Friday, 30 May 2014

Carola ja minä



Kirjoitin pienen muistelun Facebook-kaverini Mikko Myllykosken seinälle aiheena iki-ihana Carola Standertskjöld. Kun se sopii mainiosti myös sarjaani "Tunnettu henkilö ja minä", niin syvennetään kertomusta saman tien.

Carola oli 1970-luvun taitteessa  suuri suosikkini ja salaisen ihailuni kohde. Olin juuri kesällä 1971 ja -72 ystäväni, muusikko Markku Suomisen satunnaisena autonkuljettajana. Menemättä yksityiskohtiin voin todeta, että niillä retkillä sattui ja tapahtui. Tosin yleensä enemmän muille kuin minulle. 

Kerran keikkamatka suuntautui Hesasta Kuopioon. Sillä reissulla kyydissäni oli myös suosionsa huipulla ollut Carola. Arvata saattaa, että minulta ei tarvinnut kysyä ajohalukkuutta kahta kertaa, kun kuulin, kuka tulisi mukaan.  Ajaessani mietin varmaan koko matkan ajan, millä syvällisellä repliikillä voisin tehdä Carolaan vaikutuksen. Carola tosin oli naimisissa Lasse Liemolan veljen, laulajan ja sittemmin vihannestukkurin Georg Liemolan kanssa, joka oli myös kyydissä, joten ei  minulla mitään iskurepliikki mielessäni ollut.

Niin se matka meni, mutta mitään nokkelaa ei tullut mieleeni. Muistaakseni ensimmäisen ja ainoan repliikkini koko matkan aikana sain suustani vasta pysähtyessämme Kuopion Seurahuoneen eteen. Sekin oli: "Perillä ollaan".

Itse esiintymisistä en muista muuta kuin sen, että Georg (Jori) Liemola veti Carolan kanssa dueton kappaleesta "Du bist mein Bratwurst, Carola". Laulu oli ruotsalainen Robban Brobergin klassikko, josta myös pidin. Jopa enemmän kuin Jorin ja Carolan paikalla kuullusta vedosta, sattuneesta syystä.

Jori Liemola ei esittänyt illan aikana kuin pari, kolme kappaletta. Muiden esiintyessä juttelin hänen kanssaan niitä näitä. Jori oli kaikin puolin mukava kaveri, joka suhtautui ihan suopeasti häntä kymmenen vuotta nuorempaan autokuskiin, mikä tietystih armitti minua suunnattomasti. Paskiainen Carolan aviomiehenä olisi sopinut minun unelmiini paljon paremmin.

Carolan ja Jorin liitto päättyi kyllä eroon, mutta minun kannaltani aivan liian myöhään. Olin silloin jo itse naimisissa, eikä mahkuni muutenkaan olisi tainneet olla kovin kaksiset.

Carolan ja Markun esiintyminen liittyi jotenkin heidän yhteiseen levyynsä "Mikä tilanne?". Jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä tämä levytys ei kuulu Carolan ikivihreiden joukkoon. Levyn puheosuudessa Markku kertoo lopettaneensa tupakanpolton. Fakta ja fiktio eivät tässä Markun vuorosanoissa kyllä kohdanneet. Carolan sitäkin enemmän. Tunsin Markun vuodesta 1965 alkaen ja hän oli jo silloin patologinen tupakoitsija. Vuodet eivät vähentäneet tätä piirrettä hänessä. Carola oli ainoa tapaamani nainen, joka päihitti Markun tämän addiktion purkamisessa. 

Jos vielä palataan Carolaan ja bratwurstiin, niin näillä on aika, sanoisinko poikkitieteellinen, mutkan kautta yhteys nykyhetkeen. Euroviisuthan voitti tänä vuonna itävaltalainen Conchita Wurst. Carolan yksi suurimmista hiteistä oli itävaltalaisen Udo Jürgensin säveltämä Rakkauden jälkeen (Was ich dir sagen will). Udo Jürgens voitti Euroviisut vuonna 1966 kappaleella Merci Cheri. Carola oli parikin kertaa Suomen Euroviisujen karsinnoissa, mm. Lasse Mårtensonin kappaleella Ge mig en grapp (Mä tahdon pojan). Carola ei menestynyt, mikä oli sääli, sillä vähänkin paremmalla kappaleella Carola olisi voittanut Euroviisut mennen tullen eikä Suomen kansan olisi tarvinnut elää alemmuuden tunnossa Lordiin asti. Voittihan Ruotsin Carolakin Euroviisut vuonna 1991, vaikka ei meidän Carolalle pärjää millään mittarilla.

Tarinan henkilöistä ovat sekä Carola että Markku Suominen siirtyneet enkelikuoroon. Jori Liemola elelee netin tietojen mukaan nykyään Englannissa, joten tarinan todenperäisyys jäänee lukijan uskon varaan. Varsinkin kun epäilen tapahtumien kulun jääneen paremmin minun kuin muiden tarinassa esiintyneiden mieleen. 

11 comments:

  1. Kohta varmaan tulee John F. Kennedy ja minä, missä poikkitieteilijä jatkaa kaimansa Timo T. A:n tutkimuksia siitä, kuka murhasi Kennedyn. Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla.

    ReplyDelete
  2. Ei Kennedystä, mutta entisestä Kaliformian kuvernööristä voisin kyllä kirjoittaa. Olin paikalla, kun hän pullisteli lihaksiaan 1972 Lilla Teaternissa.

    ReplyDelete
  3. Nyt pääsenkin iskemään ns. vyön alle. Olin nuorehko lehtikuvaajakloppi Lehtikuva Oy.ssä, kun sain tehtäväksi kuvata Carolan Mimmien pikkuhaastatteluun, jonka aiheen olen jo autuaasti unohtanut. Menin rivitaloon, jossa rouva asui ja ovi oli auki! Rymysin sisään ja yläkerrasta kuului: "odota hetki". Sitten alas purjehti C. farkuissa, mutta i l m a n paitaa. Huh, meinasi F3 pudota parketille, kun jouduin valitsemaan Suomen upeimman laulajattaren kainalossaan kantamista paidoista kuvaukseen sopivan. Mikä ilmestys oli hän. Kyllä nyt lienee poikkititeilijä kamalan kateellinen??????

    ReplyDelete
  4. Rintsikat kuitenkin varmaan oli. Kuppikoko kuvien perusteella A. Kaunis Carola oli ja muutenkin minun kokemukseni mukaan hieno ihminen. Kohtalo on yhtä karu kuin Laila Kinnusella, eri syystä vain. Minulle jäi se kuva, että Carolakin oli jotenkin epäonninen miessuhteissaan. Miehet eivät tahdo kestää itseään lahjakkaampien naisten rinnalla ilman alemmuuden tunnetta.

    Kateudesta en niin tiedä, julkkisten kohtaaminen on ammatinvalintakysymys. Lehtikuvaajalle niitä tulee varmaan vastaan useimmin kuin fysiikan opettajalle.

    ReplyDelete
  5. Jutun clou on nimenomaan liivittömyys. Vaikka olin mielestäni jo hiukan jotain kokenut - tämän kuuluisuuden näkeminen puoliksi nudena löi miltei jalat alta poikaselta. ( toivon ettei kukaan hänen omaisensa loukkaannu tästä) Senajan taiteilijat ja muutkin olivat aikalailla vapaampia kuin ihmiset nyt. Mikäli olen käsittänyt oikein -ei nykyteinejä saa suihkuun jumppatunnin jälkeen, koska veteen on mentävä ilman vaatteita ja yleinen alastomuus ei ennä olekaan normaalia kuten 70 ja 80 luvuilla. Niinpä opettajatuttuni kertovat että luokka haisee kuin työmaaruokala hieltä jumppatunnin jälkeen.
    Mutta Carola ja Laila K. ( jota en koskaan kuvannut), osasivat todella laulaa,-- mitä ei voi sanoa kaikista nykytähdistä.

    ReplyDelete
  6. Alastomuus sinänsä olisi pitemmänkin poikkitieteellisen messun arvoinen aihe, mutta ehkä palaan siihen joskus toisessa yhteydessä. Oman kokemuksen mukaan siihen vaikuttaa sekä oma seksuaalinen kehitysvaihe että yhteisön normikäsitykset, varmaan jossain fifty-sixty suhteessa. Murrosikäisinä emme tahtoneet kehdata mennä edes samanikäisten poikien kanssa alasti saunaan, kun taas opiskeluaikana minun piireissäni oli yhteissaunominen aivan tavallista ja hyvin arkipäiväistä. Amerikkalaisessa kulttuurissa monet lapset eivät ole nähneet vanhempiaan koskaan alastomina.

    Suhtautumisessa alastomuuteen on siis lukumaton määrä ajasta, paikasta, iästä, sukupuolesta, kulttuurista jne. riippuvia muuttujia. Tässä iässä Carolan A-kuppikoon rintojen näkemättä jääminen ei vie meikäläisen yöunta, 40 vuotta sitten ne edes vilaukselta nähtyinä olisivat luultavasti vaikuttaneet juuri päinvastoin.

    Lailaan törmäsin pariinkin kertaan ihan sattumalta hänen elämänsä surullisessa loppuvaiheessa. Niitä tapaamisia en halua sen yksityiskohtaisemmin muistella, Laila itse tuskin muisti parin kympin vippaajasta mitään viiden minuutin kuluttua.

    ReplyDelete
  7. https://www.youtube.com/watch?v=F50orpCLrYc

    Jori Liemola oli vielä huonompi laulaja kuin veljensä!

    ReplyDelete
  8. Mutta parempi vihannestukkuri!

    Carolakin oli jossain vaiheessa Liemolan vihannestukussa töissä, ymmärtääkseni autonkuljettajana.

    ReplyDelete
  9. Koska poikkititeilijä kirjoittaa alastomuutta hiukan auki kerrottakoon vielä lyhyt episodi aiheesta.
    1989 olin Fotofinlandiakilpailussa 10 parhaan joukossa, siis niiden -joiden joukosta voittaja valitaan. 12 kuvan sarjani oli eroottinen ja suorasukaisen seksuaalinen, kuvasin sitä kymmenkunta vuotta ja sarja perustui omiin kokemuksiini ja kollegojeni kertomuksiin tosi?elämästä. Kävelin galleria Hippolyteen julkistustilaisuuteen aika onnellisena ja sen luulon varassa, että kova työ ja voimakas visuaalisuus merkitsevät valokuvamaailmassa jotain. Kun tulin Galleriaan huomasin, että oma sarjani oli typistetty kolmeen kuvaan, siis kolme valokuvaa kahdestatoista oli seinällä.
    Kaikkien muiden kaikki kuvat oli esitelty, mutta ne kolme omaanikin oli laitettu sisääntuloeteisen nurkkaan varjoon. Voittaja oli Jyrki Parantainen Paraisten kalkkikivilouhoksesta tehtyjen valomaalauskuviensa kanssa. 1989 oli jo tehnyt työtä mm AP:lle monissa sodissa ja kuvittelin, että valokuvaus voisi Suomessakin perustua substanssille. Huomasin salamanväläyksessä, ettei näin olekaan vaan valokuvan asemaan vaikuttaa mm sen loppusijoituspaikan esittäjän oma seksuaalinen ahdistuneisuus jne. Kesti siis lähes 15 vuotta alaa pääasiassa poissa Suomesta, ennenkuin ymmärsin että Suomessa tarkoituksenmukaisuus sanelee sen kuka tekee visuaalisen alan työt ja minne.
    Tämä ei liity Carolaan mitenkään paitsi, että taiteilijoita kuten näyttelijöitä ym on ollut mukava kuvata lähes 40 vuotta ja heillä on käytännönläheinen suhde omaan alastomuuteensa. Elämme tulevan keskiajan alkua ja konservatiivista, tieteteen ja vapaan ajattelun kieltävää aikaa ja olen varma että palaamme Suomessakin aikaan jolloin sopimattomaksi katsottu --esim vapaasti eroottinen käytös--- saattaa johtaa fyysiseen häpäisyrangaistukseen kuten piiskaamiseen. Sitä tehdään tänään islamissa ja uskon että sitä tehdään aikanaan Suomessakin kun poikkitieteilijän palstoilla hyvin sekavia uskonnollisia ajatuksiaan esittäneet Eevat sun muuta pääsevät valtaan aikanaan.

    ReplyDelete
  10. Vaikea ottaa kantaa valokuvakilpailuiden tuomaroinnin vääryyksiin, kun en ole ollut niissä mukana sen paremmin osallistujana kuin tuomarina. Jos paria kameraseurojen kuukausiklpailujen jurytysta ei lasketa mukaan.

    Valokuvataide, etenkin tuore kotimainen, mitä esimerkiksi Helsinki School edustaa, saa minut laittamaan hämmästyksen sormen kummastuksen suuhun. Olen ihan pihalla, joten parasta olla sanomatta sen enempää.

    ReplyDelete
  11. Tuomaroinnista tässä ei olekaan kyse vaan siitä miten näyttelyssä kuvien kävi. Alastomuus ja erotiikka suljettiin ulos kysymättä kuvaajalta. Voittaja Parantainen oli aivan ansaittu ja hänen kuvansa ylivoimaisia meidän muiden kuviin verrattuna.

    ReplyDelete