Tippe-topin saa pysymään pystyssä ilman pyörimistäkin laittamalla sen varovasti "ylösalaisin", mutta munalla se onnistuu yleensä vain käyttämällä "Kolumbuksen munatemppua".
Kuten yllä olevassa linkissä jo kerroin, niin keitetyn kananmunan saa
pystyyn pyörittämällä munaa nopeasti
kovalla alustalla. Koitan nyt selvitellä joitakin fysikaalisia periaatteita,
jonka johdosta muna käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Lyhyesti ja ytimekkäästi. Vapaasti alustalla oleva kappale
pyrkii asentoon, jossa sen painopiste on mahdollisimman alhaalla ja pyörimään
sellaisen akselin ympäri, jossa sen hitausmomentti on pienin tai suurin. Ne ovat stabiilit pyörimisakselit. Edellinen
tarkoittaa sitä akselia, jonka ympärillä massa on lähimpänä akselia, jälkimmäinessä tilanteessa massa on kaupimana akselista. Munan
tapauksessa pitkittäisakselia ja poikkittaisakselia.
Kun muna on levossa vaakasuoran alustan päällä, niin sen
painopiste on kosketuskohdan yläpuolella. Kun munaa aletaan pyörittää
vaakasuunnassa, niin kosketuskohta ja painopiste eivät olekaan enää samalla
pystysuoralla, koska muna on epäsymmetrinen kappale. Tästä aiheutuu munaan vääntöä,
joka kääntää munan pyörimään pystyyn pienimmän hitausmomentin akselin ympäri. Leveämpi puoli on yleensä alempana, mutta
joskus käy toisinkin päin eli suippo pää on alempana. Se johtuu siitä, että
munaa keitettäessä leveään päähän on tullut ilmatasku ja munan painopiste on
suipon pään puolella.
Vedessä tippe-top hyrrä pääsee kääntymään vapaasti siten, että painopiste on alhaalla.
Ylösalaisin kääntyvä hyrrä tippe-top toimii ihan samalla
periaatteella. Hyrrä on ovelasti muotoiltu. Kun sitä kallistaa, niin se palaa
takaisin "alapää" alaspäin. Todellisuudessa hyrrän painopiste on
varren puolella, mutta hyrrä on epästabiili, jos se laitetaan "ylösalaisin"
pystyyn. Upottamalla hyrrän veteen se kääntyy asentoon, jossa sen painopiste on
alinna. Siis tippe-topkin pyrkii pyöriessään tilaan, jossa painopiste on
alimmassa asennossaan ja hitausmomentti pyörimisakselin suhteen pienin. Näin on
silloin, kun se pyörii pystyasennossa "ylösalaisin". Kääntävä voima sekä munan että
tippe-topin tapauksessa on alustan ja pyörivän kappaleen välinen kitkan ja painovoiman yhteisvaikutus.
Painopiste sijaitsee jossain merkityllä kohdalla hyrrän akselilla. Koska painopiste sijaitsee tällä kallistuksella tukipisteen pystysuoran suunnan vasemmalla puolella, hyrrä nousee pystyyn siten, että tappi sojottaa ylöspäin, kun ote siitä irrotetaan. Sen sijaan pyöriessään puisen tapin ottaessa kiinni alusttaan hyrrä saa voimakkaan väännön ylöspäin ja hyrrä nousee nopeasti pystyyn tappi alaspäin pyörien tapin ympäri. Niin kauan kuin hyrrä pyörii riittävän nopeasti, tilanne on hyvin stabiili ja hyrrä jatkaa pyörimistään tappi alaspäin.
Hyrrän käyttäytymisen kannalta on oleellista, että hyrrä pyörii aina painopisteensä ympäri, ei tukipisteen. Siitä syystä hyrrä ei tahdo pysyä paikoillaan sitä pyöritettäessä, vaan saattaa singota sivulle hyvikin suurella vauhdilla. Tästä lisää täällä.
Purjeveneet käyttäytyvät hyvin samalla tapaa kallistuessaan. Vene voi kallistua hyvinkin paljon, mutta nousee pystyyn niin kauan kuin painopiste kääntää venettä pystyyn nostepisteen suhteen. Kun väännön suunta muuttuu, niin venee menee hetkessä nurin. Tässä sivuteemana enemmän täällä.
Painopiste sijaitsee jossain merkityllä kohdalla hyrrän akselilla. Koska painopiste sijaitsee tällä kallistuksella tukipisteen pystysuoran suunnan vasemmalla puolella, hyrrä nousee pystyyn siten, että tappi sojottaa ylöspäin, kun ote siitä irrotetaan. Sen sijaan pyöriessään puisen tapin ottaessa kiinni alusttaan hyrrä saa voimakkaan väännön ylöspäin ja hyrrä nousee nopeasti pystyyn tappi alaspäin pyörien tapin ympäri. Niin kauan kuin hyrrä pyörii riittävän nopeasti, tilanne on hyvin stabiili ja hyrrä jatkaa pyörimistään tappi alaspäin.
Hyrrän käyttäytymisen kannalta on oleellista, että hyrrä pyörii aina painopisteensä ympäri, ei tukipisteen. Siitä syystä hyrrä ei tahdo pysyä paikoillaan sitä pyöritettäessä, vaan saattaa singota sivulle hyvikin suurella vauhdilla. Tästä lisää täällä.
Purjeveneet käyttäytyvät hyvin samalla tapaa kallistuessaan. Vene voi kallistua hyvinkin paljon, mutta nousee pystyyn niin kauan kuin painopiste kääntää venettä pystyyn nostepisteen suhteen. Kun väännön suunta muuttuu, niin venee menee hetkessä nurin. Tässä sivuteemana enemmän täällä.
Itsepäinen vene on epäsymmetrinen sekä pitkittäis- että poikittaisakselinsa suhteen. Sen outo pyöriminen johtuu tästä.
Molempiin tapauksiin liittyvä matematiikka on aika
monimutkaista. Muna ja tippe-top ovat kuitenkin epäsymmetrisiä vain
poikittaisakselin suhteen. Itsepäisen veneen tai rattle backin nimellä tunnettu
lelu on epäsymmetrinen sekä pitkittäis- että poikittaisakselin suuntaan. Siitä
johtuu sen omituiselta tuntuva käyttäytyminen. Pyöritettäessä vaakasuoraan vene
pyörii helposti vain toiseen suuntaan, toiseen suuntaan yritettäessä se kääntää
itse pyörimissuuntansa. Pyörimissuunnan kääntyessä itsepäisen veneen
pyörimisenergia muuttuu hetkeksi keinahtelun energiaksi ja palautuu siitä toiseen
suuntaan pyöriväksi pyörimisenergiaksi. Jos tippe-topin matematiikka on
vaikeahkoa ja pitkää, niin itsepäisen veneen matemaattiset mallit ovat todella monimutkaisia
ja pitkiä. Ihan kaikkea sen liikkeisiin liittyvää ei ole vielä edes kunnolla
selvitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti