Wednesday, 18 July 2012

Mustaa valkoisella




Ilta-Sanomien nettisivuilla oli oheinen pieni journalistinen pläjäys. Kuva on ilmeisesti tarkoitettu vain kuvituskuvaksi ilman sen kummempaa yhteyttä tekstiin. Missään ei kuitenkaan lue, että kuvan henkilöt eivät liity artikkeliin. Ylipäänsä kuvasta ei ole mitään taustatietoja.

Jos minä olisin kuvan mummo tai tyttö ja näkisin kuvani tässä yhteydessä, niin tuskin olisin kovin iloinen siitä. Kuva on mitä ilmeisimmin jostain kuvapankista ja malleilta on varmaan luvat (tytöltä myös huoltajan)  normaaleihin julkaisutilanteisiin. Mallit ovat kuitenkaan tuskin osanneet odottaa, että kuva julkaistaan tällaisen otsikon alla. Jompi kumpi malli tai tytön vanhemmat voisi jopa suuttua niin, että nostaisi oikeusjutun lehteä vastaan.

Mitä tekisi kustantaja Sanoma News? Varmaan kävisi ekana tarkistamassa, onko kuvaaja allekirjoittanut Sanoma Newsin free-sopimuksen. Jos on, niin eikun käräjöimään. Lukeehan paperissa mustaa valkoisella.



15 comments:

  1. Eikös jukaisija ole aina vastuussa julkaisemastaan aineistosta?

    ReplyDelete
  2. Wikipedia tietää kertoa.

    "Suomen rikoslaissa (39/1889) kunnianloukkaus on asianomistajarikos eli syyte nostetaan pääasiassa vain, mikäli kunnianloukkauksen uhri sitä vaatii. Rikokselle on tavallinen ja törkeä muoto:

    »Joka
    1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
    2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
    on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

    Törkeästä kunnianloukkauksesta laki sanoo:

    »Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
    1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
    2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
    ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.»
    (Rikoslain 24 luku 10 §[2])"

    Kun mummelin kuva on Ilta-Sanomissa ja siinä vihjataan, että kyseinen mummeli on puolueellinen lastenlastensa suhteen, niin kyseessä on joukkotiedotusvälineillä annettu valheellinen (luultavasti) vihjaus, joka voi aiheuttaa mummelille halveksuntaa lähipiirissä. Kyseessä on silloin törkeä kunnianloukkaus. Mummeli voi asianomistajana nostaa syytteen Ilta-Sanomia vastaan.

    Jutusta vastaava toimittaja voi pahimmassa tapauksessa saada sakot tai kaksi vuotta linnaa. Näitä ei voi valokuvaajalle sälyttää, koska millään sopimuksella ei ihminen voi vapautua rikosoikeudellisesta vastuusta. Ei voida siis sopia, että minä murhaan anoppini ja sinä menet puolestani lusimaan. Tai tietysti voidaan sopia, mutta sen juridinen arvo on sama kuin käytetyllä vessapaperilla. Ei sovellu edes pyyhkimiseen.

    Sen sijaan mummelin korvausvaatimukset lehti voi yrittää periä kuvaajalta. Vaikka Saska Saarikoski koitti kuinka aikoinaan Pressiklubissa väittää, että juristien tekemät sopimukset ovat juristien kieltä eivätkä tarkoita mitään, niin minä en haluaisi olla oikeudessa vastaamassa vahingonkorvaukseen laitettuani nimeni tällaisen sopimustekstin alle "ym. koskevista kolmannen vaatimista korvauksista..."

    Siperia opettaa.

    ReplyDelete
  3. Nythän on huomattava, että kunnianloukkaus on asianomistaja rikos. Kun tämä juttu on muutenkin spekulaatiota, niin spekuloidaan lisää.

    Mummeli lähestyy Ilta-Sanomia ja kertoo olevansa vähemmän iloinen kuvan julkaisun johdosta. Haaste käräjille on jo mielessä, mieli kun on niin pahana. Ilta-Sanomien päätoimittaja lohduttelee, että josko tästä selvittäisiin rahalla, niin ei tarvitsisi lähteä kaikkien mieltä pahoittamaan käräjille. Laitetaan sitten vaikka vähän enemmän korvausta.

    Mummeli ilahtuu ja jättää käräjillä uhkailut sikseen. Päätoimittajakin ilahtuu, koska hänen päänsä päällä roikkui kuin Damokleen miekka mahdollisuus kahden vuoden linnareissuun. Ei ehkä tässä jutussa katossa roikkuva miekka putoaisi, mutta ei se siellä pään päällä roikkuessa mitenkään mukavalta tunnu. Vaikka kyseessä on asianomistajarikos, niin siitä huolimatta voi häkki heilahtaa.

    Sitten vain laskua allekirjoittaneella kuvaajaparalle esittämään. Kuvaajan on turha vedota mihinkään Saarikosken lausuntoihin. Kaikki voi mennä ja lisäksi tuhkatkin pesästä, jos oikein huonosti käy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täydennetään nyt vielä tuo laskun ja tuhkienkin menemisen väli: Kuvaaja saa siis laskun mutta sanoo, että ei maksa, koska onhan tämä kohtuutonta ja niin edelleen. Sanoma laittaa maksukehotusta. Kuvaaja soittelee ja valittaa netissä. Sanoma laittaa maksun perintään. Perintätoimisto kiittää ja kumartaa, koska saatava on kiistaton allekirjoitetun sopimuksen vuoksi. Samalla saatava kasvaa mukavasti koroilla ja perintäkuluilla. Kuvaaja ei maksa vieläkään vaan lähtee vastaajana rosikseen. Perintätoimisto jyrää tuhkatkin konkurssipesästä. Nyt se draaman kaari on taiteellista kirjoitustyötä vaille valmis.
      -p-

      Delete
    2. Monet meistä, joka ovat laittanut nimensä "vain muodon vuoksi" takaajana lainapaperiin, tietävät varsin hyvin, mitä "ei se mitään tarkoita" tarkoittaa asioiden mennessä pieleen. Sanoma-sopimuksen allekirjoitus on avoin valtakirja Sanomien johdolle ajaa sinut konkurssiin. Niin haluttaessa.

      En väitä, että Sanomilla olisi mitään erityistä intressiä ajaa minua konkurssiin, mutta siitä huolimatta en sellaista valtakirjaa aio allekirjoittaa. Varsinkin, kun Sanomien toimeksiannot ovat minulle hyvin marginaalisia. Riskin (luultavasti aika olemattoman, mutta suuri toteutuessaan) ja tuoton (varmasti hyvin olematon) ei minun kannaltani ole missään järkevässä suhteessa.

      Suuri arvostukseni niille kollegoille, jotka ovat rintamassa mukana omasta selkänahastaan sen repien.

      Delete
  4. Kyllä Suvantokin nyt parkuu, kun pässin omaa päätä leikataan. Tosiasia on, että ainoastaan Jore Puusa on puolustanut meitä koulutettuja valokuvaajia viimeisen 15 vuoden ajan. Muut ovat olleet hiljaa tai olleet kuorossa huutamassa ammattivalokuvauksen alasajoa. Kuten Suvanto.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Merja? Jore? Olipas kirjoitus! Vai ovat kaikki muut kuin Jore Puusa tuhonneet ammattivalokuvausta? Sinäkin, todistuksesi mukaan, jos et siis ole Jore. Enpä ole kuitenkaan nähnyt Jore Puusaa kertaakaan niissä palavereissa, joissa on väännetty sopimuskäytännöistä vaikkapa Mainostajien liiton jäsenyritysten kanssa. Outo juttuko? No ei.

      Luulenpa, että Timo Suvannon merkitys ammattikuvaajien aseman heikentymisessä on ollut luokkaa olematon, samoin otaksun, että Sanoman sopimuksen merkitys Suvannon pässin (jos sellaista on) pään säilymiselle on myös vaatimaton. Hänellä lienee muutakin talven varaksi kuin ko. pässin lihaa.

      Suvanto on varsin hyvin pitänyt esillä näihin Sanoma-sopimuksiin liittyviä sudenkuoppia viime aikoina. Sitähän tämäkin blogi osoittaa.
      -p-

      Delete
    2. Suurin syntini ammattivalokuvauksen tuhoajana on ollut kirjan Digikuva: osto, myynti ja käyttöoikeust kirjoittaminen. Kirja ei minusta ole ollenkaan niin huono. Se on tarkoitettu valokuvausalalle havitteleville amatööreille oppaaksi kaupallisuuden ensimetreille. Kirja on ylivoimaisesti vähiten myyty opukseni. Se ei ole päässyt vielä edes ennakkoani vastaavaan myyntiin. Joten se osallisuudestani ammattivalokuvauksen alasajajana.

      Delete
  5. Mitenköhän on, onko ammattikuvaajien asema oikeasti jotenkin heikentynyt, siis yleisellä tasolla? Toki jonkun yksilön kohdalla, mutta laajemmin?

    Alan kokonaisliikevaihto on kasvanut, paljon. Menestyvien kuvaajien laskutus ja tulot ovat kasvaneet, paljon. Useimmat tuntemani pärjäävät vallan hyvin - jos jotain valittamista on, niin lähinnä urputetaan, kuinka kauan joutuu Bemariin tilattuja erikoisvanteita odottamaan...

    Tietysti on niin, että valokuvaajan nimikkeellä jostain oppilaitoksesta valmistuneita "koulutettuja kuvaajia" on paljon; töitä ei ole, yrittäjinä eivät pärjää. Niin kuin muillakin aloilla. Se ei minusta kuulu tähän asiaan mitenkään, koska k.o. porukka ei kaiketi millään muullakaan alalla työllistyisi. Lähinnä kyse on koulutusjärjestelmän epätarkoituksenmikaisuudesta, josta sitten yksilöt joutuvat kärsimään.

    SUmma summarum: meneekö "alalla" huonosti, jos valokuvauspalveluiden liikevaihto kasvaa koko ajan, vuosi vuodelta?

    ReplyDelete
  6. Räväköiden mielipiteiden tueksi olisi mukava saada jotain dataakin. Valokuvauslaitealalla menee kovaa, kiitos digitaalisuuden. Alan myynti ei ole kuitenkaan merkittävsti kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana.

    Mistäkö tiedän? Siitä, että olen henkeni pitimiksi tehnyt elektroniikkalaitteiden tilastoja vuodesta 2007 alkaen.

    http://www.kotek.fi/tilastot/

    Onko kuvaajien laskutus lisääntynyt samana aikana? Keskimäärin? Huippulaskutus? Kokonaislaskutus? Eli onko asiasta muuta dataa kuin hevosmiesten tietotoimiston tiedotteet? En kysysisi tätä, jos mielessä ei olisi lievää vahvempi epäily. Todistustaakka lienee väitteen esittäjällä.

    ReplyDelete
  7. Ihmettelen jatkuvasti Sanomien lakimiesten laatimaa sopimusmallia. Onko siellä käytetty jotain vastavalmistunutta oikeusavustavajaa, joka on copy-paste menetelmällä väsännyt sen kasaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun itse olin toisena sopijapuolena ilman keskusteluyhteyttä, voin vain arvailla Sanomien johdon tarkoitusperiä. Olettaisin kuitenkin, että tarkoituksena oli ensisijaisesti tuoda esille, että kyseessä on sopimus yrittäjän, ei Sanomiin työsuhteessa olevan kanssa. Siitä näkökulmastaan kirjoittaessaan he sitten jäivät sen näkökulman vangeiksi.

      Mistä näin päättelen? Siitä että yllä oleva leike sopparista on joka osaltaan juuri tämän ajatusmallin mukainen. Yllä verohallinnon sivuilta lainattua. Siinä käydään lävitse työsuhteen ja yrittämisen välisiä eroja.

      Sanoma siis pelkäsi kuin ruttoa, että niille merkittävässä määrin kirjoittavat tai kuvaavat voitaisiin tulkita työsuhteessa Sanomiin oleviksi. Kaikki ne velvoitteet ja vastuut, jotka Sanomat nyt yrittää tällä sopimuksella sälyttää freelle olisivat automaattisesti työnantajan murheita. Jos Sanomille pitkään työtä vakituiseen tehty free tulkittaisiinkin työsuhteessa olevaksi, niin hänestä ei päästäisikään enää sormia napsuttamalla eroon, Sanomat joutuisi maksamaan hänen eläkekulunsa, osoittamaan ehkä työtilaa jne.

      Siinäkin mielessä saman yhden ja yhteisen sopimuksen käyttö vakituisilla avustajilla ja meikäläisen tapaisilla yhden tai kahden jutun Sanomille vuodessa tekeville harrastajille vain omalta osaltaan osoitti, kuinka hukassa Sanomat tässä asiassa on ollut. Minulle ei tulisi mieleenkään laittaa päätäni giljotiiniin niiden muutaman satasen vuoksi, joita olen Sanomilta vuosittain laskuttanut. Ei, vaikka terän putoaminen kuinka epätodennäköistä olisikin. Jos se putoaa, niin tämän pässin pää tulee leikattua.

      Vaimoni kääntää MTV3:lle. Siellä oli samantapainen tilanne muutama vuosi sitten. MTV3:n johto aikoi siirtää koko käännöstoiminnan käännöstoimistoille, jotka tekisivät sen halvemmalla ja joista pääsisi tarpeen vaatiessa hetkessä eroon. Käännöstoimistot puolestaan käyttävät opiskelijoita ym. puoli-ilmaista free-väkeä, josta se pääsee helpolla irti. Näin luotiin pyramidi, jonka alimmalla tasolla olisivat olleet satunnaisesti käännöstöitä ilman sen kummempaa ammattitaitoa tekevät harrastelijat.

      MTV3:n vakituiset free-kääntäjät eivät nielleet tätä koukkua mukisematta, vaan haastoivat MTV3:n työtuomioistuimeen. Sieltä tulikin päätös, että MTV3:lle vakituisesti kääntävät ovat tosiasiallisesti työsuhteessa MTV3:een. Tämän päätöksen myötä he lakkasivat olemasta yrittäjäsuhteessa työnantajaan. Minä henkilökohtaisesti havaitsin sen siitä, että ei tarvinnut enää lähetellä laskuja MTV3:lle, vaan sieltä alkoi tulla palkkatositteita asiallisesti maksettuine eläke- ym maksuineen.

      Kuten sanoin, tämä perustuu vain minun enempi vähempi valistuneisiin arvauksiini. Olisin kuitenkin suuresti hämmästynyt, jos se ei olisi jos nyt ei ainoa niin ainakin merkittävä motiivi tekstin muotoilun takana. Jos joku tietää enemmän tai paremmin, niin sana on vapaa.

      Delete
    2. Yllä olevaan verohallinnon sivuilta kopioitua

      Työnjohto ja valvonta
      Työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työntekijän työtä. Hän voi antaa työn tekemiseen liittyviä yksityiskohtaisiakin määräyksiä ja ohjeita. Hänellä on myös oikeus valvoa, että työ tehdään sovitulla tavalla. Yrittäjältä taas ostetaan valmis työn lopputulos. Toimeksiantaja voi valvoa toimeksiannon edistymistä ja varmistaa ohjeillaan, että lopputulos on tilauksen mukainen. Jos tehty suoritus ja tilaus poikkeavat toisistaan, toimeksiantajalla on oikeus vaatia sopimuksen mukaista suoritusta sekä mahdollisesti korvausta.

      Sosiaaliturva
      Työnantajalla on eri lakeihin perustuva velvollisuus huolehtia työntekijän sosiaaliturvasta. Hänen on maksettava eläke- ja muita vakuutusmaksuja. Hänen on maksettava palkkaa myös loman ja sairauden ajalta. Yrittäjälle sen sijaan maksetaan vain tehdystä työstä laskun mukaan. Laskutus voi perustua esim. kokonaishintaan tai tuntiveloitukseen. Yrittäjä huolehtii itse vakuutuksistaan (esim. YEL/MYEL, tapaturmaturva) ja loma-ajan toimeentulostaan.

      Työsuhteeseen kuuluvat edut
      Työnantaja voi antaa rahapalkan lisäksi palkansaajalle myös muita etuja. Tällaisia ovat esimerkiksi luontoisedut, kuten auto-, ravinto- ja puhelinetu. Työnantaja voi myös järjestää työpaikkaterveydenhuollon ja erilaista virkistys- ja harrastustoimintaa. Yrittäjälle maksetaan vain työn lopputuloksesta sovittu hinta. Laskussa voidaan eritellä, miten hinta muodostuu.

      Vastuut ja takuut
      Työnantajalla on niin sanottu isännän vastuu palkansaajan työstä. Jos ulkopuoliselle aiheutuu vahinkoa, korvausvaatimus kohdistuu ensisijaisesti työnantajaan. Yrittäjä vastaa itse työnsä laadusta. Hän voi antaa esimerkiksi määräaikaisen takuun ja korjata veloituksetta tänä aikana ilmenneet virheet.

      Työvälineet ja materiaalit
      Pääsääntö on, että työnantaja hankkii tarvittavat työvälineet ja materiaalit. Eräillä toimialoilla on kuitenkin tapana, että työntekijällä on omat käsityökalut (esimerkiksi työsuhteessa olevilla kirvesmiehillä). Yrittäjällä on omat työvälineet, ja hän hankkii ainakin osan materiaaleista itse. Kalliiden työkoneiden hankinnasta aiheutuu riski, joka ei ole tyypillistä työsuhteelle.

      Työskentelypaikka
      Yrittäjällä on yleensä omat toimitilat. Joillakin toimialoilla yrittäjänkään ei ole mahdollista työskennellä muualla kuin työn tilaajan tiloissa. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi talonrakennus- ja laivanrakennusalat. Myös työn luonne saattaa edellyttää osittaista työskentelyä tilaajan tiloissa. Tällainen ala on esimerkiksi atk-suunnittelu, jossa projektipalavereita pidetään toimeksiantajan tiloissa. Myös tietoturvallisuus voi vaatia työskentelyä toimeksiantajan tiloissa. Toisaalta myös työsuhteessa tehty etätyö on yleistynyt. Palkansaajakin voi siis työskennellä muualla kuin työnantajan tiloissa. Tämän vuoksi työskentelypaikkaa voidaan käyttää perusteena vain silloin, kun ei löydy syytä sille, että työn tekijä työskentelee toimeksiantajan tiloissa. Jos hän tästä huolimatta työskentelee toimeksiantajan luona, se puoltaa tulkintaa, että kysymyksessä on työsuhde.

      Delete
    3. Mielenkiintoista. Minullekin sopimuksen lähettänyt Janne Virkkunen sai vuonna 2010 Suomen Kuvalehden tunnustuspalkinnon "pitkäaikaisesta ja tinkimättömästä sananvapauden puolustamisesta". Pitäisikö Janne palkita myös "lyhytaikaisesta mutta sitäkin tinkömättömämmästä free-lancen journalistien polkemisesta"?

      Delete
    4. Eikö olekin? Mielenkiintoista on myös, miten yhteiskunnan ilmapiiri on vuosien kuluessa muuttunut yrittäjyyden suhteen. Nyt pitäisi kaikkien olla yrittäjiä, reilu vuosikymmen sitten verottaja purki yrityksiä, koska sen mielestä toiminta oli työsuhteista, ei oikeaa yritystoimintaa. Mm. monet iskelmälaulajat ja näyttelijät (Heikki Kinnunen tunnetuimpana) joutuivat suuriin verovelkoihin, kun heidän yhtiönsä purettiin verottajan toimesta ja yhtiöstä saatu tulo muutettiin ansiotuloksi. "Yhtiö ei näyttele!" oli veroviranomainen kuulemma sanonut Kinnuselle.

      Osittain tämä oli ymmärrettävää, kun varsinkin iskelmäpuolella "iskelmälaulajayrittäjältä" jäivät helposti yhteiskunnan saatavat, kuten verot ja sosiaalimaksut tilittämättä. Mutta meni siinä varmaan monta lastakin pesuveden mukana.

      Tämä liippasi läheltä myös minua ja tässäkin kommentoinutta nimimerkki Sakaria. Asia kun on nyt kaikin puolin vanhentunut, niin voin sen kertoakin. Toimitimme Sakarin kanssa erään yhdistyksen jäsenlehteä omien kunnallisten virkojemme ohella. Työ tapahtui yhdistyksen tiloissa, sen työvälineillä ja johdon alaisuudessa. Siis kaikki keskeiset työsuhteen edellytykset täyttyivät. Laskutimme kuitenkin oman yhtiömme kautta. Jo pelkästään siitä syystä, että työsuhteessa meidän olisi pitänyt hakea kunnalta sivutoimilupaa ja muutakin byrokratiaa olisi tähän järjestelyyn liittynyt.

      Mitään laitontahan emme tehneet, mutta työn luonteen tulkinta olisi voinut olla toinen, jos verottaja olisi alkanut tutkia asiaa. Nykyään käytäntö on muuttunut ja työn tekeminen yrittäjänä on monessa yhteydessä helpompaa. Siis jos työntekijä haluaa toimia yrittäjänä. Työsuhteisuushan on lähinnä työntekijän etuja huomioon ottava näkökulma. Työntekijää ei voida pakottaa yrittäjäksi, jos työn luonne on selkeästi työsuhteista. Esimerkiksi virkoja ei voida hoitaa firman nimissä - ei ainakaan minun tietojeni mukaan.

      Delete