Talviaikaan siirtymisen onni ja autuus

Kesäaika eri alueilla: sinisellä alueet, joissa kesäaika on käytössä, oranssilla alueet, joissa se on ollut aikaisemmin käytössä, punaisella alueet, joissa se ei ole koskaan ollut käytössä. Huomiota kiinnittää päiväåntasaajaseudun runsaat punaiset alueet. Eivätkö ne ole tutustuneet miniseri Kyllösen tavoin tutkimuksiin ja ymmärtäneet kesäajalla olevan enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. 

Kun viimeksi kirjoitin aiheesta, niin Venäjällä oli vielä kesäaika. Eivät kaikki päätökset siellä näköjään ole epärationaalisia. Ainakin tässä asiassa Putinin Venäjä kulkee omia itsenäisiä polkujaan. 

Kokoomuksen Nykypäivän verkkolehdestä poimittua.

Kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) luopuisi kesäajasta.

Heinonen kysyy kirjallisessa kysymyksessään, onko hallitus valmis käynnistämään selvityksen kesäajasta luopumiseksi.

Suomi siirtyy kesäaikaan aina maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja poistuu kesäajasta lokakuun viimeisenä sunnuntaina.

Suomi otti kesäajan käyttöön vuonna 1981. Muutosta perusteltiin energian säästöllä kun auringonvalo riittää myöhempään sekä aikaeron säilyvyydellä tärkeimpiin kauppakumppaneihin.

"Nykyisin työelämä toimii 24/7-periaatteella, ja niin sanotulla virastotyöajalla ei ole enää suurta merkitystä digitalisoituneessa globaalissa tietoyhteiskunnassamme", Heinonen kirjoittaa kirjallisen kysymyksensä perusteluissa.

Heinonen perustelee ehdotustaan myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksellä. Sen mukaan kesäaikaan siirtyminen häiritsee ihmisten yöunta tekemällä siitä katkonaista sekä kevyempää. Tämä vaikuttaa samalla vireystasoon sekä työtehtävien suorittamiseen.

Kansanedustajan mukaan tutkimuksissa on myös esimerkiksi havaittu, että esimerkiksi sydäninfarktien määrä lisääntyy aina keväisin ja syksyisin kelloja siirrettäessä.

"Kellojen siirtämisestä aiheutuu myös paljon vaivaa ja sekaannuksia, ja lisäksi se kuormittaa yhteiskuntaa sekä yksilöä", Heinonen sanoo.

Hän huomauttaa myös, että kesäaikaan siirtyminen on ongelma myös eläinten parissa, erityisesti maatalousaloilla.

"Eläimet eivät yleensä omaksu kesäaikaa, vaikka ympäröivä yhteiskunta muuttaisi elämänrytmiään. Tuotantoeläimien rytmiä pyritään tiloilla muuttamaan porrastetusti, mutta tästäkin huolimatta ajan muutos voi olla liian suuri rasitus. Tiettyihin ruokinta- ja lypsyaikatauluihin tottuneet eläimet kärsivät kesäaikaan siirtymisestä, ja muutos on havaittavissa esimerkiksi maitotuotoksen laskuna ja stressitason nousuna", Heinonen kirjoittaa.

Liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) vastauksesta käy ilmi, ettei kesäajasta hänen mielestään ole syytä luopua.

– Tutkimustulokset ovat jossain määrin ristiriitaiset ja riippuvat siitä, mitä tutkimuksissa on erityisesti painotettu. Aikaisemmin tehtyjen selvitysten perusteella kesäajalla on arvioitu joka tapauksessa olevan enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Kesäajalla on vaikutusta muun muassa liikenneturvallisuudelle, Kyllönen katsoo vastauksessaan.

Heinonen on pettynyt siihen, ettei ministeri käsittele kesäajasta työelämälle, maataloudelle ja kotieläimille aiheutuvia haittoja.

Kyllönen muistuttaa vastauksessaan, että toimivalta kesäaika-asioissa EU:ssa kuuluu unionille. Heinosen mielestä EU:n päätöksentekoon voi vaikuttaa "jos olisi halua ja tahtoa".

Kyllösen vastauksessa minua huolestuttaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että poliittisten päättäjien on näköjään koko ajan helpompi mennä EU:n selän taakse. Kyllähän me muuten, mutta kun EU:ssa on päätetty toisin (meidän puolestamme).

Toinen Kyllösen vastauksessa minua huolestuttava seikka ei ole sinänsä mikään yllätys. Tutkimuksia kun löytyy alalta kuin alalta joka lähtöön. Ei ole sellaista agendaa, ettei sitä tukevia tutkimustuloksia löytyisi, ja jos ei löydy, niin sellainen tilataan. Vaikka Himaselta tai Boston Consulting Groupilta.

Kuten Kyllönen sanoo, niin kesäajan vaikutuksista on hyvin ristiriitaisia tutkimuksia. Hän jättää kuitenkin mainitsematta, että nämä ristiriitaiset tuloksia antaneet tutkimukset (voivathan tutkimuksetkin toki olla päämääriltään ristiriitaisia) ovat kesäajan hyötyjä kartoittavia. Niin energian säästöistä kuin liikenneturvallisuudesta tehdyissä tutkimuksissa on kesäajan merkityksestä niihin saatu hyvin erilaisia tuloksia. Sen sijaan kesäajan haitoista ollaan paljon enemmän yksimielisiä. Kellojen siirtelyä ja siitä koituvia välittömiä seuraamuksia tuskin kukaan voi vakavalla naamalla väittää positiiviseksi vaikutukseksi. Sitä, että syksyllä saa siirron seurauksena nukkua vähän pidempään, en laske oikeiden hyötyjen joukkoon.

Oltiin EU:ssa mitä mieltä tahansa, niin mitä pohjoisemmaksi siirrytään, sitä vähemmän kesä- ja talviajan kanssa pelaamisesta voisi olla mitään todellista hyötyä. Lapissa on valoisaa koko kesän ja vastaavasti pimeää tai ainakin kaamoksen tasaista hämärää pitkän aikaa talvella. Lappilaiset saavat tästä kellojen siirtelystä osakseen vain sen varmasti huonot puolet.

Otan esille vielä yhden tapauksen, joka satunnaisuudestaan huolimatta kuvaa hyvin niitä potentiaalisia riskejä, joita kesä- ja talviajan vaihtumiseen sisältyy. Vaimoni oli tässä hiljattain matkaoppaana Englannissa. Matkalla oli pariskunta, jonka mies oli saanut pari vuotta sitten aivoinfarktin. Hän oli toipunut siitä kohtuullisesti, mutta olisi luultavasti toipunut vielä paremmin ilman seuraavaa epäonnista tapahtumien ajoitusta.

Infarkti oli nimittäin sattunut sellaisena päivänä aamuyöstä, jolloin talvi- ja kesäaika vaihtuu. Aivoinfarktia hoidetaan yleensä liuottamalla veren aivoissa tukkivaa hyytymää. Liuotuksen onnistumisessa on keskeistä oikea annostus ja se taas riippuu oleellisesti siitä, milloin infarkti on tapahtunut. Yöllä hädissään miehen vaimo ei ollut tajunnut kellojen siirtoa ja oli ilmoittanut vahingossa väärän ajan. Sairaalan kello ja hyytymä miehen päässä kävivät siis eri aikaa.

On tietysti vaikeaa sanoa, kuinka merkittävä tämä sekaannus oli tapahtumien kulussa. Ainakin minun, joka olen toisen käden kuulopuheiden varassa, mutta tuskin tästä aikasekaannuksesta mitään hyötyä oli. Ainakin avioparille ja heidän omaisilleen jäi paljon jossiteltavaa.