Georgian pääkallosta Guggenheimiin alta aikayksikön

VANO SHLAMOV / AFP

Georgiasta löytynyt esi-ihmisen kallo on herättänyt kiistelyä ihmisen evoluution suhteen. Löydön kun on väitetty viittaavan yhteen ihmislajiin nykyisin vallalla olevan käsityksen sijasta, jonka mukaan ihmislajeja oli muinoin useita.

Asiaan perehtymättömänä minun on mahdotonta ottaa kantaa suuntaan tai toiseen. Sen sijaan ihmetystäni  herättää luomisopin kannattajien riemu asian tiimoilta. Esimerkiksi riistanhoitotieteen dosentti Lennart Saari kommentoi: "Lähes jokaisen uuden löydön jälkeen historia on kirjoitettava uudelleen. Teoriassa taitaa olla jotain pielessä, kun sitä tarvitsee jatkuvasti rukata."

Itse asiassa Saari on tässä asian ytimessä. Maailmankuvaa voi muodostaa monelta eri kantilta. Yksi on ns. tieteellinen metodi. Siinä teoriat muodostuvat havaintoihin perustuvien evidenssien pohjalta. Jos havainnot ja teoria ovat ristiriitaiset, teoriaa tarkistetaan, eikä valikoida teoriaan sopivia havaintoja ja jätetä teorian kannalta kiusallisia havaintoja noteeraamatta.

Toinen tapa on lähteä liikkeelle uskonnollisesta ilmoituksesta, joka on sanaa siteeraten "Tie, Totuus ja Elämä".  Luomisopin kannattajien lähtökohtana on Raamatun sana, joka on kiveen hakattu totuus. Sen kanssa ristiriitaiselta vaikuttavat evidenssit voidaan aina sivuuttaa toteamalla, että tutkimattomat ovat Herran tiet.

Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen. Ihmisen maailmankuva rakentuu monista ristiriitaisistakin kokemuksista.  Syvän uskonnollisen vakaumuksen dominoiva maailmankuva edustaa yhtä ääripäätä, pelkkään tieteelliseen rationalismiin maailmankuva varmaan aika lailla vastakkaista.  Suurin osa ihmisistä lienee kuitenkin jossain horjuvassa välimaastossa. Käsityksiämme eri asioista kun sittenkin tuntuvat  ohjaavan sekä uskomukset että havaintoihin ja tietoon perustuvat näkökannat riippuen siitä, kummat sopivat paremmin omiin tarkoituksiin.  Mitä mukavammalta ja tarpeellisemmalta oman näkemyksen oikeassa oleminen tuntuu, sitä valikoidummin havaintoja ja tietoa käytetään sen todistamiseksi.

Uskonnollisuuden piiristä löytyvien esimerkkien käyttäminen asian havainnollistamisena olisi turhan helppoa, joten otan malliksi tunnetusti skeptisen henkilön. Kari Enqvistin, jota varmaan monen pitävätkin varsinaisena  tieteellisen ja kriittisen ajattelun mallioppilaana.

Kari kuuluu Hesarin ns. viisaiden raatiin, joka jakaa  mielipideautomaatin tavoin jäsentensä näkemyksiä milloin mistäkin kansakuntaa puhuttavasta kysymyksestä. Taannoin kysyttiin, tarvitseeko Helsinki Guggenheim-museon. Näin Kari Enqvist vastasi siihen.

"Bilbaon Guggenheim on tuonut sen rakentamiseen käytetyt rahat takaisin moninkertaisesti. Siksi on syytä uskoa, että myös Helsingin Guggenheim olisi sijoitus, joka kannattaa tehdä jo pelkästään taloustekijöiden vuoksi.

Tämä on loistava tilaisuus, joka ei toistu. Siksi siihen kannattaa tarttua nyt, sillä voi hyvin kuvitella, että kun Guggenheim seuraavan kerran suunnittelee haarakonttoria, katse ei enää osuisi Suomeen, vaan Venäjään."

Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä ilmeisimmin Guggenheimin tulo Helsinkiin olisi Karille mieluisaa - syystä tai toisesta. Tuskin siihen mitään henkilökohtaisen edun tavoittelua liittyy, toisin kuin Janne Gallen-Kallela-Sirenin tapauksessa on epäilty. Guggenheimin valmistuessa Kari olisi ainakin ikänsä puolesta emeritus professori,  Janne puolestaan enemmän kuin varteenotettava kandidaatti museon johtajaksi.

Joka tapauksessa Kari Enqvist valitsi sen hänelle mieluisimman evidenssin, eli Bilbaon projektin onnistumisen ja sivuutti samalla kaikki Guggenheimin monet mahalaskut. Ehkä tiedemiehen maailmankuva esti kuitenkin häntä olemasta ihan niin guggenheimilainen kuin monet helsinkiläiset poliitikot, jotka näkevit Bilbaon ja Helsingin menestyksen välillä vääjäämättömän loogisen implikaation.  Jos A, niin B. 

Karille kun Bilbaon menestys oli sentään vain syy uskoa myös Helsingin Guggenheimin olevan taloudellisestikin kannattava sijoitus. Jättipä hän valtioviisaasti vielä yksilöimättä, kenelle sijoitus olisi kannattava. Toki se on rivien välistä aika selkeästi luettavissa.

Sen jälkeen Kari Enqvist tekee saman väittelytaktisen virheen kuin Jehovan todistajat ja muut maailmalopun ennustajat  kertoessaan maailmanlopun tarkan päivämäärän - tai ainakin vuosiluvun. Kun teorian ennustama seuraus ei toteudukaan (tai teorian kieltämä seuraamus toteutuu), niin koko teorian selitysvoima romahtaa.

Jehovan todistajat ovat ottaneet opikseen pieleen menneistä ennustuksista. Nykyään maailmanlopun kerrotaan olevan edessä lähitulevaisuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla Kari Enqvistin meriselitys sille, että tämä loistava ja ainutkertainen tilaisuus toistuikin, vieläpä varsin nopeasti.

Tosin siinä mielessä Enqvistin päättely on ollut ihan kohdallaan, että alunperinkin Guggenheimin katse on suuntautunut Venäjälle ja Pietariin. Helsinki on ollut tällä valloitusretkellä vain sillanpääasema. Sijaintinsa ja helposti ilman vastarintaa antautuvien pétain-henkisten poliitikkojensa vuoksi. Jokainen voi mielessään antaa  Guggenheimin johtajan Richard Armstrongin tämän tyyppiselle lausumille niille kuuluvan arvon: "Rakastan Helsinkiä yhä enemmän, kun olen nähnyt sen saaristoa". Totuuskin kun lipsahtaa kuitenkin jossain vaiheessa: "Armstrong sanoo, että hän ei halua Venäjälle mutta lähelle sitä".

Eräs tuttavani mainitsi, että osaan kääntää jutun kuin jutun Guggenheimiin nopeammin kuin pappi puheen perunoiden keittämisestä Jeesukseen. Kai sen vuoksi tämän loppuun on rehellisyyden nimissä laitettava.

MOT

ps. 22.10.2013

Aamulehdessä uutisoitiin pari päivää sitten.

 "Planck-luotaimen rakentama ennennäkemättömän yksityiskohtainen kartta alkuräjähdyksen jälkihehkusta kantaa viestejä aivan aikojen alusta.

Tätä karttaa on odotettu vesi kielellä vuosia. Euroopan avaruusjärjestön Planck-luotain on mitannut avaruuden kosmista mikroaaltotaustasäteilyä vuodesta 2009. Ensimmäiset mittaustulokset julkaistaan Pariisissa torstaina Suomen aikaa kello 11 alkaen. Mittaukset ovat tarkimmat, mitä alkuräjähdyksen jälkihehkusta on koskaan tehty.

– Olen nähnyt torstaina julkistettavan säteilykartan, ja se on todella upea, kertoo Suomen Planck-tutkimusryhmän johtaja, Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen dosentti Hannu Kurki-Suonio.

Kurki-Suonio johtaa Planck-projektin suomalaista kosmologia- ja data-analyysiryhmää. Torstai on ryhmälle suuri päivä, sillä se on ollut keskeisessä roolissa torstaina julkistettavien säteilykarttojen kokoamisessa.

Tilaisuuden jälkeen tiedämme entistä tarkemmin muun muassa sen, kuinka vanha maailmankaikkeus on ja minkä muotoinen se on. Saamme myös entistä tarkemmat arvot sille kuinka paljon maailmankaikkeudessa on näkemäämme tavallista ainetta, kuten tähtiä ja galakseja, pimeää ainetta ja pimeää energiaa.

Sanalla sanoen: saamme entistä tarkempaa tietoa siitä, miksi maailmankaikkeus on sellainen kuin se on."

Luomisteorian kannattajien keskustelupalstalla tartuttiin peukutusten kera uutisen viimeiseen kappaleeseen.

"– Iso ongelma on, että ei ole olemassa yhtä selkeää inflaatioteoriaa, vaan meillä on kokonainen perhe erilaisia teorioita, joita ei ole saatu kytkettyä riittävän hyvin yhteen tunnettujen hiukkasfysiikan teorioiden kanssa. Nyt pystymme karsimaan osan turhista teorioista pois, ja pääsemme lähemmäs sitä oikeaa."

  

Uutisen lopun herättämä mielihyvä maailman luomiseen uskovissa johtui ymmärtääkseni siitä, että tekstistä voi vetää sen johtopäätöksen, ettei Jumalan vaikutusta maailman luomiseen pystytty taaskaan kumoamaan. Kreationistisen ajattelun mukaan todistustaakka on luomisoppia epäilevillä. Heidän pitäisi todistaa, että Jumala ei luonut maailmankaikkeutta.  Siihen saakka 1 Moos 1:1 on vallitseva paradigma. "Alussa Jumala loi taivaan ja maan."