Monday, 14 March 2011

Scoopshot

Tämä juttu ei poikkeuksellisesti ala kuvalla vaan linkillä. Syy selviää blogista Scoopshot, osa II.
Yllä olevassa linkissä oleva uutiskuva toi Jussi Pelkoselle 1000 euroa. Ei toki medioissa julkaistuna kuvana vaan Scoopshotin Helmikuun kuvakilpailun voittokuvana. Onko kuva hyvä vai huono? Onneksi minun ei tarvitse ottaa kantaa, kuvajournalismilinjan johtaja  Jore Puusa tekee sen puolestani. "Väärin voitettu"

Kännykkäkamerat ovat tehneet käytännössä jokaisesta potentiaalisen lehtikuvaajan. Kuka tahansa voi napata uutiskuvan ja lähettää sen saman tien lehden toimitukseen.

Onko tämä hyvää kehitystä vai onko se kuvajournalismin ja samalla demokratian tuho, kuten edellä mainittu kuvajournalismin johtaja Jore Puusa on valistanut meitä useilla saiteilla?

Maailma muuttuu ja ammatit sen mukana. Kuvajournalismin kulta-aika alkoi 1930-luvulta ja sen voidaan katsoa päättyneen television läpimurtoon 1960-luvun alussa. Tähän aikaan ei ole paluuta, itketään sen perään miten paljon tahansa. Tämän päivän ammattivalokuvaaja joutuu sopeutumaan tämän päivän vaateisiin, ihan kuten minkä muun ammattikunnan edustaja tahansa.

Suurin osa lehtikuvaajista on tehnyt kautta aikain hyvin rutiininomaista työtä – kuvannut kissanristiäisiä, jos asian vähän, mutta vain vähän liioitellun ilkeästi sanoo. Maailmaa jännittävissä paikoissa kiertäviä fotareita on vain murto-osa ammattikuvaajista ja heidän suhteellinen osuutensa hupenee koko ajan. Miksi lähettää kuvaajaa maapallon toiselle puolelle, kun joku lähettää siellä tapahtuneesta kännykällä otetun kohtuullisen kuvan ennen kuin täällä toimituksen sihteeri kerkiää edes näppäillä lennonvarauksen numeroa puhelimellaan.

Sama koskee kotimaan tapahtumia, varsinkin erilaisia juhlia ym. tilaisuuksia, joista on kolmen palstan uutinen ja kahden palstan kuva. Ei niihinkään kannata omaa kuvaajaa lähettää, kuvan saa jonkun paikalla olevan pokkarilla tai kännyllä otettuna. ”Joku piti saada, ei se ollut hääppönen”. Eivät olleet ”oikeiden” kuvaajienkaan vastaavista tilaisuuksista ottamat.

Onko kehitys demokratian tuho? Minusta asia on juuri päinvastoin. Demokratiahan on kansalaisten vaikutusmahdollisuutta ja jos kenellä tahansa on mahdollisuus osallistua tiedonvälitykseen, niin eikö se ole demokratiaa parhaimmillaan? Ei ole mikään kiveen hakattu luonnonlaki, että koulutettujen valokuva-ammattilaisten valokuvat esittäisivät maailman tapahtumat objektiivisemmin kuin satojen miljoonien amatöörien kuvista valitut. Valinnan sitä paitsi tekee lopulta lehden toimitus, jonka pyhiä journalistisia periaatteita on syytä väliin epäillä yhtä paljon kuin poliitikkojen rehellisyyttä. Jonkun toisen kuin itsensä lauluja suurin osa ihmisistä kuitenkin laulaa.

Kun tekninen kehitys on sitä mitä se on, niin uusille markkinoille tulee vääjäämättä uusia toimijoita uusin toimintaideoin. Viimeisin lienee kännykkäkuvia medioille välittävä Scoopshot. Sen toimintaidea yksinkertaisuudessaan on seuraava. Ihmiset lähettävät kännykällään ottamiaan uutiskuvia Scoopshotille, joka koittaa myydä ne eteenpäin. Kaupan syntyessä sekä kuvaaja että Scoopshot saavat rahaa.

Onko tämä hyvää vai huonoa kehitystä? Journalistiliiton lakimies ottaa asiaan ristiriitaisen kannan.

Minulla ei ole tässä omaa lehmää ojassa. En kuvaa uutiskuvaa ja tuskin tulen tekemään sitä tulevaisuudessa - ainakaan kännykällä. Minusta kansalaisten äänen kuuluminen vaikka kuvien välityksellä on demokratiaa lisäävä, ei vähentävä asia. Suomessa on elinkeinovapaus. Ammattikuntalaitos lakkautettiin vuonna 1868, kun kaupasta ja elinkeinoista säädettiin uusi asetus, jolla pyrittiin toteuttamaan elinkeinovapaus.

Negatiivisin asia tässä minusta on kuvaajan, välittäjän ja julkaisijan vastuun rajan hämärtyminen. Ainakaan minä en löytänyt Scoopshotin sivuilta mitään mainintaa siitä, kenen on vastuu, jos kuvaan liittyy kolmannen osapuolen esim. kunnianloukkaukseen liittyviä vaateita. Laitoin siitä kyselyn perään, mutta ainakaan vielä ei ole tullut vastausta.

Sen, että lehtikuvaajat on pitkälti ”vapautettu” rutiinikuvista, voi kääntää myös ammattikunnan eduksi. Väki alalla vähenee luonnollisen poistuman kautta. Niille, joiden ammatillinen pätevyys on perustunut kameran ja ajokortin omistamiseen, ovat joutuneet siirtymään muille vähemmän vaativille aloille - tai sitten siirtyneet itkukuorolaisten joukkoon. Ammattitaitoiselle väelle löytyy vielä töitä ja nimenomaan haasteellisia töitä. Selatkaa kaupan lehtihyllyn tuotteita, niin voitte todeta asian omin silmin. Ehkä ei kuitenkaan Seiskaa.

2 comments:

  1. Onpa mukava lukea tekstiä, jossa asioita käsitellään kiihkottomasti eri näkökulmista. Varsinkaan valokuvauksen suhteen tämä tapa lähestyä tuntuu olevan hyvin poikkeavaa. Puusilmäistä uhoa ja itsekorostusta kyllä riittää vaikka muille jakaa.
    Timon blogi on niitä parhaita, kuten Bilnesin kirveet ja Pispalan tuotteet :-)

    ReplyDelete
  2. Se on Billnäsin kirveet - ja Pispalan tavarat on näköjään tuotteistettu sitten viime kuuleman.

    ReplyDelete