päätettävä.
Minun reunaehtoni olivat seuraavat.
1. Aluetta ei voinut eristää yleisöltä, joten lamppuja ei voinut laittaa miten haluaa eikä miten paljon haluaa. Siksi päädyin yhteen sateenvarjolliseen salamaan ja kamerassa olevaan pieneen täytesalamaan. Ikkunoista tuleva aika hallitsematon päivänvalo antoi valaistusta taustaan, jonka oli tarkoituskin näkyä sen verran, että paikka oli tunnistettavissa. Ulkoa tulevia heijastuksia tuolien takana olevasta lasista ei voinut oikein estää, joten niiden kanssa oli vain elettävä.
2. Salama oli laitettava niin ylös, että sen valo jättäisi leuan alle muotoilevan varjon (ilman sitä kuvattavasta tulee helposti leuaton) ja niin keskelle, että se valaisisi molemmissa tuoleissa olevat suunnilleen samalla tavalla. Siksi laitoin salaman niin kauas kuin se fyysisesti oli mahdollista ja kiinnitin siihen suurimman talosta löytämäni sateenvarjon. Näin sain valosta aika tasaisen, mutta kuitenkin suuntaavan. Vaikka kasvoissa ei ole juuri varjoa, niin ei valo ei ole täysin latistava.
Valaisua oli siis mietitty. Oliko tulos mestarillinen? No ei varmaan. Mukava olisi vain nähdä muiden ratkaisuja vastaavanlaisessa tilanteessa.
Olen lisännyt tätä havainnollistavat kuvat kirjoituksen loppuun.
On totta, että en kirjoita omalla nimelläni. Jos jotakuta kiinnostaa, niin käyttämäni nimimerkin etunimi on toinen etunimeni ja sukunimi entinen sukunimeni. Enempää vihjeitä en anna.
Omien kuvieni, joita kyllä on, näyttäminen paljastaisi minut heti. En halua sellaisen törkypostin kohteeksi, jota saa mm. Jore Puusa puolustaessaan meitä koulutettuja valokuvaajia. Pahimpia valokuvauksen alasajajia on ollut juuri Suvanto, joka kirjoissaan neuvoo, miten amatöörit voivat viedä markkinat meiltä ammattilaisilta. Se on minusta sietämätöntä ja ansaitsisi vähintään liiketoimintakiellon valokuvaajana.
Merja, en malta olla vastaamatta sinulle, sillä toivon että kirjoitukseni herättää sinut näkemään asiat toisestakin näkökulmasta.
Jos kysyy keneltä tahansa arvostavatko he enemmän laatua vai hintaa, niin lähes kaikki vastaavat että laatua. Mutta kun vastaan tulee todellinen tilanne, jossa pitää valita halvan ja kohtuulaatuisen sekä kalliin ja erittäin hyvän väliltä, niin useimmat kuitenkin valitsevat halvan. Se on elämän reunaehtojen ja omien ideologioiden välillä tasapainottelua.
Juuri tästä syystä laitteiden valmistus on siirtynyt länsimaista Aasiaan: suurin osa ihmisistä ei koe länsimaista laatua hintansa väärtinä. Varsinkaan kun kaikki länsimainen ei enää edes ole laadukkaampaa, joskus jopa päin vastoin. On hyvä muistaa, että länsimaat ovat ihan itse opettaneet Aasian halpamaille valmistuksen salat.
Suurella todennäköisyydellä ammattilaiskuvaaja-Merjankin kamera on valmistettu Aasiassa eikä Saksassa, Ruotsissa saati Suomessa. Voitko kuvitella kuinka epäoikeudenmukaiselta se tuntuu länsimaisten tehdastyöntekijöiden mielestä? Heillä on keskimäärin parempi koulutus ja osaaminen, mutta silti heidän työt ovat siirtyneet pikkulapsille.
Jos tuntuu siltä että amatöörit vievät markkinat ammattilaisilta, niin silloin on syytä katsoa peiliin. Jos asiakkaasi valuvat muualle, syynä ei ole Suvannon kirjat, vaan se että omien asiakkaittesi mielestä et ole hintasi arvoinen. Tervetuloa markkinavoimien armoille.
On myös hyvä muistaa että koulutus ja osaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Kieli poskella voi sanoa että koulut ovat lahjattomille. Siinä on murunen tottakin, vaikka tietysti laadukas koulutus syventää osaamista.
Lisäksi ammattilaisuus ja ammattitaito ovat kaksi aivan eri asiaa. Usko pois Merja, maailmassa on lukematon määrä amatöörejä, joilla on paljon kovempi valokuvaukseen liittyvä ammattitaito kuin sinulla. Vaikken edes tiedä kuka olet, niin olen väittämästäni varma, sillä jos olisit maailman paras, et kirjottelisi katkeria tekstejä pikkublogin kommentteihin.
Sekin on hyvä pitää mielessä, että amatöörin ja ammattilaisen ero on vain siinä laskuttaako asiakasta vai ei. Osaamiseen se ei liity mitenkään. Parjaamasi Timon kuvat ovat siitä hyvä todiste. Jos olen oikein ymmärtänyt, Timo sai keikasta rahaa, joten hän oli ammattikuvaaja. Silti kuvien tekninen laatu on minunkin mielestäni hyvin heikko. Ammattilaisuus ei taannut laatua; siihen kun tarvitaan ammattitaitoa eli osaamista.
Merja, on hyvä ettet kirjoita omalla nimelläsi, sillä se että ihminen perustelee omaa osaamistaan koulutuksellaan ja ammattilaisuudellaan, kertoo paljon. Ja sen kertoman sanoma on erittäin negatiivinen.
Minustakin on surullista että valokuvaajan ammatti on nykypäivänä erittäin vaikea. Jotkut tekevät kovatkin rahat, mutta peruskuvaajilla ei ole taloudellisesti helppoa. Mutta se johtuu vain siitä että maailma muuttuu.
Se on ihan omasta pelisilmästä ja osaamisesta kiinni oletko hyötymässä muutoksesta vai kärsimässä siitä. Ei kannata syytellä siitä muita.
Kritiikistä huolimatta toivon sinulle ja muillekin ammattikuvauksen kanssa tuskasteleville kaikkea hyvää. Kuten Timon kuvista huomaat, monen tonnin kalusto ei vielä takaa mitään. Kyllä se on osaamisesta kiinni, ja sehän on ammattilaisen näkökulmasta vain hyvä asia että useimmilta kilpailijoilta se osaaminen puuttuu.
Pekka
Vanhan ja useasti käyttämäni sanonnan mukaan ihminen valitsee kahdesta samanhintaisesta korkeatasoisemman - ellei kyseessä ole taide-esine tai kulttuuritapahtuma.
Tässä tapauksessa hinta oli 0€, kuvattavalle kouraan lyöty tuloste ei varmasti ollut taide-esine eikä teos, vaan valokuva (viimeksi mainitut liittyvät tosin enemmän verotukseen ja tekijänoikeuteen, kun niiden korkeatasoisuuteen).
Kyseessä oli ihan samanlainen muisto kävijälle tapahtumasta kuin otetaan mm. Ruotsinlaivoilla (ja jonka perusteella mm. poliisisurmaaja jäi kiinni noin 10 vuotta sitten). Se on konteksti, jonka mukaan niitä minun mielestäni pitää arvioida.
Pekka Myllyrinne kirjoittaa, että kuvien tekninen laatu on hyvin heikko. Anteeksi vain, mutta minusta tällaiset heitot vaativat jonkinlaiset perustelut. Mitä tarkoitetaan teknisellä laadulla ja miksi kuvat näillä kriteereillä ovat heikot?
Minusta kuvan tekninen laatu riippuu kahdesta tekijästä. Kameran ja objektiivin kyvystä tuottaa kuva ja kuvaajan kyvystä valottaa ja tarkentaa halutulla tavalla.
Kameraa on tässä turha syyttää, Canonin EOS 5D Mark II:n laatu hyvällä objektiivilla varmasti riittää. Vaikka otin kuvat käsivaralta (ajan säästämiseksi), niin ne olivat pääsääntöisesti teräviä ja valotus oli sellainen kuin olin halunnut. Miten väitetty kuvien hyvin heikko tekninen laatu ilmenee? Ilman perusteluja väitteessä on pahasti "väärin sammutetun" makua.
Kuvattavat saivat asettua juuri siten kuin itse halusivat. Heitä ei ohjattu lainkaan, koska nimenomaan halusin heidän etsivät spontaanisti omasta mielestään parhaan asetelman. Valoista oli jo puhetta. Väliin kallistin hieman kameraa pelkästään vaihtelun vuoksi. Nämä kaikki ovat minun mielestäni kuitenkin kuvalliseen ilmaisuun, eivät tekniseen laatuun liittyviä juttua.
Joten vilpitön kysymys vielä kerran. Miten kuvien hyvin heikko tekninen laatu ilmenee? On aika vaikeaa korjata puutteitaan, jos sinulle vain kerrotaan sinulla olevan puutteita.
ps. Jykän kuva nyt teknisestikin huono, mutta se on syntynyt ihan eri kameralla ja eri tarkoitukseen. Sen laitoin jälkikäteen vain havainnollistamaan käyttämäni valaistuksen perusteluja.
Kuin tilauksesta tuli juuri kirjan "Digikuva - myynti, osto & käyttöoikeus" (http://www.docendo.fi/tuote/951-0-34167-3 ) tilitystiedot viimeiseltä puolelta vuodelta. Kirja on myynyt huonoiten kaikista kirjoittamistani useista teoksista. Olen vieläkin kaksi vuotta kirjan julkaisun jälkeen "velkaa" kustantajalle, eli myyntiä ei ole ollut edes saamani ennakkoa vastaavaa määrää. Joten Merjan väite, että kirja olisi jossain merkittävässä roolissa "valokuva-ammattilaisten alasajossa" lienee hieman liioiteltu. Samaa hyperbolaa on Jore Puusan antamassa todistajanlausunnossa (http://tuhatsanaa.net/digikuva_opas_kattaa_perusasiat_jos_aiot_myyd%C3%A4_kuviasi):
"Näinä aikoina kaikki valokuvausta ammattina tuhoamaan pyrkivät kirjat tai artikkelit saavat suuren suosion. Sääli, etten voi/saa välittää sitä surua ja raivoa, jota ao kirja sai aikaan ammattiin valmistuvissa valokuvausopiskelijoissa ympäri maan.
Sivistysmaissa valokuvauksen ja erityisesti kuvajournalismin katsotaan olevan yksi demokratiaa ylläpitävä voima.
Surullista, että Suvannon kaltaiset ihmiset haluavat tuota tilaa romuttaa sepustuksillaan."
Olen huvittuneena seurannut puusilmäisen ”kuvajournalismin linjan johtajan” Jore Puusan don quijotemaista ristiretkeä amatöörikuvaajia vastaan valokuvajournalismin puolesta.
Hänellä on ainakin omasta mielestään lehtikuvaajien antama valtakirja käydä taistelua koko ammattikunnan puolesta. Näin hän antaa ainakin rivien välistä ymmärtää.
Yllä oleva on hyvä näyte Joren keskustelujen tasosta ja hengestä. Hän haastaa muita perusteltuun ja yksilöityyn debattiin, jossa keskustellaan asioista eikä henkilöistä – varsinkaan ei hänestä itsestään. Näin Joren omassa tekstissä nämä vaatimukset toimivat.
- Näinä aikoina… päivinä, kuukausina, vuosina vain vuosikymmeninä?
- kaikki valokuvausta ammattina tuhoamaan pyrkivät kirjat tai artikkelit … mitähän ne ovat, yksikin esimerkki valaisisi asiaa?
- saavat suuren suosion … kuinka suuren, kenen parissa, mihin tieto perustuu?
- Sääli, etten voi/saa välittää sitä surua ja raivoa … mikset voi/saa?
- kirja sai aikaan ammattiin valmistuvissa valokuvausopiskelijoissa ympäri maan … varmaan perustuu johonkin koottuun tilastotietoon, mutta mihin?
- Sivistysmaissa … mitähän ne ovat?
- kuvajournalismin katsotaan olevan yksi demokratiaa ylläpitävä voima … eikö nimenomaan se, että kuvia voi ottaa ja julkaista kuka vain ole juuri demokratiaa yllä pitävä ja ennen kaikkea siihen johtava voima. Ilman amatöörien ottamia kuvia ja videoita käsitys esim. Pohjois-Afrikan tilanteesta olisi paljon huonompi – niin täällä kuin paikan päällä olevien keskuudessa.
- Suvannon kaltaiset ihmiset … ketähän he ovat?
- haluavat tuota tilaa romuttaa sepustuksillaan … kyllä ovat ala-arvoisia ihmisiä. Heidän elämänsä tarkoitus on valokuvauksen ja demokratian romuttaminen. Onneksi Suvanto ei kuulu tuttuihini. Häneen en tohtisi varmaan tikullakaan koskea – korkeintaan siirtää sillä sivuun tunkioon.
On mukavaa että blogin kirjoittaja kommentoi kommentteja, kiitos siitä Timo. Kommenttisi luettuani tajusin että käytin tosiaan termiä "tekninen laatu" hutiloiden, ehkä suorastaan väärinkin.
Kommentillani viittasin seikkoihin kuten aukon ja taustan valintaan. Rajanveto kuvaustekniikan ja muiden taiteellisten seikkojen välillä on vaikeaa. Tavallaan kaikki voidaan määritellä tekniikaksi.
Se mikä ainakin itselläni pisti silmään oli ruma ja häiritsevä tausta, jonka sekaan kuvattavat ihmiset hukkuvat. Ja vieläpä se, että kameran asetuksista päätellen (pieni aukko) kuvaaja oli nimenomaan halunnut taustan mukaan. Tavallaan se on ymmärrettävää, sillä sanoithan itsekin että nimenomaan halusit Heurekan tilat taustalle näkyviin. Ei se väärin ole.
Mielestäni se nyt vain ei toiminut. Itse olisin tehnyt kaikkeni järjestääkseni kuvauspaikan jossa tausta on kauempana, ja lisäksi kuvannut suurella aukolla. Siinä on tietysti omat ongelmansa varsinkin ryhmäkuvissa, koska on vaikea saada kaikkien naamoja tarpeeksi samalle etäisyydelle kamerasta. Etenkin kun tarkoitus on että ihmiset omatoimisesti asettuvat paikoilleen.
Ymmärrän siis hyvin miksi kuvat ovat sellaisia kuin ne ovat. Varmasti ihmiset olivat kuviinsa tyytyväisiä, ja sehän on pääasia. Lisäksi on hyvä muistaa, että ihmiset jotka eivät harrasta valokuvausta, katsovat kuvia hyvin eri tavalla kuin valokuvauksen harrastajat.
Väittäessäni kuvien teknistä laatua heikoksi väkisinkin samalla implikoin luulevani, että samoissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista saavuttaa parempi lopputulos. Oman kokemukseni pohjalta luulen että sopivilla muutoksilla olisi samalla hinnalla saanut parempaa jälkeä aikaiseksi, etenkin taustaan liittyen. Mutta tästä en voi tietenkään olla varma, ja tiedän että kotisohvalta on helppo kritisoida niitä jotka tekevät.
Tarkoitukseni ei ollut liittyä sinua haukkuvien kerhoon, vaan lähinnä todeta Merjalle ja muille että ymmärrän hyvin miksi moni kritisoi näitä kuvia. Mutta totean vielä kerran, että vain sillä on merkitystä että miellytit asiakkaitasi ja annoit (tai Heureka antoi?) heille ilmaisen henkilökohtaisen muiston. Sillähän ei oikeasti ole merkitystä mitä kaiken maailman Merjat ja Pekat asiasta ovat mieltä.
Nettikommentit tunnetusti ovat pistäviä, mikä onkin varsin mielenkiintoinen ja epämiellyttävä ilmiö. Omanikin taisi olla vaikkei ollut edes tarkoitus, paitsi korkeintaan muita nälvijöitä kohtaan.
Kiitos hyvästä blogista!
Pekka
Ammattilaisuus ei taannut laatua; siihen kun tarvitaan ammattitaitoa eli osaamista."
Laatu ei missään ole absoluuttinen eikä yksikäsitteinen käsite. Ei edes valokuvauksessa, vaikka sellaistakin "puusilmäistä" näkemystä esiintyy. Ammattilaisuus tarkoittaa minusta sitä, että ammattilainen selviää kunnialla tilanteesta, jossa amatööri luovuttaisi. Koska amatöörillä seuraava työmahdollisuus ei ole siitä kiinni.
Koska tällä tapauksella on yleisempääkin merkitystä, niin selvittelen vielä kuvauksen taustoja hieman tarkemmin.
Valittu kuvauspaikka oli käytännössä ainoa mahdollinen. Se oli hyvä myös siksi, että Heurekan pääovi oli remontissa, joten kuvauspaikan ohitse kulki vain ravintolassa kävijöitä. Kun kuvia otettiin 2 minuutin välein, ravintolassa kävijät eivät häirinneet kuvauksia, eikä päinvastoin.
Toisinpäin kuvaa ei olisi voinut ottaa, sillä silloin taustalla olisi ollut ovityömaa. Nyt nimenomaan halusin kuvaan yhdet Heurekan symbolit eli isot tuolit ja taustalle näkyviin päänäyttelyn hieman tummempana.
Kokeillessani päivää ennen h-hetkeä havaitsin jo valaistuksellisia ongelmia. Auringon välillä paistaessa ja välillä ollessa pilvessä salaman ja vallitsevan valon suhde vaihteli. Liukuhihna-aikataululla ei ollut mahdollista säätää niiden balanssia koko ajan kohdalleen. Aurinko aiheutti myös sen, että taustalasiin tuli välillä aika isoja heijastumia, jotka eivät kuvan visuaalisuutta ainakaan parantaneet.
Kuvat tulostettiin suoraan kamerasta, joten minkäänlaiseen kuvakorjailuun ei ollut mahdollisuutta. Usein otin 2-3 kuvaa, joista valitsin käypäisimmän. Plogin lopussa on esimerkki siitä, millaiseksi suunnilleen halusin kuvat. Kaikissa otoksissa lopputulos ei ollut näinkään hyvä.
Näissä reunaehdoissa otin ja tulostin kahden päivän aikana yli 300 kuvaa, juttelin mukavia viidellä kielellä (pakkosuomi, pakkoenglanti, vapaaehtoiset ruotsi, saksa ja venäjä) kuvattavien kanssa, joista useat tulivat kädestä kiittämään kuvista ja sen lisäksi videoin sekä kuvasin ex-tempore pyynnöstä vielä koko tapahtuman keskeiset kohteet, kun kukaan ei ollut ajatellut asiaa kuin vasta sunnuntaina klo 16.
Tätä minä pidän ammattimaisena osaamisena, vaikka itse nostankin kissan häntää ja aika korkealle vielä. Olihan yllä olevissa kommenteissa toki yksi kehuvakin, joskin siinä mielessä ihan merkityksellinen, että se tuli laskun kuittaajalta.
Olen aina aika ajoin muistanut hyvien keskustelujen kävijöitä pienellä muistolla. Tällä kertaa sen saa Pekka Myllyrine ja muisto on yllä mainittu opus "Digikuva - myynti, osto & käyttöoikeus". Vaikka kirja ei siis ollut mikään myyntimenestys, niin se on ainoa kulttuurituote, joka on palkittu arvonimellä "Kuukauden kärsä". Me tekijät olemme tästä ylpeämpiä kuin arvonimen antaja osaa aavistaakaan.
Kirja lähtee siis postitse Pekalle, kun hän antaa yhteystietonsa sähköpostilla
timo.suvanto(ät)kolumbus.fi
Onhan Heurekassa tilaa vaikka millä mitalla. Miten niin ainoa paikka oli juuri siinä missä kuvaus tapahtui. Selittelyn makua.
Timon kanssa samoja tutkintoja suorittaneena "ammattilaisena" en malta olla kommentoimatta jokseenkin masentavaa keskustelua. Lehtien yleisönosastot ja netti mahdollistavat anonyymit ja nimimerkkien takaa mättävät besserwisserit. Itse olen tehnyt esimerkkikuvia pahempia toimeksiantoja. Taustalla mainoksia ja valaistu pikkusalamalla metrin päästä suoraan naamaan.
http://www.iltalehti.fi/mmhiihto2011/2011030513306543_hm.shtml
Näiden perusteella en siis osaa tehdä hienoa ja valaistua henkilökuvaa kuten Mikaela Löffroth. Enkä kyllä osaakaan, olen lehtikuvaaja. Lehtikuvien ja studiokuvien vertailu on järjetöntä. Samalla logiikalla armeijan soppatykillä tehtyä hernekeittoa ja ravintolaruokaa verrattaisiin toisiinsa. Kuitenkin molemmat tehdään "ammattitaidolla" ja täyttävät tehtävänsä.
Valokuvausta on yritetään välillä kohottaa jotenkin elämää suuremmaksi asiaksi - etenkin lehtikuvan osalta. Suurin osa lehtikuvaajan työstä on hyvin rutiininomaista, kuvataan henkilöitä jossain, kuten vaikka maailmanmestari Heikkistä lentokentällä. Ei se makkaranmyyntiä kummempaa ammattitaitoa vaadi.
Ennen kuin joku alkaa pommittaa minua lehtikuvaajien ja makkaranmyyjien halveksumisesta, niin pieni kertomus.
Pyysin 300 grammaa aika kallista siivutettua leikkelettä. Myyjä otti varmalla kädellä nipun leikkeitä pihtien väliin ja nosti ne vaa´alla olevan paperin päälle. Vaaka näytti 336 g. Klassinen repliikki: "Saako olla vähän yli?"
No totta kai sai. Hintalappu vaa´asta ulos ja kädenkäänteessä tyylikkääseen pakettiin, joka suljetaan hintalapulla. Lähdin tyytyväisenä kassalle korissani leikkeleitä, joita oli täsmälleen se pyytämäni 300 g.
Miten niin? No siksi vain, että paperi painoi juuri kyseiset 36 grammaa. Punnitsin se kotona.
Tämä on minusta ammattitaitoa.
"Pahimpia valokuvauksen alasajajia on ollut juuri Suvanto, joka kirjoissaan neuvoo, miten amatöörit voivat viedä markkinat meiltä ammattilaisilta. Se on minusta sietämätöntä ja ansaitsisi vähintään liiketoimintakiellon valokuvaajana."
Vai oikein liiketoimintakielto. On se kamalaa, jos valokuvaajatkin joutuvat kilpailemaan vapailla markkinoilla kuten kaikki muutkin.
Anonyymien lailla minäkin aluksi oudoksuin paikkaa. Tuo lasi heijastuksineen on aika... no, "haasteellinen". Mutta, tunnen toki paikan, ja pohdiskeltuani päädyin ennen Timon selitysten lukemistakin siihen, että vaihtoehtoja ei juuri ole. Paikkoja kyllä toki, mutta jos a) pitää pysytellä alueella, johon pääsee ilman lippua, tai b) ei voida olla näyttelykohteiden edessä, ja c) tarkoitus oli näyttää taustana tunnistettava näyttelymiljöö, niin vaihtoehtoja ei jää. Nuo tuolit sinänsä ovat kiva juttu, ja lisäävät sitä Heurekan miljöötä kuviin.
Valaisusta sanoisin myös, että vaihtoehdot ovat vähissä. Tehdäänhän sitä studiossa näyttäviäkin valaistuksia, ei siinä mitään. Mutta kun ollaan sisämiljöössä, setillä on valaistava useamman hengen ryhmä, jossa on vielä etäisyyksiä henkilöitten välillä, niin vaihtoehdot vähenevät. En nyt juuri muista nähneeni (ja minäkin olen nähnyt kuvia paljon) kenenkään tehneen ryhmäkuvaa olennaisesti tässä setissä käytetystä poikkeavalla tavalla valaistuna. Pois lukien tietysti jotkut levynkannet ja bändipromot, joissa yhtä kuvaa on päivä kuvattu ja kaksi fotaroitu, mutta ne ovat eri juttuja.
Itse asiassa olen nähnyt ammattilaisten (tai "ammattilaisten") tekeminä monia paljon huonompia virityksiä. Tässähän päävalo oli riittävän kaukana, jolloin se ei heikkene kovinkaan paljoa lähimmästä kaukaisimpaan henkilöön, samasta syystä tai suuntauksesta johtuen pystysuunnassa aika tasainen valo jne. Terävyysalue oli pitkä, mutta perustelu on järkevä - miljöön tunnistettavuus.
Minusta aika hyvin hoidettu keikka. Niin hyvin, että en usko nettitietäjien pystyvän parempaan annetuissa olosuhteissa. Edellä on jo todettu, että ruumiitten tekijät ja pesijät ovat eri henkilöitä. Niin ovat nekin, jotka tekevät asioita ja ne, jotka netissä (tai keskikaljakuppilassa, nurkkapöydässä) kertovat osaavansa tehdä asiat paremmin - siis JOS tekisivät. Väitteen uskottavuutta heikentää olennaisesti se, että jälkimmäisen ryhmän edustajat eivät juuri koskaan tee mitään. Ehkäpä osin sen takia, että paukut eivät kuitenkaan tositoimiin riitä. - No, siinä 15-17 ikävuoden välillä on itsekukin kyllä puhunut asiantuntevasti (hyvinkin vakuuttavasti) asioista, joista ei tosipaikan tullen kummiskaan olisi oikein mitään tullut.... ;)
BTW, valokuvauksen alasajosta.
Tilastojen kertomaa faktaa on, että valokuvaamoalan liikevaihto on kasvanut noin 30 % viimeisten puolen tusinan vuoden aikana.
Tekijöitten työllistyminen on vahvistunut aika tavalla, keikkaa pukkaa ja hinnat ovat nousseet.
Taitaa taas sille pohojalaasvertaukselle olla sosiaalista tilausta... Sitä on kuvaajia ja sitten on "kuvaajia". Lainausmerkein varustetulta ryhmältä sitten "amatöörit vievät keikat". Tosin vain kuvitelmissa ja haaveissa olevat keikat. Ei niitä oikeasti olisi, vaikka kameroitten maahantuonti ja myynti olisi kielletty muilta.
Vaikka tämä Heurekan keissi ei totisesti ollut mikään universumin pysäyttävä tapahtuma, niin jatketaan vielä hetken, kun sekä juttua että lukijoita tuntuu piisaavan.
Prosessin aikana tapahtui moka, jota voi hyvin pitää ammattitaidottomuutena tai yhtä hyvin kokemattomuutena. Lauantaina kuvausten alkaessa muodostui vajaan parinkymmenen ihmisen jono. Ajattelin nopeuttaa kuvaamista ja kuvasin niiden vaatimat kymmenkunta kuvaa yhteen soittoon ja lupasin printata kuvat, kun tulee sopivia taukoja. Niitä ei tullut koskaan. Välillä kelailin kamerassa kuvia taaksepäin ja yritin etsiä vieressä innokkaasti printtiä odottavien kuvia. Siihen kului paljon enemmän aikaa kuin olisi kulunut, jos olisin tulostanut jokaiselle kuvan välittömästi kuvauksen jälkeen.
Hyvin nopeasti tein sitten päätöksen, että kuvaus ja tulostus tehdään samalla kertaa. Huomasin, että kuvattavat säätelivät itse jonotusta. Missään vaiheessa ei uuden systeemin aikana ollut yli kolmea ryhmää odottamassa vuoroaan.
Jotkut jäivät kuitenkin vaille tulostetta. Kuten alla olevalla sähköpostilla lähestynyt.
Hei,
olin viime viikonloppuna Heurekan tapahtumassa mukana, ja tyttäreni myös. Otit heistä kuvan lauantai-aamupäivällä. Pyysin muutaman kerran kuvaa sinulta, mutta aina oli kiirettä.
Löytyisiköhän se vielä?
Kyseessä oli siis kaksi tyttöä, toinen tummatukkainen, hiukset sivuponinhännällä, ruutupaita, mustat trikoot ja vaaleanpunaiset saappaat. Toisella tytöllä vaalea tukka, sivuletti, farkkupusero, pinkit trikoot.
terveisin XX ( + osoite)
Kuvat löytyivät näillä tuntomerkeillä helposti ja printit lähtivät eilen postin vieminä annettuun osoitteeseen. Jos joku muu tämän palstan lukija jäi kuvaa paitsi, niin tieto minulle ja kuvat toimitetaan jälkijunassa.
Muutakin postia on tullut. Alla oleva tuli Pekka Myllyrinteeltä ja vaikka en ole lupaa kysynyt, niin oletan, ettei Pekalla ole mitään sen julkistamista vastaan.
Hei Timo,
Täytyy sanoa että reaktiosi Heureka-kuvauksien kommentoinnissa pääsi yllättämään varsin positiivisesti. Löysin blogisi vastikään, ja olen lueskellut vanhoja kirjoituksiasi jotka myös ovat mainioita. Toivottavasti sinulla riittää intoa jatkaa vielä pitkään!
Ottaisin kirjalahjasi vastaan ilomielin! Itse harrastan valokuvausta, joten aihekin ihan oikeasti kiinnostaa.
Kiitos paljon hauskasta yllätyksestä, ja hyvää alkavaa kevättä!
Pekka
Kanssani saa olla eri mieltä, sillä käyn debattia mieluummin kanssani eri kuin samaa mieltä olevien kanssa. Itseni kanssa saan jutella täällä toimistomökissäni ihan riittämiin. Siksi olen päättänyt palkita hyviä keskustelijoita tyyliin a´la Anneli Jäätteenmäki. Satunnainen (yleensä kirjapainotteinen) muisto lähtee täältä aika ajoin yllättäen ja tilaamatta. Kirja Pekalle lähti myös tänään.
Oletin Sakarin sekoittaneet valokuvausalan ja valokuvaamoalan, mutta mikäli uskomme tilastoja (ja miksi emme uskoisi), niin näin ei ole. Ainakin lukujen valossa valokuvaamoilla menee hyvin.
http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-12-22_003.html?s=0
Heh, tästähän sukeutuu ennätysketju ainakin kommenttien määrässä (joka siis tunnetusti ei korvaa laatua...)
Lainaus: "Anonyymi kirjoitti.... Meitä ihan oikeitakin koulutettuja kuvaajia on tarjolla ja työttöminä. Miksei meihin otettu yhteyttä? "
Lausumassa kiteytyy laajahko ongelmakenttä.
Ensinnäkin lausujan paha asennevamma. "Minä istuskelen täällä kotona perseelläni, miksei minuun oteta yhteyttä, vaikka minä olen niin hyvä?" Niinpä. Kauan saa odotella. Keikkojen tilaajan kannalta olisi aivan hullua, suorastaan sekopäistä, kysellä keikalle jotakuta, jonka tekemisistä ei ole mitään tietoa eikä näyttöjä. Yleisötapahtuma on hoidettava kunnolla, ja siitä voi jonniinmoisia takeita saada vain käytämällä koeteltua tekijää, jonka tiedetään hoitavan homman himaan tilatulla tavalla. Koska tilaaja ei ole pöljä, näin tapahtuu. Nythän on muistettava, että tavoitteena ei ollut paras mahdollinen muotokuva jostakusta satunnaisesta Heurekan kävijästä, vaan suuren yleisöjoukon piirissä toteutettu aktiviteetti.
Keikkoja ei kerry kotona istuskelemalla. Itse sitä on itsensä ja tekemisensä myytävä. Odottelun asemasta anonyymin pitäisi ottaa luuri kouraan ja tarjota itseään mahdollisiin kuvia tai kuvauksia tilaaviin paikkoihin. 500-600 potentiaalista asiakasta noin alkuun, ja sitten kansio kainaloon, ja käymään kaikikien niitten luona, jotka vähänkin vaikuttavat olevan suostuvaisia tapaamaan. Jos siellä kansiossa on asiallisia työnäytteitä, niin ajan mittaan voi sitten ehkä jättää ammattinimikkeestään sen etumääreen "työtön" pois. Eka keikka ei ehkä ole niin mittava, mutta jostain on aloitettava.
Toinen juttu on sitten se, että "työttömiä työnhakijoita" ei keikoille kysellä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että työkkärin leivissä elelevä ei kahden päivän keikalle lähde. Korvauksethan siinä vain menisivät. Ihan toisella alalla tosin, mutta nuorena ja kokemattomana yritin joskus saada keikkatyön tekijää työkkärin listoilta. Hyvin on jäänyt mieleen, että k.o. ajankohtana listalla oli 240 "työtöntä työnhakijaa", kaikki "koulutettuja ammattilaisia", eihän listoille olisi muuten päässytkään. Yksikään ei ollut kysyttäessä valmis lähtemään työhön, melko ivallisia kommentteja sai kuulla soitellessaan. Tuskin puhelinmyyjä sen härskimpiä vastauksia saa. Lopulta oivalsin pelin hengen ja palkkasin henkilön, jonka opinnot olivat vielä kesken, ja joka ei siten päässyt työkkärin leipiin. Joutui raukka duuniin. Senkin keikan "sai" siten epäpätevä tekijä 240 koulutetun nenän edestä, niin sanotusti. Kuten kymmenet keikat sen jälkeenkin, ymmärsin toki sitten, että työkkäriin ei ilmoittauduta töitä hakemaan vaan päivärahoja saamaan. Töitten tekijät löytyvät muualta.
Jos nämä anonyymit ja Merjat sun muut "koulutetut työttömät" eivät osaa hankkia keikkoja itselleen, ei auta vähääkään, vaikka asianomainen olisi kuinka hyvä kuvaaja. Toiset vievät ne keikat jatkossakin - ei ehkä aina sen takia, että olisivat parempia valokuvaajia, vaan sen takia, että ovat parempia ammattilaisia. Parempia myymään palveluksiaan, luotettavampia toimittamaan tilattu palvelu määräajassa, valmiimpia noudattamaan annettuja reunaehtoja jne, ylipäätänsä parempia tekemään duunia. Yksinkertaista? Niin on. Kipeää tekee? Niin varmaan. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, kuitenkin. Menestys ammatin harjoittajana lähtee siitä: omien puutteiden havaitsemisesta, tunnustamisesta - ja korjaamisesta.
Digikuva-kirja tosiaankin kolahti postiluukusta. Tuskin olisin kyseisestä opuksesta kiinnostunut kirjakaupassa, sillä luulin tietäväni aiheesta ns. tarpeeksi. Kirjaa luettuani voin vain todeta että enpä tiennyt.
Sen enempää minun on turha lähteä kehuskelemaan, sillä eihän minua kukaan enää puolueettomaksi usko.
Pekka
Lahjahevosen suuhun ei tunnetusti pidä katsoa, mutta saa sitä kehua. Hevosta nimittäin.
Laitan tänne kirjan kaksi viimeisintä lukua. Ne käsittelevät valokuvauksen juridiikkaa. Näitä on jopa itse Jore Puusa kehunut omaan pistämättömään tyyliinsä: "Näistä löytää oikeansuuntaista tietoa, joka tosin on helpommin ja päivitettynä saatavissa netistä." Miten Jore sattoi tietää?
http://www.nikkemedia.fi/timo/digikuva/
Oli valokuvaaja ammattioppinut tai ei, alaa saa harjoittaa siis vapaasti. Itsekin teen keikkaa ihan "työväen opistokurssien" pohjalta välittämättä siitä mitä ammattilaisilta puukkoa selkään tuleekin. Ei toiset lie oikeutettuja haukkumaan toisen tyyliä, vaikka arvostella saa. EIköhän tärkein ole se että asiakas on tyytyväinen tulokseen? Tässäkin Heurekan kuvauksissa, jos asiakkaat olleet tyytyväisiä niin hyvä...keep on going!! Elä lannistu moitteista vaan jatka ihmeessä.
T. ammattioppimaton Valokuvaaja Markus Salomäki, Kotka
Näin se on. Meillä on ammatinharjoittamisen vapaus tietyin poikkeuksin, joihin valokuvaajan ammatti ei kuulu. Valokuvaajan ammatti on yksi niiden monien ammattien joukossa, joiden toimenkuva on muuttunut ja tulee muuttumaan. Niillä fotareilla, jotka aikovat pysyä alalla, on tasan tarkkaan kaksi vaihtoehtoa. Pysyä muutoksessa mukana tai itkeä ja pysyä muutoksessa mukana. Pelkästään itkemiseen keskittyviin voidaan liittää termejä ex-, entinen, emeritus ja muita vastaavia.
Lähetä kommentti