sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kaarina Dromberg ja minä




Muistikuva yli 30 vuoden takaa. Kirjoittelin syksyllä 1982 ensimmäistä kirjaani "Onko pisara pyöreä?" yhdessä Simonkylän lukion iltalinjan silloisen rehtorin Sakari Mäkelän kanssa. Nakuttelimme tekstiä usein koululla, Sakari omassa kansliassaan IBM:n pallokirjoituskoneellaan (johon siihenkin liittyy oma tarinansa) ja minä vieressä olevan yläasteen kanslian kirjoituskoneella. Molemmissa koneissa oli sellainen hieno ominaisuus, että niissä oli korjausnauha, jolla sai viimeisimmät merkit pois. Se oli siihen aikaan varsinainen wau.

Kerran kun meidän piti taas suoltaa tekstiä, niin yläasteen kanslia olikin varattuna. Yläasteella oli menossa jokin inventaario. Paikalla oli yläasteen kanslisti ja pari kunnan luottamushenkilöä, joista toinen oli kokoomuslainen poliitikko Kaarina Dromberg. Erityisesti fysiikan varaston inventaario tuntui tuottavan heille tuskaa. En ihmetellyt sitä lainkaan, koska siihen aikaan kolmen kouluyksikön yhteiskäytössä ollut pieni huone ei ollut suinkaan järjestyksen tyyssija, vaan siellä vallitsevaa tilaa voinee kutsua hallituksi kaaokseksi, jossa paino oli aika voimakkaasti sanan kaaos kohdalla.

Kun meidän intressissämme oli päästä tekemään omaa hankettamme, niin tarjouduimme auttamaan inventaarion tekijöitä. Jokaisen listalla olleen fysiikan välineen kohdalla joko kiikutimme sen ihan vieressä olleesta varastosta näytille tai veimme inventaattorit itse katsomaan, jos laite oli turhan iso tai muuten vain hankalassa paikassa. Jos listassa ollutta esinettä ei sattunut heti silmiin, niin löysimme sille sukkelasti varakappaleen. Tarkastajien fysiikan laitteiden tuntemus kun ei tietenkään  ollut aivan briljanttia ja meitä molempia fysiikan opettajina pidettiin nähtävästi yleisesti asioista perillä olevana tahona, kuten sanomalehti El Ahramista oli tapana sanoa niihin aikoihin.

Tällä konseptilla inventaario sujui kuin tanssi, tarkastajat saivat työnsä tehtyä, ja me saimme tilan vapaaksi itsellemme. Pullakahvit taidettiin vielä juoda ripeän työn päätteeksi. Kaarina Dromberg jäi tästä tilanteesta minun mieleeni iloisena ja ystävällisenä poliitikkona, joka hoiti tunnollisesti sellaisen vaatimattomankin luottamustehtävän, josta moni hänen asemassaan ollut poliitikko olisi varmaan luistanut. Kun tapasin häntä myöhemmin muutamia kertoja milloin missäkin tilanteessa Tikkurilassa, niin hän tuli aina tervehtimään minua "avuliaana fysiikan opettajana". Poliitikolle äänestäjien naaman ja asiayhteyden muistaminen on tärkeääkin tärkeämpi taito. Vaikka en koskaan äänestänytkään Kaarinaa (en edes etunimen perusteella, mitä olen pariinkin otteeseen käyttänyt äänestysperusteena), niin ei se estänyt häntä tulemasta valituksi eduskuntaan seuraavana keväänä 1983 ja nousemasta 2000-luvun alkuvuosina jopa lyhytaikaiseksi kulttuuriministeriksi asti. Kun hänen edeltäjänsä tällä postilla oli Suvi Linden ja seuraajansa Tanja Karpela, niin ei Kaarina tässä seurassa mitenkään kalpene. Pikemminkin päinvastoin. Mikäli minun mielipidettäni kysytään

Näin asia on minun muistikuvissani. Sakari voinee vahvistaa, jos se käy yksiin hänen muistikuviensa kanssa. Tai sitten kumota koko tarinan.

ps. 21.5.2014

Kävin tässä pari päivää sitten itse sylttytehtaallakin, eli Simpparin koululla. Kello on tasan 5 iltapäivällä. Tarinan aikoihin piha olisi ollut täynnä iltakouluun tulevia oppilaita, nyt siellä oli yksi satunnainen hortoilija. Ajat muuttuvat. Monet mukavat muistot jäivät tästä koulusta niiden noin 15 vuoden ajalta, jolloin toimin tässä rakennuksessa opettajana. 

Nykyisin koulu toimii 5-9 luokkalaisten opinahjona. Siis siellä on sellainen ikäluokka, joka kävi aikoinaan vanhan keskikoulun. 

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaarina Who?

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Toveri todistaa.... Hiukan sitä ihmeteltiin, miksi valtakunnan tason poliitikko tutkii peruskoulun varastoja, mutta mikäpä ettei. Silloin oli huolellisesti kirjattu kaikki hankinnat, pienetkin. Huomasimme pian, ettei sillä niin väliä ollut, mitä vekotinta näytti, kunhan joku oli vastaamaan hankintaluettelon rivejä.

Yhtä laitetta en keksinyt mitenkään: kuvapää. Lopulta päättelin, että kyseessä oli videonauhurin varaosa, nauhuri oli huollettu ja varaosat kirjattu huolellisesti listalle. En vieläkään tiedä, arvasinko oikein, mutta videonauhuria näytimme. Ne eivät olleet ihan niin tavallisia vielä silloin.

Kaarinan kansanedustajan urasta en muista muuta kuin lausuman Urpo Leppäsen muistelmista: Urpokaan ei ollut havainnut Kaarinan tehneen mitään eduskunnassa, mutta väitti hänellä olleen eduskunnan suurimmat tissit. - Lausuma on yhtä epäilyksenalainen kuin Urpon lausumat yleensäkin, m.m. Sirkka-Liisa Anttila taisi olla jo samaan aikaan kansanedustajana.

Timo Suvanto kirjoitti...

Dromberg piikitteli ministeriuransa jälkeen seuraajaansa Tanja Karpelaa siitä, että tämän substanssiosaaminen kulttuuriministeriksi oli vaatimatonta, mikä näkyi mm. siten, että Karpela luisti hyvin mielellään eduskunnan kyselytunneilta ministerinaitiosta. Kaarinan omasta substanssiosaamisesta en tiedä kun en asiaa tunne, mutta oli hän ollut jo 20 vuotta kansanedustajana miniterinpostin saatuaan. Kyllä siinä ajassa jo jotain oppii.

Sen sijaan Karpelan olen tavannut kerran "itse asiasa kuultuna", kun kävin jonkin valokuva-alan delegaation mukana kuulemassa Tanjaa valmisteilla olevan tekijänoikeuslain pakeilta. Siitä Karpela oli selvästi ulkona kuin lumiukko. Sinänsä asiassa ei ollut mitään kummallista, sillä koko tekijänoikeuslaki on niin sekava, että juristitkin ovat usein huuli pyöreänä sen koukeroita selvitellessään.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Substanssiosaamisesta puheen ollen, ehkä aliarvioin edellä olevassa lausumassa Urpon asiantuntemusta. Miehen historian ja elämänkokemuksen perusteella ei taida olla perusteltua epäillä hänen näkemyksiään juuri mainitussa asiayhteydessä. Työvoimaministerin tehtävät sitten saattoivat olla eri juttu.

Minulla ei ole kovin korkeaa käsitystä Kaarinan ansioista enempää ministerinä kuin kansanedustajanakaan, mutta mutta..... Kun nyt edellä mainittiin edeltäjä ja seuraaja, niin juu. On varmaan syytä korjata näkemystään hiukkasen. Kyllä Dromberg oli ainakin "suhteellisen hyvä".

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mitä, ei sanaakaan itse valokuvasta, mites nyt näin? Vahvasti uudelleenrajattu pokkariräpsy vai mistä johtuu huono kuvanlaatu?! Vai thumbnail skaalattu? Miten tälläinen kuvanlaatu voi mennä läpi päivälehdessä - huonoissakin AV alan kouluissa tulisi hylätty ja tehtävä uusiksi.

Jore Puusa kirjoitti...

Sirkka-Liisa Anttilan tissit olivat kuuluisuus ennen pienentämistä. Niillä oli yksi kuvaajan kannalta ongelmallinen piirre. Anttila piti punaisesta - vaikka oli kepulainen. Hänellä oli siis usein tulipunainen pusero. Kun flässin valo heijastettiin katosta, se osui rouvan puolisen metriä eteenpäin työntyville ryntäille ja siitä ponnahti kasvojen alaosaan- jotka värjäytyivät vienosti. Anoin monta kertaa sikatalollinen Anttilalta, että etkä voisi jotain keskiharmaata käyttää.