Monday, 23 July 2012

Milloin valotus muuttuu juridisesti valokuvaksi?




 Mikä näistä olisi valokuva määritelmänsä mukaisesti? Ylin on alimman kuvan ASCII-tiedosto (osa siitä) ja keskimmäinen on kuvan tiedoston elektro-magneettisessa muodossa sisältävä muistikortti.


Finnfoto ry:n Valokuvan käyttöoikeuden luovutuksenvakioehdoissa määritellään aluksi valokuva.

1. Valokuvan määritelmä
"Valokuva" tarkoittaa kaikkea sitä materiaalia, jolle valokuvaaja on viimeistellyt ottamansa kuvan. Esimerkiksi diapositiivi, negatiivi, valokuva-vedos, CD-ROM tai mikä tahansa fyysinen tai elektroninen materiaali, jolla kuva on, on valokuva

Dokumentti sinällään on minusta ihan asiaa. Erityisesti Sanomien johdon ja juristien kannattaisi lukea se ihan pedagogisessa mielessä. Siinä olevat ehdot ovat minusta järkevät molempien osapuolten edut huomioivat. Kun nämä ehdot ovat vain suositus, niin tietysti Sanomat voi pyyhkiä paperilla takapuolensa (kuvainnollisella paperilla kuvainnollisen takapuolen).Kuten se on tehnyt ja varmaan tulee tekemään jatkossakin. Sen verran pessimistinen olen tässäkin asiassa.

Sen sijaan valokuvan määritelmä tässä Finnfoton ohjeessa on jotain muuta. Ei ainakaan asiaa. Diapositiivi, negatiivi, valokuva-vedos ovat aika luonnollisia valokuvia. Sen sijaan CD-ROM ja mikä muu tahansa elektroninen, magneettinen tai mekaaninen alusta, jolle valokuvan mahdollistava tiedosto on tallennettuna, ei voi itse mitenkään olla valokuva.Ei viimeistely ole tässä yhteydessä mitenkään välttämätöntä. Viimeistelmätön valokuva on valokuva siinä missä viimeisen päälle viimeisteilty.

Kelataan vähän historiaa taaksepäin ja palataan filmiaikaan. Kun filmi valotetaan, niin siihen syntyy ns. latentti kuva. Onko se valokuva? Minusta ei. Latentti kuva on kuvan alku josta itse kuva saadaan esille kehittämällä se kemiallisissa litkuissa. Mitä sitten kehitettäessä tuleekin, se on vasta valokuva. Valotettuun, mutta ei vielä kehitettyyn filmirullaan ei minusta voi sisältyä tekijänoikeuksia, muuta omistusoikeutta toki.

Olisiko niin, että filmin kennolle valotuksesta syntyvät varaukset vastaisivat filmiajan latenttia kuvaa. Kun nämä varaukset muutetaan tietokoneen ymmärtmiksi ykkösiksi ja nolliksi, niin muodostuu "digitaalinen filmiruutu". Kun kennolle tapahtuneesta valotuksesta on syntynyt kameran muistikortille tiedosto, niin tekijänoikeutta nauttiva valokuva on syntynyt.

Tekijänoikeuslain lähioikeuksissa on valokuvaan liittyviä pykäliä. Valokuvaa sinänsä ei ole siellä määritelty mitenkään. Ylipäänsä digitaalisuus otettiin varsin kevyesti huomioon tekijänoikeuslakia juuri uusittaessa. Miten siis digitaalinen valokuva pitäisi määritellä, jota esimerkiksi tekijänoikeuslakia ei tämän takia tarvitsisi muuttaa, mutta määritelmä olisi looginen?

Minä määrittelisin sen seuraavasti. "Tekijänoikeudellisessa mielessä valokuvalla tarkoitetaan sellaista fyysisessä, elektronisessa, magneettisessa ym. muodossa olevaa valokuvan aihiota, josta kuva voidaan monistaa näkyväksi. Valokuva voi siis olla fyysinen kappale tai digitaalinen tiedosto." Onko tämä hyvä ja kattava? Parempia ehdotuksia otetaan vastaan.

Valokuvan kappaleeseen saattaa sisältyä eri tyyppistä tekijänoikeutta. Esimerkiksi valokuvataiteilijan tekemä vedos on sinällään taideteos ja samalla taide-esine. Se vastaa aika pitkälti graafikon vedostamaa grafiikan lehteä. Siihen kohdistuu teoksena ja taide-esineenä erilaisia juridisia seikkoja kuin valokuvan negatiiviin tai digikuvan tiedostoon, mm. tekijänoikeuden suoja-aikaan ja alv:hen liittyen. Niistä jossain toisessa yhteydessä. Minun määritelmäni mukaan se ei olisi kuitenkaan valokuva, koska vedosta ei ole tarkoitettu enää monistettavaksi. Se itse on yhden tai useampikertaisen monistuksen tuote.

Kaiken kattavaan ja joka tilanteessa kuin junan vessa toimivaan määritelmään valokuvasta tuskin päästään. Onko sille tarvettakaan? Jotain ainakin Finnfoton määritelmälle pitäisi tehdä. Muistikortti ei voi olla valokuva. Vai voiko?

11 comments:

  1. Mitä välii?

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Valokuva" tarkoittaa kaikkea sitä fyysistä materiaalia tai digitaalista tiedostoa, jossa valottamalla tehty kuva on. Esimerkiksi diapositiivi, negatiivi, valokuva-vedos, CD-ROM:ssa tai missä tahansa fyysisessä tai elektro-magneettisessa materiaalisssa oleva tiedosto, jossa kuva on, on valokuva.

      ?

      Delete
    2. Valokuvan määritteleminen ei tunnu olevan mikään piece of cake.

      Mitäkö välii? Sitä välii, että juristin ketkut kyllä löytävät kaikki ne porsaanreiät, jotka huonot lainlaatijajuristit ovat lakitekstiin jättäneet. Joskus ehkä jopa tahallaan.

      Finnfoton ohjeessa oleva teksti ei siis ole lakitekstiä, mutta voisi olla. eihän kirjallisen teoksen tekijänoikeus koske kirjaa materiaalina, vaan kirjan sisältämää tekstiä. Samalla tavalla valokuvan tekijänoikeus koskee kuvaaa, ei valokuvapaperia tai lehden sivua, jolla kuva sattuu olemaan.

      Delete
  2. Valokuva on valokuva silloin kun se voidaan muuttaa nähtävään muotoon. Latentti kuva on myös valokuva koska se on valottamalla tehty ja saatavissa kehitysmenetelmällä näkyväksi. Sama asia on jos kuva on kirjassa ja sen saa näkyviin kun kirjan kannen avaa. Sillä ei ole merkitystä valokuvan määritteellä miten se tuodaan näkyväksi. Sitä kutsutaan tekniseksi osaamiseksi. Kirjan kannen avaaminen on teknistä osaamista samoin kuin latentin valokuvan kehittäminen. Valokuvan tekijänoikeus syntyy silloin kun kuva on kuvattu ei silloin kun se on lopullisessa muodossa jota sinä pidät vasta valokuvana. Kuvan tekijänoikeuslaki laahaa aina perässä koska siinä keskitytään liikaa siihen valmistusprosessiin ja ne muuttuvat koko ajan kun kehitys kehittyy ja joku keksii uuden tavan valmistaa kuva. Kynnys sitten teoksen ja valokuvan välillä on sitten kapeampi ja siinä merkitystä on tekemisellä toisin kuin sillä kuka aloitti kuvan valotuksen. Siinä olennaista on tekemisen merkitys valokuvaan ja siinä punnitaan jokaisen osuuden merkitystä teoksen syntymiseen. Toisen henkilön valokuvakin saattaa silloin olla siinä mukana mutta sen merkitystä kuvaan määritellään vasta kun riitatapausta käsitellään oikeudessa. Olet varmaan nähnyt valokuvia joissa on katumainoksia yms. kuvia ja niissä olevia kuvia näkyy toisten teoksissa taustalla. Silloin oikeudellisessa mielessä tutkitaan kuinka merkittävä osa se on itse teosta. Siksi toisen kuva voi olla toisen teoksessa eikä siinä välttämättä synny tekijänoikeutta omaan kuvaan vaikka se siellä kuvassa näkyy. Syvällisesti en niitä eroja lähde spekuloimaan koska ne asiat punnitaan vasta riitatilanteissa oikeudessa. Syitä voi näet olla niin paljon kelle lopullinen tekijänoikeus syntyy. Tekijänoikeus voidaan myös siirtää toisen nimiin luopumalla omasta oikeudesta vaikka olisi kuinka ensimmäinen kuvan ottaja ja jonka oikeuksista kyse. Henkilölle tietysti jää isyysoikeus omaan kuvaan mutta se on vähän kuin lapsellakin, että onko tapaamisoikeutta vai omaan "lapsukaiseen" olemassa. Sitten takaisin siihen aslkuperäiseen asiaan eli valokuva on valokuva kun se on valokuvaamalla lähdetty tekemään oli se nähtävissä suoraan tai välillisesti. Peruste sille, että kuvan pitää olla näkyvässä muodossa on ontuva koska ethän sinäkään näe kaikkia maailman valokuvia ja silti ne on valokuvia. Ei silläkään ole merkitystä näkeekö kukaan muu kuin sen valokuvan kuvannut henkilö kuvaustilanteessa. Merkitystä valokuvalla on vasta sitten kun sitä käytetään johonkin.

    ReplyDelete
  3. Koska kappaleisiin jaettu teksti on helpommin luettavissa, rohkenin jakaa yllä olevan tekstin kappaleisiin. Kappalejako voi olla eri kuin kirjoittaja tekisi, mutta tällä mennään nyt.

    TS

    Valokuva on valokuva silloin kun se voidaan muuttaa nähtävään muotoon. Latentti kuva on myös valokuva koska se on valottamalla tehty ja saatavissa kehitysmenetelmällä näkyväksi. Sama asia on jos kuva on kirjassa ja sen saa näkyviin kun kirjan kannen avaa. Sillä ei ole merkitystä valokuvan määritteellä miten se tuodaan näkyväksi. Sitä kutsutaan tekniseksi osaamiseksi. Kirjan kannen avaaminen on teknistä osaamista samoin kuin latentin valokuvan kehittäminen.

    Valokuvan tekijänoikeus syntyy silloin kun kuva on kuvattu ei silloin kun se on lopullisessa muodossa jota sinä pidät vasta valokuvana. Kuvan tekijänoikeuslaki laahaa aina perässä koska siinä keskitytään liikaa siihen valmistusprosessiin ja ne muuttuvat koko ajan kun kehitys kehittyy ja joku keksii uuden tavan valmistaa kuva.

    Kynnys sitten teoksen ja valokuvan välillä on sitten kapeampi ja siinä merkitystä on tekemisellä toisin kuin sillä kuka aloitti kuvan valotuksen. Siinä olennaista on tekemisen merkitys valokuvaan ja siinä punnitaan jokaisen osuuden merkitystä teoksen syntymiseen.

    Toisen henkilön valokuvakin saattaa silloin olla siinä mukana mutta sen merkitystä kuvaan määritellään vasta kun riitatapausta käsitellään oikeudessa. Olet varmaan nähnyt valokuvia joissa on katumainoksia yms. kuvia ja niissä olevia kuvia näkyy toisten teoksissa taustalla. Silloin oikeudellisessa mielessä tutkitaan kuinka merkittävä osa se on itse teosta. Siksi toisen kuva voi olla toisen teoksessa eikä siinä välttämättä synny tekijänoikeutta omaan kuvaan vaikka se siellä kuvassa näkyy.

    Syvällisesti en niitä eroja lähde spekuloimaan koska ne asiat punnitaan vasta riitatilanteissa oikeudessa. Syitä voi näet olla niin paljon kelle lopullinen tekijänoikeus syntyy. Tekijänoikeus voidaan myös siirtää toisen nimiin luopumalla omasta oikeudesta vaikka olisi kuinka ensimmäinen kuvan ottaja ja jonka oikeuksista kyse. Henkilölle tietysti jää isyysoikeus omaan kuvaan mutta se on vähän kuin lapsellakin, että onko tapaamisoikeutta vai omaan "lapsukaiseen" olemassa.

    Sitten takaisin siihen alkuperäiseen asiaan eli valokuva on valokuva kun se on valokuvaamalla lähdetty tekemään oli se nähtävissä suoraan tai välillisesti. Peruste sille, että kuvan pitää olla näkyvässä muodossa on ontuva koska ethän sinäkään näe kaikkia maailman valokuvia ja silti ne on valokuvia. Ei silläkään ole merkitystä näkeekö kukaan muu kuin sen valokuvan kuvannut henkilö kuvaustilanteessa. Merkitystä valokuvalla on vasta sitten kun sitä käytetään johonkin.

    ReplyDelete
  4. Vähän teemasta sivuun seuraava tarina. Olin parisenkymmentä vuotta sitten kuvaamassa tuttavan ripille päässyttä tytärtä hänen kotonaan rippitilaisuuden jälkeen. Syystä, jota en enää muista, minulla oli vain yksi filmirulla mukanani. Jotenkin sähläsin siten, että en ollut varma, oliko jo kamerasta pois otettu filmirulla valottunut vai ei. Jos tietäisin rullan olevan tyhjän, niin minulla oli mahdollisuus ottaa kuvat uudestaan. Toisaalta jos rullalla olisi jo kuvat, niin ne menisivät silloin pilalle.

    Prohan ei koskaan joutuisi tällaiseen tilanteeseen, mutta etenkään siihen aikaan ei ollut mikään pro. Joten olin Schrödingerin kissan tapaisen dilemman edessä. Filmirullassa samanaikaisesti oli kuvia (olinhan laukonut kameraa ahkerasti) ja ei ollut kuvia (saattoi olla, että filki ei ollut liikkunut). Asia selviäisi vasta sitten, kun filmi kehitetään. Hiki valui pitkin selkäpiitä ja varmaan muuallakin, kun pohdin näitä vaihtoehtoja.

    Koska en halunnut pilata kuvaamaan tulleiden juhlamieltä, niin laitoin sormet ristiin ja toivoin sittenkin kuvien tarttuneen myös filmille. Kun kuvat tulivat kehityksestä, niin niissä olisi voinut lukea kuin avatuissa arpalipukkeissa: "Valitettavasti tämä arpa ei voita".

    Hyvänä puolena voin mainita sen, että tapahtuman jälkeen opin varmistamaan, että filmi varmasti lähti pyörimään.

    ReplyDelete
  5. Kollegoiden kanssa asiasta keskusteltuani tulimme siihen lopputulokseen, että valokuvan voidaan katsoa juridisesti syntyneen silloin, kun valon avulla syntynyt kuva saadaan tallennettua. Näin syntynyt latentti kuva, negatiivi, positiivi tai tiedosto ja niistä jatkojalostetut kuvat nauttivat valokuvan tekijänoikeussuojaa.

    Näin ollen esimerkiksi varjokuvateatterin lakanalle heijastuvat kuvat eivät ole valokuvia - eivät varmaan elokuviakaan. Niisät otetut valokuvat luonnollisesti ovat. Tekijänoikeuslaki suojaa toki varjokuvaesityksetkin, joten ei syytä huoleen.

    ps. En minä ihan oikeasti kenenkään kollegan kanssa tästä asiasta keskustellut. Tuskin tämä lähinnä akateemista mielenkiintoa herättävä aihe edes kiinnostaa kovin montaa fotaria. Jotkut valokuvasaiteille ahkerasti kirjoittelevat vain kertovat olevansa päivittäin yhteyksissä nimekkäimpien koti- ja ulkolaisten valokuvaajien kanssa. Se kun antaa uskottavuutta omille kommenteille. Tai ainakin näin kommentoija itse kuvittelee.

    ReplyDelete
  6. Kari Kanervo; Espoo24 July 2012 at 13:37

    Sanoisin, että valokuva käsitteenä on riittävän yksikäsitteinen esim. sopimuksen perustaksi. Ei kukaan oleta kissanäyttelyssa olevan leijonia - vaikka kissaeläin sekin on.

    Turha siis valokuvaa on lähteä määrittelemään kuvaussopimukseen erikseen. Ei ainakaan niin harhaanjohtavalla tavalla, mitä se Finnfoton sopparin pohjassa tehdään.

    Tietysti olisi mielenkiintoista kuulla todellisten asiantuntojoiden, kuten vaikka Pekka Potkan kommentit asiaan.

    Kari Kanervo
    Espoo

    ReplyDelete
  7. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  8. http://timosuvanto.blogspot.fi/2012/02/reilua-eiko-totta.html

    Yllä yksi monista bloggauksistani aiheesta. Syytä kiinnittää huomiota siihen, että sopimuksessa valokuvaa ei määritellä sen kummemmin, kunhan mainitaan myös piirroskuva erikseen. Ongelmia ei ole tullut. Nämäkin kirjankustantanjan vakiosopparit ovat vielä osittain filmiajassa, mutta eipä tuokaan ole murheita aiheuttanut.

    Toinen huomionarvoinen asia on sopimuksen reiluus. Tällaisilla sopimuksilla olemme toimineet vuosikausia ja nähtävästi molempien osapuolten eduksi, koska toiminta on jatkunut. Kustantajaa en luonnollisesti mainitse, mutta ei niitä tässä maassa niin hirveän montaa ole. Joten uteliaat vain spekuloimaan.

    ReplyDelete
  9. Kai se niin on, että valokuva syntyy valotuksen hetkellä. Jos sitä ei saada talteen (filmi tai muistukortti puuttuu), niin ei kai ole mitään konkreettista, jolle sen tekijäoikeuden voisi saada.

    Itse kun olen enemmän kuoroihmisiä, niin sen alan asiat ovat minulle tutumpia. Ei musiikkiteostakaan voida katsoa syntyneeksi ennen kuin se tallennettu jollain tavalla. Nuotteina tai ainakin nauhoitettu kitaralla, pianolla tai vaikka vihelmällä esitettynä. Musiikissa on käyty katkeriakin tekijänoikeuskiistoja, kun jonkin menestyneen kappaleen tekijäksi on ilmoittautunut useita tekijöitä. Valokuvalla harvemmin on sellaista kaupallista arvoa kuin listojen kärjessä olevalla iskelmällä. Siksi tämä lienee valokuvan kohdalla aika akateemista spekulaatiota?

    ReplyDelete