Aloitan uuden sarjan tässä blogissa. Se käsittelee Vantaalla
vastaan tulleita pieniä ja vielä pienempiä huomioita, joita olen tehnyt hyvien ystävieni Karin ja Matin kanssa tehtyjen kävelyretkien aikana. Dokumentointivälineenä on pääsääntöisesti kännykkä.
Ryhmä valmiina poikkitieteellisiin havaintoihin. Kari, Matti
ja Timo.
Leppäkorpi taitaa olla natsihenkistä seutua. Ainakin jos
asian voisi päätellä kadunnimistä. Vaan eipä hätää. Hyötyruotsin
taitoisina hoksaamme heti, että kyse on
Hilleristä, ei Hitleristä. Meitä kohti on turha heitellä vääriä natsikortteja.
Korso on demareiden vankkaa tukialuetta, mutta ei kai nyt
niin pitkälle pidä mennä, että pääkatu muutetaan puoluejohtajan mukaan. Vaan
eipä taaskaan kielitaitoisia hämätä. Gråsisk on suomeksi urpiainen ja joku koiranleuka (hundshaka) vain oli mennyt ilkeyttään laittamaan ylimääräisen ällän kadun suomenkieliseen
nimeen.
Tässä vielä lopuksi aidot katujen nimien esikuvat ja niidet jäljitelmät. Kuten havaitaan, yhdennäköisyys ei ole kovin suurta. Ehkä jotain yhtäläisyyttä on urpiaisen ja Urpilaisen sävy sävyyn värityksessä.
Hilleri (på svenska iller)
Hitleri
Urpiainen (på svenska gråsisk)
Urpilainen
Kuten tästä sarjan avauksesta käy hyvin ilmi, niin hyötyruotsista (nyttosvenska) on todella hyötyä tässä kaksikielisessä kunnassa. Kaksikielistä ei jymäytetä läheskään niin helposti kuin vain suomea osaavaa junttia.
2 kommenttia:
Olet siis päässyt yli pakkomielteestäsi pakkoruotsiin?
Yritän tarkastella asioita monilta eri kanteilta. Kyllähän ruotsin kielen vaatimattomankin osaamisen edut on tuotava esiin tasapuolisuuden vuoksi, eikä keskittyä pelkästään pakkoruotsin haittapuoliin. Tässä asiassa en halua olla samanalainen retoorikko kuin esimerkiksi pääministerimme, joka ei ainakaan julkisesti ole nähnyt mitään ongelmaa pakkoruotsin pänttäämisessä - toisin kuin suurin osa kansalaisia.
Lähetä kommentti