Carola ja minä

Lähde

Kirjoitin pienen muistelun Facebook-kaverini Mikko Myllykosken seinälle aiheena iki-ihana Carola Standertskjöld. Kun se sopii mainiosti myös sarjaani "Tunnettu henkilö ja minä", niin syvennetään kertomusta saman tien.

Carola oli 1970-luvun taitteessa  suuri suosikkini ja salaisen ihailuni kohde. Olin juuri kesällä 1971 ja -72 ystäväni, muusikko Markku Suomisen satunnaisena autonkuljettajana. Menemättä yksityiskohtiin voin todeta, että niillä retkillä sattui ja tapahtui. Tosin yleensä enemmän muille kuin minulle. 

Kerran keikkamatka suuntautui Hesasta Kuopioon. Sillä reissulla kyydissäni oli myös suosionsa huipulla ollut Carola. Arvata saattaa, että minulta ei tarvinnut kysyä ajohalukkuutta kahta kertaa, kun kuulin, kuka tulisi mukaan.  Ajaessani mietin varmaan koko matkan ajan, millä syvällisellä repliikillä voisin tehdä Carolaan vaikutuksen. Carola tosin oli naimisissa Lasse Liemolan veljen, laulajan ja sittemmin vihannestukkurin Georg Liemolan kanssa, joka oli myös kyydissä, joten ei  minulla mitään iskurepliikki mielessäni ollut.

Niin se matka meni, mutta mitään nokkelaa ei tullut mieleeni. Muistaakseni ensimmäisen ja ainoan repliikkini koko matkan aikana sain suustani vasta pysähtyessämme Kuopion Seurahuoneen eteen. Sekin oli: "Perillä ollaan".

Itse esiintymisistä en muista muuta kuin sen, että Georg (Jori) Liemola veti Carolan kanssa dueton kappaleesta "Du bist mein Bratwurst, Carola". Laulu oli ruotsalainen Robban Brobergin klassikko, josta myös pidin. Jopa enemmän kuin Jorin ja Carolan paikalla kuullusta vedosta, sattuneesta syystä.

Jori Liemola ei esittänyt illan aikana kuin pari, kolme kappaletta. Muiden esiintyessä juttelin hänen kanssaan niitä näitä. Jori oli kaikin puolin mukava kaveri, joka suhtautui ihan suopeasti häntä kymmenen vuotta nuorempaan autokuskiin, mikä tietystih armitti minua suunnattomasti. Paskiainen Carolan aviomiehenä olisi sopinut minun unelmiini paljon paremmin.

Carolan ja Jorin liitto päättyi kyllä eroon, mutta minun kannaltani aivan liian myöhään. Olin silloin jo itse naimisissa, eikä mahkuni muutenkaan olisi tainneet olla kovin kaksiset.

Carolan ja Markun esiintyminen liittyi jotenkin heidän yhteiseen levyynsä "Mikä tilanne?". Jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä tämä levytys ei kuulu Carolan ikivihreiden joukkoon. Levyn puheosuudessa Markku kertoo lopettaneensa tupakanpolton. Fakta ja fiktio eivät tässä Markun vuorosanoissa kyllä kohdanneet. Carolan sitäkin enemmän. Tunsin Markun vuodesta 1965 alkaen ja hän oli jo silloin patologinen tupakoitsija. Vuodet eivät vähentäneet tätä piirrettä hänessä. Carola oli ainoa tapaamani nainen, joka päihitti Markun tämän addiktion purkamisessa. 

Jos vielä palataan Carolaan ja bratwurstiin, niin näillä on aika, sanoisinko poikkitieteellinen, mutkan kautta yhteys nykyhetkeen. Euroviisuthan voitti tänä vuonna itävaltalainen Conchita Wurst. Carolan yksi suurimmista hiteistä oli itävaltalaisen Udo Jürgensin säveltämä Rakkauden jälkeen (Was ich dir sagen will). Udo Jürgens voitti Euroviisut vuonna 1966 kappaleella Merci Cheri. Carola oli parikin kertaa Suomen Euroviisujen karsinnoissa, mm. Lasse Mårtensonin kappaleella Ge mig en grapp (Mä tahdon pojan). Carola ei menestynyt, mikä oli sääli, sillä vähänkin paremmalla kappaleella Carola olisi voittanut Euroviisut mennen tullen eikä Suomen kansan olisi tarvinnut elää alemmuuden tunnossa Lordiin asti. Voittihan Ruotsin Carolakin Euroviisut vuonna 1991, vaikka ei meidän Carolalle pärjää millään mittarilla.

Tarinan henkilöistä ovat sekä Carola että Markku Suominen siirtyneet enkelikuoroon. Jori Liemola elelee netin tietojen mukaan nykyään Englannissa, joten tarinan todenperäisyys jäänee lukijan uskon varaan. Varsinkin kun epäilen tapahtumien kulun jääneen paremmin minun kuin muiden tarinassa esiintyneiden mieleen.