OPH vaatii ja OPH selvittää, mutta miten käy OPH:lta rock and roll?

Ajattelin jo jättää pakkoruotsin rauhaan, mutta tänään annettu viranomaistiedote suorastaan huutaa kommentoimaan. Tänään 8.3. levisi viestimiin seuraava STT:n välittämä uutinen.

"Opetushallitus vaatii, että ruotsin kielen osaamista pitää parantaa. Näin esimerkiksi turvataan perustuslaissa säädetty oikeus käyttää tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa omaa kieltään.

Opetushallituksen selvityksen mukaan kansalliskielten osaaminen on kymmenen viime vuoden aikana heikentynyt kaikilla kouluasteilla. Muutos on erityisen huolestuttavaa toisena kotimaisena kielenä opiskellussa ruotsin kielessä, jossa tilanne on johtamassa perustuslain rikkomiseen.

Opetushallituksen mielestä toisen kotimaisen kielen opetus pitäisi aloittaa aiemmin ja opetustarjontaa on lisättävä perusopetuksessa. Opetuksen järjestäjä on velvoitettava aloittamaan kielenopetus, jos vähintään kymmenen oppilasta on valinnut kielen.

Opetushallitus teki kansalliskielten opetusta koskevan selvityksen opetus- ja kulttuuriministeriölle."

Tekstissä Opetushallituksesta puhutaan kuin henkilöstä. Opetushallitus vaatii ja Opetushallituksen mielestä, mutta miten käy Opetushallitukselta rock and roll? Suuresti epäilen, että annettu tiedote vastaa kaikkien Opetushallituksen työntekijöiden mielipidettä, vaikka kollektiivinen kannanotto onkin. Sen sijaan opetushallituksessa on varmaan monia henkilöitä, joiden näkemystä ruotsin kielen tilasta ja sen vaatimista toimenpiteistä yllä oleva myötäilee, kuten myös maan poliittisen johdon, jonka alaisuudessa Opetushallitus työskentelee.

Tuskin on kovin montaa ihmistä, joiden mielestä ei olisi kohtuullista, että ruotsinkieliset voivat käyttää omaa äidinkieltään esim. oikeus- tai veroasioissa. Vaikka monet heistä puhuvat ruotsia ja suomea käytännössä täysin yhtä hyvin. Sen sijaan edellyttää niin hyvää ruotsin kielen taitoa merkittävältä osalta suomenkielisiä, että he kykenisivät aidosti palvelemaan ruotsinkielisiä ruotsiksi, on kohtuutonta. Tässä en siis tarkoita palvelulla, että myydään kahdella kielellä silakkaa torilla, sälja strömming på torget, vaan  lähinnä toimintaa viranomaisasioissa. Jos opetusministeri ei halua tai ei osaa puhua television haastattelussa ruotsia, niin miten sitä voidaan vaatia tavalliselta kansalaiselta?

Tämä asia ei varmasti ratkea aloittamalla ruotsin kielen opetus suomalaisissa kouluissa aikaisemmin. Vastustus tarpeettomana ja vastemielisenä koettua ruotsin kielin opiskelua on niin syvässä, että jokin muu ratkaisu kuin yleinen ruotsin kielen opiskelun lisääminen on pakko keksiä. Jos poliittiset päättäjät ovat sitä miletä, että ruotsin kielen taidon romahtaminen on johtamassa perustuslain rikkomiseen, niin heidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Se toimenpide ei voi olla kuitenkaan se, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan enemmän ruotsia. Jos katsotaan, että ruotsinkielisten oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään = suomenkielisten perustuslaillinen velvollisuus osata ruotsia, niin tulkinta on ainakin minusta vähintäänkin kyseenalainen. Muinaisessa Neuvostoliitossa pakotettiin kaikki lukemaan venäjää. Kyllä sitä kepin kanssa saatiin kansalaisten päähän taottua, jopa niin että sitä osattiin periferioissakin, mutta hinta oli kova. Laskun maksun aika tuli viimeistään Neuvostoliiton hajotessa.

Olen useaan otteeseen tälläkin palstalla ehdotellut porkkanan käyttöä kepin sijasta. Paras yhteiskunnan toistaiseksi keksimä porkkana on raha. Jotta voisi ihan oikeasti palvella vaativissa asioissa kahdella kielellä on molempia osattava hyvin. Suomenkielisille ruotsin oppiminen kunnolla on paljon vaikeampaa, koska heillä on niin harvoin mahdollisuutta puhua ruotsia. Jossain päin Suomea ei ruotsia puhuvia ole lainkaan ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ruotsinkieliset alkavat automaattisesti puhua suomea, kun suomenkielinen liittyy joukkoon. Ruotsinkieliset oppivat suomen yleensä lähes ilman eri ponnisteluja, kuten pienen kielivähemmistön edustajat kaikkialla tekevät valtakielen suhteen.

Kaksikielisyys on siis rikkautta, mutta se on sitä vain ruotsinkielisille, koska he yleensä ovat aidosti kaksikielisiä. Joku voi olla sitä mieltä, että se on niin väärin, niin väärin. Minusta se on sellaista rikkautta, että se pitäisi mitata rahassa nykyistä paremmin. Julkisissa viroissa, joissa kaksikielisyydelle on todelliset perustelut, pitäisi aito kaksikielisyys korvata sen taidon arvoisella lisäpalkalla.  Siis runsaalla. Yksityinen sektori osaa kyllä suhteuttaa kielitaidon antaman lisäarvon siitä maksettavaan korvaukseen.

Totta kai tämä suosisi ruotsinkielisiä, mutta mitä sitten? Paljon vaatimattomampiakin taitoja yhteiskunnassa korvataan ruhtinaallisesti. Ennen kaikkea se antaisi suomenkielisille ihan erilaisen motivaation opiskella ruotsia tosissaan kuin nykyiset idiotismit kaksikielisyyden rikkaudesta tai pelottelut joutumisesta pohjoismaisen perheen ulkopuolelle. Jos aito kaksikielisyys on rikkautta, niin sen pitää näkyä myös palkkapussissa.