Sunday, 4 May 2014

Ruotsi on kiva mutta hyödytön kieli



Otsikko ei ole minun, vaan lainattu Ilkka Malmbergin Hesarissa 4.5.2014 olleessa kolumnista.  Kolumni oli kuin minun kynästäni lähtöisin, paitsi että Malmberg kirjoittaa paremmin kuin minä, hän on käynyt oppikoulussa kielilinjan, minä matikkalinjan ja minä olen opiskellut koulun jälkeen vain yhtä uutta kieltä, venäjää. Malmbergin listalla on yhdeksän, osa nimeltä mainitsemattomia.

Vertailun vuoksi oma kielellinen historiani, lyhyemmän kaavan mukaan.

Koulussa valitsin tietenkin matikkalinjan. Pitkää ruotsia, pitkää saksaa, erityisen lyhyttä englantia. Typeryyttäni en viitsinyt panostaa yhtään englannin opiskeluun. Kokeistakin sain kiitettäviä vain siihen aikaan yleisesti harrastetun pienen vilpin avulla, jota myös lunttaamiseksi kutsuttiin. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin lyhyestä englannista nippa nappa A:n (sen verran oli ymmärystä kuitenkin, että en edes yrittänyt luntata), pitkistä kielistä kummastakin  jäin muutaman pinnan päähän L:stä.

Yliopistossa minulle oli melkoinen shokki, kun huomasin kurssimateriaalin olevan lähes kokonaan englanninkielistä. Sinikka Sokan esittämän laulun Minä kaipaan Espalle takaisin sanoja lainaten "ei auttanut, vaikka tiesin mitä on fünfzehn ja fyra". Kun opiskelu muutenkin oli melkoista tervassa rämpimistä, niin englannin opettelu suunnilleen alusta alkaen ei ollut omiaan helpottamaan alkuvaikeuksia. Siihen aikaan ei ollut minkäänlaista kielen opetusta matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.

Jotenkin siitä selvittiin maisterin papereihin asti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisin voinut yhtä hyvin opiskella matikat ja fysiikat ruotsiksi, koska molemmissa aineissa suurin osa kursseista luennoitiin molemmilla kotimaisilla kielillä. (Kohta nähtävästi ei enää kummallakaan.) Olisin oppinut "ilmaiseksi" mm. fysiikan ruotsinkielisen sanaston, josta olisi minulle ollut iloa viime vuonna, kun kävin pitämässä fysiikan esityksiä muutamassa ruotsinkielisessä koulussa. Tosin opitun taidon realisoitumista olisi saanut odottaa pyöreät 40 vuotta, mutta hyväähän ei koskaan odota liian kauan.

Työurani tein suomenkielisessä koulumaailmassa. Ylipäänsä koko toimintani on perustunut oman äidinkieleni suulliseen ja kirjalliseen hallintaan. Englanti on ollut välttämätön apukieli, muut lähinnä kuriositeetteja, joilla voi enempi vähempi brassailla. Paitsi tietysti venäjällä asuessani maassa parin vuoden ajan 70-luvulla. Sen ajan Neuvostoliitossa ei muilla kielillä kuin venäjällä pärjäsi käsimerkkejä huonommin.

Viime vuosien aikana olen ollut mukana useassakin EU-projektissa. Niiden yhteinen kieli on ollut aina englanti. Pärjään englannilla välttävän ja tyydyttävän rajamailla. Yleensä paremmin kuin suurten kielimaiden, kuten ranskan tai espanjan edustajat, mutta huonommin kuin vaikka kreikkalaiset. Projekteissa mukana olleiden ruotsalaisten ja saksankielisten edustajien kanssa puhun mielelläni kahvipöydässä heidän äidinkielellään, ja kovalla äänellä. Sillä kompensoin vaatimatonta englannin taitoani, koska useiden kielten vaatimatonkin osaaminen herättää aina suurta arvostusta suurten kielimaiden edustajien keskuudessa. Miten joku voi osata noin montaa eri kieltä?

"No, kun te muut olette niin sivistymättömiä, että ette osaa suomea."

Kun Hesaria ei tule kaikille, niin alla Malmbergin juttu sitaattina.


"Ruotsi on kiva mutta hyödytön kieli

Olen opiskellut kaiken maailman kieliä. Nyt tajuan, että olisi pitänyt oppia vain yksi.

Tykkään kielistä. Lähes koko elämäni ajan olen opiskellut jotakin kieltä. Tuhansia tunteja.

Mutta osaan käyttää sujuvasti ainoastaan suomea. Minulla ei ole niin kutsuttua kielipäätä. Olen kateellinen kaikille niille kaksi- tai kolmikielisille kavereilleni, jotka vaihtavat kieltä lennosta.

Koulussa valitsin tietenkin kielilinjan. Pitkää ruotsia, pitkää saksaa, lyhyttä ranskaa ja englantia.

Aika moni koulua käynyt suomalainen osaa kolmea neljää kieltä, mikä herättää ulkomailla hämmästystä. Silloin tuntee ylpeyttä suomalaisesta koululaitoksesta.

Kehuihin on tapana vastata, että suomea puhuu niin harva, että meidän on opiskeltava muitten kansojen kieliä.

Maailmassa, jossa kasvoin, ei ollut vaikea motivoida itseään. Kielet avasivat maailman. Ranska oli taiteen, diplomatian, gastronomian, kilpapyöräilyn, rakkauden ja jopa postin kieli. Sen osaamisessa oli rankasti statusta.

Saksa taas oli tekniikan, kaupan, mäkihypyn, runouden ja filosofian kieli, jota luokan tytöt oppivat seurustelemalla, kun kaupunkiin tuli kesäisin mukavia saksalaispoikia. Ruotsia tarvitsi, kun lähti kesätöihin Ruotsiin.

Sivistyneet ihmiset osasivat kieliä. Usein kuuli elämänohjeen: Opiskele kieliä, nuori mies. Se kannattaa aina.

Se oli monikielinen Eurooppa. Saksalla pärjäsi koko Keski-Euroopassa, Ranskassa taas selvisi ainoastaan ranskalla, Italiassa oli osattava italiaa. En muista koskaan yrittäneeni puhua ruotsalaiselle englantia.

Nicht hinauslehnen, Ne pas se pencher au dehors, È pericoloso sporgersi, Do not lean out.
Mutta se Eurooppa on menneisyyttä. Jos nykyisin yritän sönköttää nuorelle berliiniläiselle saksaa, hän vaihtaa sen sitkeästi yhä uudelleen englanniksi. Sama Tukholmassa. Hollannissa ja Tanskassa ihmisiä voi puhutella suoraan englanniksi. Virolaiset poliitikot vastaavat nykyisin englanniksi, aiemmin suomeksi. Katainen ja Reinfeldt puhuvat keskenään tasaveroisesti englantia.

Vaihtavatko helsinkiläishipsterit Air Berlinin lennolla kielen saksaksi? Zweimal Kaffee mit Milch, bitte. Epäilen.

Nyt puhutaan euroenglantia. Eurooppa on muuttunut suureksi lentoasemaksi, ja lentoasemilla on luontevaa kommunikoida ainoalla ilmaliikenteen kielellä. Et edes tiedä, mitä olisivat muilla kielillä Baggage drop, Security check, Transfer flights.

Olin valinnut väärän taktiikan. Luin kaikkia muita kieliä paitsi englantia, sillä sitä oppi amerikkalaisilta kavereilta ja popmusiikista. Ja sille tasolle se jäi, oli niin kiire opiskella muita kieliä, tulla kansainväliseksi.

Mutta – huomasin järkytyksekseni – hyvä kielitaito tarkoittaakin nyt sujuvaa englantia. On plussaa, jos lisäksi selviää jollakin muulla kielellä. Olin opetellut yhdeksää kieltä, enkä osannut yhtään niistä kunnolla. Lukiolaisetkin puhuvat parempaa englantia kuin minä.

Tiedän, mitä aiotte sanoa. Jos haluaa ymmärtää syvästi Portugalia, on puhuttava sukkaa kutovan mummon kanssa portugalia.

Olen ihan samaa mieltä. Mutta oikeasti tavallisempaa on joutua puheisiin nykyeurooppalaisen kanssa, joka taatusti puhuu parempaa englantia kuin minä portugalia.

Minustakin on kivempi keskustella niin, että edes toinen puhuu äidinkieltään. Inhoan euroenglannin latteutta. Valtaosaa ihmisistä se ei häiritse.

Tässä vaiheessa aina sanotaan, että kielten oppiminen on myös kulttuurin oppimista. Oui, oui.

Mutta vaeltavathan länsinuoretkin rinkat selässä ympäri Aasiaa tutustumassa vieraisiin kulttuureihin, mutta eivät opettele hindiä, nepalia, thai-kieltä tai tagalogia.

Sanon tämän raskain mielin: olisin voinut käyttää aikani paremmin kuin taivuttelemalla ranskan ja espanjan verbejä.

Kielipääomastani tuli värikäs laahus, jota on kyllä mukava esitellä, mutta aika epäkäytännöllinen se on. Jos nyt olisin kaksikymppinen, vaihtaisin sen kyllä virheettömään englantiin.

En minä halunnut tällaista Eurooppaa, mutta tällainen siitä tuli. Olisin viihtynyt siinä vanhassa paremmin.

Koululaiset pänttäävät: nous reussissions, vous reussissiez, ils reussissaient, mutta eivät kuule missään ranskaa. He oppivat taitavasti sijoittamaan saksan modaaliapuverbin pääverbin infinitiivissä lauseen loppuun, mutta eivät ymmärrä mitä tarkoittaa Hände hoch! tai Hau ab!

Menneessä maailmassa oli ranskan-, venäjän- ja italiankielisiä elokuvia, saksalaisia poliisisarjoja.

Millä ihmeellä motivoin seuraavaa sukupolvea opettelemaan kieliä, joita he eivät kuule missään? Ei saksalaisia sloganeita, ei ranskalaisia fraaseja.

Maailmassa ei näy mitään merkkejä siitä, että englannin voittokulku pysähtyisi.

Päinvastoin, se luultavasti kiihtyy: englanninkielisiä sanoja ja sloganeita tulee suomen sekaan lisää. Lapsemme käyttävät arjessaan vielä enemmän englantia.

Ja nyt tullaan arkaan asiaan.

Miten motivoin lapsen lukemaan ruotsia? Varsinkin, jos asun vaikka Kuopiossa tai Kajaanissa. Entä jos hän kuulee, että Ahvenanmaan kouluissa suomi ei ole pakollinen kieli?

Pohjoismainen yhteys? Kas, kun ei Kalmarin unioni.

Minusta ruotsin pitäisi olla koulussa vapaaehtoista. Kaikkeen ei ole aikaa.

Nyt nousi monta persukorttia. Sanomalla näin joutuu äkkiä sijoitetuksi perussuomalaisten leiriin.

Jos jonkin aineen on edelleen oltava koulussa pakollista, niin ainakin historian.

Että ymmärtäisi, mitä maailmassa tapahtuu. Historia on tunnettava, jotta ei eläisi menneessä.

Teen tämän nyt vielä selväksi: Pidän Ruotsista ja ruotsin kielestä, ja minusta on hauskaa yrittää puhua ruotsia. Hufvudstadsbladet on hyvä lehti, ja ruotsinkieliset tv-ohjelmat ovat mainioita. Suosittelen lämpimästi ruotsin opiskelua. Mutta maailma on muuttunut.

Englanti on voittanut pelin. Unfortunately."

ps. 7.5.2014






Näky, mikä sai minut iloiseksi ajaessani tänä aamuna Rekolan Joukontietä. Rekolan koulun oppilaat hymyssä suin siivoamassa tienvarsia. Tämä on minusta monin verroin tärkeämpää opiskelua elämää varten kuin mikään yksittäinen koulun oppiaine voi antaa. Oppia pitämään huolta niin itsestään, kuin muista ihmisistä ja ympäristöstään. Se on aivan sama, millä kielellä se tehdään. 

30 comments:

  1. Sinusta siis ruotsin kielen osaamisesta ei ole mitään hyötyä?

    ReplyDelete
  2. On siitä ainakin se hyöty, että ymmärrän yllä olevassa kuvassa olevan kaksoismerkitykseen perustuvan vitsin. Vähän kuin pieni ja pörröinen puussa asuva eläin on asiayhteyteen liitettynä Jeesus-lapsi.

    Yleisesti ottaen tyydyttävä ruotsinkielen taito (nöjaktig förmoga) on Suomessa asuvalle suomenkieliselle hyvin marginaalinen pääoma. Toki on poikkeuksia. Minunkin tuttavapiiriini kuuluu ruotsista suomeen kääntäjiä, ruotsin kielen opettajia, valtion korkeimia virkamiehiä. Jos kaikki se, mitä ehkä voi tarvita myöhemmässä elämässä, olisi koulussa pakollista, niin viikon fyysiset tunnit eivät riittäisi lukujärjestyksen laatimiseen.

    Repetitio est mater studiorum. Joten siteeraan soveltaen tässä valtakunnan viisaimpiin lukeituvaa professori Kari Enqvistiä. Minua ei haittaa lainkaan, jos joku haluaa opiskella vapaaehtoisesti ruotsinkieltä Radio Vegaa kuunnellen alkaen aamulla väder- och sjörapportista ja päätyen illalla kvällnyhetiriin, varsinkaan kun nykyään ei ole hiljaista iltapäivän taukoa eftermiddags paus in sänningen, kuten minun nuoruudessani. Kunhan kukaan ei tule tosissaan kertomaan minulle, että elämäni on pilalla, jos olen missannut ruotsin kielen opiskelun.

    ReplyDelete
  3. En svenskspråkig mamma4 May 2014 at 17:12

    Puhuitko itsesi tahallaan pussiin? Ruotsin kielestä olisi siis ollut sinulle hyötyä.

    ReplyDelete
  4. Ruotsin kielen osaamisesta saamani konkreettinen hyöty ei ole missään järjellisessä suhteessa siihen panostamaani aikaan ja vaivaan. Varsinkin kun se on jäänyt kielitodistuksessani olevalle "nöjaktig förmåga" -tasolle.

    Pidän itseäni ainakin jollain tasolla suomalaiseen sivistyneistöön kuuluvana. (Kuulen äänekkäitä vastalauseita, mutta en välitä niistä.) Suomalaisen sivistyneistön yleissivistykseen kuuluu "nöjaktig förmåga i svenska språket" kielioppivirheineen ja sanojen hapuiluineen. Siihen ei kuulu vauhkoaminen kielikysymyksessä á la Katainen, Virkkunen, Henrikson, Lipponen, Haglund och så vidare.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Entäs sitten Suomen Sisun hurrivauhkoaminen?

      Delete
    2. Suomen Sisu saa vastata itse omiin kannanottoihinsa. Hörhöjä riittää aina. Sen sijaan johtavien poliitikkojen, kuten Kataisen tai Lipposen ylimieliset, täysin epä-älylliset argumentit kielivät siitä, että taustalla on joko pelin polittiikkaa tai sitten suomenruotsalaista puoluetukea, jolle on kuitenkin maksettava korkoa. Lyhennyksistä ei niin väliä.

      Delete
  5. Vaimoni kommentoi Facebookissa, että hän puhuu Air Berlinin koneessa saksaa lentoemäntien kanssa ja he vielä vastaavat saksaksi. Kyllä minäkin puhun ruotsia Ruotsissa ja saksaa Saksassa, vaikka välillä mieli tekee vaihtaa englanniksi. Enhän voi millään myöntää itsellelleni, että 8 luokkaa ruotsin ja 7 luokkaa saksan opiskelua oppikoulussa olisi täysin merkityksetöntä.

    ReplyDelete
  6. Totta kai minkä tahansa kielen osaamisesta on hyötyä. Ongelma on siinä, että englannin kieli on laajalti käytetty kieli ja on sekä yliopisto-opiskelussa että kansainvälisessä kaupassa huomattavasti tärkeämpi kuin ruotsin kieli.

    Itselläni on sama ammatillinen näkökulma kuin Timo Suvannolla. Luin koulussa ruotsin kielen lisäksi pitkän saksankielen ja hyvin lyhyen englanninkielen. Omat kokemukseni opiskeluajalta ja työelämässä puoltavat englanninkielen opiskelua tärkeimpänä kielenä. Ilman englanninkielen taitoa olisin jäänyt vaille monia työtehtäviä, ei niihin olisi päässyt pelkällä saksan tai ruotsinkielen taidolla.

    Oma kielitaitoni on nykyään englanti (vieraista kielistä puhun sitä eniten, joka viikko), espanja (toiseksi eniten, kuukausittain), saksa (puhun joka kolmas vuosi, luen kerran vuodessa) ja ruotsi (kuuntelen melkein joka viikko, puhun ehkä joka toinen kuukausi. Puhun ruotsia aina kun mahdollista säilyttääkseni kielitaidon).

    ReplyDelete
  7. Mitä tulee poliitikkojen kielipoliittiseen keskusteluun ja erityisesti niihin kuuluisiin perusteluihin niin ei kenellekään jää epäselväksi että vanha ruotsalainen rahahan se siellä puhuu ja toimii taustavaikuttajana. Reaalipolitiikkaan kuuluu se että tunnustetaan englannin kielen ylivoima maailmalla tai ruvetaan samantien opettamaan saamea ja venäjää samanarvoisena ruotsin kielen rinnalla jos hihasta vedetään kulttuuriarvot ja historia.

    ReplyDelete
  8. Tuli vain mieleen, että onkohan tehty selvitystä siitä, millainen vieraiden kielten osaamisen tarve Suomessa on tällä hetkellä ja mahdollisesti tulevaisuudessa. Niin yhteiskunnan kuin yksilön näkövinkkelistä asiaa katsottaessa. Vai olisiko niin, että sen tulokset olisivat poliittisesti turhan tulenarkaa kamaa?

    ReplyDelete
  9. Tuskinpa tuossa mitään poliittisesti arkaa on, rintamalinjat kulkevat pakkoruotsin ja tarpeisiin pohjautuvan kielenopetustarjonnan välilä, ja siinä pysyvät.

    Kielten opetusta järjestetään monista syistä, ja realismia, joskin raadollista, on, että paljon myöskin opettajien työllistämiseksi. Pikkupaikkakunnilla on jonkin kielen opettaja virassa, ja pitäähän hänelle töitä järjestää, ei se sen kummempaa ole. Niin blogin pitäjä kuin joku kommentoijistakin on esim. lukenut pitkän saksan aikoinaan, koska sen aineen opettaja tarvitsi töitä. Ei se mihinkään ole muuttunut. (Toki, onhan koulun ylläpitäjällekin helpompi tarjota ainetta, johon on henkilökuntaa, kuin lähteä etsimään vaikkapa japanin kielen opettajaa jostain...)

    Jos pikkukunnan koulutoimenjohtajan/rehtorin vaimo on ruotsin/saksan/ranskan opettaja, niin kuinka ollakaan, siinä kunnassa jostain syystä hieman painotetaan sen kielen opetusta... :)

    Muita syitä voi tarkastella vaikkapa Oph:n julkaisusta:

    http://www.oph.fi/download/138074_Kielten_tarjonta_ja_kielivalintojen_perusteet_perusopetuksessa_Tiivistelma.pdf

    ReplyDelete
  10. Miten sinä jaksat jauhaa tästä vuodesta toiseen? Luulisi isolla miehellä olevan parempaakin tekemistä.

    ReplyDelete
  11. Ei pyrkimys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen niin hirveän huono harrastus ole, noin yleisemmin. Vaikkapa noi eurovaaliehdokkaat ainakin hehkuttavat sen tarpeellisuutta taas nyt kuukauden verran ihan päätoimisesti.

    Mitäpa anonyymi suosittelusi tilalle, noin *parempana* harrastuksena ja tekemisenä?

    ReplyDelete
  12. Minusta on mukavaa puhua Ruotsia keikoilla saaristossa tms. eli siellä missä kuvattava on ruotsikielinen. Tai Ruotsissa, siellä on hauska jutella ruotsiksi tuttujen kanssa. Norjassakin on mukava puhua Ruotsia ja Tanskassa pystyy juuri ja juuri kommunikoimaan, mutta sekin on jotain. Islannissa saattaa ymmärtää ihan hiukan, Grönlannissa pärjää jotenkin ja Färsaarilla myös. Jos Rymättylässä koettaa puhua englantia mummolle jota kuvaa tulee muuri väliin.
    Puhun Ruotsia, Englantia, Ranskaa ja Venäjääkin sen verran että ei tule myydykis, saksaa osaan vain lukea. Swahiliksi osaan ihan hiukan elellä.
    Kaikki nämä ovat pakollisia kieliä, siis pakko oppia jos aikoi selvitä työssäni ilman että tulee tapetuksi.
    Itse pakkoruotsikeskusteluun en ota kantaa, olen aina pitänyt kovasti kielistä ja inhonnut matematiikkaa, jonka pakollisuus pitäisi lopettaa. vaikka en oppinut sitä koulussa yhtään olen pärjännyt 62 vuotiaaksi ilman kykyä osata kolmanne asteen yhtälöitä. Pakkomatematiikka ym pois kouluista turhana :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jore Puusa yrittää nähtävästi sanoa, että kielitaito on ollut hänelle ammatillisesti hyödyllistä. Varmaan jokaiselle maailmalla laajasti liikkuvalle onkin. Onko hengissä pysyminen johtunut riittävän hyvästä kielitaidosta vai onko henkikulta sattunut säilymään huonosta kielitaidosta huolimatta? Kumpaakaan ei ole varmaankaan kovin helppo osoittaa sitovasti todeksi. Ruotsin kielen merkitystä henkiinjäämisen konkreettisena takuutaitona kyllä eppäilen aika vahvasti. Slussenin siltojen alla korkeintaan.

      Delete
    2. Niin, en ole varma itsekään mistä syystä henki on säilynyt kun uhkaavasti käyttytyneille on voinut esim Algeriassa ranskaksi selittää, ettei ole amerikkalainen. Luulen kyllä, että osaaminen auttoi. Kun tuijottaa pistoolin piippuun muistaa kummasti sanontoja. En voi kuin todeta että kielitaito on auttanut kovasti keikoilla…47 maata on tullut koluttua.
      Ruotsissa ei toki ollut hengen päälle käyneitä tilanteita mutta kyllä sielläkin tulee parempi fiilis kun voi kohtuullisen sujuvasti selitttää maaseudulla vanhemmalle ihmiselle ruotsiksi (joka ei siis osaa englantia) mistä on kyse.
      Lukion ja (ja keskikoulunkaan) pakkomatematiikasta ei ole ollut minulle mitään hyötyä koskaan. Sillä vähällä mitä opin kansakoulussa, sillä olen pärjännyt tähän asti.
      Minun työssäni kielitaidosta on ollut suurin hyöty ja toiseksi taskulaskimen käytöstä ja sen valuuttamuuntimesta. Viimeksimainittuja ei koulussa oppinut 50-60 luvuilla. Muulla matematiikalla en tee mitään. En silti vaadi, että se pitäisi lopettaa koulusta -vaikka se osalle porukkaa onkin täysin "hyödytön" kuten bloggauksen otsikko ruotsista mainitsee…..
      Ihmisiä on erillaisia, jotkut oppivat kieltä kuin vettä vaan kuten minä, toiset taas ovat loogisia ja pitävät matematiikasta, minä en kuulu niihin.
      Annan kaikkien koulukukkien kukkia. Eipä se minulta ole pois jos joku haluaa opetella käsittämättömiä asioita. Eikä keneltäkään ole pois se, että opettelee ruotsia. Jos haluaa olla ilman naapurimaan kieltä, niin sekin sopii mainiosti. Kaikki käy.
      Eipä tästä enempää.

      Delete
    3. Jos jätetään äidinkieli laskuista pois, niin suurin osa kouluaineista on merkittävälle osalle joko täysin turhia tai ainakin ylimitotettuja. Minäkin luin uskonnon tai kirkkohistorian nimellä kulkevaa oppiainetta 12 vuotta, jonka ainoana seuruksena oli se, että varmasti tajusin, ettei uskonnollisuus ole minua varten. Kuvittelen, että tämä olisi kirkastunut minulle vähemmälläkin pänttäämiselle. Moneenko kertaan Jeesuksenkin seikkailut käytiin koulussa lävitse?

      Siihen nähden ruotsin kielen pakollisuus tai vapaaehtoisuus peruskoulussa on hyvin marginaalinen asia. En voi mitään sille, että Perussuomalaisten kanta ja perustelut tässä asiassa ovat minusta kilometrejä edellä muiden puolueiden johtajien "kaksikielisyys on rikkaus" -tyyppisistä uskonnollissävytteisistä huudahduksista. Onneksi Persut ovat muuten töppäilleet sen verran rankasti, että kiusaus äänestää heitä ei ainakaan vielä ole kasvanut liian suureksi. En minäkään ääntäni anna ensi- enkä edes toissijaisesti kielipoliittisin syin. Jos joku poliitikko äityisi niin rehelliseksi, että imoittaisi kannattavansa pakollista ruotsin opiskelua peruskoulussa pelkästään taktisista syistä, niin voisin hyvin äänestää häntä. Jopa euro-vaaleissa, vaikkei se taida olla kenenkään vaaliteemana.

      Delete
    4. Henkilökohtaisen poliitikko ja ihmiskokemukseni perusteella uskon, että pakkoruotsia vastustavat eniten ne, joille kielenoppiminen on vaikeaa. Toisaalta en ole koskaan tavannut sujuvasti ruotsia puhuvaa natiivisuomalaista, joka olisi pakkoruotsia vastaan. Niinpä luulen että tämä case on enemmänkin itsetuntokysymys. Persujen politiikkaan kuuluu nostaa esiin jokin asia jota (osa) kansa vastustaa. He ovat populistipuolue, joka on vastaan sopivia asioita. Siihen heidän toimintakykynsä jääkin. Seurasin aikanaan SMP:tä erittäin tarkkaan lehtikuvaajana. He toimivat täsmälleen samoin kuin persut. Kun SMP sitten joutui aikansa vastaan kiemurreltuaan hallitukseen seurasi totaali romahdus. Heidän casensa oli Urpo Leppäsen " työttömyys poistuu kolmessa kuukaudessa" Ei poistunut. Perussuomalaiset etenevät casella "pakkoruotsi pois". Minun on vaikea käsittää miten tuon asian toteutuminen parantaisi yhteiskuntaamme ja veisi sen matkalla kohti voitokasta tulevaisuutta.
      PS: Veikko Vennamo puhui erittäin sujuvaa ruotsia, silloin maailmanaikaan sellaista pidettiin sivistyksen merkkinä, siis laajaa kielitaitoa.
      Henkilökohtaisesti minulle on sama, en kannata en vastusta -mutta katson mielenkiinnolla sivusta yhteiskuntapoliittisia hämäyksiä ja naureskelen partaani.

      Delete
    5. Täysin natiiveja sujuvasti ruotsia puhuvia suomenkielisiä on aika vähän. Eräs heistä on Tuomas Enbuske

      http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60431-pakkoruotsin-vastustajat-ovat-oikeassa

      Erkki Liikanen lupasi 1987 kolminkertaistaa lapsilisät. Ei kolminkertaistuneet. Jokainen puolue antaa vaalilupauksia. Vain hölmöt antavat niin konkreettisia, että niistä jää kiinni.

      Veikko Vennamo (Fennander) oli kotoisin Viipurista, ennen sotia ainoasta aidosti monikielisestä kaupungistamme. Sujuvan ruotsinkielen taidon oppiminen siinä ympäristössä oli ihan eri kuin esim. Orivedellä. Turussakin pääsi ainakin aikoinaan puhumaan ruotsia halutessaan. Sukujuureni ovat sieltä.

      Kielitaito ei sinänsä tee ihmisestä sivistynyttä, varsinkaan ns. sydämen sivistystä se ei takaa mitenkään. Tästä on omakohtaista kokemusta ihan riittämiin, mutta jääkööt nimet mainitsematta.

      Kielikysymys on laaja ja polveileva. Ei sitä voi niputtaa muutamaan lauseeseen. Eniten minä pelkään sitä, etä siitä voi tulla vielä kansakuntaa jakava riitakysymys, joka voi kärjistyessään olla jotain paljon pahempaa kuin nykyinen kuudennen luokan kysymys. Ehkä tässä yhteydessä on syytä painottaa, että riitely onnistuu harvoin yksin, kyllä siihen vähintään kaksi osapuolta tarvitaan

      Delete
    6. Jorelta jo kolme kommenttia, eikä vieläkään ole saatu kunnon riitaa aikasekseen. Jo on aikoihin eletty. Onko vika sysissä vai sepissä?

      Delete
    7. Eihän riitely ole mukavaa. Päinvastoin kannattaa ottaa asiat positiivisesti. Jore on näköjään ottanut omassa blogissaan käyttöön vanhan arvonimen "Päivän kärsä". Sitä kuulemma on verrattu jopa Nobelin palkintoon arvostuksen osalta. Ehkä lievää hyberbolaa. Kun itse sain aikoinani Jorelta kirjastani kunniamaininnan "Kuukauden kärsä" (elimenä jolla sika kyntää syvimmältä), niin sijoitin sen samaan kategoriaan kuin armeijan pronssisen ampumamerkin. Tosin se oli sen aikaisen elämäni korkein saamani ansiomerkki. Sitä ei kuitenkaan kustannettu valtion varoista, vaan sen joutui ostamaan itse omilla rahoillaan sotkusta.

      Delete
  13. Jokaisella ihmisellä on oma kielihistoriansa. Mistä opiskelluista kielistä on ollut tai ollut olematta hyötyä ja iloa. Ellei henkilö tietoisesti valehtele tai muista väärin, niin sehän on totisinta totta. Hänen kohdallaan.

    Sen sijaan jos sitä käytetään yleistävänä argumenttina siten, että se, joka on minulle tarpeellista/hyödyllistä/mukavaa yms. on sitä myös yleisesti, on eräs tavallisimmista argumentaatiovirheistä. Sitä kutsutaan itsestä yleistämiseksi. Sillä on hieno latinankielinen termikin, argumentum ad preferentiam, mikä ei tietenkään tee siitä yhtään sen pätevämpää.

    Matematiikan opiskelusta koulussa minulla entisenä matikan opena olisi paljonkin sanomista. Se on kuitenkin toisen messun aihe. Sanottakoon kuitenkin, että minulle matematiikan ahkera opiskelu omana kouluaikana oli omaa tulevaisuuttani ajatellen hyvinkin tarpeellista ja hyödyllistä, mutta myös mukavaa. Tästä en lähde kuitenkaan vetämään mitään yleisiä johtopäätöksiä matematiikan asemaan koulun oppiaineena.

    Pärjännyt ja pärjännyt. Mikä on pärjäämisen mittari? Se ettei ole vielä kuollut vai ehkä se, että maallista hyvää on kertynyt nurkat täyteen? Kysymys on kaiketi siitä, olisiko ihminen pärjännyt itse itselleen asettamilla pärjäämisen kriteereillä, jos olisi opiskellut jonkin tiedon tai taidon sijasta jotain muuta. Vaikka astrologiaa astronomian sijasta. Minä opiskelin jälkimmäistä, vaikka markkinat ovat selvästi edellisen puolella. Silti tehty valinta ei kaduta.

    ReplyDelete
  14. https://www.youtube.com/watch?v=zx5sj5PPZPg

    Haglund vaatii avoimmuutta kielikysymyksessä. Siis muilta kuin itseltään. Jopa yleensä joviaali Lauri Karhuvaarankin kiemurtelee aika kiusaantuneen näköisenä.

    ReplyDelete
  15. Kokoomuksen Wille Rydman: "Mitä painavampaa ministerinsalkkua Suomessa kantaa, sitä vaikeampaa tuntuu olevan sanoa mitään järkeenkäypää koskien toisen kotimaisen kielen pakollisuutta Suomen kouluissa. Jos tämä johtuu siitä, että näin on RKP:n kanssa hallitusneuvotteluissa sovittu, niin sitten ymmärrän asian. Mutta mikäli ministereitten köykäisin tai olemattomin argumentein perustellut kannat toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta kouluissa perustuvat aitoon vakaumukseen ja vakaaseen älylliseen harkintaan, silloin olen enemmän huolissani. Sillä "pakkoruotsille" ei vain yksinkertaisesti ole olemassa järkiperusteita. Ei yhtäkään."

    VAemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ei kannata pakkoruotsia: "Kansainvälistyvässä maailmassa on iso ongelma, että pakkoruotsi kaventaa suomalaisten kieliosaamista. Lisäksi ei ole oikein perusteltua, että myös alueilla, joilla ei ruotsinkielisiä ole mutta kylläkin muita kielivähemmistöjä, täytyy niilläkin lukea ruotsia."

    Sekä vastustajia että kannattajia löytyy suunnilleen kaikista muista puoluiesta paitsi Persuista (on sielläkin muutama jopa kansanedustajakannattaja). Juttelin taannoin teemasta vaaleissa ehdokkaana olleen tuttavani kanssa. Hän sanoi kannattavansa pakollista ruotsin kielen opetusta peruskoulussa. Perusteluna tälle hän kertoi monen häntä mahdollisesti äänestävän olevan ruotsinkielisiä, vaikka hän ei RKP:n ehdokas ollutkaan. Minusta se oli rehellinen, joskin aika lailla pelin politiikkaa henkivä kannanotto. En viitsinyt lähteä tivaamaan sen enempää todellista kantaa, kuinka paljon se mahdollisesti poikkesi vaaleissa julkituodusta kannasta. Olisi tullut vain ikävää riitaa, josta minulla on riittävästi kokemusta. Eikä se nyt tämän ehdokkaan varsinainen vaaliteema ollut. Ehkä olisikin kannattanut panostaa juuri siihen, nyt kun äänisaalis jäi aika vaatimattomaksi läpipääsyn kannalta sitä arvioiden.

    ReplyDelete
  16. Päivitin vähän blogin loppua. Tämä on minusta koulun päämääränä paljon oleellisempaa kuin oppiaineiden tuntijaon viilaukset.

    ReplyDelete
  17. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tentaattorina_leif_salmen_52984.html#media=102964

    Liikanen kolminkertaistaa lapsilisät

    ReplyDelete
  18. Hei mitä hitsii, tuut vaan ottaa meistä kuvia?! T: Yks ton luokan oppilas.

    ReplyDelete
  19. Näin se vain on. Yleisellä paikalla saa kuvata ihan vapaasti ketä vain.

    ReplyDelete
  20. Kuvata saa, mutta julkaisuun pitäisi pyytää lupa. Alle 18-vuotiaiden kuvien julkaisuun vieläpä vanhempien lupa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valitettavasti tässäkin asiassa tietosi ovat hieman vajavaiset.

      https://pekkapunkari.wordpress.com/2013/07/31/missa-saa-kuvata-ja-julkaista/

      Delete