Saturday, 7 July 2012

5 kuvaa valehtelee enemmän kuin 53 sanaa?


 

Olin perjantaina 6.7. seuraamassa ystäväni ja entisen työtoverini Kati Tyystjärven kanssa Kaartin soittokunnan vartioparaatikulkuetta Helsingin kauppatorin ympäristössä. Katin tytär Vilna suorittaa varusmiespalvelua ja soittaa tuubaa soittokunnassa. Aika iloisten sävelten tahdissa lähdetään näköjään nykyisin sotimaan - tai ainakin marssimaan. Pariin marssista ottamaani klippiin ei sitten tarttunutkaan muuta kuin perinteistä marssimusiikin rumpujen pärinää.



Kaiken kaikkiaan Helsingin perjantai-iltapäivän katukuvaa elävöittävä hauska tapahtuma, jota sääkin tällä kertaa suosi. Tosin ei ehkä tuuban soittajan mielestä. Kymmenen kiloa painavan tuuban kanssa marssiminen ja samalla soittaminen hellerajan rikkoneessa lämpötilassa ei ole niitä kaikkein kevyimpiä hommia.

 

Paraati oli käytännössä ohitse Kasarmitorilla, kun Helsingin Sanomien Vantaan asioista vastaava politiikan toimittaja Katja Kuokkanen soitti Katille, joka on myös tunnettu vantaalainen vasemmistoliittolainen poliitikko. Kun media on kiinnostunut, niin poliitikko vastaa - muulloinkin kuin vaalivuonna.

Puhelun aiheena on syksyn kunnallisvaalien tilanne Vantaalla, johon Vasemmistoliiton kohdalla antaa lisämausteensa Katin taannoinen eroaminen valtuustoryhmän ryhmänvetäjän paikalta.

Puhelinhaastattelu tuntui olevan perusteellinen. Kun sitä oli kulunut noin 15 minuuttia, otin aikani kuluksi lonkalta muutaman kuvan Katista. Tulokset alla. Lonkalta Katin huomaatta vedetyt otokset eivät menneet aina ihan kohdalleen. Viimeinen kuva on mennyt jo sananmukaisesti päin peetä.







Tällainen oli Katin osuus tämän päivän Hesarissa olleessa puolen sivun jutussa

"Vasemmistoliiton omaa ku­vio­ta sot­kee val­tuus­to­ryh­män ha­jaan­nus. Ryh­män­ve­tä­jä Ka­ti Tyyst­jär­vi jät­ti ke­sä­kuus­sa pes­tin po­liit­ti­sen skis­man ta­kia.

Tyyst­jär­vi oli­si hy­väk­sy­nyt vel­kaoh­jel­man, mut­ta val­tuu­te­tut Jaak­ko Laak­so, Jus­si Sa­ra­mo ja Il­ma­ri Hei­no­nen ha­lu­si­vat sii­hen höl­läys­tä.

"E­ros­ta huo­li­mat­ta olen eh­dol­la ja ha­luan jat­kaa", Tyyst­jär­vi sa­noo. Näin hän ku­moaa hu­hut, et­tä oli­si loik­kaa­mas­sa Sdp:hen. Va­sem­mis­to­lii­ton ryh­mää ve­tää lop­pu­kau­den Sa­ra­mo."





 





 Hesarin jutun kuvituksena oli yllä oleva lehden kuvaaja Sabrina Bqainin ottama kuva Perussuomalaisten vaaliehdokkaiden tentistä Myyrmäessä.

Jokaisessa valokuvassa on useista tasoja. Selkeitä viestejä ja enemmän tai vähemmän piilossa olevia viestejä. Jälkimmäisistä osa varmaan jää kuvaajaltakin huomaamatta. 

Perussuomalaiset ovat median lemmikkejä. Heistä saa räväköitä otsikoita ja kuvia. Etenkin Jussi Halla-ahoa on Siperia ja muut pakastamot opettaneet, että mediaa ei voi hallita. Mediaan pätee vanhat työväen taistelusloganin: "Joko olet meidän puolellamme - tai olet meitä vastaan!"

Kuvassa istutaan kapakan kulmapöydässä mitä ilmeisemmin punomassa juonia neekeriukkoja ja muita hihamerkittäviä vastaan . Pöydällä on kaksi kahvikuppia ja kaljalasissakin taitaa olla vain vettä. Kattaus on tietenkin vain pelkkää hämäystä, sillä oikealla oleva hemmo viittoilee tarjoilijaa tuomaan lisää kaljaa.

Kuvakulma on aina valinta. Mihin pyritään sammakkoperspektiivillä, joka tekee kohteesta aina hieman ylemmyyden tuntoisen? Onko maahanamuuttajataustaisen valokuvaajan valinta sattuma vai kannanotto? 

Minun kuvani ovat pelkkä hetken mielijohteesta syntynyt sarja sen kummempaan pyrkimättä. Jos Hesari nyt kuitenkin syystä tai toisesta haluaisi minulta kuvan tähän juttuun kuvatekstillä: "Vantaalainen vasemmistoliiton kaupunginvalteettu Kati Tyystjärvi selvittää Helsingin Sanomille syksyn kunnallisvaalien tilannetta", niin minkä kuvan toimitus valitsisi yllä olevista? Tuskin kuitenkaan pyllykuvaa.

Kaikissa kuvissa Kati puhuu kännykkään. Vasen käsi tukee kännykkäkättä, sillä kännykän pitäminen korvalla pitkän aikaa on yllättävän raskasta. Toki Katilla on siihen harjaannusta, mutta siitä huolimatta hänkin käyttää usein hands free -laitetta. Kaikissa kuvissa on myös pysäköintiaikaa 4 tuntia, joten poliitikolla on kyllä aikaa ja halua selvittää asiat perinpohjin. 

Ainoa olennainen ero kuvissa on Katin ilmeissä ja kehon asennossa. Eläväisen ihmisen, kuten Katin ilmeet vaihtuvat jatkuvasti. Kamera on siepannut niistä tässä 1/500 sekunnin mittaisia otoksia. Jos toimitukselle tulee useita vaihtoehtoja, niin joku muu kuin kuvaaja valitsee niistä jonkun. Millä perusteella? En tiedä, mutta olettaisin syitä olevan monenlaisia. Millaisena henkilö halutaan välittää lukijoille. Aika neutraalina, kuten ylimmässä kuvassa. Todella tympääntyneenä, kuten seuraavassa kuvassa tai ylimielisenä besserwisserinä, joista alinna pari vaihtoehtoa.  Medialla on pelkillä kuvavalinnoilla hirveä valta siihen, millaisessa valossa julkisuuden henkilöitä esitellään.

Tietenkin kuva voidaan rajata näennäisen neutraaliksi, melkein passikuvaksi. Sillä voitaisiin sitten mukavasti näpäyttää kuvaajaa, joka ei ole vielä ymmärtänyt allekirjoittaa Sanomien hänelle hyvää hyvyyttään tekemää free-sopimusta. Joten siinäkin yksi syy, miksi ylläoleva on vain spekulaatiota ilman yhteyttä todellisuuteen - ei kuitenkaan ilman yhteyttä todellisiin henkilöihin.





Taustalla oleva puu, hattunaulakko, putki yms. kasvaa vuorenvarmasti henkilön päästä, jos sitä ei erikseen oteta huomioon. Kumman ylläolevista toimittaja valitsisi? Riippuu varmasti siitä, millaisessa valossa hän haluaa esitellä kohteen ja/tai kuvaajan.

 
 ps. Miten juuri 53 sanaa? Miksei vaikka 42, joka tunnetusti on elämän tarkoitus? No siksi, että Katin osuus Hesarin jutussa oli yksin kappalein lukien 53 sanaa.
 

2 comments:

  1. No juu. Olipa hauskaa analysointia, en ole herkkähipiäinen laisinkaan. Tällaistahan tämä on, ja nyt Katja Kuokkanenkin tietää, missä olen ja mitä teen:)

    ReplyDelete
  2. Työtön lehtikuvaaja Jore Puusakin on löytänyt näille sivuille. Hän kommentoi yllä olevia kuvia:

    "Suvanto itse on onneksi valokuvaajana mestariluokkaa, siitä kertoo elävästi parin päivän takainen kuvasarja...osoittaa tavatonta visuaalista kykyä saada alueen ainoa ränni kuvattavan pään keskivaiheille ja vielä Joe Klamariakin kovempaa rohkeutta julkaista itse ao sarja."

    Jorella siis riittää ymmärtämystä enemmän amerikkalaiselle työkeikallaan epäonnistuneelle ammattikuvaajalle kuin suomalaisen kollegan kirjaimellisesti lonkalta vedetylle kuvasarjalle. Se siitä kollegiallisesta solidaarisuudesta, jota Jore niin peräänkuuluttaa.

    ReplyDelete