Friday, 11 October 2013

Sallamaari


Kuvaruutukaapaus YLE:n videosta
Ministeri Heidi Hautalan omistajaohjausosaston virkamiessihteeri ja lehdistöavustaja Sallamaari Muhonen kertoo toimittajille, että vastauksesta olisi tullut täydet pisteet, mutta  konseptissa kääntöpuolelle kirjoitettu osuus  oli jäänyt puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä epähuomiossa pois.


Elettiin elokuun loppua ehkä vuonna 1982. Olin siihen aikaan (ja aika pitkään sen jälkeenkin)  matikan opettajana Simonkylän lukion iltalinjalla ja juuri silloin vastaanottamassa uusien opiskelijoiden ilmoittautumisia. Siihen aikaan iltakoulua kävi hyvin monenmoisen taustan omaavaa ja osin varsin värikästä väkeä, mutta sinä syksynä eräs oppilas herätti tässäkin joukossa normaalia enemmän huomiota ei ainoastaan minun vaan koko opettajakunnan keskuudessa.

Hän oli erityisen hauskan näköinen, erityisen sanavalmis, erityisen älykäs ja pärjäävä (mikä kävi ilmi myöhemmin) ja sen hetkiseltä ulkonäöltään erityisen punkkari. Hän oli Sallamaari Muhonen, joka oli tullut Savonlinnasta valloittamaan Helsingin, mutta pysähtynyt väliaikaisesti Vantaalle.

Sallamaari tuli kouluumme lukion viimeiselle luokalle. Hänen matemaattisten aineiden yhdistelmänsä oli sellainen, että en opettanut häntä millään kurssilla. Ainoa kosketukseni häneen opettajana oli keväällä pidetty tentti kemiasta ennen ylioppilaskirjoituksia. Olin valmistellut ja monistanut  tavan mukaan opiskelijoille ison joukon kysymyksiä, joista tenttikysymykset valittaisiin. Monisteet lienee olleet yksipuolisia. 30 vuotta sitten kaksipuoleinen monistaminen oli yhtä hankalaa kuin mitä näytti olevan Hautalan ministeriössä perjantaina. Sen ajan monistuskoneissa kaksipuolista monistamisesta oli yleensä seurauksena toivoton sotku – kuten nytkin. 

Syystä tai toisesta Sallamaarille tulleet kysymykset eivät oikein osuneet hänen omiin tärppeihinsä. Mieleeni jäi Sallamaari toteamus tentin jälkeen. "Jos osaisi vastata kaikkiin näihin kysymyksiin, niin varmasti pärjäisi  yo-kirjoituksissa."  Jotkut Sallamaaria opettaneet olivat saaneet hieman toisenlaisiakin kommentteja. Jos asiat eivät menneet Sallamaarin mielen mukaisesti, niin palaute saattoi olla aika kipakkaa. Siihen aikaan lukiolaiset, varsinkaan aikuislukiolaiset eivät juuri sanoneet opettajille vastaan.

Niinpä niin. Selittämisen taidon Sallamaari osasi jo silloin. Mutta ei suinkaan pelkästään selittämisen. Kun kirjoitukset sitten aikoinaan tulivat ja menivät, niin Sallamaari vetäisi reaalista kirkkaan laudaturin pääasiassa kemian kysymyksillä. Siihen aikaan mistään ainereaalista ei oltu kuultukaan.


Jo tämä Sallamaarin lähettämä viesti olisi naulannut Hautalan arkun kiinni. Tekstissä ei ole ole mitään vikaa, sen taidon Sallamaari osasi jo 30 vuotta sitten laudatur-ylioppilaan taidolla. Oleellista on tekstiviestin päiväys, joka osoittaa Hautalan kertoneen muunneltua tai ainakin väärin muistettua totuutta aikajanasta. On toki myönnettävä, että Pekka Timosen uhkausviesti olisi ollut se lopullinen isku ilman tätä viestiäkin, joten ei Hautala Sallamaariin kaatunut.

Yliooppilaskirjoitusten vastaukset luonnostellaan ensin konseptille ja sitten kirjoitetaan puhtaaksi varsinaiselle vastauspaperille. Ohjeietuksessa korostetaan sitä, että pitää olla huolellinen ja tarkistaa, että kaikki konseptissa ollut tulee myös lopulliseen vastaukseen. Tietysti sillä edellytksellä, että se on vastauksen arvoa nostava, ei ainakaan laskeva. Tämä seikka on saattanut Sallamaarilta unohtua tai sitten sen loppuosa oli jäänyt turhankin hyvin mieleen. 

Konseptille kirjoitettu, mutta lopullisesta vastauksesta unohtunut teksti. Tässä tapauksessa se aiheutti koko suorituksen hylkäämisen.

Kun Sallamaari sitten lähti laudatur-ylioppilaana koulustamme, niin jotenkin (ainakin näin jälkikäteen muistellen) ajattelin, että tuosta tytöstä kuullaan vielä. Olin jopa itse vaikuttamassa asiaan siten, että tein Sallamaarista jutun Aikuisopiskelijan Maailma-lehteen joskus 15  vuotta sitten. Lisänä rikka rokassa.



Sallamaari noin 15 vuotta sitten ottamassani haastattelukuvassa Vanhan kirkon puistossa. Punkkarityyli oli vaihtunut ladylikeen, ainakin hiuksista alaspäin. Annoin Sallamaarille kirjani Limulintu kappaleen, sillä olin käsitellyt kirjassa Sallamaarin menestystä Kymppitonni-visailussa matematiikan näkövinkkelistä. Kirjan punaisilla kirjaimilla painettu selkämys näkyy alimmaisena lehti- ja kirjapinossa.

Lähes 30 vuotta kestäneen opettajaurani aikana oppilaita tuli ja meni. Harvat jäivät mieleen. Sallamaari kuuluu näiden mieleen jäävien joukkoon. Kun tänään katselin television uutisia, niin niin tuntui jotenkin vanhan kertaukselta.  Sallamaari osaa ja haluaa antaa sanasta takaisin.  Oli se tilanteessa viisasta tai ei.

ps. Tarinan "pääkonnan" Pekka Timosen ja minun välillä on vähintäänkin yhtä erikoinen yhteys kuin Heidi Hautalan ja minun välillä. Koulussamme oli kaksi matikan opettajaa, Pekka Pitkänen ja minä, siis Timo Suvanto. Kun oppilaat kävivät rästitenteissä, heidän piti  tehdä se lomakkeella, jossa oli kurssin numero ja opettajan nimi. Kerran tuli lyhyen matematiikan viimeiselle kurssille tenttiin ilmoittautuja opettajalle Pekka Timonen. Siis jonkinlainen synteesi meistä kahdeta opesta. Minullehan tentti-ilmoitus oli suunnattu ja kerroinkin oppilaalle, että jos et kahdeksan matikan kurssia käyneenä ole oppinut edes opettajan nimeä, niin ennuste kokeen läpipääsystä on aika huono. Niin oli myös itse tulos aikanaan.

pps. Sakari voisi sitten itse asiasta kuultuna joko vahvistaa nämä muistelut ainakin oleellisilta osin tosiksi tai sitten kertoa, että poikkitieteilijä kirjoittaa tapansa mukaan pelkkää potaskaa.

4 comments:

  1. Toveri todistaa...

    Sallamaarin kemian menestystä en muista, mutta tuloslistathan ovat arkistossa, jos niitä jostain syystä pitäisi tarkistella.

    Se on ilman muuta selvää, että Sallamaarin muistavat kaikki koulun henkilöstössä siihen aikaan olleet. Oppilaitahan oli paljon niihin aikoihin, mutta hänen kohdallaan oli useitakin tekijöitä, jotka herättivät huomiota. Kaunis ja fiksu nuori nainen ei nyt vielä tehnyt opiskelijasta kovin poikkeavaa, kyllähän heitä kouluun kulkeutui syystä jos toisestakin. Vimosen päälle viritelty punkkarihabitus sen sijaan jo herätti huomiota, vaikka olihan heitäkin siihen aikaan talossa muutamia. Sen sijaan e.m. sanavalmius ja niin kyky kuin halukin ottaa kantaa asioihin tekivät Sallamaarista mieleen jäävän henkilön. Jopa sen aikakauden opiskelijaporukoissa Sallamaari oli fiksuinta kärkeä, vaikka silloin mukana oli paljonkin oppilaita, joista saattoi melkoisella varmuudella ennustaa tulevan jonkin sortin merkkihenkilöitä yhteiskuntaamme. Suunnilleen niihin aikoihin taisi koulussa olla esim. Markku J. Jääskeläinen, joka sittemmin Tarja Halosen kampanjapäällikkönä johdatteli hänet vaalivoittoon pari kertaa, ja monta muuta mieleen jäänyttä henkilöä.

    ReplyDelete
  2. Kyllä Timo ja Sakari muistavat molemmat oikein ja Timo harvinaisen tarkasti. Sallamaari jäi vahvasti muistiini (joka ei kuitenkaan ole niin terävä kuin poikkitieteilijällä). Sallamaari oli todellakin teräväsanainen ja sanavalmis, osasi ja uskalsi sanoa.

    Noihin aikoihin julkisuudessa oli yksi sittemmin melkeinpä kestopuheenaiheeksi jäänyt politiikkaa sivuava asia - (Paavo) Väyrysen jalasmökki. Tarkemmin en yksityiskohtia todellakaan muista, mutta kyllä Sallamaari väänsi asiasta vitsiä toisen Väyrysen hissantunneilla. Olen kerran tavannut Paavon ja keskustelumme lopuksi Paavo tokaisi "kyllä me olemme sukulaisia - kaikki Väyryset ovat". Siihen toteamukseen ei ollut lisättävää.

    Markku J. Jääskeläisen nykyisiä näkemyksiä voi seurata http://elakejuttu.blogspot.fi/2013/10/herkkuhetki.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä oli siis äänessä koulumme historian opettaja ja sittemmin Tikkurilan lukion rehtori Risto Väyrynen. Markku J. Jääskeläinen oli hieman Sallamaaria myöhemmin oppilaana. Markku suoritti lukion ja kirjoitti ylioppilaaksi hieman varttuneemmalla iällä, aikuisena koulun habituksen mukaisesti. Kuten esimerkiksi toinen merkittävä demari, Mauno Koivisto. Koivistoonkin minulla on, jos mahdollista, vieläkin ohuempi linkki kuin Hautalaan. Siitä sitten jossain toisessa yhteydessä.

      Delete
  3. Kun katselin Sallamaarin ja sen toisen naisen säheltämistä oven ulkopuolella, niin Osmo A. Wiion teesit tulivat mieleen. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa. Nyt se vahingonlaukaus ei ollut lähelläkään.

    ReplyDelete