Tuesday, 22 October 2013

Kakat vaippahousussa?


Kuva: Markus Leppo

Valokuvateos vai "vain" tavallinen valokuva. Kuvasta kun ei ole tekijänoikeusneuvoston lausuntoa eikä oikeuden päätöstä, niin pohdiskelu on pelkkää spekulointia. Mitään juridista sitovuutta sen paremmin juristien kuin maallikoiden antamilla lausunnolla ei ole.

Hesari haastatteli tekijänoikeusasioihin perehtynyttä juristia Maria Rehbinderiä. Varsinainen aihe on Marimekko-kohu, versio ties kuinka mones. Tällä kertaa aiheena oli vaippahousut. Lopussa sivutaan kuitenkin valokuvaakin, joten lainataan loppua.

"Tekijänoikeuslain mukaan suunnittelija saa tehdä itsenäisen ja omaperäisen muunnelman jostain teoksesta, mutta epäitsenäiseen teokseen tarvitaan alkuperäisen tekijän lupa. Joitakin rikkomuksia on käsitelty oikeudessa.

Pekka Jylhän naivistista maalausta käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa 1979. Maalauksen pohjana oli Kalervo Ojutkankaan valokuva. Oikeuden päätöksen mukaan Jylhän maalaus oli riittävän omaperäinen ja itsenäinen, jolloin valokuvaajan lupaa ei tarvittu maalaukseen.

Korkein oikeus käsitteli vuonna 1988 Krystyna Rudzinskin graafista teosta, joka ylitti teoskynnyksen. Linnamäen Peacockin mainoksessa käytetty epäitsenäinen muunnelma olisi vaatinut alkuperäisen tekijän luvan.

Marimekon tapauksista Maija Louekarin suunnitelma Hetkiä-kangas pohjautui Markus Lepon ottamaan valokuvaan. Rehbinderin mukaan kangas oli riittävän itsenäinen, eikä loukannut tekijänoikeuslakia."

Häh? Minä olen ymmärtänyt, että Louekari ei loukannut Lepon tekijänoikeuksia, koska

1) tekijänoikeuksien suoja-aika oli jo päättynyt

2) valokuvaan ei sovelleta tekijänoikeuden 2 § 1 momenttia, jonka mukaan "Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen."

Louekari olisi voinut loukata Lepon (perikunnan) tekijänoikeuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että Lepon Espa-valokuva ylittäisi teoskynnyksen. Silloin tätä valokuvateosta suojaisi tekijänoikeus vielä vuoteen 2064 (Leppo kuoli 1994) ja muunnelman omaperäisyyden ja itsenäisyyden olisi ainakin teoriassa oltava ihan eri luokkaa kuin "pelkällä" valokuvalla.

Vaikka Rehbinder on tekijänoikeuksien juridinen asiantuntija, niin ei ole kuitenkaan hänen vallassaan päättää valokuvan teosluonteesta eikä sen perusteella tehdyn uuden teoksen omaperäisyydestä ja itsenäisyydestä. Tiukan paikan tullen eli lakitupaan asiasta mentäessä marssijärjestys olisi seuraava.

1) Tekijänoikeusneuvosto ottaisi kantaa Lepon valokuvan teosluonteeseen. Jos se katsottaisiin teokseksi, niin

2) Tekijänoikeusneuvosto ottaisi kantaa Louekarin muunnelman omaperäisyyteen ja itsenäisyyteen.

Tämä lausunto varmaan olisi sitten ratkaisevassa asemassa asiaa käräjillä puitaessa. Miten tässä koko jutussa kävisi sen oikeusprosessin eri vaiheissa? Meikäläisen valokuvan tekijänoikeusasioihin jonkin verran perehtyneen maallikon valistunut arvaus: "Ei harmainta aavistusta."

2 comments:

  1. Wannabe valokuvaaja Suvanto haluaa näköjään olla myös wannabe juristi. Minkähän wannabe-ammatin hän seuraavaksi valitsee? Sydänkirurgin vain oopperalaulajan?

    ReplyDelete
  2. Enkä pelkästään näiden ammattien harjoittaja. Lisäisin listalle mm. prinssieverstin ja lettutieteen vihtorin.

    ReplyDelete