Wednesday, 23 October 2013

Valokuvateos vai "vain" valokuva


Kuten Marimekon tapaus osoittaa, niin valokuvan teosluonteella saattaa olla myös taloudellista merkitystä. Ongelmana asiassa on vain se, että valokuvateoksen ja tavallisen valokuvan välinen viiva on enemmän kuin veteen piirretty. Sen paikasta kun antavat "asiantuntijalausuntoja" niin juristit kuin taideväärennösten tutkijat.

Nyt poikkitiedepalstan lukijat saavat olla hetken tekijänoikeusasiantuntijoita omassa elämässään. Alla on kahden tekijänoikeusneuvoston käsittelyn saanutta  valokuvaa tekijänoikeusneuvoston perusteluiden kera ja Markus Lepon valokuva. Laittamalla rastin lopussa olevaan kohtaan lukija voi ilmaista oman käsityksensä Lepon valokuvan teos-luonteesta. (Sama kysely on jokaisen bloggauksen lopussa, koska blogin rakenne ei salle yksilöityä kyselyä eri bloggauksille. Poistan kyselyn, kunhan se on ollut aikansa.)

Kaikkien halukkaiden kesken arvon kolme kappaletta kirjaani Digikuvan osto, myynti & käyttöoikeus. Kirjan painos on juuri loppumassa, joten tämä on viimeisiä tilaisuuksia saada tämä lukuisia huomionosoituksia saanut teos omaksi. Arvontaan osallistuneiden nimet jäävät vain minun tietooni.


 Kuva: Kalle Kultala
Valokuvateos. Alla tekijänoikeusneuvoston perustelut päätökselleen.

Valokuvan teostason ylittymisen arvioimiseksi on huomioitava yhtäältä valokuvana ilmenevä lopputulos ja toisaalta valokuvaajan tekemät lopputulokseen vaikuttaneet valinnat. Valokuvan teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvaa eri elementtiensä muodostamana kokonaisuutena.

Valokuvaaja voi tehdä lopputulokseen vaikuttavia valintoja ennen valokuvan ottamista muun muassa oivaltamalla kuvaushetkeen liittyvät erityispiirteet, sommittelemalla kuvauskohteen, valitsemalla kuvan rajauksen, kontrastin, terävyysalueen, kuvakulman, valotuksen tai kuvauskohteen lisävalaisemisen. Valokuvaaja voi kuvan otettuaan käsitellä valokuvaa.

Valokuvan julkaisemisella tai julkaisemattomuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen vai ei. Valokuvaajan ammattitaidon tasolla tai sen puutteella ei itsessään ole merkitystä valokuvan teoskynnyksen arvioimisessa. Amatöörivalokuvaajakin voi luoda teosvalokuvan.

Valokuvan tarkoituksella kuten sillä, onko kuva tarkoitettu esimerkiksi lehtikuvaksi, valokuvanäyttelyyn tai perheen valokuva-albumiin ei ole merkitystä arvioitaessa teoskynnyksen ylittymistä.

Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja. Eräänä arviointikriteerinä voidaan käyttää oletusta siitä, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Teoskynnys ei ylity, jos valokuvaustulos perustuu ainoastaan valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen.

Tekijänoikeusneuvosto on arvioinut oikeudenhaltijan sille toimittamaa laatuskannausta valokuvasta. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva ilmentää dramaattista tunnelmaa, jonka kuvaaja on rakentanut luovilla valinnoilla esimerkiksi valojen käytössä, ajoituksessa, syväterävyydessä sekä kuvan sommittelussa ja rajaamisessa. Suorittamansa kokonaisarvion perusteella tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva on tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettu teos. Tekijänoikeusneuvosto pitää teoskynnyksen ylittymistä kuitenkin rajatapauksena. Valokuvan suoja-aika on voimassa tekijänoikeuslain 43 §:n mukaisesti tekijän eliniän ja 70 vuotta tämän kuolinvuodesta.



Kuva: Räshid Nasredtin
 "Vain" tavallinen valokuva. Alla tekijänoikeusneuvoston perustelut päätökselleen.

Tekijänoikeusneuvosto on tutustunut hakijan sille toimittamiin valokuviin.

Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että jotta valokuva olisi suojattu TekijäL 1 §:n mukaisena valokuvateoksena, sen täytyy ylittää ns. teoskynnys eli yltää teostasoon. Tällä tarkoitetaan sitä, että valokuvan tulee olla tekijänsä luovan työn omaperäinen tulos. Teostasoon yltämistä arvioitaessa tarkastellaan valokuvan ilmenemismuotoa ja visuaalista ilmaisua kokonaisuudessaan. Valokuvateosten teostason on katsottu asettuvan verraten korkealle.

Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva, joka esittää olympiatulta sytyttävää Paavo Nurmea, on historiallisesta merkittävyydestään huolimatta tavanomainen, ajankohtaisesta tapahtumasta kertova valokuva.
Valokuva ei erityisesti ilmennä valokuvan ottaneen henkilön omaperäistä ja persoonallista panosta, eikä sitä siten voida pitää TekijäL 1 §:n nojalla tekijänoikeussuojaa saavana valokuvataiteen teoksena. Kyseinen valokuva jää siten TekijäL 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.

Sen sijaan tekijänoikeusneuvosto toteaa, että kyseinen valokuva voisi periaatteessa saada suojaa TekijäL 49 a §:n nojalla edellyttäen, että valokuvan suoja-aika ei ole vielä päättynyt. Tekijänoikeusneuvoston käsityksen mukaan lausuntopyynnössä tarkoitettu valokuva on valmistettu ja julkistettu eli saatettu yleisön saataviin valokuvaajan luvalla vuonna 1952. Valokuvalle lasketaan vuoden 1961 valokuvalain mukainen suojaaika eli 25 vuotta valokuvan julkistamisvuodesta laskettuna.

Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että sen käsityksen mukaan lausuntopyynnössä tarkoitetun valokuvan suoja-aika on edellä selostetuin tavoin jo päättynyt. Suoja-ajan päätyttyä valokuvaa voidaan vapaasti käyttää esimerkiksi lausuntopyynnössä tarkoitetuin tavoin mainoksessa valokuvaajan oikeuden asettamatta siihen estettä. 

Kuva: Markus Leppo
Valokuva vai valokuvateos? Ota kantaa laittamalla rasti mielestäsi parhaiten sopivaan kohtaan. Vastaustaan saa myös perustella joko julkisesti tässä blogissa tai privaatisti alla aukenevassa sähköpostilomakkeessa.
Lähetä nimesi ja osoitteesi sähköpostilla tästä linkistä, jos haluat olla mukana kirja-arvonnassa.



9 comments:

  1. Minusta kuvaaja on onnistunut vangitsemaan sen kuuluisan ratkaisevan hetken. Ihmisten paikat, askelten rytmi, katseiden suunnat. Kaikki ovat kohdallaan. Valokuvateos, ehdottomasti.

    ReplyDelete
  2. Snapshot, ei mitään muuta.

    Osoitteeni kirjan lähettämistä varten sähköpostissa.

    ReplyDelete
  3. "Eräänä arviointikriteerinä voidaan käyttää oletusta siitä, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta."

    Tämä osoittaa, että olemme tekemisissä idioottien kanssa. Millä kriteereillä voidaan olettaa, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen? Kuinka paljon pitää olla "samanlainen", jotta tulos on samanlainen?

    ReplyDelete
  4. "Teoskynnys ei ylity, jos valokuvaustulos perustuu ainoastaan valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen."

    Ei tämäkään juuri suurempaa järjen valoa loista. Kertokaa nyt ihmessä, millä erotan valokuvaajan henkisen luomistyön itsenäisen ja omaperäisen tuloksen valokuvaoppien taidokkaasta soveltamisesta.

    ReplyDelete
  5. Pari "sliipattua" kaduntallaajaa turisee keskenään. So what?

    ReplyDelete
  6. Entäpä kokin valmistama ruoka-annos ravintolassa. Eikö se ole itsenäinen teos? Silloinhan senkin "kopioiminen" eli mm. valokuvaaminen on kiellettyä.

    ReplyDelete
  7. Eiköhän taide yleensä ja sen tuotokset eli teokset oli niitä vaikeimmin määriteltäviä ja rajattavia asioita. Kaikki luova toiminta ei luultavasti istu oikein taiteen käsitteeksi, eikä toisaalta kaikki taiteen nimissä tehtävä ole erityisemmin luovaa toimintaa. Ruoka-annos ja sen esillepano voi olla hyvinkin esteettistä, eikä siihen mitään ravintolaa tarvita.

    Joku on määritellyt, että taide on sitä, minkä taideyhteisö määrittelee taiteeksi. Minusta taide on sitä, minkä ihmiset kokevat taiteeksi. Siitä seuraa vääjäämättä se, että taide ei ole missään suhteessa yksikäsitteistä ja jokin taideteos saattaa saada menettää taidestatuksensa ja vastaavasti jokin ei-taiteeksi luokiteltu saattaa päätyä taiteeksi ajan myötä.

    Taide on mysteeri, mutta kaikki mystinen ei ole taidetta.

    ReplyDelete
  8. Eläköön siis selkeä ja yksiselitteinen Suomen laki, joksi sen on tarkoitettukin meitä kunniallisia kansalaisia palvelemaan. Näin siksi, että vältyttäisiin turhanpäiväisiltä riitatapauksilta.

    ReplyDelete
  9. Verrattaessa noita kahta ylintä valokuvaa, joutuu kyllä pienen hämmennyksen valtaan lukiessa perusteluita, joiden mukaan toinen on otoksista on valokuvateos ja toinen otos "pelkkä tavallinen" valokuva. Molemmat kuvat ovat omanlaisia välähdyksiä suomalaisesta historiasta,

    Kuinka paljon Nurmen kuvaa olisi esimerkiksi pitänyt käsitellä, jotta siihen olisi tullut kuvaajan panosta riittävästi? Olisiko kuvaajan pitänyt huutaa ennen kuvan ottoa "Paavo, vakava ilme. Juuri noin. Lisää vakavuutta. Erinomaista. Sytytä olympiatuli kunnon kansallistunne sisälläsi"? Olisiko tämä riittänyt, että kuvaaja olisi omalla panoksellaan saanut tuotua kuvaan "riittävästi" omaa panostaan, johon kukaan muu ei olisi pystynyt.

    Luonteeltaan kuvanottohetket ovat hyvinkin poikkeavia. Suomen poliittinen johto, presidentti Kekkosen johdolla, eksoottisella Hawaijilla pystyy rauhassa istumaan ja lukemaan noottia. Kuvaajalla on paremmat mahdollisuudet miettiä sijoittumistaan, valaistusta ja muita muuttujia. Kuvasta nousee esille tietynlainen kiireettömyys. Tilanne antaa mahdollisuuden useamman kuvan ottamiseen.

    Olympiatulen sytytyksen kuvaaminen puolestaan on lyhyen hetken aikana tapahtuva asia. Kun tuli syttyy ja Nurmi jatkaa matkaa, niin uusintaa tulensytytyksestä ei voi saada. Kuva on tavallaan "kerran elämässä"-hetki. Ei olympiatulta sammuteta, jotta kuvaajalla olisi mahdollisuus ottaa kuva paremmasta kuvakulmasta tai muuten saada kuvaan persoonallisempaa otetta.

    Subjektiiviset näkemykset vaikuttavat suuresti siihen, miten näiden kuvien arvo nähdään. Olisiko jonkun toisten henkilöiden päätöksellä kuvien teosarvo voinutkin olla toisinpäin?

    ReplyDelete